Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko muilla riitaa tai sanomista kotona ennen puolison työmatkoja?
10.11.2015 |
Meillä on nykyisin kuvio, jossa edelinen ilta (tai joskus jopa aamulla ennen lennolle lähtöä) tulee sanomista. Mielestäni mies voisi ikäänkuin "tehdä varastoon" vähän kotihommia, koska on sitten useita päiviä poissa arjen pyörittämisestä. Esim. Laittaa ylimääräisen koneellisen pyykkiä peseentymään, viedä roskat (jos lento on vähän myöhemmin aamupäivällä), vaikka imuroida jotta perheelle jäisi siistit oltavat.
Toki näitä hommia teen miehen ollessa reissussa, mutta jäisi vähän vähemmän, kun 3 lapsen läksyt, harrastuskuljetukset, vaatteet, kaupassakäynnit sitten taas on 100% mun hoidettavana.
Nyt mies ottaa viimeisen koti-illan vähän niinkuin lomailun merkeissä, koska reissaaminen on niin rankkaa. Ja sitten 2-8 päivän päästä palaa taas väsyneenä kotiin matkalaukku täynnä likaisia vaatteita. Niin, että tästä näkemyserosta tulee riitaa. Muilla?
Kommentit (98)
Työmatkat eivät ole mitään herkkua, se on totta. Mutta eivät ne kyllä ole mikään syy luistaa kotitöistäkään, siis varsinkaan ennen matkaa ja sen jälkeen. Lapsiperheessä on tiettyjä asioita, jotka sujuvat paljon helpommin, kun kotona on kaksi aikuista. Iso kauppareissu on tällainen,jos lapsia ei voi vielä jättää keskenään kotiin. Sitten on niitä hommia, joista toinen puoliso selviytyy toista paremmin. Nämä ovat niitä, jotka pitäisi huolehtia tehdyiksi ennen matkaa, jos suinkin onnistuu. Esimerkiksi lapset saattavat tarvita varusteita tai kuskaamisia, jotka vain pois lähtevä löytää tai muistaa. Tai kotitöissä voi olla jokin fyysisesti raskas tai erityistaitoa vaativa juttu, joka ei kotiin jäävältä niin vaan onnistu. Hae luistimet vintiltä, vaihda talvirenkaat, peru hammaslääkäri, osta siirille uudet juhlakengät... Kyllähän kotiin jäävä kaikesta selviää, jos on pakko, mutta avioliittoon kuuluu se tunne, ettei jää yksin arjen kanssa.
Ainahan ei onnistu. Työmatkalainen ei ole ainoastaan pois kotoa, vaan myös pois työpaikalta. Työt saattavat kasautua pahastikin ennen matkaa ja sen jälkeen. Silti olisi tärkeää, että se matkalle lähtijä miettisi asiaa jotenkin kotiin jäävän kannalta myös. Vaikka edes pahoittelisi, että tätä en nyt ehtinyt vaikka yritin kyllä. Päinvastoin toki yhtä lailla, mutta matkalle lähtijät usein pitävätkin reissuistaan meteliä ihan riittämiin.
Meillä siis molemmat matkustavat, joten homma on sikäli tuttua puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
goaliemomma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten tosi syvältä, jos puoliso kiukuttelee ennen työreissua. Oma puolisonikin teki sitä ennen, mutta ei enää nykyisin. En voi valita teenkö työreissuja vai en.
Eli ero ja yh-elämä voisi olla ratkaisu mun ongelmaa.
Ap
Mietis ny... kuinka paljon se mies niitä lapsia pystyis ottaan luokseen jos eroatte, 50/50 ei ainakaan onnistu reissaavan kanssa. Ja sitten sä teet kaiken 100% yksin aina, nyt se mies sentään joskus osallistuu.
