sukupuolineutraali Ruu

jonkun GEENEISSÄ! Automobiili keksittiin joskus 100 vuotta sitten.. Eikai niin nopeasti voi jokin asia näkyä perintöteikijöissä? Eli kun jonkun isä ajaa autolla niin sitten jotain autogeenejä ilmaantuu lapselle sukupolvien ketjussa..



Kyllä kyse on KULTTUURISESTA asiasta. Ei genetiikasta.

Minulle tulla tupsahti poikalapsi kahden tytön jälkeen. Tytöillä on ollut monenlaista lelua tarjotta. Vaihdellen niillä leikitty, mutta pääasiassa nuket ja muu hoivarekvisiitta on ollut in. Mutta poika. Niin pian kun alkoi havahtua vauvana ulkomaailmaan alkoi autot kiinnostaa. Ja sitä on riittänyt. Autot kaikkikaikessa. Mitenkään ei ole siihen suuntaa ohjailtu. Tosin on niitä autoja sitten lahjaksi saanut, kun niistä kerran tykkää. Nukkejakin on tarjolla, mutta eipä ne paljon kiinnosta. Jotenkin se näyttää geeneissä olevan. Ehkä tekniikka ja liike jotenkin kuuluvat pojan/miehen aivoihin. Yksilöllisiä eroja tässäkin tietenkin on. Jotkut tytöt tykkäävät enemmän autoista, pyssyleluista ym. Veljenpoikani taas pienenä hoiteli kovasti nukkevauvoja ja sanoi olevansa niiden äiti. Pääasia, että lapsi saa olla sitä mitä on. Juuri sellainen tyttö tai poika kuin haluaa. Poika saa laittaa rimpsumekon päälleen ja tyttö pelata jääkiekkoa. Mutta poikana ja tyttönä he silti pysyvät.

kyseenalaistavat vallalla olevia systeemejä ja ovat sitten kaiken maailman urpojen pilkattavana. Kaikki kunnia heille.

tai vaikka pyörillä kulkevasta vaaleanpunaisesta koirasta, sillä tuskin on tekemistä sukupuolen kanssa. Pojille autoja kuitenkin ostetaan ja tarjotaan herkemmin.

Meillä toinen tyttö leikkii enemmän autoilla eikä välitä ollenkaan nukeista. Toinen taas tykkää sekä hoivaamisesta että autoilla päristelyistä tasapuolisesti.

Naurettavaa tosiaan liittää genetiikkaa johonkin noin moderniin keksintöön.

Minulle tulla tupsahti poikalapsi kahden tytön jälkeen. Tytöillä on ollut monenlaista lelua tarjotta. Vaihdellen niillä leikitty, mutta pääasiassa nuket ja muu hoivarekvisiitta on ollut in. Mutta poika. Niin pian kun alkoi havahtua vauvana ulkomaailmaan alkoi autot kiinnostaa. Ja sitä on riittänyt. Autot kaikkikaikessa. Mitenkään ei ole siihen suuntaa ohjailtu. Tosin on niitä autoja sitten lahjaksi saanut, kun niistä kerran tykkää. Nukkejakin on tarjolla, mutta eipä ne paljon kiinnosta. Jotenkin se näyttää geeneissä olevan. Ehkä tekniikka ja liike jotenkin kuuluvat pojan/miehen aivoihin. Yksilöllisiä eroja tässäkin tietenkin on. Jotkut tytöt tykkäävät enemmän autoista, pyssyleluista ym. Veljenpoikani taas pienenä hoiteli kovasti nukkevauvoja ja sanoi olevansa niiden äiti. Pääasia, että lapsi saa olla sitä mitä on. Juuri sellainen tyttö tai poika kuin haluaa. Poika saa laittaa rimpsumekon päälleen ja tyttö pelata jääkiekkoa. Mutta poikana ja tyttönä he silti pysyvät.

Ja vielä kerran: kukaan ei ole missään vaiheessa, ei lehdessä eikä tässä keskustelussa kiistänyt fyysisen sukupuolen, sukuelinten, sukukromosomien tai sukuhormonien kuten estrogeenien tai androgeenien olemassaoloa. Ei kukaan.



Missään vaiheessa ei kukaan ole sanonut etteikö tuolle lapselle puhuttaisi sukupuolesta lainkaan, tai kieltäydyttäisiin puhumaan tämän elimistöstä. Nämä ovat joidenkin lukijoiden tekemiä pitkälle vietyjä omia tulkintoja.



