Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko muilla riitaa tai sanomista kotona ennen puolison työmatkoja?
10.11.2015 |
Meillä on nykyisin kuvio, jossa edelinen ilta (tai joskus jopa aamulla ennen lennolle lähtöä) tulee sanomista. Mielestäni mies voisi ikäänkuin "tehdä varastoon" vähän kotihommia, koska on sitten useita päiviä poissa arjen pyörittämisestä. Esim. Laittaa ylimääräisen koneellisen pyykkiä peseentymään, viedä roskat (jos lento on vähän myöhemmin aamupäivällä), vaikka imuroida jotta perheelle jäisi siistit oltavat.
Toki näitä hommia teen miehen ollessa reissussa, mutta jäisi vähän vähemmän, kun 3 lapsen läksyt, harrastuskuljetukset, vaatteet, kaupassakäynnit sitten taas on 100% mun hoidettavana.
Nyt mies ottaa viimeisen koti-illan vähän niinkuin lomailun merkeissä, koska reissaaminen on niin rankkaa. Ja sitten 2-8 päivän päästä palaa taas väsyneenä kotiin matkalaukku täynnä likaisia vaatteita. Niin, että tästä näkemyserosta tulee riitaa. Muilla?
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Muita vastauksia lukematta:
Voisiko olla kiukkusi syynä pohjimmitaan se että sinulle tulee ikävä miestäsi ja tiedät että reissun aikana on rankempaa itselläsi?
Jospas ottaisitte yhteiseksi tavoitteeksi sen että kotiarki sujuisi mahdollisimman hyvin, sinä laskisit reissun ajaksi kodin siisteystasovaatimustasi, ottaisit hiukan rennommin.
Voisitte käydä yhdessä ruokakaupassa, isomman ostoslistan kanssa jotta kotivara on kunnossa ja vältyt ylimääräisiltä kauppareissuilta.
Viimeisenä iltana ennen kuin mies lähtee, harrastakaa seksiä. Toistakaa sama kun hän tulee takaisin kotiin. Kaikille mukavampaa. ;)
Luuletko, että ap antaa miehelleen ennen reissua saatika reissun jälkeen? Ei todellakaan anna. Pihtaaminen on osa marttyyrin kiukuttelua, että äijä näkee mistä kana pissii. Ettei varmasti tule hyvillä mielin lähdettyä työmatkalle.
Ap:n kannalta ikävin juttu on se, että jokainen kiukuttelu sysää miestä lähemmäksi toisen naisen syliä reissujensa aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut riitoja ennen reissua, mutta joskus reissusta paluun jälkeen. Minä olin väsynyt, niin oli reissussa ollutkin, lapset kiukkuili kummallekin vanhemmalle. Mutta sitten kun lapsetkin kasvoivat ja itse vähän madalsi vaatimustasoon, mitä tulee siisteyteen tai muuhun sellaiseen, niin helpotti. Ei kannattanut nipottaa turhaa, kenenkään osapuolen. Reissaaminen kuului työhön tuohon aikaan ja oli viisainta, ettei siitä tehty tahallaan kurjaa asiaa, se kuitenkin toi hyvän määrän lisää varoja koko perheen käyttöön ja helpotti sitä kautta elämää.
Joo, täällä kans se reissusta paluu ottaa vähän hermoon. Just kun oon pääaay hyvään yh-draiviin, niin mies pamauttaa sen likapyykkiä täynnä olevan matkalaukun eteisen lattialle. Itse olen väsynyt ja mies on väsynyt, molemmat kokee että itsellä on ollu rankempaa kun toisella ja sit siitä tulee jotenki aina kinaa että kummalla nyt onkaan ollu kamalampaa. Minusta tuntuu, että siellä se mies on vaan lepäilly hotellin lakanoissa, ja miehen mielestä mulla on ollu täällä ihan lepiä lapsen kanssa kotona tornia rakennellessa.
Vähän tuollaisia ajatuksia heräilee joskus täälläkin. Siis kuinka rankkaa se edustaminen usean ruokalajien illalisineen olla? Valmiit aamiaiset ja siivoukset ja halutessaan voi hotelli-iltaa viettää hyvää leffaa katsellen tai rauhassa kirjaa lukien. 3 tenavan kuskausten ja ruokinnan yms jälkeen klo 22 saattaa talossa olla hiljaista. Ei riitä enää oma energia muuhun.
