Tuleeko muilla riitaa tai sanomista kotona ennen puolison työmatkoja?

Vierailija kirjoitti:

Ei tule sanomista. Odotan, että mies on paljon lapsen kanssa ennen lähtöään lapsen itsensä takia, ja niin hän onkin. Sanomista tulee sen verran, että käsken miehen ottaa kondomit mukaan, koska haluan tuliaisiksi vain suklaata. Jos minä lähden jonnekin reissuun useammaksi päiväksi (työmatkoja minulla ei ole), odotan, ettei minun tarvitse kotiutua sikolättiin. (Tämä on minun kotoani opittu tapa: äiti saa palata aina siistiin ja puhtaaseen kotiin.)

Eikö se riittäisi, että mies toisi tuliaisina tosiaan vain sitä suklaata? Se onnistuu ilman kondomejakin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuli aikanaan riitoja, kun oli kaksi pientä lasta. Mun oli rankkaa ja välillä lähes mahdotonta hoitaa kauppareissuja kahden pienen väsyneen lapsen kanssa iltaisin töiden jälkeen. Samoin helpotti kovasti, jos ruoka oli valmiina, kun kotiuduimme ja lapset huusivat illat väsyneinä. Joskus syyllistin miestä ja sitten miehellä oli aina huono omatunto reissuista. Toki ymmärsin, että hän tekee työtään, mutta mun mielestä oli kohtuullista, että mies kävi esim. kaupassa ja laittoi jotain ruokaa valmiiksi ennen reissuaan. Kun tämä alkoi toimia, riidat vähenivät ja mies ei tuntenut enää samalla tavalla syyllisyyttä, kun tiesi helpottaneensa meidän elämää. Mulla riitti siltikin hommia illoiksi, enkä suinkaan helpolla päässyt. Aika rankkaa oli, mutta levähdyshetki oli sitten kun sain lapset nukkumaan.

Kun saimme kolmannen lapsen, mun illat menivät isompien lasten treenikuskauksissa, eli siten pukiessa ja riisuessa kuopusta mukaan. Mies kävi tuolloinkin aina kaupassa ja laittoi ruokaa ennen reissuaan. Nyt lapset ovat jo isompia, ja elämä on helppoa, mutta usein edelleen mies käy usein kaupassa ennen reissuun lähtöään.

 

Kuulostaa kovin tutulta. Ja vaikka lapset nyt ovatkin jo koulussa, nuorin ekalla, niin kyllä illat melko ohjelmantäytteisiä ovat. Ja urheilevat lapset vaativat kunnon ruokaa, useasti ;)

Toki oli rankempaa silloin, kun oli vielä vaippaikäisiä talossa, mutta reissujen määrä ei ainakaan vähenemään päin ole. Ja kun näitä reissuja on 3-4/ kk niin joskus tuntuu, että hitsari-Heikki kylän perältä voisi olla arkea jakamassa paljon lähemmin kuin valkokaulus-Kalle joka edustaa siellä, täällä ja tuolla...

Että tällaista vuodatusta pidempään reissuputken alkuun... Tottuuhan tähän taas.

Ap

Eiköhän tuo kaulusmies tuo sitä rahaa reissuillaan. Ei mulla olis mitään motivaatio ongelmaa pyörittää kaikkea jos mies tienaa sillävälin.

T: Duunarin vaimo. Silti aikapitkälti mamma hoitaa.. Ja laskee pennejä. .

Vierailija kirjoitti:

No kuinka paljon enemmän se mies tuokaan leipää pöytään? 

Ei ehdi pöytään asti, kun verottaja vetää välistä.

Vierailija kirjoitti:

No kuinka paljon enemmän se mies tuokaan leipää pöytään? 