Nyt hoidan yh:na kaiken, kun mies on reissussa. Tämä ei toki muuttuisi. Mutta kun mies ei ole reissussa saisi hän hoitaa lasten asiat 100%. Nythän hoidan niistä kuitenkin 70-80% vaikka mies onkin kotona. Eli kyllä mun hommat yh:nä vähenisi huomattavasti ja saisin omaa, hiljaistakin aikaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mieheni teki paljon työmatkoja, kun lapset (3kpl) olivat pieniä. Ei tullut riitoja ei. Ennen matkaa mies makasi sohvalla viikon työpäivän jälkeen, koska matkaa varten piti kerätä henkistä voimaa. Sitten oli viikon reissussa. Tämän jälkeen piti taas levätä viikko, koska matka oli tietysti ollut tosi rankka ja kuormittava. Oli aina helpotus minulle, kun oli poissa, koska silloin minulla omi vain lastenhoito ja kotityöt, eikä tarvinnut huomioida/passata stressaantunutta miestä.
Tekikö mies jotain kotitöitä ennakkoon. Arvaatte varmasti, että ei tehnyt. Miehen mielestä se olisi ollut ihan liikaa pyydetty.[/
Ja milloin erositte? Niinhän siinä kävi?
Vierailija kirjoitti:
goaliemomma kirjoitti:
Av mamma 2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten tosi syvältä, jos puoliso kiukuttelee ennen työreissua. Oma puolisonikin teki sitä ennen, mutta ei enää nykyisin. En voi valita teenkö työreissuja vai en.
Eli ero ja yh-elämä voisi olla ratkaisu mun ongelmaa.
Ap
Oletko sä ap jotenkin tosi nuori ja hölmö tai eikö sun oma työ ole sellainen, että se toisi lainkaan sellaisia haasteita, mihin miehesi työ ehkä johtaa?
Etkö pysty tekemään mitään muita ratkaisuja kuin ero ja yh-elämä? Sulle on ehdotettu osittaista hoitovapaata, et ole kommentoinut.
Miten kuvittelet tilanteesi helpottavan, jos alat yh:ksi? Jos miehellä on reissutyö, ei se muutu vaikka eroaisitte. Lapsethan ne kärsii, et sinä. Miten se mies pystyisi lasten kanssa enemmän olemaan etävanhempana?
Anteeksi nyt kovasti, mutta vaikutat aika hemmotellulta tyttöseltä tai sitten ette oikeasti ole miehesi kanssa keskustelleet mistään perusasioista. Jos sinä olet se, joka tuo leivän taloon JA hoitaa 99% kaiken kodin arjen ja mies vaan liehuu ja edustaa reissuillaan ja on kaikesta edustamisesta niin poikki, että tuo vain kalsarit pesuun ja lopun aikaa makaa sohvalla kunnes lähtee uudestaan edustamaan ja likaamaan kalsareita, niin olet ihan oikeutetusti vihainen.
Mua kans kiinnostais ap:n ikä, se kuinka kauan mies on reissannut ja kuinka monta reissupäivää miehellä on vuodessa.
Jos sillä mitään väliä on niin 38 v, metatyötä tehnyt 14 vuotta, mies reissannut 7 v ja reissupäiviä 150-170 vuodessa (pääsääntöisesti arkisin). Ja akateemiset tutkinnot molemmilla. Oma työ ei ole kovinkaan haastavaa, valitettavasti ei ole parempaakaan löytynyt. Lisäksi miehen epäsäännöllinen työ on rajoittanut omia työmahdollisuuksiani mm lastenhoidon takia. Alan oikeasti olla melko puhki, ja kun soppakauhan, työn ja harrastuskuljetusten viidakkoon olen eksynyt, ei uudelleenkouluttautumiseen ja oman loistokkaan uran rakentamiseen enää ole jäänyt aikaa ja energiaa.
Osittainen hoitovapaa on melko kallis ratkaisu eikä poista iltapäiväkerhon tarvetta. Laitetaan kuitenkin harkintaan.
Ap
Sä olet pettynyt itseesi ja heijastat sen mieheesi. Ja tuo metatyö... No kukapa sitä ei tekisi? :D
Jos ero on sulle ainoa vaihtoehto, et mahda miestäsi edes rakastaa.
Sun pitää muuttaa omaa käyttäytymistä,laita kondomipaketti paidan taskuun ja toivota hekumallista työviikkoa.
Reissutyöläiset ei koskaan ole uskollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
goaliemomma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten tosi syvältä, jos puoliso kiukuttelee ennen työreissua. Oma puolisonikin teki sitä ennen, mutta ei enää nykyisin. En voi valita teenkö työreissuja vai en.