Lasten tarpeet ovat melko monimuotoiset ja rutiinit erilaiset, kun on talossa sekä teini että alakoululaisia ( iso ja pieni). Ja lapsista nuorin oli 3 kk kun reissuhommat (monta kertaa kuukaudessa) alkoivat. Jos olisin tiennyt, ehkä lapsimäärä olisi jäänyt 2een.Itse asiassa se reissutyö on raskasta. Monesti illalliset venyy ja ne ei ole mitään hauskoja perheillallisia. Niissä edustetaan työnantajaa ja pidetään yllä suhteita/tehdään bisnestä. Henkisesti aika raskasta tuon edellisen lisäksi antaa itsestäsi se paras mahdollinen kuva parhaimmillaan 15 tuntiakin, jos aamiaisesta myöhäiseen illalliseen ollaan yhdessä. Ja kukaan toimistolla ei välttämättä hoida sinun muita tehtäviä ressun aikana vaan sitten illalla/yöllä hotellilla käyt läpi s-postia ja hoidat sieltä asioita eteenpäin. Useamman päivän reissun jälkeen takki on niin tyhjä, että haluat vain olla hetken omissa oloissa, mutta eihän se onnistu kun puoliso odottaa ja lapset odottaa.
Ja minä olen siis satunnaisesti reissaava äiti. Älkää siis kadehtiko niitä puolisoitanne. Parhaimmillaan työreissu voi tällaiselle äiti-ihmiselle on piristävä irtiotto, mutta harvemmin siellä niitä nähtävyyksiä oikeasti ehtii katsella.
Useamman päivän arkiruljanssin pyörittämisen jälkeen on mulla takki niin tyhjä,että haluaisi vain olla omissa oloissaan. Mutta eipä se ole mahdollista äiti-ihmisellekään, kun on ne lapset ja puoliso ja puolison seuraava työmatka...
Jep, tiedän että on, niin on minullakin. Mutta kokemuksesta sanon, että ne reissut ei ole hupireissuja kuten te täällä oletatte ja ainakin minulla se takki on enemmän tyhjä reissun jälkeen kuin sen, että noin 90% vastaan yksin arjen pyörittämisestä (kun en ole reissussa).
T.se jolle vastasit, joka on myös reissaava asiantuntijatehtävissä oleva henkilö, useamman pienen lapsen äiti ja reissutyötä tekevän miehen vaimo
P.s. Tää ei ole mikään kilpailu kenellä on rankinta, kotona olevalla vai reissaajalla, mutta jos ei ole itse tehnyt reissutyötä, ei kannata edes väsyneenä nakella palavalle puolisolle ironisesti hupi-illallisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko osittaisella hoitovapaalla? Jos et, miksi et?
Tottakai tuo on rankkaa. Been there, done that. Itselläni kesti vuoden, ennen kuin tajusin, ettei tää homma toimi. Kyllä minä jaksoin, ei se siitä ja kotikin oli kunnossa kun kriteerit ei olleet niin korkealla. Mutta aina oltiin suuna päänä menossa, auto täynnä lapsia tunkemassa banaania ja karjalanpiirakkaa kitaan matkalla treeneihin. Heräsin siihen, kun olin rekrynnyt naapurin 19-vuotiaan viemään 2. luokkalaisen treeneihin jäähallille paukkupakkasessa, koska itselläni oli oikeasti tosi tärkeä palaveri. En ikinä unohda sitä fiilistä, kun yhtäkkiä kesken palaverin tuli tunne, että pakko tarkistaa se aikataulu vielä. Huomasin, ettei tänään ole treenejä. SE tunne. Onneksi lapsi oli päässyt pienempien ryhmän kanssa treeneihin, kiitos valmentajalle. Kännykästä tietty akku loppu ja varmaan asiakaskin huomasi, että olin yhtäkkiä jotenkin pihalla, vaikka muka yritin skarpata. En ole koskaan ajanut niin lujaa kaupungilla lumipyryssä. Onneksi lapsi oli turvallisesti treenamassa.
Seuraavana päivänä hain osittaista hoitovapaata, joka oli paras päätös ehkä ikinä. Yhtäkkiä oli AIKAA. Aamut muuttuivat leppoisiksi ja iltapäivät paremmiksi.
Kaikkissa töissä osittainen hoitovapaa ei käytännössä toimi. Itse harkitsin sitä aikanaan, mutta käytännössä olisin joutunut tekemään kuitenkin samat työt vähemmällä palkalla. Toki lakisääteinen oikeus olisi ollut, kun lapset olivat pieniä, mutta käytännössä hankala järjestää varsinkin jos työnantajalla ei ole halua jakaa töitä uudestaan.
