sukupuolineutraali Ruu

Se vaan etsi ne käsiinsä ja näkyviinsä. Ulkona tuijotettiin ja edelleen tuijotetaan autoja ja traktoreita. Leluista kelpasi heti vain rattaalliset versiot. Sen täytyy olla osittain geneettistä, koska tytöt eivät ole tuolla tavoin hurahtaneet pöriseviin vehkeisiin.

Kyllä kiinnostus johonkin erityiseen lapsena voi viitata siihen mitä hänestä aikuisena tulee. Kyllä lapsesi kiinnostus perhosiin saattaa siis olla jopa geeneissä.

juontaa juurensa alkuihmisajoista, jolloin mies metsästi ja nainen hoivasi sillä aikaa lapsia. Vain lajin säilymisen kannalta tärkeät ominaisuudet siirtyvät genetiikan tasolle, vai mitä? Jos nämä liikkuvat autot herättävät poikalapsessa alkukantaisen metsästysvietin?

Minulla on vain tyttöjä, 2kpl. He ovat keskenään kuin yö ja päivä. Siksi välillä huvittaa, kun jotkut ihmiset vetävät omien lastensa (tyttö ja poika) perusteella voimakkaita johtopäätelmiä, joissa lasten ominaisuuksia liitetään sukupuoleen. Minun esikoisellani on luonteessaan ja taipumuksissaan paljon piirteitä, joita pidetään meidän kulttuurissamme maskuliinisina (vilkkaus, liikunnallisuus, kiipeilyn- ja seikkailunhalu, kiinnostus mekaniikkaan ja matematiikkaan, toimintaan suuntautuneisuus hoivaamisen sijaan). Kuopuksella taas on perinteiseen naiskuvaan sopivia piirteitä enemmän (sensitiivisyys, empaattisuus, voimakas hoivavietti, joka kohdistuu niin nukkeihin, pehmoleluihin ja eläimiin). Jos esikoinen olisi poika, varmaan minäkin päästelisin suustani näitä "pojat nyt ovat vaan sellaisia" -kommentteja.

Se vaan etsi ne käsiinsä ja näkyviinsä. Ulkona tuijotettiin ja edelleen tuijotetaan autoja ja traktoreita. Leluista kelpasi heti vain rattaalliset versiot. Sen täytyy olla osittain geneettistä, koska tytöt eivät ole tuolla tavoin hurahtaneet pöriseviin vehkeisiin.

Meidan tytto haluaa leikkia pikkuautoilla, miekalla ja kilvella ja katselee ulkona aivan innoissaan traktoreita ja kaivureita. Niin kuulemma itsekin pienena tein.



Naita on tutkittu niiiiiiiiiin moneen kertaan, kuinka vanhemmat ihan tiedostamattaan ohjavat lapsia heidan sukupuolelleen "sopivaan" toimintaan. Ja kiinnittavat huomion sellaisiin asioihin,jotka sopivat siihen jo olemassaolevaan maailmankuvaansa. Esim. vaikka tytto ja poika tuijottaisivat sita kaivuria x minuuttia kumpikin, saattavat pojan vanhemmat mielessaan, ihan huomaamattaan, kiinnittaa huomionsa siihen, miten "kauan" tuo poika katseleekaan tuota kaivuria. Koska tama siis sopii heidan olemassaolevaan ajatusmaailmaansa poikien luonteenpiirteista ja tuntuu "turvalliselta". Nama eivat ole mitaan tietoisia valintoja, vaan teemme nain ihan "vahingossa", jatkuvasti. Psykankirjat vaan esiin, tutkimuksia aiheesta loytyy vaikka milla mitalla.

autoista enemmän kuin nukeista ja tytöillä päinvastoin. Eikä sillä ole mitään tekemistä opettamisen tai ohjaamisen kanssa. Se tapahtuu ihan luonnostaan. Se ero on pojilla ja tytöillä aivan varmasti. Mutta yksilöllisiä eroja voi olla.

Tuolla alkupuolella (viesti 66) väitin ettemme ole ollenkaan törmänneet lastemme sukupuolistamiseen ulkopuolisten taholta, ja Susi muistutti että ehkä olen niin tottunut siihen etten huomaa. Sitä en allekirjoita, mutta kun mietin asiaa uudelleen niin totesin että onhan sitä toki tapahtunut, mutta olen unohtanut koko asian kun se ei just nyt ole ajankohtainen. Mieheni on siis nykyään kotona lasten kanssa, ja naapurustostamme en pahimmalla tahdollanikaan löydä väkisin sukupuolistavaa käytöstä. Päivähoidossa siihen kyllä törmäsi, ja varmaan törmäämme vielä uudelleenkin jahka se taas alkaa.