Eli ero ja yh-elämä voisi olla ratkaisu mun ongelmaa.
Ap
Mietis ny... kuinka paljon se mies niitä lapsia pystyis ottaan luokseen jos eroatte, 50/50 ei ainakaan onnistu reissaavan kanssa. Ja sitten sä teet kaiken 100% yksin aina, nyt se mies sentään joskus osallistuu.
Nyt hoidan yh:na kaiken, kun mies on reissussa. Tämä ei toki muuttuisi. Mutta kun mies ei ole reissussa saisi hän hoitaa lasten asiat 100%. Nythän hoidan niistä kuitenkin 70-80% vaikka mies onkin kotona. Eli kyllä mun hommat yh:nä vähenisi huomattavasti ja saisin omaa, hiljaistakin aikaa.
Ap
No mikset sä helpota arkeasi? Kysele kimppakyytimahdollisuutta harrastuksiin? Pyydä lastenhoitajaa joskus muutamaksi tunniksi jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
goaliemomma kirjoitti:
Av mamma 2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten tosi syvältä, jos puoliso kiukuttelee ennen työreissua. Oma puolisonikin teki sitä ennen, mutta ei enää nykyisin. En voi valita teenkö työreissuja vai en.
Eli ero ja yh-elämä voisi olla ratkaisu mun ongelmaa.
Ap
Oletko sä ap jotenkin tosi nuori ja hölmö tai eikö sun oma työ ole sellainen, että se toisi lainkaan sellaisia haasteita, mihin miehesi työ ehkä johtaa?
Etkö pysty tekemään mitään muita ratkaisuja kuin ero ja yh-elämä? Sulle on ehdotettu osittaista hoitovapaata, et ole kommentoinut.
Miten kuvittelet tilanteesi helpottavan, jos alat yh:ksi? Jos miehellä on reissutyö, ei se muutu vaikka eroaisitte. Lapsethan ne kärsii, et sinä. Miten se mies pystyisi lasten kanssa enemmän olemaan etävanhempana?
Anteeksi nyt kovasti, mutta vaikutat aika hemmotellulta tyttöseltä tai sitten ette oikeasti ole miehesi kanssa keskustelleet mistään perusasioista. Jos sinä olet se, joka tuo leivän taloon JA hoitaa 99% kaiken kodin arjen ja mies vaan liehuu ja edustaa reissuillaan ja on kaikesta edustamisesta niin poikki, että tuo vain kalsarit pesuun ja lopun aikaa makaa sohvalla kunnes lähtee uudestaan edustamaan ja likaamaan kalsareita, niin olet ihan oikeutetusti vihainen.
Mua kans kiinnostais ap:n ikä, se kuinka kauan mies on reissannut ja kuinka monta reissupäivää miehellä on vuodessa.
Jos sillä mitään väliä on niin 38 v, metatyötä tehnyt 14 vuotta, mies reissannut 7 v ja reissupäiviä 150-170 vuodessa (pääsääntöisesti arkisin). Ja akateemiset tutkinnot molemmilla. Oma työ ei ole kovinkaan haastavaa, valitettavasti ei ole parempaakaan löytynyt. Lisäksi miehen epäsäännöllinen työ on rajoittanut omia työmahdollisuuksiani mm lastenhoidon takia. Alan oikeasti olla melko puhki, ja kun soppakauhan, työn ja harrastuskuljetusten viidakkoon olen eksynyt, ei uudelleenkouluttautumiseen ja oman loistokkaan uran rakentamiseen enää ole jäänyt aikaa ja energiaa.
Osittainen hoitovapaa on melko kallis ratkaisu eikä poista iltapäiväkerhon tarvetta. Laitetaan kuitenkin harkintaan.
Ap
Sä olet pettynyt itseesi ja heijastat sen mieheesi. Ja tuo metatyö... No kukapa sitä ei tekisi? :D
Jos ero on sulle ainoa vaihtoehto, et mahda miestäsi edes rakastaa.
