sukupuolineutraali Ruu

olisi todistettua faktaa. Näkemyksesi on vain yksi monista.

pilataan". En todellakaan voi ymmärtää, miten voit väittää jotain noin radikaalia - voisitko ystävällisesti täsmentään, mitä tarkoitat tuolla?

vain koe tarpeelliseksi tehdä lapsen alkutaipaleella numeroa sukupuolesta - niin kuin jotkut eivät esim. halua kasvattaa lastaan mihinkään uskontoon. Mielestäni se on valinta, jolla tuskin tehdään yhtään mitään pahaa lapselle. En oikein ymmärrä, mitä vaurioita se voisi aiheuttaa. Kriitikot voisivat perustella, mitä mieltä järkyttäviä tilanteita esim. päiväkodissa voi tulla eteen, jos lapsi ei ole täysin omaksunut sukupuoliroolia. Sellainenko, että eksyy vahingossa sinne autoleikkinurkkaukseen nukkeleikkinurkkauksen sijasta?

lapsensa sukupuolta koskeviin kysymyksiin siiten kun niiden aika on?

Kiitokset viestistäsi, Susi. Viestisi kuulostaa paljon järjellisemmältä kuin se aamulehden juttu, mikä luin. Ei se toki tarkoita, että ihan kaikesta olisi kanssasi samaa mieltä. Aivan kuten arvelinkin, niin lehdistö kärjistää ja kun huhu pääsee liikkeelle niin se kasvaa kasvamistaan kun ihmiset liittävät siihen omia mielikuviaan, ennakkoluulojaan ja arvauksiaan. Lehtijutut kannattaakin aina pyytää itselle tarkistettavaksi ja korjattavaksi - varsinkin tällaisissa tapauksissa, kun lehdistön intressinä selvästi on tehdä sensaatiohakuinen juttu ja herättää huomiota.





77:

Kysymykseesi haluaisin vastata omasta puolestani. Sukupuolettomuus tai sukupuolineutraalius käsitteenä on hankala, toisaalta minun on vaikea keksiä mitään muutakaan termiä kuvaamaan omaa ajatusmaailmaani, sellaisia ehkä voisivat olla moniarvoisuus tai suvaitsevaisuus. Niin tai näin, jokaisen termin ongelma on se, että niille ei ole yksiselitteistä määritelmää ja jokainen pyrkii ymmärtämään ne omalla tavallaan ja usein kärjistämään varsinkin silloin kun ei haluakaan ymmärtää



Ainakaan meillä ei ole kysymys siitä että pyrittäisiin mihinkään sukupuolettomuuteen tai neutraaliuteen kaikissa asioissa vaan pikemminkin siitä, että kaikenlaiset tavat toimia, tehdä ja hahmottaa maailmaa ovat sallittuja ja että ihmistä (lasta tai aikuista) rohkaistaan toimimaan OMALLA TAVALLAAN ja siten kuin itse kokee hyväksi sukupuolesta riippumatta. Lastenkasvatuksessa se tarkoittaa monipuolista tarjontaa ja neutraaliutta siihen asti, kun lapsi itse pystyy tekemään tietoisia päätöksiä siitä, mitä haluaa. Lapsi siis puetaan suhteellisen neutraalisti niin kauan kuin hän itse selvästi ilmaisee miten haluaa pukeutua, hänelle hankitaan kaikenlaisia leluja joista hän voi itse valita millä hän haluaa leikkiä. Hänelle valitaan neutraalin kuuloinen nimi, koska nimen valintatilanteessa ei voida tietää, minkälaisen nimen lapsi haluaisi ja millaiseksi hän itsensä kokee. Yksinkertaisestettuna: Ei yritetä tunkea lasta mihinkään valmiiksi mietittyyn malliin vain hänen ulkoisten sukupuolielintensä perusteella, vaan yritetään tehdä mahdollisimman monet asiat niin, että lapsi saa itse valita ja hänen valintojaan ja taipumuksiaan arvostetaan, olivat ne sitten millaisia tahansa.



Mitä hyötyä siitä on? Monet psykologiset ja psykiatriset ongelmat johtuvat siitä, että ympäristö on painostanut ihmistä erilaiseksi kuin mitä hän itse kokee olevansa. Valtaosa ihmisistä sopeutuu niihin normeihin ja ennakko-oletuksiin mitä ympäristö tarjoaa, toiset paremmin ja toiset huonommin, mutta aina joukosta löytyy myös niitä, jotka kokevat ympäristön antamat normit itselleen sopimattomiksi ja vääriksi ja kärsivät pahoista ongelmista tai sairastuvat psyykkisesti. Tavoite on, että oli lapsi perimmältään millainen tahansa niin hänelle annetaan oikeus ja vapaus kasvaa juuri sellaiseksi kuin hän on rajoittamatta hänen minäänsä omien ennakkoluulojemme vuoksi.