No niin ja seuraavaksi kerrohan, mitä työtä teet. Itse olen mainostoimiston projektijohtaja ja ajattelin, etten IKINÄ voi olla osittaisella hoitovapaalla, koska työnkuva on hyvin itsenäinen ja on kokonaispalkkaus, eli ei ns. työaikaa. Kunnes kysyin ja se sopikin oikein hyvin.
Kyllä mä varmaan tein duunia enemmän kuin sen 6 h, olen ihan varma, että työnantaja tässä taloudellisesti voitti. Mutta meillä oli kuitenkin kulunvalvonnan yhteydessä tuntisaldon laskenta ja vaikka aina pyrin joustamaan, tulin tarvittaessa klo 07.45 palaveria varten, vaikka "työaikani" alkoi vasta klo 09.00, osittaisen hoitovapaan myötä minulle kuitenkin syntyi tietynlainen vapaus hoitaa tuntini ja plussaa kun kertyi, pystyin pitämään puolikkaita vapaapäiviäkin esim. joskus perjantaisin. Vaikka tavoitteitani laskettiin, saavutin lyhyemmällä työajalla melkein samat kuin aikaisemminkin. Jostain syystä vaan iso osa stressistä poistui.
Ei ehkä kaikilla aloilla tosiaan onnistu, mutta kysyminen kannattaa aina. Saatat yllättyä. Kaikilla tutuilla on onnistunut. kaikilla ei ole käynyt 6 h /päivä vaan työnantaja on vaatinut sen, että täydet tunnit ma-to, mutta pe vapaa.
Ap:n aloituksen perusteella hullunmyllyä on jatkunut jo pidempään, eli oletan hänen olleen töissä yli sen vaaditun 6 kk.
Seksiä saa kyllä, kun on kotona.
Eniten ärsyttää juuri nyt se, ettei mies oikeastaan näytä välittävän " arjen sujumisesta mahdollisimman hyvin". Eihän hänen arkensa ole lainkaan samaa kuin muun perheen arki. Hän pitää itsestään selvyytenä, että hoidan Kodin ja lapset kouluineen ja harrastuksineen. Mitäpä sitä siis yhteisiä kauppareissuja järjestämään. Lisäksi mies ei ole täällä näkemässä onko eteisessä hiekkaa vai ei, eli tuskin hirveästi häiritsee vaikka sitä olisi kilokaupalla. Ei haittaa hänen arkeaan. Eikä varmaan Kodin sekasotkukaan häiritse, hänhän katsellee sitä niin harvoin, kun taas minä päivittäin. Ehkä yksinhuoltajan arki sopisi oikeesti mulle. Ainakin joskus lapset ois isällään ja ite sais hengähtää.
Väsynyt Ap
Vierailija kirjoitti:
Seksiä saa kyllä, kun on kotona.
Eniten ärsyttää juuri nyt se, ettei mies oikeastaan näytä välittävän " arjen sujumisesta mahdollisimman hyvin". Eihän hänen arkensa ole lainkaan samaa kuin muun perheen arki. Hän pitää itsestään selvyytenä, että hoidan Kodin ja lapset kouluineen ja harrastuksineen. Mitäpä sitä siis yhteisiä kauppareissuja järjestämään. Lisäksi mies ei ole täällä näkemässä onko eteisessä hiekkaa vai ei, eli tuskin hirveästi häiritsee vaikka sitä olisi kilokaupalla. Ei haittaa hänen arkeaan. Eikä varmaan Kodin sekasotkukaan häiritse, hänhän katsellee sitä niin harvoin, kun taas minä päivittäin. Ehkä yksinhuoltajan arki sopisi oikeesti mulle. Ainakin joskus lapset ois isällään ja ite sais hengähtää.
Väsynyt Ap
Hänellä on sitten ne omat työkuvionsa, kuten hyvin tiedät. Sinä taas pidät hänen työtään pelkkänä hotellilomailuna.
Relaa, se hiekka eteisessä odottaa seuraavaankin päivään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiä saa kyllä, kun on kotona.
Eniten ärsyttää juuri nyt se, ettei mies oikeastaan näytä välittävän " arjen sujumisesta mahdollisimman hyvin". Eihän hänen arkensa ole lainkaan samaa kuin muun perheen arki. Hän pitää itsestään selvyytenä, että hoidan Kodin ja lapset kouluineen ja harrastuksineen. Mitäpä sitä siis yhteisiä kauppareissuja järjestämään. Lisäksi mies ei ole täällä näkemässä onko eteisessä hiekkaa vai ei, eli tuskin hirveästi häiritsee vaikka sitä olisi kilokaupalla. Ei haittaa hänen arkeaan. Eikä varmaan Kodin sekasotkukaan häiritse, hänhän katsellee sitä niin harvoin, kun taas minä päivittäin. Ehkä yksinhuoltajan arki sopisi oikeesti mulle. Ainakin joskus lapset ois isällään ja ite sais hengähtää.
