Lue keskustelun säännöt.
INTJ:t ovat ilkeitä ihmisiä
31.10.2015 |
Olen ollut monen semmoisen kanssa tekemisisissä ja jokainen on ollut töykeä. Kaikki heistä ovat olleet enemmän tai vähemmän älykkäitä, mutta yksikään ei ole ymmärtänyt muita ihmisiä kunnolla. Heidän pitäisi olla rationaalisia, mutta he tuntuvat olevan myös hyvin idealistisia. Usein ovat erikoistuneet johonkin yhteen asiaan, eivätkä suvaitse vastakkaisia mielipiteitä. Ylimielisiä ja sosiaalisesti aivan kujalla.
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
> Esim. jos joku asia on totta, niin miten siitä voi loukkaantua, toi on se mun ajatusprosessi
Tämä! Niin tämä! Tällä palstalla on paljon tyyppejä, jotka mielellään näkevät kaiken mielipiteinä, ikäänkuin mitään faktoja ei koskaan olisi olemassa. Tieteelliset viitteet ovat heille yhtä tyhjän kanssa. Totta hitossa tällaiset tyypit voivat loukkaantua, kun kutsun heitä idiooteiksi, mutta se on vaan totta.
Kiitos.
Kiitos myös sille, joka totesi, että intj auttaa kyllä, jos on todellinen hätä, mutta vinkujat muodostakoon ensin halun tulla autetuksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen varmaan kylmä monen mielestä, mutta en pidä siitä jos minua yritetään mielestäni manipuloida tunnepuheella: eli toinen ei oikeasti ole kiinnostunut minkäänlaisesta vuorovaikutuksesta vaan heittää jonkun tunneryöpsäyksen ilmoille, johon on vain yksi "oikea vastaus" olemassa. Tunteista olen kyllä valmis puhumaan, jos tilanne on avoin eikä tuollsinen peli.
Nuorempana saatoin aika analyyttisesti kommentoida tilannetta (en ilkeillen kuitenkaan vaan rationaalisesti). Nykyään heittäydyn yställisen hajamieliseksi vaikka tarkkaavaisuudessani ei ole vikaa. Koska en jaksa sitä pelaamista.
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan kylmä monen mielestä, mutta en pidä siitä jos minua yritetään mielestäni manipuloida tunnepuheella: eli toinen ei oikeasti ole kiinnostunut minkäänlaisesta vuorovaikutuksesta vaan heittää jonkun tunneryöpsäyksen ilmoille, johon on vain yksi "oikea vastaus" olemassa. Tunteista olen kyllä valmis puhumaan, jos tilanne on avoin eikä tuollsinen peli.
Tarkoitatko, että jos tunteista ainoastaan puhutaan, sen sijaan että ne lisäksi näytetään?
Tuo, että koet toisen yrittävän manipuloida sinua, on tuttu tilanne minulle sen vastapuolen roolista käsin. Olen aiemmin pyrkinyt pitämään tunteeni piilossa ja säilyttämään tyyneyteni tilanteessa kuin tilanteessa, mutta aikuistumisprosessiin on kohdallani kuulunut sen ymmärtäminen, että itse asiassa tunteiden näyttäminen (hallitussa mittakaavassa) on sittenkin terveellisempää psyykelle. Tämän opittuani olen alkanut näyttää tunteitani vapaammin, mutta kumppanini lukee nuo tilanteet herkästi manipuloinniksi, pelaamiseksi ja ties miksi kielteiseksi. Oikeasti tarkoitus on ihan vain näyttää se tunne, ja mahdollisia/toivottavia tapoja vastata on kyllä useampia kuin yksi. Mutta kuten sinäkin sanot, niin minunkin kumppanilleni tulee mieleen ainoastaan yksi tapa, eli jonkinlainen täydellinen periksi antaminen ja uhrautuminen asiassa, jotta tunnereaktio saadaan poistettua mahdollisimman nopeasti.
Toivottavasti ymmärrät, että se ei ole todiste toisen harjoittamasta manipuloinnista, jos itse koet että sinua manipuloidaan.
Vierailija kirjoitti:
Intj-persoonaa kyllästyttää tunteellinen vinkuna, mutta eikös tuo intj:n kyllästyminenkin ole tunne?
