INTJ:t ovat ilkeitä ihmisiä
Olen ollut monen semmoisen kanssa tekemisisissä ja jokainen on ollut töykeä. Kaikki heistä ovat olleet enemmän tai vähemmän älykkäitä, mutta yksikään ei ole ymmärtänyt muita ihmisiä kunnolla. Heidän pitäisi olla rationaalisia, mutta he tuntuvat olevan myös hyvin idealistisia. Usein ovat erikoistuneet johonkin yhteen asiaan, eivätkä suvaitse vastakkaisia mielipiteitä. Ylimielisiä ja sosiaalisesti aivan kujalla.
Kommentit (114)
Jaa, näköjään jotkut uskovat näihin kirjainyhdistelmiin kuin Raamattuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos intj toimii altruistisesti, he muistavat usein ottaa siitä kaiken kunnian irti, koska se vaatii heiltä suurta ponnistelua.
No, ei ainakaan mulla pidä paikkaansa.
En mä kerro esim. noista mun perheoloista ja sisarusten huoltamisesta yms. kuin mun miehelle ja anonyymisti netissä, ei kukaan mun ystävistäkään tiedä paljon mitään mun menneisyydestä.
Itse asiassa mä en voi sietää keskipisteenä olemista ollenkaan, tai "ihailua", koska se on valheellista, muiden ihailu ei muuta esim. sitä miten vaikeaa oli tehdä ne asiat mitä jouduin tekemään, esim. hoitamaan vaikka eläimiä, jotka oli tahallaan yritetty nälkiinnyttää kuoliaaksi.
Ponnistelullakaan ei ole mulle sinänsä mitään egollista merkitystä, koska ponnistelu pitää vaan tehdä, jos se pitää tehdä.
Sinun ja edellisen kommentoijan kanssa samaa mieltä. Rationalismi ja aito vastuuntunto muista (ei oman egon pönkittäminen tai itsensä tärkeäksi tekeminen) tuntuu olevan monelle vaikeasti samaistuttavaa. Juuri se, että asiat ovat mitä ovat ja on toimittava jos itse voi tuoda jotain tilanteeseen, toisaalta kaikkeen ei voi vaikuttaa. Tylyyteen en taivu koska se on aina turhaa, osaan pitää puoleni kuitenkin ystävällisesti, mutta päättäväisesti. Minusta huonoon käytökseen turvaudutaan kun muut paukut loppuu. Suurinta tyydytystä tuo, kun itse tietää tehneensä parhaansa, tiesi siitä muut tai ei.
Mun NDBK poikkis on joskus aika FTRE, mutta silti se on tosi JHUI.
totta_totisesti kirjoitti:
> Esim. jos joku asia on totta, niin miten siitä voi loukkaantua, toi on se mun ajatusprosessi
Tämä! Niin tämä! Tällä palstalla on paljon tyyppejä, jotka mielellään näkevät kaiken mielipiteinä, ikäänkuin mitään faktoja ei koskaan olisi olemassa. Tieteelliset viitteet ovat heille yhtä tyhjän kanssa. Totta hitossa tällaiset tyypit voivat loukkaantua, kun kutsun heitä idiooteiksi, mutta se on vaan totta.
Vaikka olen löytänyt täältä hengenheimolaisia rationalismiin viitaten, pystyn myös helposti logiikan avulla ymmärtämään, miksi totuuskin voi loukata. Niin helppoa kun muiden asiat onkin nähdä objektiivisesti, on yksilö harvoin objektiivinen itsensä ja omien ongelmiensa suhteen. Myös kokemukset ja historia vaikuttavat tilanteen aiheuttamiin affekteihin. Rationaalisesti ajatellen ilmiöt eivät ole joko-tai ja on ylimielistä ajatella itse tietävänsä absoluuttisen totuuden asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa INTJ on aika usein kiinnostunut monesta asiasta, ei vain yhdestä. Kulloiseenkin kiinnostuksenkohteeseen kyllä sitten syvennytään hartaasti, ja seurauksena on nopeaa oppimista.