Väsynyt Ap
Hänellä on sitten ne omat työkuvionsa, kuten hyvin tiedät. Sinä taas pidät hänen työtään pelkkänä hotellilomailuna.
Relaa, se hiekka eteisessä odottaa seuraavaankin päivään.
Heh... Se hiekka odottaa siellä vaikka seuraavaan kuukauteen, jos en itse vaikka kerta viikkoon imuroi.
Ja kyllä tiedän, että hänellä on työkuvionsa. Minullakin on, lisäksi hoidan meidän yhteiset lapset ja yhteisen kodin. Niiden eteen mies ei arkena juurikaan paljoa tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko osittaisella hoitovapaalla? Jos et, miksi et?
Tottakai tuo on rankkaa. Been there, done that. Itselläni kesti vuoden, ennen kuin tajusin, ettei tää homma toimi. Kyllä minä jaksoin, ei se siitä ja kotikin oli kunnossa kun kriteerit ei olleet niin korkealla. Mutta aina oltiin suuna päänä menossa, auto täynnä lapsia tunkemassa banaania ja karjalanpiirakkaa kitaan matkalla treeneihin. Heräsin siihen, kun olin rekrynnyt naapurin 19-vuotiaan viemään 2. luokkalaisen treeneihin jäähallille paukkupakkasessa, koska itselläni oli oikeasti tosi tärkeä palaveri. En ikinä unohda sitä fiilistä, kun yhtäkkiä kesken palaverin tuli tunne, että pakko tarkistaa se aikataulu vielä. Huomasin, ettei tänään ole treenejä. SE tunne. Onneksi lapsi oli päässyt pienempien ryhmän kanssa treeneihin, kiitos valmentajalle. Kännykästä tietty akku loppu ja varmaan asiakaskin huomasi, että olin yhtäkkiä jotenkin pihalla, vaikka muka yritin skarpata. En ole koskaan ajanut niin lujaa kaupungilla lumipyryssä. Onneksi lapsi oli turvallisesti treenamassa.
Seuraavana päivänä hain osittaista hoitovapaata, joka oli paras päätös ehkä ikinä. Yhtäkkiä oli AIKAA. Aamut muuttuivat leppoisiksi ja iltapäivät paremmiksi.
Kaikkissa töissä osittainen hoitovapaa ei käytännössä toimi. Itse harkitsin sitä aikanaan, mutta käytännössä olisin joutunut tekemään kuitenkin samat työt vähemmällä palkalla. Toki lakisääteinen oikeus olisi ollut, kun lapset olivat pieniä, mutta käytännössä hankala järjestää varsinkin jos työnantajalla ei ole halua jakaa töitä uudestaan.
No niin ja seuraavaksi kerrohan, mitä työtä teet. Itse olen mainostoimiston projektijohtaja ja ajattelin, etten IKINÄ voi olla osittaisella hoitovapaalla, koska työnkuva on hyvin itsenäinen ja on kokonaispalkkaus, eli ei ns. työaikaa. Kunnes kysyin ja se sopikin oikein hyvin.
Kyllä mä varmaan tein duunia enemmän kuin sen 6 h, olen ihan varma, että työnantaja tässä taloudellisesti voitti. Mutta meillä oli kuitenkin kulunvalvonnan yhteydessä tuntisaldon laskenta ja vaikka aina pyrin joustamaan, tulin tarvittaessa klo 07.45 palaveria varten, vaikka "työaikani" alkoi vasta klo 09.00, osittaisen hoitovapaan myötä minulle kuitenkin syntyi tietynlainen vapaus hoitaa tuntini ja plussaa kun kertyi, pystyin pitämään puolikkaita vapaapäiviäkin esim. joskus perjantaisin. Vaikka tavoitteitani laskettiin, saavutin lyhyemmällä työajalla melkein samat kuin aikaisemminkin. Jostain syystä vaan iso osa stressistä poistui.
Ei ehkä kaikilla aloilla tosiaan onnistu, mutta kysyminen kannattaa aina. Saatat yllättyä. Kaikilla tutuilla on onnistunut. kaikilla ei ole käynyt 6 h /päivä vaan työnantaja on vaatinut sen, että täydet tunnit ma-to, mutta pe vapaa.
