Mitä tuli luokkanne priimuksista?

Minusta tuli tekniikan tohtori ja yliopistonlehtori. Siitä toisesta tytöstä tuli lääkäri. Hän on myös tohtori. Kolmas (poika) opiskeli TKK:lla diplomi-insinööriksi (kuten minäkin), mutta hän ehti kuolla tapaturmaisesti ennen valmistumistaan (tapaturma ei johtunut mistään ryyppäämisestä tai muusta typerästä).

Lääkäriksi päätyi kaksi, yksi on lakimies. muuta en tiedä mutta nimet ja naamat tulivat vastaan jossakin lehdessä taannoin.

ei kyllä yllättänyt nuo alavalinnat.

Olin luokkani priimus ja työskentelen sovelluskehittäjänä. Olen hieman yllättynyt; luulin että olisin tutkija.

Keskikoulun priimusluokkakaverista tuli luonnontieteiden opettaja lukiossa ja lukion priimuksesta tuli työterveyslääkäri.

Minustakin tuli lääkäri, vaikka en priimus ikinä ollutkaan. Olin semmonen ysi miikan ja ysi puolikkaan välillä, matikka taisi olla kymppi kun siinä ei tarvinnut lukea, aika laiska olin tekemään läksyjä vielä lukiossakin. Vasta lääkiksessä opin tekemään töitäkin koulunkäyntini eteen, kun oli pakko. Lääkärinä olen menestynyt ihan hyvin, olen kahden alan erikoislääkäri ja yksi väikkärikin on näperreltynä, mutta muiden tutkimuksiin en ole sitten lähtenyt osallistumaan, koen itseni enemmän kliinikoksi kuin tutkijaksi.

Pojista toisesta DI, toinen kuulemma juoppo, joka ei ole saanut mitään koulua läpi. Sinänsä yllättävää, sillä lukioaikana tämä jälkimmäinen oli fiksu, pidetty eikä mikään bilettäjä, vaan rauhallinen, mutta silti sosiaalinen. Tytöistä toiseksi paras olin minä itse, minusta tuli suunnitteluinsinööri (amk), monen mutkan kautta. Paras opiskeli ekonomiksi kun joskus nuorena näin, mutta en tiedä mitä tekee. Tuo DI oli ylivoimaisesti paras, me muut kolme aika tasaisesti jaoimme sitä kakkosen sijaa. 

Yhdestä tuli tutkija, toisesta pankinjohtaja ja kolmannesta, eli minusta, tuli "gradua-vaille-valmis" työtön luuseri. Opiskelin yliopistossa luonnontieteitä, mutta gradunteossa tuli ongelmia ja se jäi kesken. Ehkä vielä joskus saan kerättyä häpeäni ja tehtyä gradun. Olen myös hylännyt ihmissuhteeni (muutamia läheisiä ystäviä lukuun ottamatta), koska häpeä (- moi, mitä sulle kuuluu? - no en ole vieläkään valmistunut...) on niin suuri. En tiedä missä meni vikaan :D Vielä lukiossa ja yliopiston ensimmäiset vuodet olin ahkera ja kunnianhimoinen.

Eräänlainen julkkis, TV-ohjelmia, mallintöitä yms. Eli Marjo Niittyviita.

En olisi ikinä uskonut. Koulussa ns. "kympintyttö", aika hiljainen, kiltti hiihtäjätyttö. Kykyjä olisi varmasti ollut pitkälle yliopistomaailmaan. Joskus mietin että miksi nykyinen hömppäjulkkiksen rooli.

Yksi lähti lukemaan fysiikkaa yliopistoon, kaksi oikikseen, yksi ulkomaille lukemaan rahoitusta ja konsultiksi

Prokuristi

Mielestäni opiskeli farmasiaa, mutta en tiedä onko farmaseutti vai mikä nykyään.

