Lue keskustelun säännöt.
Aiemmin Jukka Pojan tuntenut Veitola kummeksui nykyistä elämäntyyliä, jäin miettimään,
23.11.2015 |
miten tosiaan tuossa iässä "voi" olla mahdollista noin suuri muutos noin isoissa ja olennaisissa asioissa. Esittikö se ennen muuta mitä oikeasti oli, vai esittääkö se nyt?
Kommentit (317)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä Jukka Pojasta juuri mitään, mutta mielestäni on vähän epärehellistä kuitata tuommoinen henkinen muutos aina nuoruuden uhoksi. Olisi mieluummin vaikka todennut sen vanhuuden mukavuudenhaluksi.
Mutta monillahan on oikeasti kyse nuoruuden uhosta ja fanaattisuudesta.
Mitä on nuoruuden uho? Ehkä ihmiset ovat nuorena taloudellisesti heikommassa asemassa ja voivat helpommin samaistua muihin huono-osaisiin. Vanhempana kun sitä rahaa on enemmän, ei yhteiskunnan epäkohdat enää näy omassa elämässä ja siten sitä sokaistuu. Ihmiset eivät jaksa yleensä taistella koko elämäänsä maailman epäkohtia vastaan, vaan laiskistuvat ja haluavat keskittyä omaan elämäänsä.
Onko tuolloin nuoruuden uho pelkkää lapsellista uhoa, vain meneekö se vanhuuden laiskistumisen piikkiin? Asiaa on aika vaikeaa selvittää, mutta jos tuosta vain tyrmää vanhan ajattelutavat nuoruuden uhoksi, sillä yritetään vain oikeuttaa nykyinen laiskuus ja välinpitämättömyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hukkaan menee merkkivaatteet ja kalliit laukut tuollaisella pallinaamalla, sääli :/
Se siideripissis oli kyllä ihan uskomaton- kuin tyhjä kuori vailla mitään luonnetta, täysin väritön, hajuton ja mauton tyyppi. Ei todellakaan esiintynyt ohjelmassa edukseen. Mietin koko ajan, että ei noin tyhjiä ja sieluttomia ihmisiä voi olla olemassakaan..
Vierailija kirjoitti:
Se siideripissis oli kyllä ihan uskomaton- kuin tyhjä kuori vailla mitään luonnetta, täysin väritön, hajuton ja mauton tyyppi. Ei todellakaan esiintynyt ohjelmassa edukseen. Mietin koko ajan, että ei noin tyhjiä ja sieluttomia ihmisiä voi olla olemassakaan..
Näinpä. Ja kun ei se ollut edes kaunis. Mitäänsanomattomampaa tyyppiä en muista aikoihin nähneeni. Oli yllättävää, tavallaan. Toki mielikuva vain tuon ohjelman perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä Jukka Pojasta juuri mitään, mutta mielestäni on vähän epärehellistä kuitata tuommoinen henkinen muutos aina nuoruuden uhoksi. Olisi mieluummin vaikka todennut sen vanhuuden mukavuudenhaluksi.
Mutta monillahan on oikeasti kyse nuoruuden uhosta ja fanaattisuudesta.
Mitä on nuoruuden uho? Ehkä ihmiset ovat nuorena taloudellisesti heikommassa asemassa ja voivat helpommin samaistua muihin huono-osaisiin. Vanhempana kun sitä rahaa on enemmän, ei yhteiskunnan epäkohdat enää näy omassa elämässä ja siten sitä sokaistuu. Ihmiset eivät jaksa yleensä taistella koko elämäänsä maailman epäkohtia vastaan, vaan laiskistuvat ja haluavat keskittyä omaan elämäänsä.
Onko tuolloin nuoruuden uho pelkkää lapsellista uhoa, vain meneekö se vanhuuden laiskistumisen piikkiin? Asiaa on aika vaikeaa selvittää, mutta jos tuosta vain tyrmää vanhan ajattelutavat nuoruuden uhoksi, sillä yritetään vain oikeuttaa nykyinen laiskuus ja välinpitämättömyys.