Intj- henkilöä ei kiinnosta tunteellinen vinkuna puuttuvan informaation vuoksi, mutta pitkään jatkuessaan se voi toki ärsyttääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse INTJ ja en näe itseäni ilkeänä, tiedän kyllä että jotkut näkevät. Todellisuudessa olen pirun empaattinen ja haluan kaikille vain hyvää. Ehkä se että olen kaikessa myös järkevä ja realistinen, saa minut vaikuttamaan ilkeältä.
Jos tiedostat että toimintasi vaikuttaa muista ilkeältä, onko se silloin järkevää? Voit saada itsellesi turhia vihamiehiä ja elämäsi vaikeutuu.
Niin että elämä helpottuu kun elää ulkoa- ohjautuvasti, arvailee ensin toisten toiveet ja toimii sitten sellaisten luulojen mukaan?
Mitä naapuritkin sanoisi, jos sitä eläisi niin kuin itse haluaa... Vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan kylmä monen mielestä, mutta en pidä siitä jos minua yritetään mielestäni manipuloida tunnepuheella: eli toinen ei oikeasti ole kiinnostunut minkäänlaisesta vuorovaikutuksesta vaan heittää jonkun tunneryöpsäyksen ilmoille, johon on vain yksi "oikea vastaus" olemassa. Tunteista olen kyllä valmis puhumaan, jos tilanne on avoin eikä tuollsinen peli.
Tarkoitatko, että jos tunteista ainoastaan puhutaan, sen sijaan että ne lisäksi näytetään?
Tuo, että koet toisen yrittävän manipuloida sinua, on tuttu tilanne minulle sen vastapuolen roolista käsin. Olen aiemmin pyrkinyt pitämään tunteeni piilossa ja säilyttämään tyyneyteni tilanteessa kuin tilanteessa, mutta aikuistumisprosessiin on kohdallani kuulunut sen ymmärtäminen, että itse asiassa tunteiden näyttäminen (hallitussa mittakaavassa) on sittenkin terveellisempää psyykelle. Tämän opittuani olen alkanut näyttää tunteitani vapaammin, mutta kumppanini lukee nuo tilanteet herkästi manipuloinniksi, pelaamiseksi ja ties miksi kielteiseksi. Oikeasti tarkoitus on ihan vain näyttää se tunne, ja mahdollisia/toivottavia tapoja vastata on kyllä useampia kuin yksi. Mutta kuten sinäkin sanot, niin minunkin kumppanilleni tulee mieleen ainoastaan yksi tapa, eli jonkinlainen täydellinen periksi antaminen ja uhrautuminen asiassa, jotta tunnereaktio saadaan poistettua mahdollisimman nopeasti.
Toivottavasti ymmärrät, että se ei ole todiste toisen harjoittamasta manipuloinnista, jos itse koet että sinua manipuloidaan.
En tarkoita kaikkea tunteitten ilmaisua ja käsittelyä, vaan sitä erityistä tilannetta, mitä jotkut (ei kaikki!) hyvin tunteellisena itseään pitävät ihmiset harjoittavat. Eli että he ilmaisevat joitakin vahvoja negatiivisia tai posiviitivisia tunteita ryöpsähdyksenomaisesti, ja siihen on OIKEASTI vain yksi oikea reagointitapa, hänen itsensä ennalta kuvittelemat eleet ja sanat. Ja jos niitä ei tule, tulee tilanteesta riippuen joko syyttelyä tai raivoamista. Koska hänestä hän jäänyt ilman jotain joka hänelle kuuluu. Usein siinä on kyse ahdistuksesta, joka kumpuaa jostain muualta (vaikka työpaikan yt-neuvotteluista, lapsuudenperheen ihmissuhteista), mutta josta ei saa alkaa puhua vaan pitäisi ryhtyä siihen sosiaaliseen peliin, johon hän salaista ahdistustaan purkaa.
Joutua tuohon käsikirjoitukseen yhä uudestaan on hyvin raskasta. Vaikka suostuisikin, yleensä aina mokaa jonkin lauseen tai äänenpainon ja toisen pettymys tai raivo tulee reaktiona kuitenkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita kaikkea tunteitten ilmaisua ja käsittelyä, vaan sitä erityistä tilannetta, mitä jotkut (ei kaikki!) hyvin tunteellisena itseään pitävät ihmiset harjoittavat. Eli että he ilmaisevat joitakin vahvoja negatiivisia tai posiviitivisia tunteita ryöpsähdyksenomaisesti, ja siihen on OIKEASTI vain yksi oikea reagointitapa, hänen itsensä ennalta kuvittelemat eleet ja sanat. Ja jos niitä ei tule, tulee tilanteesta riippuen joko syyttelyä tai raivoamista. Koska hänestä hän jäänyt ilman jotain joka hänelle kuuluu. Usein siinä on kyse ahdistuksesta, joka kumpuaa jostain muualta (vaikka työpaikan yt-neuvotteluista, lapsuudenperheen ihmissuhteista), mutta josta ei saa alkaa puhua vaan pitäisi ryhtyä siihen sosiaaliseen peliin, johon hän salaista ahdistustaan purkaa.