Meillä ei miehen reissaaminen ole näkynyt juurikaan tuloissa. Ei ne kotimaan päivärahat niin kovat ole, kun on reissussakin pakko syödä ja ostaa jotain. Toki vähän enemmän saa kuin peruspalkka, muttei satanen tai pari korvaa miehen läsnäoloa. Varsinkaan, kun saan itse nettona suunnilleen saman kuin mies. Teen itsekin täyttä päivää ja päälle kotityöt ja lastenhoito.

ohis, joka kirjoitteli jo aikaisemmin

Lähinnä joskus tulee sellainen ahdistus, että nyt mun on pakko nukkua yksin ja vihaan yksin nukkumista yli kaiken. Kokeilen piilottaa ne tunteet, mutta joskus ne valitettavasti purkautuu riidan merkeissä. Mä nyt muutenkin teen kaikki kotityöt, niin ei mun koskaan niistä tarvitse miehelle valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuli aikanaan riitoja, kun oli kaksi pientä lasta. Mun oli rankkaa ja välillä lähes mahdotonta hoitaa kauppareissuja kahden pienen väsyneen lapsen kanssa iltaisin töiden jälkeen. Samoin helpotti kovasti, jos ruoka oli valmiina, kun kotiuduimme ja lapset huusivat illat väsyneinä. Joskus syyllistin miestä ja sitten miehellä oli aina huono omatunto reissuista. Toki ymmärsin, että hän tekee työtään, mutta mun mielestä oli kohtuullista, että mies kävi esim. kaupassa ja laittoi jotain ruokaa valmiiksi ennen reissuaan. Kun tämä alkoi toimia, riidat vähenivät ja mies ei tuntenut enää samalla tavalla syyllisyyttä, kun tiesi helpottaneensa meidän elämää. Mulla riitti siltikin hommia illoiksi, enkä suinkaan helpolla päässyt. Aika rankkaa oli, mutta levähdyshetki oli sitten kun sain lapset nukkumaan.

Kun saimme kolmannen lapsen, mun illat menivät isompien lasten treenikuskauksissa, eli siten pukiessa ja riisuessa kuopusta mukaan. Mies kävi tuolloinkin aina kaupassa ja laittoi ruokaa ennen reissuaan. Nyt lapset ovat jo isompia, ja elämä on helppoa, mutta usein edelleen mies käy usein kaupassa ennen reissuun lähtöään.

 

Kuulostaa kovin tutulta. Ja vaikka lapset nyt ovatkin jo koulussa, nuorin ekalla, niin kyllä illat melko ohjelmantäytteisiä ovat. Ja urheilevat lapset vaativat kunnon ruokaa, useasti ;)

Toki oli rankempaa silloin, kun oli vielä vaippaikäisiä talossa, mutta reissujen määrä ei ainakaan vähenemään päin ole. Ja kun näitä reissuja on 3-4/ kk niin joskus tuntuu, että hitsari-Heikki kylän perältä voisi olla arkea jakamassa paljon lähemmin kuin valkokaulus-Kalle joka edustaa siellä, täällä ja tuolla...

Että tällaista vuodatusta pidempään reissuputken alkuun... Tottuuhan tähän taas.

Ap

Eiköhän tuo kaulusmies tuo sitä rahaa reissuillaan. Ei mulla olis mitään motivaatio ongelmaa pyörittää kaikkea jos mies tienaa sillävälin.

T: Duunarin vaimo. Silti aikapitkälti mamma hoitaa.. Ja laskee pennejä. .

Niinhän sitä voisi luulla. Velkainen talo, käytännön pakosta 2 autoa (perheauto ja pikkuräppänä), joskus matkoilla, hivenen säästöön, lasten fillarit ja vaatteet kierrätetään... Luksusta sunnuntaisin; pullo punkkua ja pihvi. Että melko meikäläisiä niillä reissurahoilla elätetään. Joo, ja samojen meikäläisten elättämiseen uppoaa mun omakin palkka. En siis pyöri nurkissa kotirouvana :)

Ap

Jos mies tienaa reissutöissä hyvin, niin käyttäkää sitä rahaa kotitöiden helpottamiseen. Esim. siivooja 2x kuukaudessa, ruokien kotiinkuljetus kerran viikossa jne.

Mun miehelläni, kun vielä reissasi oli reissut aika rankkoja. Vähemmän ulkomailla mutta sitäkin enemmän Suomessa. Ei kaikki nauti edustamisesta, juhlista ja monen ruokalajin menuista. Ei taida mammat ymmärtää miten rankkaa on päivästä toiseen näyttää iloista naamaa ja edustaa. Mun mies ei tykännyt siitä edustamisesta mutta piti työstä kyllä.