Alan olla melko loppu, eipä tässä paljon jaksa miettiä onko rakastunut vai ei. En myöskään ole väittänyt ettei kukaan muu metatyötä tekisi. Pointti on se, että mulla ei enää riitä mielenkiinto ja jaksaminen nykyiseen elämään. Mutta olishan se jo pitänyt tietää, että miehiä ja Heidän raskasta työtään pitää vain ymmärtää ja tukea, muun perheen jaksamisesta viis.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
goaliemomma kirjoitti:
Av mamma 2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten tosi syvältä, jos puoliso kiukuttelee ennen työreissua. Oma puolisonikin teki sitä ennen, mutta ei enää nykyisin. En voi valita teenkö työreissuja vai en.
Eli ero ja yh-elämä voisi olla ratkaisu mun ongelmaa.
Ap
Oletko sä ap jotenkin tosi nuori ja hölmö tai eikö sun oma työ ole sellainen, että se toisi lainkaan sellaisia haasteita, mihin miehesi työ ehkä johtaa?
Etkö pysty tekemään mitään muita ratkaisuja kuin ero ja yh-elämä? Sulle on ehdotettu osittaista hoitovapaata, et ole kommentoinut.
Miten kuvittelet tilanteesi helpottavan, jos alat yh:ksi? Jos miehellä on reissutyö, ei se muutu vaikka eroaisitte. Lapsethan ne kärsii, et sinä. Miten se mies pystyisi lasten kanssa enemmän olemaan etävanhempana?
Anteeksi nyt kovasti, mutta vaikutat aika hemmotellulta tyttöseltä tai sitten ette oikeasti ole miehesi kanssa keskustelleet mistään perusasioista. Jos sinä olet se, joka tuo leivän taloon JA hoitaa 99% kaiken kodin arjen ja mies vaan liehuu ja edustaa reissuillaan ja on kaikesta edustamisesta niin poikki, että tuo vain kalsarit pesuun ja lopun aikaa makaa sohvalla kunnes lähtee uudestaan edustamaan ja likaamaan kalsareita, niin olet ihan oikeutetusti vihainen.
Mua kans kiinnostais ap:n ikä, se kuinka kauan mies on reissannut ja kuinka monta reissupäivää miehellä on vuodessa.
Jos sillä mitään väliä on niin 38 v, metatyötä tehnyt 14 vuotta, mies reissannut 7 v ja reissupäiviä 150-170 vuodessa (pääsääntöisesti arkisin). Ja akateemiset tutkinnot molemmilla. Oma työ ei ole kovinkaan haastavaa, valitettavasti ei ole parempaakaan löytynyt. Lisäksi miehen epäsäännöllinen työ on rajoittanut omia työmahdollisuuksiani mm lastenhoidon takia. Alan oikeasti olla melko puhki, ja kun soppakauhan, työn ja harrastuskuljetusten viidakkoon olen eksynyt, ei uudelleenkouluttautumiseen ja oman loistokkaan uran rakentamiseen enää ole jäänyt aikaa ja energiaa.
Osittainen hoitovapaa on melko kallis ratkaisu eikä poista iltapäiväkerhon tarvetta. Laitetaan kuitenkin harkintaan.
Ap
Sä olet pettynyt itseesi ja heijastat sen mieheesi. Ja tuo metatyö... No kukapa sitä ei tekisi? :D
Jos ero on sulle ainoa vaihtoehto, et mahda miestäsi edes rakastaa.
Alan olla melko loppu, eipä tässä paljon jaksa miettiä onko rakastunut vai ei. En myöskään ole väittänyt ettei kukaan muu metatyötä tekisi. Pointti on se, että mulla ei enää riitä mielenkiinto ja jaksaminen nykyiseen elämään. Mutta olishan se jo pitänyt tietää, että miehiä ja Heidän raskasta työtään pitää vain ymmärtää ja tukea, muun perheen jaksamisesta viis.
Ap
Miksi sä heittäydyt marttyyriksi? Sulle on ladeltu vaikka mitä keinoja mutta mikään ei kelpaa?
Eikö teillä ole yhtään lähipiiriä, mummoja pappoja jotka voisi lapsia katsoa että pääset itse rentoutumaan edes illaksi? Lastenhoitajia saa monestakin firmasta.
