Mitä tuli luokkanne priimuksista?

Pappi, lastentarhanopettaja ja koulunkäyntiavustaja.

Siis yläasteen priimukset...sallikaa mun nauraa...NIITÄ EI LASKETA, lisäksi riippuu paljon koulusta, ainakin minun luokalla ei ollut ketään muita hyvin koulussa pärjääviä priimuksia (Helsinki).

Mutta oikeammin on kysyä mitä tuli Lukion priimuksista, sillä ala-yläasteella saa kymppejä kuka tahansa jos vain haluaa ja tulevaisuutta ei mieti vielä kukaan.

Omalta luokaltani lähes kaikki lähti ulkomaille opiskelemaan...

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

En tiedä ketkä olivat priimuksia.. yhden hyvin pärjänneen pojan muistan lukiosta - sai siis kymppejä - mutta en muista enää hänen nimeään. Miten te muistatte ja tiedätte tuollaisia asioita? Oletteko tosi nuoria ja kouluajoista vain vähän aikaa?

 

 

Mä olen 44 v ja ihan mainiosti muistan luokkakaverit. Isosta osasta en tiedä, mitä heistä tuli, mutta tottakai mä nyt aina välillä törmään tuttuihin nimiin ja on olemassa sovellus nimeltä Facebook. Jos mulle nyt lyödään ala-asteen luokkakuva eteen, osaan ensinnäkin nimetä 90 % ihmisistä ja vähintään 50 % tiedän, mitä heistä tuli ja missä suunnilleen vaikuttavat. Ja olen helsinkiläinen, käynyt kouluni Töölössä.

Mietin, millainen on henkilö, joka ei edes kouluaikana tiennyt kavereiden arvosanoista, haaveista ja tulevaisuudensuunnitelmista mitään? Eikä muista edes nimiä. Oletko syrjäytynyt tai jotain?

En ole tuo aikaisempi kommentoija. Mutta siis, ei tulisi mieleenkään alkaa stalkkaamaan jotain muinoin tuntemiani ihmisiä. Ei niin, että muistaisin nimiäkään. Niin paljon on kuitenkin tapahtunut niitten aikojen jälkeen... mitä tekemistä sillä ihmisellä, joka silloin olin ja joka nyt olen, on... ei paljoa. Mutta kukin tyylillään.

Mä opiskelen journalistiikkaa, kaveri jotain kriminaaleihin liittyvää amkissa, en tiiä mitä kolmannelle kuuluu. 

Lukion muista kymppisiepoista en tiedä mihin ovat päätyneet, paitsi yks opiskelee ruotsia. 

- 64

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli vaatesuunnittelija.

Hah, täällä toinen!

Musta tuli lääkäri ja neljän lapsen äiti. Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo 9,7.

Ala-asteella olin priimus jollain luokalla. Nyt olen sihteeri :(

Yhdestä priimuksesta tuli lääkäri, muista en tiedä

Vierailija kirjoitti:

Prokuristi

Yrittäjän puoliso ?

Professori, Münchenin yliopistossa osastonjohtaja.

Fyysikko ja kaksi lääkäriä.

Priimukselle kävi huonosti. Teki itsemurhan hiukan yli kolmikymppisenä. Ei koskaan valmistunut TKK:lta johon aikanaan meni. Masennusta ja alkoholismia oli siinä ilmeisesti taustalla, en tosin tiedä kaikkia vaiheita kovinkaan tarkasti. Jälkikäteen ajateltuna, ehkä mielenterveys oli jo lukiossa tiukoilla. Jotenkin sellainen neuroottisen pikkutarkka kuva jäi siitä. Kävikö paineet vaan liian koviksi ja kun ei enää ollutkaan paras kaikessa niin minuus hajosi..?

Itse valmistuin lääkäriksi, aika keskiverroilla papruilla, en siis ollut lähelläkään mitään priimus titteleitä.

Mä ainakin oon keksiny tähän ketjuun kaikkee paskaa priimuksista koska oon katkera paska wt-työtön ja koulussa oli tietenkin paska

Musta tuli yliopiston hallintotyöntekijä. Muista en oikein tiedä. Yhdestä ehkä alakoulun opettaja. Keskinkertaisesti menestyneistä tuli lääkäri ja lakimies.

Pääsin ensi yrittämällä yliopistoon, mutten koskaan valmistunut. 

Tein kolme lasta miehen kanssa, joka otti ja lähti kuopuksen syntymän jälkeen. Ei kestänyt lapsiperhearjen rankkuutta. Oli sitten mahdotonta sovittaa yhteen työelämää ja opiskeluja kolmen pikkulapsen kanssa. Asuntolainakin painoi päälle, koska halusin pitää yhdessä hankitun asunnon. Lunastin siis mieheni ulos kovalla lainalla. 

Nyttemmin lapset ovat isoja ja olen maisterittomuudestani huolimatta saanut suhteellisen hyvän työn ja edennyt esimiesasemaan kiinnostavalla alalla. Eli ei ole mennyt aivan putkeen, muttei mikään katastrofikaan. Lapset ovat tasapainoisia, ja koulumenestys on heillä erinomainen. 

Jälkikäteen katson hyväksi, etten repinyt itseäni aivan loppuun raskaimpina aikoina. 

Minulla on yo-tutkinto (DI), mutta olen juuri nyt ison perheen kotiäiti.

En tiedä kaikista, mutta yksi on lastentarhanopettaja ja toinen on teekkari. Kolmas käsittääkseni englannin kääntäjä.

Vierailija kirjoitti:

Yhdestä tuli tutkija, toisesta pankinjohtaja ja kolmannesta, eli minusta, tuli "gradua-vaille-valmis" työtön luuseri. Opiskelin yliopistossa luonnontieteitä, mutta gradunteossa tuli ongelmia ja se jäi kesken. Ehkä vielä joskus saan kerättyä häpeäni ja tehtyä gradun. Olen myös hylännyt ihmissuhteeni (muutamia läheisiä ystäviä lukuun ottamatta), koska häpeä (- moi, mitä sulle kuuluu? - no en ole vieläkään valmistunut...) on niin suuri. En tiedä missä meni vikaan :D Vielä lukiossa ja yliopiston ensimmäiset vuodet olin ahkera ja kunnianhimoinen.

Olenko minä kirjoittanut tämän! Olen sun kanssa ihan samassa tilanteessa...jee, jee :/. Tosin pankinjohtajaa ei mun kavereissa ole.

Opiskelen yliopistossa viimeistä vuottani. Olen aivan loppuun palanut ja haluaisin vaan lopettaa opinnot. Terapia voisi tehdä hyvää. Juon kännit pari kertaa viikossa, että saan murheet edes hetkeksi karkoitettua, enkä pysty nukkumaan kuin pilvessä. En usko, että tulen saavuttamaan elämässäni oikein mitään. Opiskelualaani vastaavaa työtäkään on vaikea saada. Ois vaan pitänyt aikoinaan hakea amikseen ja jättää suorittaminen muille.

Minä muistan siksi, että olen kotoisin pienestä maalaiskirkonkylästä ja vaihtuvuus oli vähäistä. Priimus oli samassa harrastusporukassa, joten näin paljon vapaa-ajalla ja oli kansanedustajaehdokkaankain, joten tuli siinä vastaan. Muutamat jäi paremmin mieleen kuin jotkut toiset. Sitä tasaista keskitasoa en muista, mutta ne muistan, jotka olivat vuosia samassa luokassa, muutama ekalta lukion loppuun asti. Myös naapurin pojat on helppo muistaa.