AIna kun mies oli lähdössä pitkälle reissulle annoin hänen rentoutua kotona koska tiesin että hotellissa hän vain kävi nukkumassa ja sama rumba alkoi aamusta alussa.

Meillä ei ollut koskaan riitaa kun toinen lähti reissuun vain ikävä tuli heti. Minusta olisi törkeää, että toinen lähtee riidoissa työreissulle vaan siitä syystä ettei ole tehnyt kotitöitä. Ne tehdään kun keritään ja jaksetaan , niistä turha tapella. Meillä ei koskaan tapella kotitöistä ja ei tarvitse koska mies tekee niitä pyytämättä.

Ei tuu riitoja. Minulla on n 70 matkapäivää vuodessa (olen nainen).

Kaiken kaikkiaan kinaa kotitöistä ym oli silloin kun lapset olivat pieniä. Se oli vain niin rankkaa aikaa. Nyt kun ovat koulussa elo on niin paljon rennompaa ja kivempaa :)

Otsikon perusteella aloin miettiä, riidelläänkö meillä ennen työmatkojani. Kuinka ollakaan, palstalla ainoastaan miehet matkustaa... Vastauksena kysymykseen, en ole huomannut, että riideltäisiin enemmän ennen minun tai mieheni työmatkoja.

Ennen reissua meillä matkoille lähtevä yrittää viettää aikaa lasten kanssa mahdollisimman paljon, vähän varastoon. Sama matkan jälkeen.

Minusta työmatkat, laadukkaista hotelleista ja hyvistä illallisista huolimatta ovat rankempia kuin arjen pyöritys. Tämän taitaa jokainen työkseen matkustava tietää. Toki lasten harrastukset, siivoamiset ym. välillä kyllästyttävät, mutta on kotiin silti aina kivempi palata.

Vierailija kirjoitti:

Otsikon perusteella aloin miettiä, riidelläänkö meillä ennen työmatkojani. Kuinka ollakaan, palstalla ainoastaan miehet matkustaa... Vastauksena kysymykseen, en ole huomannut, että riideltäisiin enemmän ennen minun tai mieheni työmatkoja.

Ennen reissua meillä matkoille lähtevä yrittää viettää aikaa lasten kanssa mahdollisimman paljon, vähän varastoon. Sama matkan jälkeen.

Minusta työmatkat, laadukkaista hotelleista ja hyvistä illallisista huolimatta ovat rankempia kuin arjen pyöritys. Tämän taitaa jokainen työkseen matkustava tietää. Toki lasten harrastukset, siivoamiset ym. välillä kyllästyttävät, mutta on kotiin silti aina kivempi palata.

Minä taas lähtisin riemusta kiljuen pitkälle työreissulle, jossa voisin keskittyä täysillä työhön, jossa viihdyn. Jättäisin täysin ilman huonoa omaatuntoa arjen pyörityksen miehelleni ja nauttisin omasta ajasta iltaisin. Valitettavasti sitä mahdollisuutta ei ole, että työn ansiosta voisi hetkeksi irrottautua arjen rutiineista.

En ennusta pitkää suhdetta, valitan.

En tiedä, missä miehesi reissaa, mutta jos joutuu lentämään pitkiä matkoja ja menemään esim. suoraan koneelta palaveriin, niin suosittelen, että mies ottaa sut kerran mukaan työreissulle. Näet, miten pirteänä sitä on aamulla yön lennettyään ja ajatus pitäis olla skarppina vaikka siihen kymmenen miljoonan kauppaan.

Me kyllä riidellään aika hölmöistäkin asioista välillä, mutta en ikinä kehtaisi nillittää työreissuun lähtevälle miehelle jostain "varastoon" siivoamisesta.

No, mies kyllä tekee vähintään oman osansa kotihommista silloin kun on kotona.

Finnairin Platina on kaveriporukassa meillä vitsinä se, ettei miestä juuri arjessa näy.

Itselläni on asiantuntijatyö, vaativakin, mutta onneksi aika vapaat työajat ja voin tehdä myös etänä ja järkkäilemään työaikoja. Lisäksi asuminen pääkaupunkiseudun ulkopuolella toki auttaa asiaa. Voin kesken työpäivän viedä yhden harkkoihin, palata töihin ja tehdä sitten vähän pidempään.