Ja totta kai lapselle kerrotaan että on olemassa kaksi sukupuolta ja kumpi hän on. Se, mitä jätetään kertomatta on vain se, kuinka minä, sinä tai naapurin mummo pitää sopivana kaikkien naisten, miesten, tyttöjen ja poikien toimivan siinä, tässä ja tuossa tilanteessa jne...

Aika pitkällehän tämä on kuitenkin pystytty tieteiskirjallisuudessa ja aivoaaltotutkimuksissa todistamaan.

85 Puhut asiasta, josta on varsin ristiriitaisia näkemyksiä ja tutkimuksia, kuin se olisi todistettua faktaa. Näkemyksesi on vain yksi monista.

siis sama kuin viestien 22, 26, 35, 38 ja 84



t. 94

ja toivoo, että keskustelu jatkuu.

Siis sanovat lapselleen kun tämä alkaa kysellä: Joidenkin mielestä on tyttöjä ja poikia, mutta meidän mielestämme ei.

sen, että "koira" tarkoittaa sitä nelijalkaista, hännällistä olentoa. Kysehän on vain sopimuksista. Oleellista on se, että mitä kaikkia muita mielikuvia käsitteisiin liittyy, siis sen konkreettisen fyysisen eron lisäksi. Sanat nyt ovat vain sanoja.

enempää kun vaikka, että hänen perheensä edustaa työväenluokkaa tai ylempää keskiluokkaa. Miksi sukupuoli"luokka" on niin oleellinen? On tietysti totta, että perinteisestii sukupuota on pidetty merkittävänä jaon perusteena yhteiskunnassa, mutta se ei kai ole mikään syy sille, ettei käytäntöjä voisi kyseenalaistaa. Kertokaa kriitikot nyt puolestanne, miksi se sukupuolitietoisuus on tärkeä muulta kuin siltä kannalta, että kun kaikki muut tietävät olevansa tyttöjä ja poikia, niin sellainen, joka ei tiedä on friikki ja joutuu kiusatuksi jne... jne...

Jäin miettimään aidon ihmettelevästi miten asia kerrottiin vuosi sitten lehdessä ja onkin nyt tabu (sukupuoli siis)? Samoin sinua ja vaimoasi kutsuttiin ihan normaaleilla nimillä. Mistä tulivat yhtäkkiä nämä eläinnimet?



Käsitin taas tästä uudesta jutusta että olette sen mukaan toimineen näin sukupuolettomasti ja ilman äiti/isä nimityksiä jo Ruun syntymästä asti. Näin ei sitten nähtävästi taas Hesarin viime vuotisen tekstin mukaan olekaan (jos siihen on uskomista).

Minulla on ystävä nimeltä Otso ja toinen ystävä nimeltään Pähkinä.



Miksi Susi ja Kettu vat niin äärimmäisen omituisia - ne ovat kuitenkin lempinimiä jotka ovat olleet käytössä jo aikaa ennen Ruun syntymää?





Lisäksi olen lasten parissa työskennelleenä ja myöskin psykologiaa ja sosiaalipsykologiaa lukeneena sitä mieltä, että sukupuolten kehittyminen on vain tietyiltä osin perimässä. Erittäin merkittävä osa sukupuolten kehittymisessä - jos siis ei puhuta fyysisestä kehosta - on kulttuurin merkityksellä.



Lapsi, aivan kuten kuka tahansa ihminen, ihailee joitakuita ihmisiä ja samastuu joihinkin ryhmiin, ja omaksuu näiltä itselleen ajatuksia, käyttäytymismalleja jne. Jos lapsi samastuu tyttöjen tai naisten ryhmään, tämä haluaa luultavasti käyttäytyä kuten tytöt ja naiset.



Nämä mallit opitaan usein, no, vanhemmilta, mutta erittäin suurelta osin myös ystäviltä, vähän vanhemmilta lapsilta ja lemppari-media-ilmiöistä, vaikkapa lempikirjoista tai -televisiosarjoista. Näillä asioilla on valtavasti merkitystä.