Myönnän kyllä olevani vähän kusipäisen oloinen. En ole hirveän kiinnostunut muiden ihmisten tunteista, koska tunteet ylipäätään eivät ole kovin tärkeitä. Jos joku on vaikka vihainen tai loukkaantunut minulle, ensimmäinen reaktioni on arvioida, onko joku toiminut väärin. Jos en ole toiminut väärin, vaan joku loukkaantuu ilman syytä, se on hänen ongelmansa.Kertoisitko, toimiko ex-mieheni seuraavassa tilanteessa mielestäsi väärin vai ei:
Suhteen alussa sovittiin, että se on yksiavioinen. Mies ilmaisi jo silloin, ettei ole täysin ymmärtänyt yksiavioisuuden tärkeyttä suhteessa, mutta hänelle ei ollut kuitenkaan minkäänlainen ongelma tehdä tällainen sopimus. Itse en tuominnut miestä tästä ajattelutavasta vaan kiitin rehellisyydestä, kuitenkin ilmaisten että omaan persoonallisuuteeni ei sovi esim. avoimessa suhteessa eläminen, joten haluan yksiavioisen suhteen.
Kymmenen vuotta myöhemmin mies alkoi painostaa minua hyväksymään sen, että suhteemme muutetaan avoimeksi. Hän sanoi minun olevan itsekäs odottaessani hänen toimivan haluamallani tavalla. Tämän hän perusteli itsekkyyden määritelmällä, jonka mukaan itsekkyyttä ei ole se että itse tekee kuten haluaa, vaan se että odottaa muiden tekevän kuten itse haluaa. Olen tästä määritelmästä samaa mieltä, mutta mielestäni miehen tapa soveltaa sitä tuossa tilanteessa oli kohtuuton ja välinpitämätön.
Mies jatkoi aggressiivista painostustaan vielä sittenkin, kun olin mennyt täyteen paniikkitilaan, näin hallusinaatioita ja tärisin (painostusta esiintyi useamman kuukauden aikana ja se kulminoitui tähän riitaan, joka jatkui noin vuorokauden ajan). Hän vain toisteli minulle, että jos asia tuntuu minusta pahalta, se on minun ongelmani koska hänen suhteen ulkopuoliset seikkailunsa eivät ole mitenkään väärin. Että minä voisin valita, että hyväksyn tämän tosiasiana, ja olla tuntematta kipua asian suhteen. Ja jos en tee niin, niin tuskani on omaa syytäni ja oma ongelmani.
Miksi ette kummatkin voineet hyväksyä tosiasiana, että haluatte suhteelta eri asioita ja kompromisseille ei ole tarvetta, vaan ero on oikea ratkaisu. Yksiavioisuus tai avoin suhde ovat kummatkin yhtä oikein jos se osapuolille sopii. Käytös kummaltakin huonoa, mieheltä itsekäs painostus, sinulta vastuunpakoilu. Miksi ahdistuit sairastumiseen asti, kun voisit todeta, että sori ei käy. Ei hän pysty puolestasi päättämään ja itse vastaat itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Mun NDBK poikkis on joskus aika FTRE, mutta silti se on tosi JHUI.
😂😂😂
5 minuutin nettitesti, joka on vieläpä todettu tieteellisesti toimimattomaksi ja vanhanaikaiseksi kertoo teistä ja teidän miehistä oleellisen? Vaikka testin olisi tehnyt psykologikin pitkänä versiona, niin ihanko totta luulette sen vaikuttavan noin laajalti? Kohta taas puidaan miten vittumaisia härät ja kauriit ovat ja miten maahanmuuttajilla on oikeasti jalan tilalla kavio. Onko ihan pakko olla tyhmä?