Nuoruuden "uho" tai nuoruuden idealismi liittyy aikuistumiseen, aletaan hahmottaa maailman menoa, syitä ja seurauksia. Yleisen elämänkokemuksen myötä ajatusmaailma muuttuu realistisemmaksi, saa sävyjä, hahmotetaan, että kaikki ei olekaan niin mustavalkoista. Eikä ehkä ole niin suurta tarvetta julistaa aatteitaan ulospäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä Jukka Pojasta juuri mitään, mutta mielestäni on vähän epärehellistä kuitata tuommoinen henkinen muutos aina nuoruuden uhoksi. Olisi mieluummin vaikka todennut sen vanhuuden mukavuudenhaluksi.
Mutta monillahan on oikeasti kyse nuoruuden uhosta ja fanaattisuudesta.
Mitä on nuoruuden uho? Ehkä ihmiset ovat nuorena taloudellisesti heikommassa asemassa ja voivat helpommin samaistua muihin huono-osaisiin. Vanhempana kun sitä rahaa on enemmän, ei yhteiskunnan epäkohdat enää näy omassa elämässä ja siten sitä sokaistuu. Ihmiset eivät jaksa yleensä taistella koko elämäänsä maailman epäkohtia vastaan, vaan laiskistuvat ja haluavat keskittyä omaan elämäänsä.
Onko tuolloin nuoruuden uho pelkkää lapsellista uhoa, vain meneekö se vanhuuden laiskistumisen piikkiin? Asiaa on aika vaikeaa selvittää, mutta jos tuosta vain tyrmää vanhan ajattelutavat nuoruuden uhoksi, sillä yritetään vain oikeuttaa nykyinen laiskuus ja välinpitämättömyys.
Nuoruuden "uho" tai nuoruuden idealismi liittyy aikuistumiseen, aletaan hahmottaa maailman menoa, syitä ja seurauksia. Yleisen elämänkokemuksen myötä ajatusmaailma muuttuu realistisemmaksi, saa sävyjä, hahmotetaan, että kaikki ei olekaan niin mustavalkoista. Eikä ehkä ole niin suurta tarvetta julistaa aatteitaan ulospäin.
Tietysti vanhetessaan ihminen alkaa näkemään asioiden syitä, seurauksia ja sävyjä. Ei se tarkoita, että ihmisen mielipiteet olisivat silti paremmin perusteltuja. Moni vain vanhennuttuaan muuttu välinpitämättömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä Jukka Pojasta juuri mitään, mutta mielestäni on vähän epärehellistä kuitata tuommoinen henkinen muutos aina nuoruuden uhoksi. Olisi mieluummin vaikka todennut sen vanhuuden mukavuudenhaluksi.
Mutta monillahan on oikeasti kyse nuoruuden uhosta ja fanaattisuudesta.
Mitä on nuoruuden uho? Ehkä ihmiset ovat nuorena taloudellisesti heikommassa asemassa ja voivat helpommin samaistua muihin huono-osaisiin. Vanhempana kun sitä rahaa on enemmän, ei yhteiskunnan epäkohdat enää näy omassa elämässä ja siten sitä sokaistuu. Ihmiset eivät jaksa yleensä taistella koko elämäänsä maailman epäkohtia vastaan, vaan laiskistuvat ja haluavat keskittyä omaan elämäänsä.
Onko tuolloin nuoruuden uho pelkkää lapsellista uhoa, vain meneekö se vanhuuden laiskistumisen piikkiin? Asiaa on aika vaikeaa selvittää, mutta jos tuosta vain tyrmää vanhan ajattelutavat nuoruuden uhoksi, sillä yritetään vain oikeuttaa nykyinen laiskuus ja välinpitämättömyys.
Nuoruuden "uho" tai nuoruuden idealismi liittyy aikuistumiseen, aletaan hahmottaa maailman menoa, syitä ja seurauksia. Yleisen elämänkokemuksen myötä ajatusmaailma muuttuu realistisemmaksi, saa sävyjä, hahmotetaan, että kaikki ei olekaan niin mustavalkoista. Eikä ehkä ole niin suurta tarvetta julistaa aatteitaan ulospäin.
Tietysti vanhetessaan ihminen alkaa näkemään asioiden syitä, seurauksia ja sävyjä. Ei se tarkoita, että ihmisen mielipiteet olisivat silti paremmin perusteltuja. Moni vain vanhennuttuaan muuttu välinpitämättömäksi.