Jos miehesi matkustaa todella paljon, suosittelen lämpimästi osittaista hoitovapaata (6h/päivä tai esim. perjantait kokonaan vapaat). Päivärahoilla kompensoi puolison lyhyempää työpäivää ihan kivasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsikon perusteella aloin miettiä, riidelläänkö meillä ennen työmatkojani. Kuinka ollakaan, palstalla ainoastaan miehet matkustaa... Vastauksena kysymykseen, en ole huomannut, että riideltäisiin enemmän ennen minun tai mieheni työmatkoja.

Ennen reissua meillä matkoille lähtevä yrittää viettää aikaa lasten kanssa mahdollisimman paljon, vähän varastoon. Sama matkan jälkeen.

Minusta työmatkat, laadukkaista hotelleista ja hyvistä illallisista huolimatta ovat rankempia kuin arjen pyöritys. Tämän taitaa jokainen työkseen matkustava tietää. Toki lasten harrastukset, siivoamiset ym. välillä kyllästyttävät, mutta on kotiin silti aina kivempi palata.

Minä taas lähtisin riemusta kiljuen pitkälle työreissulle, jossa voisin keskittyä täysillä työhön, jossa viihdyn. Jättäisin täysin ilman huonoa omaatuntoa arjen pyörityksen miehelleni ja nauttisin omasta ajasta iltaisin. Valitettavasti sitä mahdollisuutta ei ole, että työn ansiosta voisi hetkeksi irrottautua arjen rutiineista.

Onko kokemusta oikeasta reissutyöstä, vai kuvitteletko vain?

Vierailija kirjoitti:

Mun miehelläni, kun vielä reissasi oli reissut aika rankkoja. Vähemmän ulkomailla mutta sitäkin enemmän Suomessa. Ei kaikki nauti edustamisesta, juhlista ja monen ruokalajin menuista. Ei taida mammat ymmärtää miten rankkaa on päivästä toiseen näyttää iloista naamaa ja edustaa. Mun mies ei tykännyt siitä edustamisesta mutta piti työstä kyllä.

AIna kun mies oli lähdössä pitkälle reissulle annoin hänen rentoutua kotona koska tiesin että hotellissa hän vain kävi nukkumassa ja sama rumba alkoi aamusta alussa.

Meillä ei ollut koskaan riitaa kun toinen lähti reissuun vain ikävä tuli heti. Minusta olisi törkeää, että toinen lähtee riidoissa työreissulle vaan siitä syystä ettei ole tehnyt kotitöitä. Ne tehdään kun keritään ja jaksetaan , niistä turha tapella. Meillä ei koskaan tapella kotitöistä ja ei tarvitse koska mies tekee niitä pyytämättä.

Ei kaikilla reissutyö tarkoita pelkästään edustamista ja juhlimista. Ei mun mies mitenkään rasittunut ole aina reissujensa jälkeen. Välillä tosi edustusreissujakin, mutta suurimmaksi osaksi muuta. Toki ymmärrän, että mun mies olisi meiluummin kotona kuin hotelissa, mutta puolensa molemmissa. Ainakin jos harvemmin käy, voi suorastaan nauttia hotellin rauhasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuli aikanaan riitoja, kun oli kaksi pientä lasta. Mun oli rankkaa ja välillä lähes mahdotonta hoitaa kauppareissuja kahden pienen väsyneen lapsen kanssa iltaisin töiden jälkeen. Samoin helpotti kovasti, jos ruoka oli valmiina, kun kotiuduimme ja lapset huusivat illat väsyneinä. Joskus syyllistin miestä ja sitten miehellä oli aina huono omatunto reissuista. Toki ymmärsin, että hän tekee työtään, mutta mun mielestä oli kohtuullista, että mies kävi esim. kaupassa ja laittoi jotain ruokaa valmiiksi ennen reissuaan. Kun tämä alkoi toimia, riidat vähenivät ja mies ei tuntenut enää samalla tavalla syyllisyyttä, kun tiesi helpottaneensa meidän elämää. Mulla riitti siltikin hommia illoiksi, enkä suinkaan helpolla päässyt. Aika rankkaa oli, mutta levähdyshetki oli sitten kun sain lapset nukkumaan.

