Mitä tuli luokkanne priimuksista?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä ketkä olivat priimuksia.. yhden hyvin pärjänneen pojan muistan lukiosta - sai siis kymppejä - mutta en muista enää hänen nimeään. Miten te muistatte ja tiedätte tuollaisia asioita? Oletteko tosi nuoria ja kouluajoista vain vähän aikaa?

Mä olen 44 v ja ihan mainiosti muistan luokkakaverit. Isosta osasta en tiedä, mitä heistä tuli, mutta tottakai mä nyt aina välillä törmään tuttuihin nimiin ja on olemassa sovellus nimeltä Facebook. Jos mulle nyt lyödään ala-asteen luokkakuva eteen, osaan ensinnäkin nimetä 90 % ihmisistä ja vähintään 50 % tiedän, mitä heistä tuli ja missä suunnilleen vaikuttavat. Ja olen helsinkiläinen, käynyt kouluni Töölössä.

Mietin, millainen on henkilö, joka ei edes kouluaikana tiennyt kavereiden arvosanoista, haaveista ja tulevaisuudensuunnitelmista mitään? Eikä muista edes nimiä. Oletko syrjäytynyt tai jotain?

Vierailija kirjoitti:

Mietin, millainen on henkilö, joka ei edes kouluaikana tiennyt kavereiden arvosanoista, haaveista ja tulevaisuudensuunnitelmista mitään? Eikä muista edes nimiä. Oletko syrjäytynyt tai jotain?

Kyllähän sitä silloin kouluaikana tiesi, ketkä olivat suht hyviä joissain aineissa jne, mutta rehellisesti en muista enää heidän nimiään, kun en ole pitänyt yhteyttä. Olen tukevasti työelämässä, mutta muuten elän introvertin elämää.

Rehtori, lääkäri, lastentarhanope, yrittäjä...

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Mietin, millainen on henkilö, joka ei edes kouluaikana tiennyt kavereiden arvosanoista, haaveista ja tulevaisuudensuunnitelmista mitään? Eikä muista edes nimiä. Oletko syrjäytynyt tai jotain?

 

 

Kyllähän sitä silloin kouluaikana tiesi, ketkä olivat suht hyviä joissain aineissa jne, mutta rehellisesti en muista enää heidän nimiään, kun en ole pitänyt yhteyttä. Olen tukevasti työelämässä, mutta muuten elän introvertin elämää.

Ok. Sehän on omana valinta tosi jees. Minäkin olen jossain määrin introvertti, mutta on tosi vaikeaa Suomen kokoisessa maassa olla törmäämättä vanhojen luokka-, koulu- ja opiskelukavereiden nimiin ja naamoihin. Jopa ihan duuniyhteistyötä on tullut tehtyä jopa ala-asteaikaisten kavereiden kanssa, saati opiskelukavereiden.

Masennuksen kanssa taistelen, ja olen ruokakaupassa töissä. Parin vuoden takaisen loppuunpalamisen vuoksi toisinaan saikulla edelleen. Mutta kyllä täältä noustaan vielä, sitten yliopistoon. Vaativalle alalle tähtään, joten ei tule olemaan helppoa. Mutta suorittajaluonne... ei kovin hyvä juttu aina.

Tutkija (biologia), psykologi, näyttelijä, neljäs asiantuntijatehtävissä pankissa.

Yläasteella meitä olin minä (nainen) ja kaksi poikaa luokkamme "primuksia", jotka kahmimme kymppejä. Itse en tosin ollut mikään "hikari" kuten kaksi muuta, vaan ryyppäsin ja rellestin menemään kuten muutkin teinit. Menimme kaikki samaan, Suomen parhaaseen lukioon. Lukiossa keskityin itse vähän muihin juttuihin ja kirjoitin vain M:n paperit, pojilla meni vähän paremmin. Nykyään minä olen asianajaja, toinen poika opiskelee nyt päälle kolmekymppisenä vielä psykologiaa ja kolmannesta en ole kuullut herran aikaan.

Olen työtön maisteri. Eipä kyllä itseäni yllätä, muita ehkä.

En minäkään tiedä, ketkä oli priimuksia. Suurin osa menestyi peruskoulussa hyvin. Niitä ysipuolen päästötokareita oli kasapäin. Itse jatkoin lukioon, jossa oli suht korkea keskiarvoraja, joten siellä jatkui sama meno eli tasainen menestyminen opinnoissa.

Peruskoulun luokkakavereista tiedän, että he, joille opiskelu ei niin maittanut, ovat käyneet kuitenkin AMK:n. Se herättää minussa enemmän mielihyvää, kuin se, että priimukset ovat pärjänneet.