Joutua tuohon käsikirjoitukseen yhä uudestaan on hyvin raskasta. Vaikka suostuisikin, yleensä aina mokaa jonkin lauseen tai äänenpainon ja toisen pettymys tai raivo tulee reaktiona kuitenkin...
Ok, ymmärrettävästi tuo on raskasta ja ongelmallista. Näin käyttäytyvä ihminen hyötyisi järjenkäytön osuuden lisäämisestä reagointitavassaan.
(Se jolle vastasit)
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan kylmä monen mielestä, mutta en pidä siitä jos minua yritetään mielestäni manipuloida tunnepuheella: eli toinen ei oikeasti ole kiinnostunut minkäänlaisesta vuorovaikutuksesta vaan heittää jonkun tunneryöpsäyksen ilmoille, johon on vain yksi "oikea vastaus" olemassa. Tunteista olen kyllä valmis puhumaan, jos tilanne on avoin eikä tuollsinen peli.
Nuorempana saatoin aika analyyttisesti kommentoida tilannetta (en ilkeillen kuitenkaan vaan rationaalisesti). Nykyään heittäydyn yställisen hajamieliseksi vaikka tarkkaavaisuudessani ei ole vikaa. Koska en jaksa sitä pelaamista.
Kyllä, juurikin näin.
Toivottavasti voin puhua molempien puolesta siinä, että tunteista puhuminen on avoimenakin usein toivotonta, kun toinen osapuoli ottaa ihan roskaa totena. Joskus aikoinani jouduin työn puolesta tilanteeseen, että piti ottaa selville tunteiden vaikutus osaan ihmisen käyttäytymistä. Kaivoin yhden vanhan klassikkotutkimuksen aiheesta ja annoin vastapuolelle. Joskus vuosia myöhemmin tuo antoi sen takaisin, ja sanoi, ettei ollut lukenut sitä. Noiden vuosien aikana tyyppi oli tietysti jatkanut puhumista tunteista ties minkä naistenlehtien yms. pohjalta. Käsitys hänellä oli, että olin ihan piloillani antanut tuon artikkelin hänelle, ja asiasta voi puhua luotettavasti ihan mutun perusteella. Minulle oli tietenkin selvää, että näin tulisi tapahtumaan, mutta jos kerrankin ei. "Ihmeitä" on tiedetty tapahtuvan...
Ja tuolle yhdelle kommentoijalle. Niin, aika aikaisessa vaiheessa ollaan opittu tunnistamaan tuo tunnemanipulaatio. Se ei ole kovinkaan hienovaraista, ja siinä on rationaaliselle ihmiselle ihan liikaa epärationaalista lastia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitä mieltä, että useimpia tunteita voi ratinalisoida. Jokuhan asia siihen tuntemuksen syynä. Tämä on ainoa tapa jolla jaksan tunteita käsitellä ja olen INTJ. Toki omaan tunteita, osaan rakastaa ja välittää, mutta en varmasti sano asiasta joka välissä. Luotan siihen, että kun olen kerran sanonut asiasta, niin se pitää paikkaansa kunnes toisin todistetaan ja aivan varmasti ainakin tuon oman mielipiteeni muutoksen esiin. Se rasittaa jos ihminen ei osaa kertoa miksi tuntee jotain, koska silloin ei osaa analysoida omaa ajatteluprosessiaan, joka on johtanut jonkun tunteen syntyyn. Kuuntelen kyllä ystävieni (joita on 5kpl) ja perheenjäsenteni tuntemuksia, mutta en ole se jolle ekana itketään asioista, olen se joka järjestää asioita(usein muiden ajatuksia) ja puhuu puhtaasti objektiiviselta pohjalta (olipa kyseessä ero tms.).