Kun saimme kolmannen lapsen, mun illat menivät isompien lasten treenikuskauksissa, eli siten pukiessa ja riisuessa kuopusta mukaan. Mies kävi tuolloinkin aina kaupassa ja laittoi ruokaa ennen reissuaan. Nyt lapset ovat jo isompia, ja elämä on helppoa, mutta usein edelleen mies käy usein kaupassa ennen reissuun lähtöään.

 

Kuulostaa kovin tutulta. Ja vaikka lapset nyt ovatkin jo koulussa, nuorin ekalla, niin kyllä illat melko ohjelmantäytteisiä ovat. Ja urheilevat lapset vaativat kunnon ruokaa, useasti ;)

Toki oli rankempaa silloin, kun oli vielä vaippaikäisiä talossa, mutta reissujen määrä ei ainakaan vähenemään päin ole. Ja kun näitä reissuja on 3-4/ kk niin joskus tuntuu, että hitsari-Heikki kylän perältä voisi olla arkea jakamassa paljon lähemmin kuin valkokaulus-Kalle joka edustaa siellä, täällä ja tuolla...

Että tällaista vuodatusta pidempään reissuputken alkuun... Tottuuhan tähän taas.

Ap

Oletko osittaisella hoitovapaalla? Jos et, miksi et?

Tottakai tuo on rankkaa. Been there, done that. Itselläni kesti vuoden, ennen kuin tajusin, ettei tää homma toimi. Kyllä minä jaksoin, ei se siitä ja kotikin oli kunnossa kun kriteerit ei olleet niin korkealla. Mutta aina oltiin suuna päänä menossa, auto täynnä lapsia tunkemassa banaania ja karjalanpiirakkaa kitaan matkalla treeneihin. Heräsin siihen, kun olin rekrynnyt naapurin 19-vuotiaan viemään 2. luokkalaisen treeneihin jäähallille paukkupakkasessa, koska itselläni oli oikeasti tosi tärkeä palaveri. En ikinä unohda sitä fiilistä, kun yhtäkkiä kesken palaverin tuli tunne, että pakko tarkistaa se aikataulu vielä. Huomasin, ettei tänään ole treenejä. SE tunne. Onneksi lapsi oli päässyt pienempien ryhmän kanssa treeneihin, kiitos valmentajalle. Kännykästä tietty akku loppu ja varmaan asiakaskin huomasi, että olin yhtäkkiä jotenkin pihalla, vaikka muka yritin skarpata. En ole koskaan ajanut niin lujaa kaupungilla lumipyryssä. Onneksi lapsi oli turvallisesti treenamassa.

Seuraavana päivänä hain osittaista hoitovapaata, joka oli paras päätös ehkä ikinä. Yhtäkkiä oli AIKAA. Aamut muuttuivat leppoisiksi ja iltapäivät paremmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut riitoja ennen reissua, mutta joskus reissusta paluun jälkeen. Minä olin väsynyt, niin oli reissussa ollutkin, lapset kiukkuili kummallekin vanhemmalle. Mutta sitten kun lapsetkin kasvoivat ja itse vähän madalsi vaatimustasoon, mitä tulee siisteyteen tai muuhun sellaiseen, niin helpotti. Ei kannattanut nipottaa turhaa, kenenkään osapuolen. Reissaaminen kuului työhön tuohon aikaan ja oli viisainta, ettei siitä tehty tahallaan kurjaa asiaa, se kuitenkin toi hyvän määrän lisää varoja koko perheen käyttöön ja helpotti sitä kautta elämää.

Joo, täällä kans se reissusta paluu ottaa vähän hermoon. Just kun oon pääaay hyvään yh-draiviin, niin mies pamauttaa sen likapyykkiä täynnä olevan matkalaukun eteisen lattialle. Itse olen väsynyt ja mies on väsynyt, molemmat kokee että itsellä on ollu rankempaa kun toisella ja sit siitä tulee jotenki aina kinaa että kummalla nyt onkaan ollu kamalampaa. Minusta tuntuu, että siellä se mies on vaan lepäilly hotellin lakanoissa, ja miehen mielestä mulla on ollu täällä ihan lepiä lapsen kanssa kotona tornia rakennellessa.