Ap:n aloituksen perusteella hullunmyllyä on jatkunut jo pidempään, eli oletan hänen olleen töissä yli sen vaaditun 6 kk.[/quote
Lakisääteinen oikeus lyhennettyyn työaikaan on olemassa, jos väh yksi lapsista on alle 3v tai ekalla luokalla koulussa. Ehkä nämä ehdot eivät ap:n kohdalla täyty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko osittaisella hoitovapaalla? Jos et, miksi et?
Tottakai tuo on rankkaa. Been there, done that. Itselläni kesti vuoden, ennen kuin tajusin, ettei tää homma toimi. Kyllä minä jaksoin, ei se siitä ja kotikin oli kunnossa kun kriteerit ei olleet niin korkealla. Mutta aina oltiin suuna päänä menossa, auto täynnä lapsia tunkemassa banaania ja karjalanpiirakkaa kitaan matkalla treeneihin. Heräsin siihen, kun olin rekrynnyt naapurin 19-vuotiaan viemään 2. luokkalaisen treeneihin jäähallille paukkupakkasessa, koska itselläni oli oikeasti tosi tärkeä palaveri. En ikinä unohda sitä fiilistä, kun yhtäkkiä kesken palaverin tuli tunne, että pakko tarkistaa se aikataulu vielä. Huomasin, ettei tänään ole treenejä. SE tunne. Onneksi lapsi oli päässyt pienempien ryhmän kanssa treeneihin, kiitos valmentajalle. Kännykästä tietty akku loppu ja varmaan asiakaskin huomasi, että olin yhtäkkiä jotenkin pihalla, vaikka muka yritin skarpata. En ole koskaan ajanut niin lujaa kaupungilla lumipyryssä. Onneksi lapsi oli turvallisesti treenamassa.
Seuraavana päivänä hain osittaista hoitovapaata, joka oli paras päätös ehkä ikinä. Yhtäkkiä oli AIKAA. Aamut muuttuivat leppoisiksi ja iltapäivät paremmiksi.
Kaikkissa töissä osittainen hoitovapaa ei käytännössä toimi. Itse harkitsin sitä aikanaan, mutta käytännössä olisin joutunut tekemään kuitenkin samat työt vähemmällä palkalla. Toki lakisääteinen oikeus olisi ollut, kun lapset olivat pieniä, mutta käytännössä hankala järjestää varsinkin jos työnantajalla ei ole halua jakaa töitä uudestaan.
No niin ja seuraavaksi kerrohan, mitä työtä teet. Itse olen mainostoimiston projektijohtaja ja ajattelin, etten IKINÄ voi olla osittaisella hoitovapaalla, koska työnkuva on hyvin itsenäinen ja on kokonaispalkkaus, eli ei ns. työaikaa. Kunnes kysyin ja se sopikin oikein hyvin.
Kyllä mä varmaan tein duunia enemmän kuin sen 6 h, olen ihan varma, että työnantaja tässä taloudellisesti voitti. Mutta meillä oli kuitenkin kulunvalvonnan yhteydessä tuntisaldon laskenta ja vaikka aina pyrin joustamaan, tulin tarvittaessa klo 07.45 palaveria varten, vaikka "työaikani" alkoi vasta klo 09.00, osittaisen hoitovapaan myötä minulle kuitenkin syntyi tietynlainen vapaus hoitaa tuntini ja plussaa kun kertyi, pystyin pitämään puolikkaita vapaapäiviäkin esim. joskus perjantaisin. Vaikka tavoitteitani laskettiin, saavutin lyhyemmällä työajalla melkein samat kuin aikaisemminkin. Jostain syystä vaan iso osa stressistä poistui.
Ei ehkä kaikilla aloilla tosiaan onnistu, mutta kysyminen kannattaa aina. Saatat yllättyä. Kaikilla tutuilla on onnistunut. kaikilla ei ole käynyt 6 h /päivä vaan työnantaja on vaatinut sen, että täydet tunnit ma-to, mutta pe vapaa.
Ap:n aloituksen perusteella hullunmyllyä on jatkunut jo pidempään, eli oletan hänen olleen töissä yli sen vaaditun 6 kk.[/quote
Lakisääteinen oikeus lyhennettyyn työaikaan on olemassa, jos väh yksi lapsista on alle 3v tai ekalla luokalla koulussa. Ehkä nämä ehdot eivät ap:n kohdalla täyty.
Ap kirjoitti, että kuopus on ekalla. Lisäksi se on muuten siihen saakka, kunnes nuorin lapsista on päättänyt 2. luokan. Oikeus Kelan tukeen on, kun lapsi on alle 3. v ja taas kun lapsi on 1.-2. luokalla, oikeus osittaiseen hoitovapaaseen on myös tällä välillä, ilman Kelan 90 € kuukausikorvausta.