En pelkää sanoa asioista, vaikka kokisin vastarintaa tai joku ei minusta pitäisi sen takia mitä sanoin. En tarvitse sellaisia ihmisiä elämääni, jotka eivät kestä kritiikkiä tai realiteettejä. Tiedän hyvin nopeasti onko uudessa ihmisessä jotain mikä minua kiinnostaa. Tosin omaan käytöstavat, joten en nyt ihmisille sano suoraan päin naamaa, että ei kiinnosta. Pidän siitä jos joku haastaa mielipiteeni, kunhan hänellä on faktoja mielipiteensä tuoksi. Keskusteleminen ja pohtiminen on aivan paras, harvempi vain pystyy rakentavaan keskusteluun joka ei muutu suureksi "MUTTA kun minusta TUNTUU"-höpötykseksi.
Jos joku leimaa minut näiden tapojen vuoksi ilkeäksi on melko heikoilla, sillä itseäni kyseinen nimitys ei loukkaa. Se vain osoittaa ettei sanoja ymmärrä mitä ilkeys on. Mikäli joku on mielestäsi vain kusipää sen takia, ettei hän silittele silkkihansikkain sinun päätäsi ja sano vaan kivoja asioita, niin oletan että olet melkoisen herkkä. Itse ainakin pystyisin sanoillani lyömään kaikki ystäväni ja suuren osan kavereistani, niin maanrakoon kertomalla juuri ne asiat jotka heihin sattuisi eniten, että siitä ei enää ilkeys riitä kuvaavaksi sanaksi. Teenkö näin? No en! En näe sille mitään tarvetta, enkä ole koskaan nähnyt. En koskaan sano asioita jotka kritisoivat ihmistä itseään, vaan hänen toimintaansa tai työnsä jälkeä. Ne ovat faktoja, joihin ihminen voi vaikuttaa. Se on itsestään kiinni, miten kuulemastaan ottaa vastuun.
Olen INTJ ja musta vuorovaikutus on ihan parasta. Syvällinen, aito, rehellinen. Ei mikään small talk tai epämääräinen toisen hyvittely.
Olen myös itse herkkä ja koen että nämä silkkihanskoin kohdeltavat eivät ole herkkiä vaan he eivät vaan ole kiinnostuneita aidosta vuorovaikutuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen INTJ ja musta vuorovaikutus on ihan parasta. Syvällinen, aito, rehellinen. Ei mikään small talk tai epämääräinen toisen hyvittely.
Olen myös itse herkkä ja koen että nämä silkkihanskoin kohdeltavat eivät ole herkkiä vaan he eivät vaan ole kiinnostuneita aidosta vuorovaikutuksesta.
Niin herkkyyttä on toki monenlaista ja hain tässä sitä herkkyyttä, joka ei tunnu kestävän mitään kritiikkiä ja ei osaa katsella esim. työtään toisen ihmisen silmin eli näitä "Tein parhaani/Tein mitä pystyin"-ihmisiä.
Ja juuri kuvailemasi keskustelu on sitä mille elän. Inhoan small talkia yli kaiken, kuin myös kaikkea muutakin sisällötöntä höpinää. Keskutelen mielummin vaikka asioista, joista en edes tiedä niin paljoa, kuin siitä että Kuusamossa on satanut lunta.
-93
14: Intj-miehesi EI uhkaillut sinua, vaan yksinkertaisesti yritti selittää sinulle, miltä sinusta tuntuisi, jos sinulle jätettäisiin kertomatta noin tärkeä asia, siis yritti saada sinut näkemään asia toiselta puolelta. Vaikuttaa siltä kuin yrittäisit kaapata yhteisen lapsen itsellesi. Toimintasi on töykeätä ja ajattelematonta! Oikomishoito ON todella pelottavaa ja ahdistavaa lapselle, erityisesti tytöille. Intj:nä miehesi olisi järjestänyt työmatkansa toiseen ajankohtaan tai oikomishoidon aloituksen voidakseen olla lapsensa tukena.
En ymmärrä alkuunkaan tuota paskapuhetta Injt:ien kovuudesta ja välinpitämättömyydestä. Saattaa olla, että kun tilanne on päällä ja helvetti on valloillaan, niin kaikki muut luikkii pakoon, mutta intj ei KOSKAAN jätä läheisiään pulaan, oli tilanne kuinka paha tahansa!