Tätä voi olla hyvä miettiä, ja sit käydä uudelleen noita ajatuksia läpi.

sitten vain pojille kannetaan autoja ja tytöille nukkeja. Jos tuodaan kirja, niin pojille on joku traktorihässäkkä kirja ja tytöille pupuja. Tämä on todistettu kymmenillä ellei sadoilla synttäreillä, joissa kolmen lapsen äitinä olen viimeisen 15 vuoden aikana käynyt.

kyseenalaistavat vallalla olevia systeemejä ja ovat sitten kaiken maailman urpojen pilkattavana. Kaikki kunnia heille.

kun että alkaisin kyseenalaistaa tällaisiakin elämän perusasioita kuten ihmisen sukupuolta. Mä en vaan jaksa ihmisiä joille kaikki on vaan niin vai-ke-a-ta. Ihmiset nyt vaan lisääntyy miehestä ja naisesta, ja sitten syntyy tyttöjä ja poikia. Ei se ole mikään vallalla oleva "systeemi" vaan ihan biologiaa.

jatkossa me voidaan lisääntyä kaikki jossain laboratorioissa ilman nykyistä hössötystä ja mitään neuvoloita. Veikkaan että ei mene kauaakaan kun tämä nykyinen "systeemi" loppuu ja ihmiset on yksilöitä, ilman mitään sukupuolta.

Teknisesti ottaen lisääntymiseen vaaditaan sukusolut, siittiö ja munasolu, joita kehittyy kiveksissä ja munasarjoissa. Keinokohtuja kehitetään jo, mutta nykyisin tarvitaan myös ihmisnaaras kantamaan sikiötä eli kasvavaa lasta.



Biologisen miehen (XY, penis, kivekset) ja biologisen naisen (XX, vagina, munasarjat, kohtu) välinen heteroseksuaalinen penis-vaginayhdyntä ei ole millään tavoin välttämätöntä hedelmöittymisen takia.



Siittiö ja munasolu voivat yhtyä monenlaisissa ympäristöissä, kuten vaikka koemaljoissa. Lisäksi "muumimukimetodi" on monille varsin tuttu.



Näin nörtin kommenttina.

pari vuotta sitten kovakantisia n. 1-2-vuotiaille suunnattuja kirjoja. Toinen oli kirja mm. traktoreista, kuormureista ja kaivinkoneista ja toinen kissanpennuista. Ensimmäisen ohessa luki "pienille pojille" ja jälkimmäisen "pienille tytöille". Kuinka moni sitten uskaltaa uhmata kirjakaupan näkemystä ja ostaa lahjaksi vaikkapa tytölle sen työkonekirjan...

sitten vain pojille kannetaan autoja ja tytöille nukkeja. Jos tuodaan kirja, niin pojille on joku traktorihässäkkä kirja ja tytöille pupuja. Tämä on todistettu kymmenillä ellei sadoilla synttäreillä, joissa kolmen lapsen äitinä olen viimeisen 15 vuoden aikana käynyt.

Ja kun sinä mietit nyt tätä maailman menoa, niin eiköhän jotain mätää ole ihan niissä "perusasioissa". Joten ei mitenkään ihan huono asia, että niitä kaikkein perustavimpiakin malleja kyseenalaistetaan, koska joku täällä nyt joka tapauksessa mättää ja pahasti.

Pointti ei ollutkaan että pitäisi olla jotenkin lääpällään nykyisenkaltaiseen tekniikan kehitykseen - vaan se, että heteroseksuaalinen yhdyntä nyt vaan ei ole pakollista lasten hankkimiseksi.



Kivikautisella tekniikallakin riittää se, että on hedelmöittymään kykenevä, sukukypsä naaras ja siittiöitä.





Lisäksi huomautan että käsitteet "biologinen isä" ja "biologinen äiti" ja toisaalta kasvatusisä ja kasvatusäiti sekoitetaan tässä kekustelussa vakavasti toisiinsa. Tuskin vaikkapa Ruun synnyttänyt henkilö kieltää synnyttäneensä lapsen.



"Äitiys" vaan on vähän samanlainen juttu kuin "naiseus". Kysymys ei ole pelkästään siitä, kuka on kantanut lasta kohdussaan ja synnyttänyt tämän.



"Äiti" on identiteetti ja rooli, joka liitetään moniin ihmisiin. Äiti voi hyvin olla synnyttämättä yhtään lasta, jos vaikka kuitenkin kasvattaa jonkun muun synnyttämiä lapsia äidin roolissa. Samoin ihminen voi olla äiti sen kautta että on synnyttänyt vaikkei kasvattaisi omia lapsiaan.

vaan jotain ihan muuta, kuten.... kettu?

Ihanan edistyksellistä :)



Jossain määrin kadehdin tällaisia ihmisiä, joita ei pätkääkään paina mikään ns normaali ja tavanomainen. Asioille voi keksiä ihan omat käsitteen ja antaa palaa :)

Ja viemisenä on leikkiauto. ;D



Esikoistyttären kaveri (tyttö hänkin) oli ihan autotyttö pienenä,meidän tytölle ei kelvannu autot eikä pyörillä liikkuvat vaaleanpunaiset koiratkaan - ei, nukke, pupu tai muu hoivattava piti olla. Hämmästelimme aikanaan näitä meidän yksivuotiaita, kuinka erilaisia olivatkaan, vaikka samankaltaisia rojuja molemmille tarjoiltiin.