Minun luokallani lukiossa oli useita hikareita. Oltiin pitkän matikan luokka. Mutta parhaita taisivat olla kaksi tyttöä jotka molemmat kirjoittivat 7 laudaturia. Toinen on nykyisin joku aika kuuluisakin teoreettisen fysiikan ja tähtitieteen tutkija. Nimellä kun googlaa niin löytyy paljonkin tietoa. Toinen on IT alalla projektipäällikkönä. En tiedä mitä hän lähti opiskelemaan aikoinaan.

Mutta hyvin ovat siis pärjänneet. Enkä oikeastaan ihmettele sitä, koska he olivat älykkyydestään huolimatta hyvin normaaleja ja mukavia. Eivät mitään friikkejä.

Vasta valmistunut opettaja. En ole lainkaan yllättynyt.

Yhtäkkiä mietittynä niistä oikeasti lahjakkaista ja päämäärätietoisista ihmisistä tuli aikuisenakin menestyneitä ihmisiä. Ja hyvä niin. He ansaitsevat sen.

Yhdestä tuli lääkäri, on erikoistunut genetiikkaan, oli Leena Palotien lupaava oppipoika, nykyisin varmaan jo nimekäs tutkija, Emme enää pidä yhteyttä.

Matemaattisesti lahjakkaista kaksosista tuli diplomi insinöörejä. Toinen asuu ulkomailla, toinen keskijohdon hommissa omalla alallaan. Molemmat siis naisia.

Kuuluin itse priimuksiin, Olen ihan tavallinen ja parjattu kauppiksen käynyt projektijohtaja mainostoimistossa ja haaveilen työstä ihmisläheisellä alalla...ehkä vielä joskus.

Musta hevonen luokallamme oli poika, joka pinnisti kauppakorkeaan aivan rimaa hipoen toisena hakuvuonna. Ihan keskitasoa. Hän on nykyisin pankinjohtaja ja kun taas ensi viikolla verotilastot julkistetaan, hän löytyy sieltä valtakunnallisesta top satasesta.

Meistä tuli muutama lääkäri , ala-asteen opettaja, kielten opettaja, maa ja metsätaloustieteiden maisteri,erityisopettaja, hammaslääkäri. Niin ja muutama sosionomi.

Yläasteen luokkani priimus on kauppatieteen maisteri ja mahdollisesti myös DI (oli juuri aloittanut tekniikan opinnot, kun viimeksi tapasin joskus 90-luvun alussa). Meni naimisiin, nimi muuttui ja enkä tiedä uutta nimeä. 

Lukion priimukset ovat lakimies, DI ja erään alan tohtori/tutkija/proffa/dosentti.

En tiedä ketkä olivat priimuksia.. yhden hyvin pärjänneen pojan muistan lukiosta - sai siis kymppejä - mutta en muista enää hänen nimeään. Miten te muistatte ja tiedätte tuollaisia asioita? Oletteko tosi nuoria ja kouluajoista vain vähän aikaa?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä ketkä olivat priimuksia.. yhden hyvin pärjänneen pojan muistan lukiosta - sai siis kymppejä - mutta en muista enää hänen nimeään. Miten te muistatte ja tiedätte tuollaisia asioita? Oletteko tosi nuoria ja kouluajoista vain vähän aikaa?

Olen se lääkäri tuolta edelliseltä sivulta... jonka priimuskavereista tuli opettaja ja lääkäri.

Kyllä mä muistan ihan hyvin. Ja tiesin ja tiedän, kun juttelen ihmisten kanssa ja kyselen kuulumisia. Olen 53-vuotias, joten kyllä noista mun kouluvuosista on jo aika lailla kulunut vuosia...

Jaa-a, yhdestä tuli kirjastonhoitaja, yhdellä mielenterveysongelmia ja kiertää laitoksesta toiseen ja kolmannesta narkkari ja kohta yh-äiti. 

Musta tuli työtön luuseri. Kirjoitin laudaturin paperit ja opiskelin yliopistossa, sitten sairastuin masennukseen ja paniikkihäiriöön. Olen jonkin verran tervehtynyt mutta en ole entiseni. Yliopisto jäi, suoritin opistotasoisen tutkinnon ja olen välillä pätkän töissä ja sitten taas työttömänä.