Vierailija kirjoitti:
5 minuutin nettitesti, joka on vieläpä todettu tieteellisesti toimimattomaksi ja vanhanaikaiseksi kertoo teistä ja teidän miehistä oleellisen? Vaikka testin olisi tehnyt psykologikin pitkänä versiona, niin ihanko totta luulette sen vaikuttavan noin laajalti? Kohta taas puidaan miten vittumaisia härät ja kauriit ovat ja miten maahanmuuttajilla on oikeasti jalan tilalla kavio. Onko ihan pakko olla tyhmä?
Jännä sinänsä, että harvinaisia kun ollaan, en tosiaan ole törmännyt samoin ajatteviin ihmisiin tosielämässä. Täällä kerrottu ihmeen samanlaisista ajatuksista jotka kolahtaneet ja jotka ymmärtää täysin. Inspiroivaa!
Vierailija kirjoitti:
T/F nimenomaan ei ole jana. T ja F kuvaavat yhteensä neljää eri funktiota, joista kullakin yksilöllä on jokin yhdistelmä. Kannattaa lukea se teoria. -31
Heh. T/F on kyllä jana. :-) Kuten I/E, S/N ja P/J, siitäkin huolimatta, että jokaisella tyypillä on oma funktiosettinsä.
Huvittaa kun moni saarnaa MBTI:stä ja on niin tietävinään, vaikka ymmärrys perusperiaatteista on selvästi aika hämärän peitossa.
Tämä lopulta auttamattoman ja harmillisen puutteelliseksi jäävä käsityskyky on juuri leimallista INTJ:lle, vaikka he usein tietysti fantasioivatkin edustavansa kaikista loogisesti ylivoimaisinta tyyppiä.
Tosiasiassa, kuten joku sanoikin, INTJ:t ovat rationaaleja vahvalla idealistisella twistillä, mikä myös näkyy heidän ajattelussaan ja toiminnassaan.
He esim. saattavat tuntea niin suurta ja osittain vallan aiheetontakin ylemmyyttä omasta tyypistään, että hyökkäävät happaman epärationaalisesti puolustamaan omaa uhattua kulttiasemaansa tällaisissa vähemmän mairittelevissa keskusteluissa.
Heidän kykynsä 100% loogisuuteen hälvenee verrattain helposti, ja tärkeimmäksi objektiksi jää vain väittelyn voitto, ei epämiellyttäväksi ja uhkaavaksi koettu totuus ja sen esiin kaivaminen, eli asioiden selvittäminen pohjamutiaan myöten.
Tämä kaikki johtuu INTJ:n voimakkaasta, mustavalkoisen pelkistävästä tunnemaailmasta, joka taas juontaa juurensa J-ominaisuuteen, kirjaimellisesti tuomitsemiseen, mikä on valitettavasti syy siihen, että INTJ ei kykene koskaan todella ylittämään itseään ja omia äärimmäisiä, hievahtamattomia ideologioitaan ja Fi-pohjaisia minäminä-tunnereaktioitaan ja nousemaan loogikkojen god tieriin. Siis sinne, missä me INTP:t olemme.
Katsokaas, kun INTJ:ltä puuttuu kyky yhtäaikaisesti käsitellä kahta tai useampaa toisensa näennäisesti poissulkevaa ongelmaa. Heidän neuroprosessorinsa ei hallitse sellaista ärsykkeiden ja mahdollisuuksien kaaosta, vaan menee automaattisesti oikosulkuun suojellakseen hyvin tunne-, valta-, kunnia- ja faktaorientoituneen INTJ:n lopulta herkkää mielenrauhaa.
Esim. tässä INTJ:ltä jäi ymmärtämättä, että T/F voi aivan hyvin olla (ja on) sekä jana että muodostaa eri kombinaatioissa rajoitettuja funktioryhmiä, se riippuu aivan mistä kulmasta asiaa tarkastellaan.