No eikö lapset auta kodin siisteyden ylläpitämisessä jos jo kouluikäisiä ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko osittaisella hoitovapaalla? Jos et, miksi et?
Tottakai tuo on rankkaa. Been there, done that. Itselläni kesti vuoden, ennen kuin tajusin, ettei tää homma toimi. Kyllä minä jaksoin, ei se siitä ja kotikin oli kunnossa kun kriteerit ei olleet niin korkealla. Mutta aina oltiin suuna päänä menossa, auto täynnä lapsia tunkemassa banaania ja karjalanpiirakkaa kitaan matkalla treeneihin. Heräsin siihen, kun olin rekrynnyt naapurin 19-vuotiaan viemään 2. luokkalaisen treeneihin jäähallille paukkupakkasessa, koska itselläni oli oikeasti tosi tärkeä palaveri. En ikinä unohda sitä fiilistä, kun yhtäkkiä kesken palaverin tuli tunne, että pakko tarkistaa se aikataulu vielä. Huomasin, ettei tänään ole treenejä. SE tunne. Onneksi lapsi oli päässyt pienempien ryhmän kanssa treeneihin, kiitos valmentajalle. Kännykästä tietty akku loppu ja varmaan asiakaskin huomasi, että olin yhtäkkiä jotenkin pihalla, vaikka muka yritin skarpata. En ole koskaan ajanut niin lujaa kaupungilla lumipyryssä. Onneksi lapsi oli turvallisesti treenamassa.
Seuraavana päivänä hain osittaista hoitovapaata, joka oli paras päätös ehkä ikinä. Yhtäkkiä oli AIKAA. Aamut muuttuivat leppoisiksi ja iltapäivät paremmiksi.
Kaikkissa töissä osittainen hoitovapaa ei käytännössä toimi. Itse harkitsin sitä aikanaan, mutta käytännössä olisin joutunut tekemään kuitenkin samat työt vähemmällä palkalla. Toki lakisääteinen oikeus olisi ollut, kun lapset olivat pieniä, mutta käytännössä hankala järjestää varsinkin jos työnantajalla ei ole halua jakaa töitä uudestaan.
No niin ja seuraavaksi kerrohan, mitä työtä teet. Itse olen mainostoimiston projektijohtaja ja ajattelin, etten IKINÄ voi olla osittaisella hoitovapaalla, koska työnkuva on hyvin itsenäinen ja on kokonaispalkkaus, eli ei ns. työaikaa. Kunnes kysyin ja se sopikin oikein hyvin.
Kyllä mä varmaan tein duunia enemmän kuin sen 6 h, olen ihan varma, että työnantaja tässä taloudellisesti voitti. Mutta meillä oli kuitenkin kulunvalvonnan yhteydessä tuntisaldon laskenta ja vaikka aina pyrin joustamaan, tulin tarvittaessa klo 07.45 palaveria varten, vaikka "työaikani" alkoi vasta klo 09.00, osittaisen hoitovapaan myötä minulle kuitenkin syntyi tietynlainen vapaus hoitaa tuntini ja plussaa kun kertyi, pystyin pitämään puolikkaita vapaapäiviäkin esim. joskus perjantaisin. Vaikka tavoitteitani laskettiin, saavutin lyhyemmällä työajalla melkein samat kuin aikaisemminkin. Jostain syystä vaan iso osa stressistä poistui.
Ei ehkä kaikilla aloilla tosiaan onnistu, mutta kysyminen kannattaa aina. Saatat yllättyä. Kaikilla tutuilla on onnistunut. kaikilla ei ole käynyt 6 h /päivä vaan työnantaja on vaatinut sen, että täydet tunnit ma-to, mutta pe vapaa.
Ap:n aloituksen perusteella hullunmyllyä on jatkunut jo pidempään, eli oletan hänen olleen töissä yli sen vaaditun 6 kk.[/quote
Lakisääteinen oikeus lyhennettyyn työaikaan on olemassa, jos väh yksi lapsista on alle 3v tai ekalla luokalla koulussa. Ehkä nämä ehdot eivät ap:n kohdalla täyty.
Ap kirjoitti, että kuopus on ekalla. Lisäksi se on muuten siihen saakka, kunnes nuorin lapsista on päättänyt 2. luokan. Oikeus Kelan tukeen on, kun lapsi on alle 3. v ja taas kun lapsi on 1.-2. luokalla, oikeus osittaiseen hoitovapaaseen on myös tällä välillä, ilman Kelan 90 € kuukausikorvausta.