Ei sitä syyttä sanota että niitä lapsia pitäisi tehdä se määrä jonka kykenee mahdollisesti hoitamaan yksinkin, jos toinen vaikka sairastuu, menehtyy tai tapahtuu muuta yllättävää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen reissutyö on raskasta kun lapsia on useampia. Itse kun pyörität sitä arkea yksin, käyt töissä, hoidat kodin, kuskaat lapsia, hoidat uhmat, sairaalareissut ja nuhat, hoidat iltatouhut ja nukutukset niin on ihan luonnollista väsyä. Väsyneenä kiristää sekin asia, että itse kun juuri olet laittamassa lapsia nukkumaan eikä mikään suju, tulee mieheltä viesti, että ollaan lähdössä illalliselle ja sen jälkeen paikalliseen pubiin katsomaan jalkapalloa. Silloin raivostuttaa, itkettää ja suututtaa. Tuntuu pahalta, että toisella on tuollainen vapaus kun itse olet aina kaikki illat sidottu lapsiin. Tiedostan kyllä, että toinen tekee vain työtänsä enkä yleensä näytä noita tunteita miehelle.
Joskus itse mietin, että yh:na pääsisin helpommalla kun voisin hoitaa ensin kaksi viikkoa yksin lapsia, jonka jälkeen saisin kokonaisen vkl:n vapaaksi. Nyt tuntuu, etten koskaan pääse palautumaan vaikka siitä, että olet hoitanut nuo kaikki yllä mainitut asiat ollessasi esim. kipeänä.
Meillä miehestä tuntuu välillä pahalta lähteä aina uudestaan ja uudestaan reissuun. Toisaalta häneltä myös takaisin tullessa menee yksi päivä sopeutumiseen, että tätäkö tämä oli. Lapsetkin ovat tottuneet kysymään kaiken aina minulta. Sunnuntaisin mies monesti laittaa kyllä ruokaa ja pesee pyykkiä sekä käy kaupassa jos on lähdössä viikoksi pois.
Näissä keskusteluissa pitää olla tarkkana siitä että haluavatko kirjoittajat vain valittaa vai haluavatko he ratkaisuehdotuksia ongelmiinsa. AP selvästi on päättänyt että asiat ovat surkeasti ja mies on sika joka ei ymmärrä hänen erityistarpeitaan. Sitä ei millään ratkaisuehdotuksilla muuteta.
Tätä palstaa lukiessani arvostan päivä päivältä enemmän vaimoani. Kotona tehtyjä rutiineita ei lasketa vaan se hoitaa jolla on aikaa ja energiaa. Jos vaimolla on kiire niin teen suunnilleen kaiken ja jos minulla on kiire niin vaimo tekee suunnilleen kaiken. Jos pitää matkustaa niin sitten pitää matkustaa, ja olen matkustanut tolkuttoman paljon. Kirjoitan tätä Saudi Arabiasta mikäli se ketään kiinnostaa. Se kuuluu duuniin. Ei se nalkuttamalla ja marttyyriksi heittäytymisellä miksikään muutu.
Tienaamme molemman suunnilleen saman, en itse asiassa tiedä paljonko vaimoni tienaa, ja hankinnat hoidetaan kun ne pitää hoitaa. Jos nyt marssin kauppaan ja ostan itselleni vaikka kymppitonnin kellon (siitä oli toinen ketju) niin vaimo luultavasti pitää minua hulluna mutta ei puutu asiaan sen kumemmin. Vaimo osti itselleen avoauton kun sellaisen halusi ja mitäpä minä siihen kuin että magea kosla, saanko lainata :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näissä keskusteluissa pitää olla tarkkana siitä että haluavatko kirjoittajat vain valittaa vai haluavatko he ratkaisuehdotuksia ongelmiinsa. AP selvästi on päättänyt että asiat ovat surkeasti ja mies on sika joka ei ymmärrä hänen erityistarpeitaan. Sitä ei millään ratkaisuehdotuksilla muuteta.
Tätä palstaa lukiessani arvostan päivä päivältä enemmän vaimoani. Kotona tehtyjä rutiineita ei lasketa vaan se hoitaa jolla on aikaa ja energiaa. Jos vaimolla on kiire niin teen suunnilleen kaiken ja jos minulla on kiire niin vaimo tekee suunnilleen kaiken. Jos pitää matkustaa niin sitten pitää matkustaa, ja olen matkustanut tolkuttoman paljon. Kirjoitan tätä Saudi Arabiasta mikäli se ketään kiinnostaa. Se kuuluu duuniin. Ei se nalkuttamalla ja marttyyriksi heittäytymisellä miksikään muutu.