Minä en usko että se, ettemme me ketun kanssa kutsu Ruuta pojaksi tai tytöksi, vaikuttaisi niin ettei Ruu lopulta samastuisi jompaan kumpaan ryhmään - ja on hyvin luultavaa että tämä huolitaan vain toiseen, tämä kun on juridisesti tiettyä sukupuolta ja tällä on tietyn sukupuolen sukuelimet.



Jos tämä pukeutuu "väärän sukupuolen väreihin", kaverit tulevat sanomaan ettei se ole hyvä juttu, ja Ruu haluaa pukeutua niihin väreihin jotka ovat sopivia. Ihmisellä on kuitenkin tarve sopeutua.



Ehkä joskus myöhemmin Ruu kyseenalaistaa näitä asioita enemmän, jos tämä on hänelle luonteenomaista.



Tärkeintä minulle olisi kuitenkin että Ruu oppisi hyväksymään moninaisuutta - sitä että maailmassa on monenlaisia ihmisiä, ei vain valkoisia, ei-vammaisia heteroseksuaalisia peniksellisenä syntyneitä miehiä ja vaginallisena syntyneitä naisia.



Ehkä Ruu jossain vaiheessa hahmottaa myös, miten useimmat sukupuoleen liitetyt normit ovat historiallisesti rakennettuja. Pinkki on ollut tyttöjen väri vasta hyvin lyhyen aikaa - aiemmin historiassa se on ollut selkeämmin poikien väri. Masai-heimojen miehet ovat erittäin koristeellisia ja hienostelevia. Ranskan aurinkokuninkaan hovin miesihanne oli melko poikkeava vaikkapa Suomen maaseudulla vallitsevasta miesihanteesta. Ihan sama juttu naisihanteiden, naisiin liitettyjen normien ja mielikuvien kanssa.



Tärkeää on ymmärtää, _tunnustaa_ ja hyväksyä moninaisuutta - ja hyväksyä normista poikkeavuudet myös itsessään. Kaikissa meissä kai sellaisia on.



- Susi

käyttävätkö noita Kettu- ja Susi-nimiään myös muiden kuin lapsensa kanssa? Kun allekirjoittaa tekstinsäkin Susi-nimellä eikä omallaan..

että haluatte lapsellekin samaa?

Susi ja kettu-nimet....voi järkky miten ihmiset ovat ajattelemattomia.

Ei ihme,jos pikku Ruuta aletaan kiusaamaan,kun puhuu vanhemmistaan ko.nimillä.

"Onko toi sun äiti?"

"Ei kun se on Kettu (vai kumpi se nyt olikaan). Ei mulla ole äitiä eikä isää."



Juu.

Ei me korostettu niitä sukupuolia Hesarillekaan.



Lisäksi me yllättäen korostetaan tätä sukupuolikriittistä juttua artikkelissa joka käsittelee sukupuolikriittisyyttä. Siinä toisessa jutussa keskiössä oli lapsen vessattaminen, ei niinkään sukupuoliasiat.



Elävä elämä ja jonkin pointin esille tuominen julkisuudessa ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. En tarkoita että olisimme epärehellisiä näissä jutuissa, meinaan vaan että ei meidän elämästä voi kuvitella saavansa juuri minkäänlaista käsitystä kahden lyhyen lehtijutun perusteella.



Musta tuntuu että monet tekee median kanssa sen virheen että kuvittelevat että sellaiseen pystyisi.





Minua eivät juuri huolestuta täällä internetissä esitetyt kauhistelut - väitän olevani ihan yhtälailla riittävän hyvä vanhempi kuin suurin osa teistä muista. Me kaikki kasvatamme lapsiamme omien arvojemme mukaisesti.



Tiedän että jotkut kasvattavat lapsiaan vaikkapa vihaamaan erivärisiä, homoja ja vammaisia - jotkut ehkä ovat sattuneet törmäämään netissä tai mediassa esimerkiksi kalifornialaiseen Prussian Blue-yhtyeeseen jonka muodostavat kaksi tyttöä, jotka olivat yhtyeen aloittaessa 11-vuotiaita, ja joka on avoimen kansallissosialistinen eli natsistinen, kannattaa niinsanottua White Power-aatetta jne.



Minä sen sijaan olen kiinnostunut kasvattamaan lasta kunnioittamaan sitä moninaisuutta jonka parissa itse elän.