Nyt sanoin väärin (tai siis hassusti): Oikeus osittaiseen hoitovapaaseen on (työehdon täyttyessä) silloin kun lapsi on alle 3-vuotias ja oikeus pitää osittaista hoitovapaata jatkuu siihen, kunnes se lapsi on päättanyt 2. luokan. Kelalta saa korvausta, kun lapsi on alle 3 v. ja taas kun lapsi on 1.-2. luokalla. Sillä välillä ei saa korvausta, mutta oikeus on edelleen, omalla kustannuksella.
Kannattaa tutustua!
On muuten tosi syvältä, jos puoliso kiukuttelee ennen työreissua. Oma puolisonikin teki sitä ennen, mutta ei enää nykyisin. En voi valita teenkö työreissuja vai en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On muuten tosi syvältä, jos puoliso kiukuttelee ennen työreissua. Oma puolisonikin teki sitä ennen, mutta ei enää nykyisin. En voi valita teenkö työreissuja vai en.
Eli ero ja yh-elämä voisi olla ratkaisu mun ongelmaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten tosi syvältä, jos puoliso kiukuttelee ennen työreissua. Oma puolisonikin teki sitä ennen, mutta ei enää nykyisin. En voi valita teenkö työreissuja vai en.
Eli ero ja yh-elämä voisi olla ratkaisu mun ongelmaa.
Ap
Mietis ny... kuinka paljon se mies niitä lapsia pystyis ottaan luokseen jos eroatte, 50/50 ei ainakaan onnistu reissaavan kanssa. Ja sitten sä teet kaiken 100% yksin aina, nyt se mies sentään joskus osallistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten tosi syvältä, jos puoliso kiukuttelee ennen työreissua. Oma puolisonikin teki sitä ennen, mutta ei enää nykyisin. En voi valita teenkö työreissuja vai en.
Eli ero ja yh-elämä voisi olla ratkaisu mun ongelmaa.
Ap
Oletko sä ap jotenkin tosi nuori ja hölmö tai eikö sun oma työ ole sellainen, että se toisi lainkaan sellaisia haasteita, mihin miehesi työ ehkä johtaa?
Etkö pysty tekemään mitään muita ratkaisuja kuin ero ja yh-elämä? Sulle on ehdotettu osittaista hoitovapaata, et ole kommentoinut.
Miten kuvittelet tilanteesi helpottavan, jos alat yh:ksi? Jos miehellä on reissutyö, ei se muutu vaikka eroaisitte. Lapsethan ne kärsii, et sinä. Miten se mies pystyisi lasten kanssa enemmän olemaan etävanhempana?
Anteeksi nyt kovasti, mutta vaikutat aika hemmotellulta tyttöseltä tai sitten ette oikeasti ole miehesi kanssa keskustelleet mistään perusasioista. Jos sinä olet se, joka tuo leivän taloon JA hoitaa 99% kaiken kodin arjen ja mies vaan liehuu ja edustaa reissuillaan ja on kaikesta edustamisesta niin poikki, että tuo vain kalsarit pesuun ja lopun aikaa makaa sohvalla kunnes lähtee uudestaan edustamaan ja likaamaan kalsareita, niin olet ihan oikeutetusti vihainen.
Av mamma 2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten tosi syvältä, jos puoliso kiukuttelee ennen työreissua. Oma puolisonikin teki sitä ennen, mutta ei enää nykyisin. En voi valita teenkö työreissuja vai en.
Eli ero ja yh-elämä voisi olla ratkaisu mun ongelmaa.
Ap
Oletko sä ap jotenkin tosi nuori ja hölmö tai eikö sun oma työ ole sellainen, että se toisi lainkaan sellaisia haasteita, mihin miehesi työ ehkä johtaa?
Etkö pysty tekemään mitään muita ratkaisuja kuin ero ja yh-elämä? Sulle on ehdotettu osittaista hoitovapaata, et ole kommentoinut.
Miten kuvittelet tilanteesi helpottavan, jos alat yh:ksi? Jos miehellä on reissutyö, ei se muutu vaikka eroaisitte. Lapsethan ne kärsii, et sinä. Miten se mies pystyisi lasten kanssa enemmän olemaan etävanhempana?
Anteeksi nyt kovasti, mutta vaikutat aika hemmotellulta tyttöseltä tai sitten ette oikeasti ole miehesi kanssa keskustelleet mistään perusasioista. Jos sinä olet se, joka tuo leivän taloon JA hoitaa 99% kaiken kodin arjen ja mies vaan liehuu ja edustaa reissuillaan ja on kaikesta edustamisesta niin poikki, että tuo vain kalsarit pesuun ja lopun aikaa makaa sohvalla kunnes lähtee uudestaan edustamaan ja likaamaan kalsareita, niin olet ihan oikeutetusti vihainen.