Tienaamme molemman suunnilleen saman, en itse asiassa tiedä paljonko vaimoni tienaa, ja hankinnat hoidetaan kun ne pitää hoitaa. Jos nyt marssin kauppaan ja ostan itselleni vaikka kymppitonnin kellon (siitä oli toinen ketju) niin vaimo luultavasti pitää minua hulluna mutta ei puutu asiaan sen kumemmin. Vaimo osti itselleen avoauton kun sellaisen halusi ja mitäpä minä siihen kuin että magea kosla, saanko lainata :)
Onko sillä vaimollasi apuna esimerkiksi isovanhempia tai palkkaako hän lastenhoitajan joskus avuksi? Monta lasta teillä on?
No minusta on turha valittaa jos ei niin mitään ole valmis asian eteen tekemään, jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä keskusteluissa pitää olla tarkkana siitä että haluavatko kirjoittajat vain valittaa vai haluavatko he ratkaisuehdotuksia ongelmiinsa. AP selvästi on päättänyt että asiat ovat surkeasti ja mies on sika joka ei ymmärrä hänen erityistarpeitaan. Sitä ei millään ratkaisuehdotuksilla muuteta.
Tätä palstaa lukiessani arvostan päivä päivältä enemmän vaimoani. Kotona tehtyjä rutiineita ei lasketa vaan se hoitaa jolla on aikaa ja energiaa. Jos vaimolla on kiire niin teen suunnilleen kaiken ja jos minulla on kiire niin vaimo tekee suunnilleen kaiken. Jos pitää matkustaa niin sitten pitää matkustaa, ja olen matkustanut tolkuttoman paljon. Kirjoitan tätä Saudi Arabiasta mikäli se ketään kiinnostaa. Se kuuluu duuniin. Ei se nalkuttamalla ja marttyyriksi heittäytymisellä miksikään muutu.
Tienaamme molemman suunnilleen saman, en itse asiassa tiedä paljonko vaimoni tienaa, ja hankinnat hoidetaan kun ne pitää hoitaa. Jos nyt marssin kauppaan ja ostan itselleni vaikka kymppitonnin kellon (siitä oli toinen ketju) niin vaimo luultavasti pitää minua hulluna mutta ei puutu asiaan sen kumemmin. Vaimo osti itselleen avoauton kun sellaisen halusi ja mitäpä minä siihen kuin että magea kosla, saanko lainata :)
Onko sillä vaimollasi apuna esimerkiksi isovanhempia tai palkkaako hän lastenhoitajan joskus avuksi? Monta lasta teillä on?
Ei ole lapsia eikä isovanhempia. Asumme maassa jossa kummallakaan ei ole sukulaisia mutta vaimolla paljon ystäviä. Siivooja käy kerran viikossa. Nyt kun olen melkein jatkuvasti tien päällä n. vuoden niin vaimo vuokrasi vierashuoneemme opiskelijalle ja miettii toisen koiran adoptointia.
Vierailija kirjoitti:
No minusta on turha valittaa jos ei niin mitään ole valmis asian eteen tekemään, jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan
Mitä siinä sitten voi hirveästi tehdä jos mies on reissutöissä ja itse on väsynyt? Ei kaikillla ole isovanhempia apuna tai varaa säännöllisesti palkata lastenhoitajaa. Itse hoidan arjen (ja kolme lasta 2-6v) yksin ihan hyvin vaikka mies todella paljon poissa. Olen kuitenkin väsynyt eikä tähän väsymykseen enää auta se, että palkkaisin yhdeksi illaksi lastenhoitajan, että saisin käydä yksin ruokakaupassa tai lenkillä.
Itse olen huomannut, että parhaiten auttaa kun käy arkena lasten kanssa kylässä kaveriperheen luona kerran viikossa niin ei tunnu, että olisi ihan yksin. Sekin auttaa kun pitää lasten harrastusmäärän jotakuinkin kohtuullisena niin kauan kunnes voivat itse kulkea matkat. Sekin auttaa kun ei jätä hirveästi siivottavaa enää viikonlopulle vaan keskittyy silloin ihan vain lepäilemiseen ja perheen yhteiseen laatuaikaan. Toki pyykit usein jää mutta silloin niitä on hoitamassa kaksi. Ruokaa vkl:na valmiiksi seuraavaa viikkoa varten.