Niin tai realistisemmaksi omien vaikutusmahdollisuuksiensa suhteen. Paljonhan sellaisessa nuoren henkilön idealistisessa toiminnassa on oman maailmantuskan liennytystä, lievitetään ensisijaisesti omaa ahdistusta siitä, että maailma, ainakin ihmislajille elinkelpoinen, on tuhoutumassa. Ei siinä oikeasti globaalissa mittakaavassa yksittäisen henkilön hippeily auta. Muuta kuin ko hipin omaa oloa. Mikä sinänsä on aivan kelvollinen motiivi hippeilyyn, yhtään en väheksy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä Jukka Pojasta juuri mitään, mutta mielestäni on vähän epärehellistä kuitata tuommoinen henkinen muutos aina nuoruuden uhoksi. Olisi mieluummin vaikka todennut sen vanhuuden mukavuudenhaluksi.
Mutta monillahan on oikeasti kyse nuoruuden uhosta ja fanaattisuudesta.
Mitä on nuoruuden uho? Ehkä ihmiset ovat nuorena taloudellisesti heikommassa asemassa ja voivat helpommin samaistua muihin huono-osaisiin. Vanhempana kun sitä rahaa on enemmän, ei yhteiskunnan epäkohdat enää näy omassa elämässä ja siten sitä sokaistuu. Ihmiset eivät jaksa yleensä taistella koko elämäänsä maailman epäkohtia vastaan, vaan laiskistuvat ja haluavat keskittyä omaan elämäänsä.
Onko tuolloin nuoruuden uho pelkkää lapsellista uhoa, vain meneekö se vanhuuden laiskistumisen piikkiin? Asiaa on aika vaikeaa selvittää, mutta jos tuosta vain tyrmää vanhan ajattelutavat nuoruuden uhoksi, sillä yritetään vain oikeuttaa nykyinen laiskuus ja välinpitämättömyys.
Nuoruuden "uho" tai nuoruuden idealismi liittyy aikuistumiseen, aletaan hahmottaa maailman menoa, syitä ja seurauksia. Yleisen elämänkokemuksen myötä ajatusmaailma muuttuu realistisemmaksi, saa sävyjä, hahmotetaan, että kaikki ei olekaan niin mustavalkoista. Eikä ehkä ole niin suurta tarvetta julistaa aatteitaan ulospäin.
Tietysti vanhetessaan ihminen alkaa näkemään asioiden syitä, seurauksia ja sävyjä. Ei se tarkoita, että ihmisen mielipiteet olisivat silti paremmin perusteltuja. Moni vain vanhennuttuaan muuttu välinpitämättömäksi.
Niin tai realistisemmaksi omien vaikutusmahdollisuuksiensa suhteen. Paljonhan sellaisessa nuoren henkilön idealistisessa toiminnassa on oman maailmantuskan liennytystä, lievitetään ensisijaisesti omaa ahdistusta siitä, että maailma, ainakin ihmislajille elinkelpoinen, on tuhoutumassa. Ei siinä oikeasti globaalissa mittakaavassa yksittäisen henkilön hippeily auta. Muuta kuin ko hipin omaa oloa. Mikä sinänsä on aivan kelvollinen motiivi hippeilyyn, yhtään en väheksy.
Yksi mikä tässä JP:n tapauksessa voi olla, että levy-yhtiö asettaa rajoja mielipiteille (jolla on myös vaikutusta artistin arvomaailmaankin). Monsetihan muusikot pehmentävät mielipiteitään kun ovat ison levy-yhtiön leivissä. Siksi artistin tulisikin olla itsenäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä ex ja hänen kaverinsa panettelemassa? Musta tämä on av:n yksi kummallisimmista ketjuista.
Tai joku ex-fani, joka on romahtanu Jukka Pojan elämänmuutosten myötä.
Kyse on v a k a v a s t a a s i a s t a, jos ei elä samalla hippeily-asteella läpi elämän.