Jokaisessa Pride-kulkueessa on niinsanottujen tavallisten homomiesten ja lesbonaisten lisäksi lukemattomia sellaisia ihmisiä, jotka kokevat nykyisen kaltaisen sukupuolinormijärjestelmän rajoittavaksi ja tukahduttavaksi.





Kuten tekin olette tällä palstalla useasti maininneet, sellaisia ihmisiä jotka eivät halua olla tai onnistu ollemaan "normaaleja", vallitsevien normien mukaisia miehiä tai naisia, kiusataan ja syrjitään, pahimmillaan jopa hakataan ja tapetaan.



Suomi on verraten turvallinen paikka, mutta myös ympärillämme Euroopassa kuolee vuosittain kymmeniä ellei satoja "poikkeavia" kun "normaalit" päättävät että näiden tapa olla ja elää ole hyväksyttävä. Enkä nyt edes puhu sellaisista "poikkeavista" jotka tekisivät muille pahaa.



Ja ketkä niitä kiusaajia sitten ovat?



Eivät ne ole jossain tuolla ulkona!



Ne ovat just täällä - jokainen ihminen täällä joka jollain tavalla ilmaisee sitä että "poikkeavat" eivät ansaitse heiltä itseltään, muilta tai yhteiskunnalta yhtä hyvää kohtelua ja yhtä paljon kunnioitusta tai arvostusta kuin "normaalitkin", osallistuu tähän syrjintään ja kiusaamiseen.



Jokainen "vihapuhetta" sisältävä kommentti saa elämän ja maailman tuntumaan "poikkeavan" silmissä vähemmän turvalliselta ja mieluisalta.





Joo, me ei korosteta sitä että Ruu olisi "tyttö" tai "poika". Mitä sitten? Siitä ei ole luultavasti Ruulle valtavasti haittaa - vaan siitä on haittaa että jatkuvasti satojen intersukupuolisten sukuelimiä leikellään peruuttamattomasti kysymättä näiltä jotta nämä menisivät läpi "oikeana tyttönä" tai "oikeana poikana". Siitä on haittaa että jatkuvasti miljoonien tyttöjen sukuelimiä leikellään ja ommellaan kiinni vain sen takia että nämä ovat syntyneet tytöiksi.



Ruulla on turvallinen kotiympäristö, ja rakastava lähiyhteisö, joka on valmis keskustelemaan tämän kanssa ja vastaamaan tämän kysymyksiin. Se on aika paljon enemmän kuin useimmilla lapsilla. Ei ole musta minkäänlaista epäilystä etteikö Ruulla olisi hyviä valmiuksia tasapainoiseen kasvuun.





- Susi

Että on parempi olla jokin neutri kuin tyttö. Tyttöys ei tarkoita, että on oltava tietynlainen prinsessa, vaan juuri omanlaisensa. Että lapsi voi olla ylpeä tyttöydestään ja samaistua omaan sukupuoleen myönteisesti. Ei se sulje pois sitä, etteikö hän voisi ymmärtää etteivät kaikki ole kotonaan omassa sukupuolessaan tai tunne kuuluvansa omaan sukupuoleensa.



Ymmärrän ettei sukupuolta korosteta, mutta että siitä vaietaan lähiympäristöllekin. Eikö silloin opeteta, että sukupuolisuudessa on jotain kiellettyä?



Entäs sitten sellaiset sanat kuin äiti, isä, sisko, veli, mummo ja vaari? Nekin viittaavat sukupuoleen, ovatko nekin pannassa?

Yksi isovanhemmista on mummi.



Muut ihmiset saavat määritellä itsensä niin kuin haluavat.



Pointtina on _moninaisuus_.



Ihminen joka näyttää tytöltä ei välttämättä koe itseään tytöksi, joten emme väitä Ruulle että tämä olisi tyttö. Jos kyseinen tyyppi itse haluaa tulla kutsutuksi tytöksi, mikäpä siinä!



Samoin Ruu saa vapaasti itse valita haluavansa tulla kutsutuksi tytöksi tai nähdyksi tyttönä jos siltä tuntuu. Sitä en kiellä, en tuomitse, enkä vastusta.



Silloin, kuten muissakin tilanteissa, on vain tärkeää opettaa lapsi näkemään se, millaisia rajoituksia, epätasa-arvoisuuksia ja muita ikäviä puolia sukupuolijärjestelmään liittyy - ettei se ole pelkästään prinssi- ja prinsessaleikkejä. Mutta kyky tämän hahmottamiseen kehittyy ajan kanssa.





- Susi