Mua kans kiinnostais ap:n ikä, se kuinka kauan mies on reissannut ja kuinka monta reissupäivää miehellä on vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tule riitoja eikä sanomisia ennen eikä jälkeen. Molemmat kunnioittavat toistens työtä ja tietävät sen olevan raskasta ja tärkeää. Molemmat joustavat. Kun tulee hommia, joita kukaan ei ehdi tehdä, niitä ei tehdä, ennen kuin joku ehtii.
Näin myös meillä. Kuluneet 2kk mies on ollut 3 pv/vko reissussa, aamulla aikaisin taas lähti. Ensiviikolla olen itse koko viikon poissa, mies hoitaa kodin ja lapsen (teini enää kotona) erinomaisesti kuten on aina tehnyt. Kiva tulla puhtaaseen kotiin:) Ja kun nyt sunnuntaina lähden teen parin päivän ruuan valmiiksi heille, loppuviikon tekevät itse. Ei siitä ole mitään vaivaa. Näin tehtiin myös silloin kun lapsia oli 4 kotona...
Joku täällä otti tuon seksikortin vielä esiin - no vastaan omasta puolestani: seksi on ainoa asia mikä "tehdään sisään" ennen matkaa:D
En kadehdi mieheni matkoja yhtään; jos matkustaa kotimaassa tulee pitkiä ajomatkoja, palavereja useampi pitkin päivää, ilta-ateria jossain pikkupaikkakunnan Rossossa tms mitä mieheni inhoaa ja ilta kämäsessä hotellihuoneessa. Yleensä nukahtaa tosi aikaisin pitkän ajon väsyttämänä. Jos kiertää jonkun kollegansa kanssa pitää näitä vielä viihdyttää yömyöhään.
Ulkomailla on järjestetyt illalliset, aktiviteetit yms hömpät joten vapaata iltaa ei todellakaan ole. Mieluiten etsisi hyvän ravintolan ja nauttisi illallista rauhassa, yksin ja ottaisi lasin hyvää olutta ja viskin jälkkäriksi. Tähän on tosi harvoin mahdollisuutta.
Mun matkani taas on ihan toisenlaisia - periaatteessa ne on hauskoja kun mun tehtäväni on nähdä ja kokea noilla matkoilla paljon mutta yleensä lähtö on hotellilta klo 09 ja paluu 23. Siinä välissä ei välttämättä ehdi edes vaatteita vaihtaa vaan samalla asulla mennään koko päivä! Uuvuttavia eikä puhettakaan omasta rauhasta, kirjaakaan en kuljeta mukana kun sitä ei ehdi koskaan lukemaan.
Mieheni teki paljon työmatkoja, kun lapset (3kpl) olivat pieniä. Ei tullut riitoja ei. Ennen matkaa mies makasi sohvalla viikon työpäivän jälkeen, koska matkaa varten piti kerätä henkistä voimaa. Sitten oli viikon reissussa. Tämän jälkeen piti taas levätä viikko, koska matka oli tietysti ollut tosi rankka ja kuormittava. Oli aina helpotus minulle, kun oli poissa, koska silloin minulla omi vain lastenhoito ja kotityöt, eikä tarvinnut huomioida/passata stressaantunutta miestä.
Tekikö mies jotain kotitöitä ennakkoon. Arvaatte varmasti, että ei tehnyt. Miehen mielestä se olisi ollut ihan liikaa pyydetty.
Tunnistan asian menneltä vuosilta. Vaimo usein kehitteli jonku riidan tai oli muuten vain surekana kun minulla oli joku meno. Sitten oltiin kumpikin allapäin sen aikaa kun olin pois. Mutta tuota ei ole ollut enää viimevuosina.
Reissuhommaa tehneenä naisena pidän aloittajaa ihan kamalana. Joo saa olla hotellissa rauhassa ja valmiit aamupalat. Kuitenkin kaukana omasta elämästä niin ei herkkua. Olen kokenut yh-puolen niin että kävin myös töissä samalla. Minusta se oli itselle paljon miellyttävämpi jakso kun mies oli se joka oli pois.
Kaikkissa töissä osittainen hoitovapaa ei käytännössä toimi. Itse harkitsin sitä aikanaan, mutta käytännössä olisin joutunut tekemään kuitenkin samat työt vähemmällä palkalla. Toki lakisääteinen oikeus olisi ollut, kun lapset olivat pieniä, mutta käytännössä hankala järjestää varsinkin jos työnantajalla ei ole halua jakaa töitä uudestaan.