Fanit osaa olla fanaattisia :D
Samalla hippeilyasteella läpi elämän.. eihän kukaan samaa odotakaan mutta noin totaalinen muutos on erikoista. Ja kuten todettu, myös Veitolan mielestä joka oikeasti -ainakin jossain määrin- tunteekin Jukka Poikaa, toisin kuin spekuloivat av-mammat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän ohi aiheen, mutta onko tässä ketjussa tosiaan ollut 25 asiatonta viestiä? Koska edellinen kommentti on 275/250.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä ex ja hänen kaverinsa panettelemassa? Musta tämä on av:n yksi kummallisimmista ketjuista.
Tai joku ex-fani, joka on romahtanu Jukka Pojan elämänmuutosten myötä.
Kyse on v a k a v a s t a a s i a s t a, jos ei elä samalla hippeily-asteella läpi elämän.
Fanit osaa olla fanaattisia :D
Samalla hippeilyasteella läpi elämän.. eihän kukaan samaa odotakaan mutta noin totaalinen muutos on erikoista. Ja kuten todettu, myös Veitolan mielestä joka oikeasti -ainakin jossain määrin- tunteekin Jukka Poikaa, toisin kuin spekuloivat av-mammat.
Tätä ihmettelen, että mikä totaalinen muutos. Eihän hän totaalisesti ole muuttunut. Minkä kaikki hänet tuntevat tietävätkin ja mikä ohjelmassakin kävi ilmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä ex ja hänen kaverinsa panettelemassa? Musta tämä on av:n yksi kummallisimmista ketjuista.
Tai joku ex-fani, joka on romahtanu Jukka Pojan elämänmuutosten myötä.
Kyse on v a k a v a s t a a s i a s t a, jos ei elä samalla hippeily-asteella läpi elämän.
Fanit osaa olla fanaattisia :D
Samalla hippeilyasteella läpi elämän.. eihän kukaan samaa odotakaan mutta noin totaalinen muutos on erikoista. Ja kuten todettu, myös Veitolan mielestä joka oikeasti -ainakin jossain määrin- tunteekin Jukka Poikaa, toisin kuin spekuloivat av-mammat.
Tätä ihmettelen, että mikä totaalinen muutos. Eihän hän totaalisesti ole muuttunut. Minkä kaikki hänet tuntevat tietävätkin ja mikä ohjelmassakin kävi ilmi.
Minäkin muistan et Veitola sanoi jotain tollaista, en muista oliko totaalinen, valtava, suuri vai yllättävä vai jotain muuta mutta jokatapauksessa sai käsityksen että muutos on huomattavan suuri. Ja hänellä kai on jotain vertailupohjaa vaikka palstalaisilla ei olisikaan.
Melko tylsilt ihmisiltä vaikuttivat, JP ja puolisonsa. Jukka Poikakin entiseksi boheemiksi kumman kireä ja siisteystarkka. (Pannacotta ja kuoharikohtaus sekä sängyn pois korjaaminen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meni vähän överiksi se Marian "siideripissis, siideripissis" -hokeminen. Sehän on selvästi ollut leikkimielistä (ja toisaalta alentavaa) nokittelua tutustumisvaiheessa, kun kaksi ihan erilaista ihmistä on rakastunut. Ohjelmassa tämä Teija kertoi, että oli ensimmäiseksi ajatellut Jukka Pojasta, että kaamea hihhuli, ja lähtenyt pois keikalta.
Eihän ko. nainen ole mikään pissisbimbo oikeasti, valtiotieteen maisteri. Toki erittäin keskiluokkaisen / tulevan ylemmän keskiluokkaisen tyyppinen materialisti. Semmoinen, joka tulevaisuudessa tulee pätemään Artekilla yms. joutavalla. Gantin vaatteilla jne. Tämä nyt on kuitenkin vähän eri juttu kuin jotkut julkkistyrkyt blondit ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä ex ja hänen kaverinsa panettelemassa? Musta tämä on av:n yksi kummallisimmista ketjuista.
Tai joku ex-fani, joka on romahtanu Jukka Pojan elämänmuutosten myötä.
Kyse on v a k a v a s t a a s i a s t a, jos ei elä samalla hippeily-asteella läpi elämän.
Fanit osaa olla fanaattisia :D
Samalla hippeilyasteella läpi elämän.. eihän kukaan samaa odotakaan mutta noin totaalinen muutos on erikoista. Ja kuten todettu, myös Veitolan mielestä joka oikeasti -ainakin jossain määrin- tunteekin Jukka Poikaa, toisin kuin spekuloivat av-mammat.