Vähän tuollaisia ajatuksia heräilee joskus täälläkin. Siis kuinka rankkaa se edustaminen usean ruokalajien illalisineen olla? Valmiit aamiaiset ja siivoukset ja halutessaan voi hotelli-iltaa viettää hyvää leffaa katsellen tai rauhassa kirjaa lukien. 3 tenavan kuskausten ja ruokinnan yms jälkeen klo 22 saattaa talossa olla hiljaista. Ei riitä enää oma energia muuhun.

Lasten tarpeet ovat melko monimuotoiset ja rutiinit erilaiset, kun on talossa sekä teini että alakoululaisia ( iso ja pieni). Ja lapsista nuorin oli 3 kk kun reissuhommat (monta kertaa kuukaudessa) alkoivat. Jos olisin tiennyt, ehkä lapsimäärä olisi jäänyt 2een.

Itse asiassa se reissutyö on raskasta. Monesti illalliset venyy ja ne ei ole mitään hauskoja perheillallisia. Niissä edustetaan työnantajaa ja pidetään yllä suhteita/tehdään bisnestä. Henkisesti aika raskasta tuon edellisen lisäksi antaa itsestäsi se paras mahdollinen kuva parhaimmillaan 15 tuntiakin, jos aamiaisesta myöhäiseen illalliseen ollaan yhdessä. Ja kukaan toimistolla ei välttämättä hoida sinun muita tehtäviä ressun aikana vaan sitten illalla/yöllä hotellilla käyt läpi s-postia ja hoidat sieltä asioita eteenpäin. Useamman päivän reissun jälkeen takki on niin tyhjä, että haluat vain olla hetken omissa oloissa, mutta eihän se onnistu kun puoliso odottaa ja lapset odottaa.

Ja minä olen siis satunnaisesti reissaava äiti. Älkää siis kadehtiko niitä puolisoitanne. Parhaimmillaan työreissu voi tällaiselle äiti-ihmiselle on piristävä irtiotto, mutta harvemmin siellä niitä nähtävyyksiä oikeasti ehtii katsella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut riitoja ennen reissua, mutta joskus reissusta paluun jälkeen. Minä olin väsynyt, niin oli reissussa ollutkin, lapset kiukkuili kummallekin vanhemmalle. Mutta sitten kun lapsetkin kasvoivat ja itse vähän madalsi vaatimustasoon, mitä tulee siisteyteen tai muuhun sellaiseen, niin helpotti. Ei kannattanut nipottaa turhaa, kenenkään osapuolen. Reissaaminen kuului työhön tuohon aikaan ja oli viisainta, ettei siitä tehty tahallaan kurjaa asiaa, se kuitenkin toi hyvän määrän lisää varoja koko perheen käyttöön ja helpotti sitä kautta elämää.

Joo, täällä kans se reissusta paluu ottaa vähän hermoon. Just kun oon pääaay hyvään yh-draiviin, niin mies pamauttaa sen likapyykkiä täynnä olevan matkalaukun eteisen lattialle. Itse olen väsynyt ja mies on väsynyt, molemmat kokee että itsellä on ollu rankempaa kun toisella ja sit siitä tulee jotenki aina kinaa että kummalla nyt onkaan ollu kamalampaa. Minusta tuntuu, että siellä se mies on vaan lepäilly hotellin lakanoissa, ja miehen mielestä mulla on ollu täällä ihan lepiä lapsen kanssa kotona tornia rakennellessa.

Vähän tuollaisia ajatuksia heräilee joskus täälläkin. Siis kuinka rankkaa se edustaminen usean ruokalajien illalisineen olla? Valmiit aamiaiset ja siivoukset ja halutessaan voi hotelli-iltaa viettää hyvää leffaa katsellen tai rauhassa kirjaa lukien. 3 tenavan kuskausten ja ruokinnan yms jälkeen klo 22 saattaa talossa olla hiljaista. Ei riitä enää oma energia muuhun.

Lasten tarpeet ovat melko monimuotoiset ja rutiinit erilaiset, kun on talossa sekä teini että alakoululaisia ( iso ja pieni). Ja lapsista nuorin oli 3 kk kun reissuhommat (monta kertaa kuukaudessa) alkoivat. Jos olisin tiennyt, ehkä lapsimäärä olisi jäänyt 2een.