Lässytyksellä ja kauniilla sanoilla ei minulle ole mitään merkitystä, ihmisten arvo punnitaan tekojen perusteella. Itse en kaipaa ns. hyvänpäivänhattaratuttuja. T. Intj
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti intj-tyyppien viha lässytystä kohtaa nousee omista kokemuksistaan, niin ainakin minulla naisena. Juurikin nämä ns. sosiaalisesti lahjakkaat tytöt/naiset kehuvat kasvotusten ja yhtä sujuvasti aina haukkuvat toisessa seurassa. Mitä lipevämpi tyttö, sitä epäluotettavampi ja sitä terävämmät kynnet!
Luultavasti intj-tyyppien viha lässytystä kohtaa nousee omista kokemuksistaan, niin ainakin minulla naisena. Juurikin nämä ns. sosiaalisesti lahjakkaat tytöt/naiset kehuvat kasvotusten ja yhtä sujuvasti aina haukkuvat toisessa seurassa. Mitä lipevämpi tyttö, sitä epäluotettavampi ja sitä terävämmät kynnet!
Ihan hitokseenpa täällä näyttää olevan sekä omakohtaista että muuten kokemusperäistä ”varmaa asiantuntemusta” INTJ-tyypeistä, ottaen huomioon että on aika harvinainen tyyppi, alle prosentti väestöstä.. 😆
Vierailija kirjoitti:
Viitoselle osaan INTJ:nä helposti vastata. INTJ ottaa äärimmäisen vakavasti vastuunsa vanhempana ja huolenpitäjänä. Oli törkeää jättää kertomatta hänelle asiasta, joka tosiaan on lapselle tukala. Hän olisi halunnut olla lapsensa tukena! Hänen mielestään sinä sivuutit hänet kokonaan etkä antanut hänelle mahdollisuutta tuoda parhaita puoliaan esiin.
Minäkin saatan vaikuttaa läheisistäni kovalta, mutta vain siihen hetkeen asti, kun he todella tarvitsevat minua. En ole hyvä lätisemään turhia, sen sijaan olen erittäin hyvä tukemaan kriisissä olevia. Pidin esimerkiksi yhtä ystävääni pinnalla, kun hänen miehensä kuoli yllättäen. Olen myös tukenut yhtä oikeudenkäyntikierteessä ollutta ja toiminut tukihenkilönä kaltoinkohdellule lapselle. Kun joku on avun tarpeessa, en säästä vaivojani.
Kukapa kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse.
Horoskoopit eivät enää ole muodissa niin pitää sitten pelailla näillä kirjainyhdistelmillä. Onnea teille jotka saatte lokeroitua kaikki ihmiset kuuteentoista muottiin ja nautitte vieläpä itse itsenne lokeroimisesta.
T: INTJ
I n t j kirjoitti:
14: Intj-miehesi EI uhkaillut sinua, vaan yksinkertaisesti yritti selittää sinulle, miltä sinusta tuntuisi, jos sinulle jätettäisiin kertomatta noin tärkeä asia, siis yritti saada sinut näkemään asia toiselta puolelta. Vaikuttaa siltä kuin yrittäisit kaapata yhteisen lapsen itsellesi. Toimintasi on töykeätä ja ajattelematonta! Oikomishoito ON todella pelottavaa ja ahdistavaa lapselle, erityisesti tytöille. Intj:nä miehesi olisi järjestänyt työmatkansa toiseen ajankohtaan tai oikomishoidon aloituksen voidakseen olla lapsensa tukena.
En ymmärrä alkuunkaan tuota paskapuhetta Injt:ien kovuudesta ja välinpitämättömyydestä. Saattaa olla, että kun tilanne on päällä ja helvetti on valloillaan, niin kaikki muut luikkii pakoon, mutta intj ei KOSKAAN jätä läheisiään pulaan, oli tilanne kuinka paha tahansa!
Lässytyksellä ja kauniilla sanoilla ei minulle ole mitään merkitystä, ihmisten arvo punnitaan tekojen perusteella. Itse en kaipaa ns. hyvänpäivänhattaratuttuja. T. Intj
Miten niin oikomishoito on pelottavaa ja ahdistavaa erityisesti tytölle? En ole koskaan ajatellut sitä niin, vaikka minulle on tyttönä tehty oikomishoito ja lapsellenikin on tehty oikomishoito.
Mbti on kiva pikku teoria, mutta sitä ei pidä ottaa liian vakavasti. Jokainen intj:kin on erilainen. Tuo jo kertoo kuinka vähäpätöisestä teoriasta on kyse.