Tätä ihmettelen, että mikä totaalinen muutos. Eihän hän totaalisesti ole muuttunut. Minkä kaikki hänet tuntevat tietävätkin ja mikä ohjelmassakin kävi ilmi.
Minäkin muistan et Veitola sanoi jotain tollaista, en muista oliko totaalinen, valtava, suuri vai yllättävä vai jotain muuta mutta jokatapauksessa sai käsityksen että muutos on huomattavan suuri. Ja hänellä kai on jotain vertailupohjaa vaikka palstalaisilla ei olisikaan.
Ulkoisia muutoksiahan ne taisivat enimmäkseen olla. Ja vertailupohjana oli 10? vuotta sitten tekemänsä haastattelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä Jukka Pojasta juuri mitään, mutta mielestäni on vähän epärehellistä kuitata tuommoinen henkinen muutos aina nuoruuden uhoksi. Olisi mieluummin vaikka todennut sen vanhuuden mukavuudenhaluksi.
Mutta monillahan on oikeasti kyse nuoruuden uhosta ja fanaattisuudesta.
Mitä on nuoruuden uho? Ehkä ihmiset ovat nuorena taloudellisesti heikommassa asemassa ja voivat helpommin samaistua muihin huono-osaisiin. Vanhempana kun sitä rahaa on enemmän, ei yhteiskunnan epäkohdat enää näy omassa elämässä ja siten sitä sokaistuu. Ihmiset eivät jaksa yleensä taistella koko elämäänsä maailman epäkohtia vastaan, vaan laiskistuvat ja haluavat keskittyä omaan elämäänsä.
Onko tuolloin nuoruuden uho pelkkää lapsellista uhoa, vain meneekö se vanhuuden laiskistumisen piikkiin? Asiaa on aika vaikeaa selvittää, mutta jos tuosta vain tyrmää vanhan ajattelutavat nuoruuden uhoksi, sillä yritetään vain oikeuttaa nykyinen laiskuus ja välinpitämättömyys.
Nuoruuden "uho" tai nuoruuden idealismi liittyy aikuistumiseen, aletaan hahmottaa maailman menoa, syitä ja seurauksia. Yleisen elämänkokemuksen myötä ajatusmaailma muuttuu realistisemmaksi, saa sävyjä, hahmotetaan, että kaikki ei olekaan niin mustavalkoista. Eikä ehkä ole niin suurta tarvetta julistaa aatteitaan ulospäin.
Tietysti vanhetessaan ihminen alkaa näkemään asioiden syitä, seurauksia ja sävyjä. Ei se tarkoita, että ihmisen mielipiteet olisivat silti paremmin perusteltuja. Moni vain vanhennuttuaan muuttu välinpitämättömäksi.
Niin tai realistisemmaksi omien vaikutusmahdollisuuksiensa suhteen. Paljonhan sellaisessa nuoren henkilön idealistisessa toiminnassa on oman maailmantuskan liennytystä, lievitetään ensisijaisesti omaa ahdistusta siitä, että maailma, ainakin ihmislajille elinkelpoinen, on tuhoutumassa. Ei siinä oikeasti globaalissa mittakaavassa yksittäisen henkilön hippeily auta. Muuta kuin ko hipin omaa oloa. Mikä sinänsä on aivan kelvollinen motiivi hippeilyyn, yhtään en väheksy.
Ärsyttää suunnattomasti tämä "hippeilyn" leimaaminen pienen piirin puuhasteluksi, ja absurdi väite, jonka mukaan yksittäisen ihmisen valinnoilla ei ole muka väliä... Valinnoilla ON väliä, vaikka esimerkiksi lihaa syövät ihmiset sitä eivät haluaisi myöntää. Otetaan nyt esimerkiksi tuo lihansyönti: Suomalaiset syövät keskimäärin 80 kg lihaa vuodessa. Järkyttävä määrä. Keskiverto amerikkalainen puolestaan syö elämänsä aikana 21 000 eläintä. Jokainen haarukannosto on kannanotto. Jos moni tekee pieniä muutoksia, vaikutus on suuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä Jukka Pojasta juuri mitään, mutta mielestäni on vähän epärehellistä kuitata tuommoinen henkinen muutos aina nuoruuden uhoksi. Olisi mieluummin vaikka todennut sen vanhuuden mukavuudenhaluksi.