T/F, I/E, S/N ja P/J ovat janoja, joille piste voi käytännössä sijoittua mihin vain, ja tämä paikka myös usein vaihtelee hieman testistä ja ajankohdasta toiseen. T/F, I/E, S/N ja P/J muodostavat myös kombinaatioita eli tyyppejä, joille on määritetty omat funktiojoukkonsa.
Aste-erot eli pisteiden suhteelliset sijainnit janalla ovat kuitenkin mitattavissa, vaikka se on taas aivan eri kysymys kuinka luotettavasti ne pystytään nettitestillä määrittämään.
Siitä huolimatta ne ovat olemassa ja T/F on jana.
INTJ:t ovat päteviä datan analysoinnissa, tarkkuutta vaativissa yksityiskohdissa, ns. number crunchingissa, toimeenpanemisessa ja strategioissa.
Raaka filosofia ja logiikka ei kuitenkaan ole heitä varten. Valitan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raaka filosofia ja logiikka ei kuitenkaan ole heitä varten. Valitan
Näin (oikean) psykologian ammattilaisena on hupaisaa lukea tuollainen rutistus, joka päättyy logiikan vaateeseen.
Ihmisen persoonallisuus on jatkumo, ei mikään tick in the box. Sinä 20-vuotiaana nuorena naisena olet hyvin erilainen, kun 35-vuotiaana perheenäitinä, jolla on esimerkiksi puoliso kuollut. Persoonallisuuspiirteiden määrittämisessä on erittäin haitallista tuollainen deterministinen pseudoanalysointi, koska se tekee persoonasta jatkomon ja plastisuuden sijaan diagnoosin. Ja silloin se alkaa toteuttaa itseään.
Ihan ystävällisenä neuvona; hanki jotain muuta ajateltavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raaka filosofia ja logiikka ei kuitenkaan ole heitä varten. Valitan
Näin (oikean) psykologian ammattilaisena on hupaisaa lukea tuollainen rutistus, joka päättyy logiikan vaateeseen.
Ihmisen persoonallisuus on jatkumo, ei mikään tick in the box. Sinä 20-vuotiaana nuorena naisena olet hyvin erilainen, kun 35-vuotiaana perheenäitinä, jolla on esimerkiksi puoliso kuollut. Persoonallisuuspiirteiden määrittämisessä on erittäin haitallista tuollainen deterministinen pseudoanalysointi, koska se tekee persoonasta jatkomon ja plastisuuden sijaan diagnoosin. Ja silloin se alkaa toteuttaa itseään.
Ihan ystävällisenä neuvona; hanki jotain muuta ajateltavaa.
Angry INTJ alert. Vai oletko S tai F? (Nais)psykologeista löytyy muuten paljon ISFP-, INFP- ja INFJ-tyyppejä. Ehkä kuitenkin olet vain triggeröitynyt INTJ, koska olet selvästi kilpailunhaluinen ja yrität pitää kiinni omasta statuksestasi. "Olen sentään oikean psykologian ammattilainen..." Ok, ole vain rauhassa.
Mutta kuka sanoi, etten myös minä sattuisi olemaan? Mistä tiedät? Taidat olettaa monenlaisia muitakin asioita melko helposti.
Esim. että pitäisin niinkin monimuotoista ja vaikeasti selitettävissä olevaa ilmiötä kuin ihmisen persoonallisuutta vain "tick in the boxina".
Käsittääkseni pointtini oli kyllä suurin piirtein sama kuin itselläsikin, et vain ehkä huomannut sitä puolustautumismekanismeiltasi.Puhuin siis aste-erojen puolesta. Totesin, että tulokset voivat vaihdella ajankohdan ja elämäntilanteen mukaan. Epäilin useiden testien tarkkuutta. Sanoin, että INTJ:t ovat monessa suhteessa hyvin tunteellisia, toisin kuin luullaan.