Vierailija kirjoitti:
goaliemomma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten tosi syvältä, jos puoliso kiukuttelee ennen työreissua. Oma puolisonikin teki sitä ennen, mutta ei enää nykyisin. En voi valita teenkö työreissuja vai en.
Eli ero ja yh-elämä voisi olla ratkaisu mun ongelmaa.
Ap
Mietis ny... kuinka paljon se mies niitä lapsia pystyis ottaan luokseen jos eroatte, 50/50 ei ainakaan onnistu reissaavan kanssa. Ja sitten sä teet kaiken 100% yksin aina, nyt se mies sentään joskus osallistuu.
Nyt hoidan yh:na kaiken, kun mies on reissussa. Tämä ei toki muuttuisi. Mutta kun mies ei ole reissussa saisi hän hoitaa lasten asiat 100%. Nythän hoidan niistä kuitenkin 70-80% vaikka mies onkin kotona. Eli kyllä mun hommat yh:nä vähenisi huomattavasti ja saisin omaa, hiljaistakin aikaa.
Ap
Ei missään luvata, että mies ottaisi lapsia eron jälkeen ollenkaan. Jos olet vielä lähihuoltaja, ei miehellä ole mitään velvollisuuttakaan noudattaa tapaamissopimuksia. Vaikka miten olisi sinun vapaa viikonloppusi ja mies ilmoittaakin, ettei tule lapsia hakemaan, et voi sille yhtään mitään. Satuit vaan kuulostamaan viesteissäsi siltä kuin eron jälkeen saisit nuo vapaasi automaattisesti ja lakisääteisesti ja niinhän se ei mene.
Tapaamissopimus toki tehdään, mutta millainen, kun mies ei selvästikään pysty työnsä takia mihinkään säännölliseen vuororytmiin sitoutumaan? Oletko valmis joustamaan oman aikasi kanssa ja sovittelemaan sen aina niin, että miehelle sopii. Jos sopii.
Onnea vaan eroon sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä keskusteluissa pitää olla tarkkana siitä että haluavatko kirjoittajat vain valittaa vai haluavatko he ratkaisuehdotuksia ongelmiinsa. AP selvästi on päättänyt että asiat ovat surkeasti ja mies on sika joka ei ymmärrä hänen erityistarpeitaan. Sitä ei millään ratkaisuehdotuksilla muuteta.
Tätä palstaa lukiessani arvostan päivä päivältä enemmän vaimoani. Kotona tehtyjä rutiineita ei lasketa vaan se hoitaa jolla on aikaa ja energiaa. Jos vaimolla on kiire niin teen suunnilleen kaiken ja jos minulla on kiire niin vaimo tekee suunnilleen kaiken. Jos pitää matkustaa niin sitten pitää matkustaa, ja olen matkustanut tolkuttoman paljon. Kirjoitan tätä Saudi Arabiasta mikäli se ketään kiinnostaa. Se kuuluu duuniin. Ei se nalkuttamalla ja marttyyriksi heittäytymisellä miksikään muutu.
Tienaamme molemman suunnilleen saman, en itse asiassa tiedä paljonko vaimoni tienaa, ja hankinnat hoidetaan kun ne pitää hoitaa. Jos nyt marssin kauppaan ja ostan itselleni vaikka kymppitonnin kellon (siitä oli toinen ketju) niin vaimo luultavasti pitää minua hulluna mutta ei puutu asiaan sen kumemmin. Vaimo osti itselleen avoauton kun sellaisen halusi ja mitäpä minä siihen kuin että magea kosla, saanko lainata :)
Onko sillä vaimollasi apuna esimerkiksi isovanhempia tai palkkaako hän lastenhoitajan joskus avuksi? Monta lasta teillä on?
Ei ole lapsia eikä isovanhempia. Asumme maassa jossa kummallakaan ei ole sukulaisia mutta vaimolla paljon ystäviä. Siivooja käy kerran viikossa. Nyt kun olen melkein jatkuvasti tien päällä n. vuoden niin vaimo vuokrasi vierashuoneemme opiskelijalle ja miettii toisen koiran adoptointia.