Mutta monillahan on oikeasti kyse nuoruuden uhosta ja fanaattisuudesta.
Mitä on nuoruuden uho? Ehkä ihmiset ovat nuorena taloudellisesti heikommassa asemassa ja voivat helpommin samaistua muihin huono-osaisiin. Vanhempana kun sitä rahaa on enemmän, ei yhteiskunnan epäkohdat enää näy omassa elämässä ja siten sitä sokaistuu. Ihmiset eivät jaksa yleensä taistella koko elämäänsä maailman epäkohtia vastaan, vaan laiskistuvat ja haluavat keskittyä omaan elämäänsä.
Onko tuolloin nuoruuden uho pelkkää lapsellista uhoa, vain meneekö se vanhuuden laiskistumisen piikkiin? Asiaa on aika vaikeaa selvittää, mutta jos tuosta vain tyrmää vanhan ajattelutavat nuoruuden uhoksi, sillä yritetään vain oikeuttaa nykyinen laiskuus ja välinpitämättömyys.
Nuoruuden "uho" tai nuoruuden idealismi liittyy aikuistumiseen, aletaan hahmottaa maailman menoa, syitä ja seurauksia. Yleisen elämänkokemuksen myötä ajatusmaailma muuttuu realistisemmaksi, saa sävyjä, hahmotetaan, että kaikki ei olekaan niin mustavalkoista. Eikä ehkä ole niin suurta tarvetta julistaa aatteitaan ulospäin.
Tietysti vanhetessaan ihminen alkaa näkemään asioiden syitä, seurauksia ja sävyjä. Ei se tarkoita, että ihmisen mielipiteet olisivat silti paremmin perusteltuja. Moni vain vanhennuttuaan muuttu välinpitämättömäksi.
Niin tai realistisemmaksi omien vaikutusmahdollisuuksiensa suhteen. Paljonhan sellaisessa nuoren henkilön idealistisessa toiminnassa on oman maailmantuskan liennytystä, lievitetään ensisijaisesti omaa ahdistusta siitä, että maailma, ainakin ihmislajille elinkelpoinen, on tuhoutumassa. Ei siinä oikeasti globaalissa mittakaavassa yksittäisen henkilön hippeily auta. Muuta kuin ko hipin omaa oloa. Mikä sinänsä on aivan kelvollinen motiivi hippeilyyn, yhtään en väheksy.
Ärsyttää suunnattomasti tämä "hippeilyn" leimaaminen pienen piirin puuhasteluksi, ja absurdi väite, jonka mukaan yksittäisen ihmisen valinnoilla ei ole muka väliä... Valinnoilla ON väliä, vaikka esimerkiksi lihaa syövät ihmiset sitä eivät haluaisi myöntää. Otetaan nyt esimerkiksi tuo lihansyönti: Suomalaiset syövät keskimäärin 80 kg lihaa vuodessa. Järkyttävä määrä. Keskiverto amerikkalainen puolestaan syö elämänsä aikana 21 000 eläintä. Jokainen haarukannosto on kannanotto. Jos moni tekee pieniä muutoksia, vaikutus on suuri.
Ainakin tulee itselle parempi mieli ja omatunto ei soimaa. Onhan sekin jo jotain. Ja olen siis itsekin kasvissyöjä. Mutta en kuvittele, että sillä on vaikutusta ekosysteemiin sinne tai tänne.
Se, että hippeilyn pitäisi näkyä selvästi esim. vaatteista on hälyttävän pinnallinen näkemys! Kertoo näiden kirjoittelijoiden omasta asenteesta ja näkemyksistä. Moni meistä hipeistä on ulos päin aivan tavallisen näköisiä ihmisiä, mutta teemme päivittäin valintoja paremman ja puhtaamman maailman puolesta. Tämä keskustelu on hirvittävän tuomitseva ja surullinen.
Mutta monillahan on oikeasti kyse nuoruuden uhosta ja fanaattisuudesta.