Te ette näemmä tiedä reissuhommista yhtään mitään, joten kannattaa olla hiljaa. Ja jos on noin vaikeaa, niin tehkää asialle jotakin. Palkatkaa siivooja. Tilatkaa ruuat netistä. Vähentäkää harrastusten/kyytimisten määriä. Laittakaa lapset pesemään omat pyykkinsä (onnistuu jo alakouluikäisiltä pojilta kun opettaa ja perustelee ja tarvittaessa palkitsee). Järjestelykysymyksiä!

Marttyyrien turhaa vikinää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuli aikanaan riitoja, kun oli kaksi pientä lasta. Mun oli rankkaa ja välillä lähes mahdotonta hoitaa kauppareissuja kahden pienen väsyneen lapsen kanssa iltaisin töiden jälkeen. Samoin helpotti kovasti, jos ruoka oli valmiina, kun kotiuduimme ja lapset huusivat illat väsyneinä. Joskus syyllistin miestä ja sitten miehellä oli aina huono omatunto reissuista. Toki ymmärsin, että hän tekee työtään, mutta mun mielestä oli kohtuullista, että mies kävi esim. kaupassa ja laittoi jotain ruokaa valmiiksi ennen reissuaan. Kun tämä alkoi toimia, riidat vähenivät ja mies ei tuntenut enää samalla tavalla syyllisyyttä, kun tiesi helpottaneensa meidän elämää. Mulla riitti siltikin hommia illoiksi, enkä suinkaan helpolla päässyt. Aika rankkaa oli, mutta levähdyshetki oli sitten kun sain lapset nukkumaan.

Kun saimme kolmannen lapsen, mun illat menivät isompien lasten treenikuskauksissa, eli siten pukiessa ja riisuessa kuopusta mukaan. Mies kävi tuolloinkin aina kaupassa ja laittoi ruokaa ennen reissuaan. Nyt lapset ovat jo isompia, ja elämä on helppoa, mutta usein edelleen mies käy usein kaupassa ennen reissuun lähtöään.

 

Kuulostaa kovin tutulta. Ja vaikka lapset nyt ovatkin jo koulussa, nuorin ekalla, niin kyllä illat melko ohjelmantäytteisiä ovat. Ja urheilevat lapset vaativat kunnon ruokaa, useasti ;)

Toki oli rankempaa silloin, kun oli vielä vaippaikäisiä talossa, mutta reissujen määrä ei ainakaan vähenemään päin ole. Ja kun näitä reissuja on 3-4/ kk niin joskus tuntuu, että hitsari-Heikki kylän perältä voisi olla arkea jakamassa paljon lähemmin kuin valkokaulus-Kalle joka edustaa siellä, täällä ja tuolla...

Että tällaista vuodatusta pidempään reissuputken alkuun... Tottuuhan tähän taas.

Ap

Eiköhän tuo kaulusmies tuo sitä rahaa reissuillaan. Ei mulla olis mitään motivaatio ongelmaa pyörittää kaikkea jos mies tienaa sillävälin.

T: Duunarin vaimo. Silti aikapitkälti mamma hoitaa.. Ja laskee pennejä. .

Niinhän sitä voisi luulla. Velkainen talo, käytännön pakosta 2 autoa (perheauto ja pikkuräppänä), joskus matkoilla, hivenen säästöön, lasten fillarit ja vaatteet kierrätetään... Luksusta sunnuntaisin; pullo punkkua ja pihvi. Että melko meikäläisiä niillä reissurahoilla elätetään. Joo, ja samojen meikäläisten elättämiseen uppoaa mun omakin palkka. En siis pyöri nurkissa kotirouvana :)

Ap

Onneksi meillä duunareilla ei ole taloja, autoja, lapsilla vaatteita eikä pyöriä.

Kuulostat tuttavaltani. Ei ole edes yrittänyt pyörittää duunarin palkalla palettia ja valittaa vaan kuinka ei ole rahaa. Kannattais arvostaa mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut riitoja ennen reissua, mutta joskus reissusta paluun jälkeen. Minä olin väsynyt, niin oli reissussa ollutkin, lapset kiukkuili kummallekin vanhemmalle. Mutta sitten kun lapsetkin kasvoivat ja itse vähän madalsi vaatimustasoon, mitä tulee siisteyteen tai muuhun sellaiseen, niin helpotti. Ei kannattanut nipottaa turhaa, kenenkään osapuolen. Reissaaminen kuului työhön tuohon aikaan ja oli viisainta, ettei siitä tehty tahallaan kurjaa asiaa, se kuitenkin toi hyvän määrän lisää varoja koko perheen käyttöön ja helpotti sitä kautta elämää.