Meidän luokan paras on lääkäri, toiseksi paras taitaa olla opettaja ja kolmas ekonomi. En ole yllättynyt, kaksi ensimmäistä ovat unelma-ammateissaan, kolmas ei vielä yläasteella tiennyt miksi haluaa, mutta kiinnostui alasta lukioaikana.

Alakoulun priimuksia en lakse miksikään. Osa oli loppuun asti, osalla loppui äly kesken, kun tuli enemmän opiskeltavaa. Mutta jos nyt mietitään lukioporukkaa, niin ne parhaat on akateemisesti koulutettuja yhtä lukuunottamatta. Esimerkiksi omalta uokaltani priimukset on seuraavia:

- 2*ekonomi, 2*DI, psykolgi, luokanope, lääkäri, kemisti, kieltenope

Ja nämä kaikki saivat aikanaan ennen eximia 4-6 ällää.

Paras uratykki koko lukioporukasta on toinen noista priimus-dippainsseistä, joka on iso johtaja jo nelikymppisenä. Jokainen on koulusta vastaavassa työssä viimeisimmän tiedon mukaan.

Parhaasta tuli juoppo maisteri, minusta toiseksi parhaasta työtön maisteri.

Lääkäri hänestä tuli.

En ole yllättynyt. 

Yhdestä tuli Lontoossa asuva, kirjallisuutta opiskeleva (ollaan vasta 21v) heppatyttö hipsteri, tiedän,aika moninainen kokonaisuus. Toisesta tuli narkkari. Kolmannesta muistaakseni Saksan kieltä ja kansainvälisiä suhteita tms opiskeleva ihan tavallinen tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Yhdestä tuli tutkija, toisesta pankinjohtaja ja kolmannesta, eli minusta, tuli "gradua-vaille-valmis" työtön luuseri. Opiskelin yliopistossa luonnontieteitä, mutta gradunteossa tuli ongelmia ja se jäi kesken. Ehkä vielä joskus saan kerättyä häpeäni ja tehtyä gradun. Olen myös hylännyt ihmissuhteeni (muutamia läheisiä ystäviä lukuun ottamatta), koska häpeä (- moi, mitä sulle kuuluu? - no en ole vieläkään valmistunut...) on niin suuri. En tiedä missä meni vikaan :D Vielä lukiossa ja yliopiston ensimmäiset vuodet olin ahkera ja kunnianhimoinen.

Et oo ainoa, joka on tossa tilanteessa. Kannattaisi tehdä niin, että opiskelet jonkun nopean työllistävän tutkinnon, ihan vaikka työvoimatoimistoilla on jotain hyvinkin nopeita työhön johtavia koulutuksia. Ehkä saat rahaa säästöön ja voit sitten myöhemmin palata kesken jääneisiin opintoihin tai vaikka opiskella jotain uutta. Ei kannata jäädä loppuelämäksi suremaan.

Yksi opiskelee lääkäriksi, toinen sairaanhoitajaksi, kolmas muusikoksi ja neljännestä en ole satavarma, teknillisessä yliopistossa on. Jokainen päätyi sinne minne halusikin, tietääkseni tyytyväisiä ovat elämään.

Harvasta priimuksesta tulee kansanedustajaa tai päättäjää, sehän on nähty kun hallituksen koulutodistuksia on kaivettu esille..

Musta tuli sairaala-apulainen. Perhesyistä pääsin hakeutumaan yliopistoon vasta yli kolmekymppisenä. En ole vielä valmistunut, ja tällä hetkellä näyttää siltä, että tienaan sairaala-apulaisena paremmin kuin omalla alallani (hum.) valmistumisen jälkeen.

Ei aavistustakaan, mutta yhden pullukan näin kerran lääkärinä.

Muut olen nähnyt enintään pubissa. Yhden entisen luokkakaverin kanssa keskustelin ja sanoi käyneensä luokkakokouksessa. Manasi, että kaikki oli helvetin tylsiä av mammoja ja puhuivat koko illan ipanoistaan.

Tästäkin on aikaa kohta 10 vuotta.

Ainiin. Yhden lukutoukan näin kerran kioskin myyjänä, mutta en osaa sanoa oliko itse siinä yrittäjänä.

Olin itse 9. luokan priimus. k.a 9.4. 

Olen lääkäri. Opiskeluaikana reputin useammankin tentin ja otin rennosti. En ole jaksanut kiivetä akateemisia portaita, väitellä tai tapella tietyistä erikoistumisviroista. Mutta olen onnellinen työssäni ja muutenkin elämässäni