Just. Hienoa, että teillä työnjako sujuu, ja rahaa on niin paljon, että ei ole niin väliksi edes tietää paljonko toinen tienaa. Tähän keskusteluun, jonka aiheena on lapsiperhearjen pyörittäminen, kun puoliso on reissussa, näkökulmasi on hieman kummallinen. Ei ole kysymys ap:n "erityistarpeista", vaan yhteisen perheen tarpeista. Ymmärrän hyvin ap:n väsymystä ja vitutusta, vaikka se etukäteen kiukuttelu ei mitään varmasti autakaan. Lapsettomana oli ihan ok lähteä vaikka jumppaan, vaikkei toinen kotona ollutkaan. Perheellisenä on 100 prosenttisesti kiinni lapsissa ja arjessa, kun toinen on reissussa. Omaa aikaa ei ole kuin nukkumiseen.
Minä reissaan itse silloin tällöin, mies ei juuri koskaan. Havaittavissa selvästi kateutta ja syyllistämistä miehen puolelta, mikä ahdistaa mua tosi paljon. Yritän mahdollisimman paljon aina ennen reissua auttaa mutta silti tuntuu että kotiin palatessa ollaan naama väärinpäin. Siivoojakin käy 2xkk mutta mies ottaa siitäkin stressiä kun pitää kuulemma siivota ennen kun se tulee.
Pitkiäkin reissuja toiselle puolella maapalloa olen tehnyt ihan minimiajassa jotta olisin mahdollisimman vähän pois kotoa. Samalla kollegat suunnittelee pari päivää lomaa reissun yhteyteen kun perhe jää kotiin äidin kanssa. Kerrankin tulin kotiin iltalennolta Aasiasta joka laskeutui aamupäivällä ja suoraan menin hakemaan lapset päiväkodista kunhan kotiin pääsin että mies saa sitten pitemmän päivän tehdä. Illalla todellakin V-Ä-S-Y-T-T-I. Pistää miettimään. Ollaanko me naiset vaan liian tunnollisia?
Ei se edustaminen nyt niin rankkaa ole, tiedän kun itse sitä teen. Palkkakin on miestä korkeampi mutta ei se taida miestä motivoida pätkän vertaa panostamaan kotitöihin enemmän matkani aikana. Et miettikää naiset, arvostakaa itseänne! Mä lupaan suunnitella seuraavan pitkän reissun tarkoituksella niin et saan vähän relatakin, ihan niikuin äijätkin tekee.
Ei tule riitoja ennen eikä jälkeen työmatkojen.
Raskaitahan ne on. Sille kotiin jäävälle ja myös sille reissaajalle. En ymmärrä miksi niistä matkoista pitäisi vielä raskaampia tehdä riitelemälllä. Mieluummin tehdään jotakin kivaa yhdessä.
Meillä on tapana tehdä asiat helpoimmalla tavalla silloin kun puoliso on työmatkalla. Tilataan pitsat tai käydään ulkona syömässä. Kotitöitä ja pyykkäämisiä siirretään suosiolla myöhemmäksi. Ei se haittaa jos koti on vähän aikaa sekaisin. Kyllä se sotku siitä saadaan raivattua kun tilanne normalisoituu.
Jos sillä mitään väliä on niin 38 v, metatyötä tehnyt 14 vuotta, mies reissannut 7 v ja reissupäiviä 150-170 vuodessa (pääsääntöisesti arkisin). Ja akateemiset tutkinnot molemmilla. Oma työ ei ole kovinkaan haastavaa, valitettavasti ei ole parempaakaan löytynyt. Lisäksi miehen epäsäännöllinen työ on rajoittanut omia työmahdollisuuksiani mm lastenhoidon takia. Alan oikeasti olla melko puhki, ja kun soppakauhan, työn ja harrastuskuljetusten viidakkoon olen eksynyt, ei uudelleenkouluttautumiseen ja oman loistokkaan uran rakentamiseen enää ole jäänyt aikaa ja energiaa.
Osittainen hoitovapaa on melko kallis ratkaisu eikä poista iltapäiväkerhon tarvetta. Laitetaan kuitenkin harkintaan.
Ap