Joo, täällä kans se reissusta paluu ottaa vähän hermoon. Just kun oon pääaay hyvään yh-draiviin, niin mies pamauttaa sen likapyykkiä täynnä olevan matkalaukun eteisen lattialle. Itse olen väsynyt ja mies on väsynyt, molemmat kokee että itsellä on ollu rankempaa kun toisella ja sit siitä tulee jotenki aina kinaa että kummalla nyt onkaan ollu kamalampaa. Minusta tuntuu, että siellä se mies on vaan lepäilly hotellin lakanoissa, ja miehen mielestä mulla on ollu täällä ihan lepiä lapsen kanssa kotona tornia rakennellessa.

Vähän tuollaisia ajatuksia heräilee joskus täälläkin. Siis kuinka rankkaa se edustaminen usean ruokalajien illalisineen olla? Valmiit aamiaiset ja siivoukset ja halutessaan voi hotelli-iltaa viettää hyvää leffaa katsellen tai rauhassa kirjaa lukien. 3 tenavan kuskausten ja ruokinnan yms jälkeen klo 22 saattaa talossa olla hiljaista. Ei riitä enää oma energia muuhun.

Lasten tarpeet ovat melko monimuotoiset ja rutiinit erilaiset, kun on talossa sekä teini että alakoululaisia ( iso ja pieni). Ja lapsista nuorin oli 3 kk kun reissuhommat (monta kertaa kuukaudessa) alkoivat. Jos olisin tiennyt, ehkä lapsimäärä olisi jäänyt 2een.

Itse asiassa se reissutyö on raskasta. Monesti illalliset venyy ja ne ei ole mitään hauskoja perheillallisia. Niissä edustetaan työnantajaa ja pidetään yllä suhteita/tehdään bisnestä. Henkisesti aika raskasta tuon edellisen lisäksi antaa itsestäsi se paras mahdollinen kuva parhaimmillaan 15 tuntiakin, jos aamiaisesta myöhäiseen illalliseen ollaan yhdessä. Ja kukaan toimistolla ei välttämättä hoida sinun muita tehtäviä ressun aikana vaan sitten illalla/yöllä hotellilla käyt läpi s-postia ja hoidat sieltä asioita eteenpäin. Useamman päivän reissun jälkeen takki on niin tyhjä, että haluat vain olla hetken omissa oloissa, mutta eihän se onnistu kun puoliso odottaa ja lapset odottaa.

Ja minä olen siis satunnaisesti reissaava äiti. Älkää siis kadehtiko niitä puolisoitanne. Parhaimmillaan työreissu voi tällaiselle äiti-ihmiselle on piristävä irtiotto, mutta harvemmin siellä niitä nähtävyyksiä oikeasti ehtii katsella.

Useamman päivän arkiruljanssin pyörittämisen jälkeen on mulla takki niin tyhjä,että haluaisi vain olla omissa oloissaan. Mutta eipä se ole mahdollista äiti-ihmisellekään, kun on ne lapset ja puoliso ja puolison seuraava työmatka...

Muita vastauksia lukematta:

Voisiko olla kiukkusi syynä pohjimmitaan se että sinulle tulee ikävä miestäsi ja tiedät että reissun aikana on rankempaa itselläsi?

Jospas ottaisitte yhteiseksi tavoitteeksi sen että kotiarki sujuisi mahdollisimman hyvin, sinä laskisit reissun ajaksi kodin siisteystasovaatimustasi, ottaisit hiukan rennommin.

Voisitte käydä yhdessä ruokakaupassa, isomman ostoslistan kanssa jotta kotivara on kunnossa ja vältyt ylimääräisiltä kauppareissuilta.

Viimeisenä iltana ennen kuin mies lähtee, harrastakaa seksiä. Toistakaa sama kun hän tulee takaisin kotiin. Kaikille mukavampaa. ;)