Jätin aika monia muita juttuja sanomatta, koska omistan elämän ja ajattelin, ettei kaikkea tarvitse vääntää rautalangasta.
No, olin näköjään väärässä.Itselläni ei ole mitenkään tapana ottaa psykologisia testejä kuoleman vakavuudella, olivatpa ne kuinka standardoituja tai pseudotieteelliseksi julistettuja tahansa.
Ne ovat pelkkää ajanvietettä ja laittavat pohtimaan, yleensä niissä on myös ainakin jonkin verran totuus- ja tiedepohjaa ja hyödyllistä kehityskelpoista teoriaa, kuten MBTI:ssä, oltiinpa siitä sitten subjektiivisesti mitä mieltä tahansa.
Ja kyllä, monia ns. tieteellisiäkin tutkimuksia toteutetaan joko tiedostettujen tai tiedostamattomien henkilökohtaisten mielipiteiden ja uskomusten pohjalta.En siis pidä itseäni kyllä deterministinä.
Varsinaisia pseudotieteitäkin harrastan harvemmin, toisaalta sekin on usein pelkkä määrittely- ja valtakysymys mikä milläkin hetkellä luetaan pseudotieteeksi ja mikä ei.Tiedät varmasti itsekin, että moni pitää koko psykologiaa tieteenalana pseudotieteellisenä. En lähtisi ihan niin pitkälle, mutta psykologiassa on kyllä käytössä vielä tänäkin päivänä varsin arveluttavia ja epäluotettavaksi todettuja menetelmiä, puhumattakaan psykiatriasta.
Sinun psykologina, jos kenen, pitäisi ymmärtää, että sama determinismin ja itseään toteuttavien ennusteiden loukku piilee myös potentiaalisesti kaikissa teettämissäsi testeissä.
On kieltämättä hieman omituista, jos ammattikuntasi edustajana pidät diagnosointia huonona ja vältettävänä asiana,
koska kuinka sitten voisit tehdä puhtaalla omatunnolla työtäsi, joka on pitkälti psykologisten testien suorittamista ja asiakkaan persoonallisuuspiirteiden arviointia?Tuntuu vähän, ettet ehkä tiedä itsekään mistä puhut, Tuskin olet psykologikaan, joku perus butthurt palsta-INTJ vain.
MBTI ei ole mikään deterministinen leimasin, vaan monipuolinen ja hyödyllinen persoonallisuustyökalu, joka antaa lähinnä suuntia ja todennäköisyyksiä, kuten mikä tahansa muukin persoonallisuustesti, eikä mitään ehdottomia diagnooseja.
Yleensä nämä todennäköisyydet pitävät kyllä enemmän tai vähemmän paikkansa, aina tietenkään eivät.
Jos et tätä ymmärrä, mitään on tuskin tehtävissä.Niin joo, ja harrastan ja ajattelen ihan sitä mikä itseäni sattuu milloinkin huvittamaan, kiitos vain, ja hyvää illan jatkoa.
Tunteet ja tunteet... Oletko koskaan käyttänyt älyäsi? Vai onko sinulla sellaista lainkaan?
Vierailija kirjoitti:
Jos intj toimii altruistisesti, he muistavat usein ottaa siitä kaiken kunnian irti, koska se vaatii heiltä suurta ponnistelua.
Sinulla menee ihan selkeästi persoonallisuustyypit ja mahdolliset luonnehäiriötkin sekaisin. INTJ auttaa mielellään toisia, eikä ole kiinnostunut toisten ihmisten hyväksynnästä tai heidän antamasta kunniasta. Tämä tyyppi ei pelaa ja on rehellinen ja reilu. Tämä on siis se tyypillinen tutkijatyyppi, kiltti lukutoukka.
Millä pätevyydellä teette persoonallisuusanalyysejä?
Mitäpä ne analyysit teistä itsestänne kertovat, vai puuttuuko rohkeus tutkia omaa käytöstä?