Mutta, en edelleenkään ymmärrä, miksi lapsi ei saa olla tyttö tai poika.

Noita samoja hienoja kasvatusperiaatteita voi noudattaa vaikka lapsella olisikin sukupuoli.

Vähän tulee fiilis, että tässä mennään nyt metsään ja lujaa.

Periaatteet on hienot, mutta toteutus ontuu.

Näin valitettavasti näyttää olevan. Korulauseita tulee, mutta todellisuus on hakusessa. On täysin tyhjästä repäisty ajatus, että lapsi on syntyessään tyhjä paperi, jolle kulttuuri määrää sukupuolen. Kulttuurillakin on pohjansa biologiassa.

Biologia vaikuttaa kulttuuriin, kyllä.



Kuitenkin kulttuuri saa eri paikoissa ja eri historian vaiheissa hyvin erilaisia ilmenemismuotoja - eikä silloin suinkaan ole kysymys silkasta biologiasta, ei varsinkaan nykyisissä erittäin korkealle teknistyneissä länsimaissa.



Ainakaan minua eivät vakuuta sen tyyliset argumentit kuin "naisilla on kulttuurissamme pitkät hiukset sen takia että apinanpennut tykkäävät roikkua emojensa turkeissa", ja vielä vähemmän näen että tällaiset olisivat mitään perusteluja sille, miksi tämän pitäisi olla sellainen normi josta olisi pidettävä kiinni kynsin hampain.

tosiasia, niin ei ole. Se jos mikä on sosiaalinen konstruktio, jo käsitteen nimi viittaa siihen että se on rakennelma.

ei voi mitään muuta sanoa. Vanhemmat on hoidon tarpeessa olipa se nyt sitten psykiatri tai eläinlääkäri ihan sama varmaan heille. Mutta toivottavatsi joku heidät sinne ohjaa.

ym. näkemyksiä on vaikka kuinka. Ja kukin perhe kasvattaa tietysti lapsensa omien uskomustensa puitteissa. Minun mielestäni on kuitenkin lähes aina tuomittavaa alistaa lapsi ääripään uskomuksellisille, toisin sanoen kasvattaa lapsi äärimmäisen tiukasti jonkin oman näkemyksellisen tai teoreettisen ajatusmallinsa mukaisesti. Jos joku haluaa itse olla sukupuoleton, hän lukekoon rauhassa Beauvoiriansa säkkiin pukeutuneena ja vaihtakoon nimensä ketuksi, samoin, jos joku haluaa kannattaa äärioikeistolaista tai jopa kiihkorasistista ajatusmallia, sekin ikävä kyllä on hänen oikeutensa. Maalatkoon seinäänsä hakaristin ja ajelkoot päänsä kaljuksi. Niin kauan kun ei vahingoita ketään toista, eikä pakota ajatusmalliaan toisille ihmisille, saa kuka tahansa olla mitä mieltä tahansa.

Mutta siinä vaiheessa, kun lapset sotketaan näihin äärinäkemyksiin kasvatuksella, joka selvästi poikkeaa ympäröivän maailman näkemyksistä, tavoista ja arvoista, minulta loppuu ymmärrys. Hyvin pitkälti kunnioitan ihmisiä, jotka seisovat uskomuksiensa takana ja elävät niiden mukaan. Etenkin jos uskomus on ns. "hyvä", kuten sukupuolten tasa-arvo. Mutta näillä lapsilla ei ole vapautta päättää elämäntavastaan. Eikö lasten kohdalla voisi pyrkiä noudattamaan kultaista keskitietä, ja antaa heidän sitten isompana päättää omista arvoistaan?



Ihan tosi, terveen järjen mukaan ajateltuna: kuka kiittää siitä, että oli lapsena aina se yhteisön friikki lapsi, joka eli ihan outoa elämää, vaikka saisikin siitä evääkseen monia pohdittavia asioita ja arvokkaita näkökulmia.

Olisko oikeasti mahdollista opettaa lapselle sukupuolijärjestelmän kriitistä tarkastelua tavalla, johon ei kuuluisi kettuja ja susia ja hiljaiseksi hyssyteltyjä neuvolantätejä?



Tässäkin ketjussa on nyt ajauduttu väittelemään siitä, onko sukupuoli biologinen vai sosiaalinen konstruktio (minulle on ainakin aina ollut selvää, että se on molempia). Fine. Eikö nämä ole nimenomaan asioita, joista aikuiset voivat keskustella ja väitellä. Ei asioita, joilla täytyy tunnusmerkitä jonkun lapsen koko lapsuus. Ja joo, asioita on hyvä nostaa tapetille. Mutta pitääkö käyttää lasta välineenä keskustelun herättämisessä?



Komppaan sitä ylempää, joka sanoi "Ajatus hyvä. Äijät pilas."