Päivähoidossa ollessaan tyttäreni kieltämättä koki "positiivista diskriminaatiota", eli meidän hoitajamme oli sitä mieltä että tytöt ovat lähtökohtaisesti taitavampia kuin pojat. Aikanaan (miten mä olenkin päässyt tämän unohtamaan?) kyllä mietin että aika jännä miten poikien aikaansaannokset otettiin henkilökohtaisena meriittinä, kun taas tyttöjen aikaansaannokset olivat sitä että "se oppi niin nopeasti kun se on tyttö".



Mä varmaan unohdin tämän siksi, että se ei sitten kuitenkaan näytä vaikuttaneen meidän tyttöön sen kummemmin. Kotonahan me ei tietenkään koskaan väheksytty sen saavutuksia olettaen että ne liittyisivät sukupuoleen, enkä mä pysty mitenkään näkemään tämäntyyppistä (tai muutenkaan erityisen stereotyyppistä) käytöstä meidän ihanassa, reippaassa ja fiksussa tytössä.



Edelleen olen sitä mieltä ettei ole tarpeen salata lapselta tai ympäristöltä hänen sukupuoltaan, mutta kieltämättä joudun tunnustamaan oman huonon muistini omien faktojeni suhteen. Kyllä mulla on edelleen usko siihen, että saan kasvatettua sekä ulospäinsuuntautuneen tyttöni että ujon poikani luontevasti oman sukupuolensa edustajiksi ilman että kummankaan persoonaa tarvitsee rusikoida. Mutta ymmärrän myös susikettukenguruperhettä aiempaa hieman paremmin.

nukkeja.

Juttu oli erikoinen ja vanhemmat erikoisia, mutta uskon, että ihmisen biologia on sellainen, että kyllä "lapsi" tulee tuntemaan oman sukupuolisuutensa vaikka se häneltä olisikin jotenkin evätty lapsena. Poika ohjautuu geneettisesti poikien leikkiin ja tyttö tyttöjen. Omaa tyttöämme emme pukeneet vaaleanpunaisiin eikä hörhelöihin vaan hän sai käyttää isoveljensä vanhoja vaatteita. Hänellä oli alussa vain "vauvaleluja" ja poikien leluja. Mutta nyt kun ikää on 4v. niin hän on niin prinsessa kuin yleensä tyttö voi olla! Ilman meidän ohjaustamme tämä on tapahtunut. Hän on kiinnostunut meikeistä, nukeista, hoivaamisesta jne. Poikamme ei ikinä kiinnostunut nukeista vaikka niitä oli tarjolla.



Me vanhemmat emme voi vaikuttaa juurikaan siihen millaiseksi lapsen sukupuolinen identiteetti muodostuu. Lapsi saa kasvaessaan ympärilleen paljon muita ihmisiä ja jo luonto on alun perin määrittänyt ihmisen kiinnostumaan VASTAKKAISESTA sukupuolesta ja tähänkin vaikuttavat biologiset asiat - eivät opitut.



Susi ja Kettu voivat vapaasti yrittää salata lapseltaan sukupuolisen identiteettinsä. Mutta uskon, että lapsella itsellään se kytee vahvana sisälläpäin :)

Vaikka tarjolla olisi tismalleen sama määrä nukkeja ja autoja niin suurin osa pojista ihan luonnostaan iskee kiinni niihin autoihin ja tytöistä nukkeihin. Minä oikeen yritin tyrkyttä pojulle alle vuoden ikäisenä nukkeja, niin katseli niitä vaan kummissaan ja nakkasi syrjään. Ja taas auton kimppuun. Nyt on kyllä parivuotiaana alkanut jo oppia vähän nukkejakin hoitamaan, mutta autot ne vaan on mieluisimmat.

"Kun Cambridgen yliopiston professori Melissa Hines tutki vuonna 2005 ihmisapinoiden pentujen käyttäytymistä, hän huomasi, että tytöt ovat tyttöjä ja pojat poikia. Urospuoliset pennut valitsivat leluikseen autoja ja naaraat nukkeja.



Apinahan ei edes tiedä, mikä auto on, mutta silti apinanpoika haluaa sen."



http://www.taloussanomat.fi/ajatukset/2008/12/19/apinoita-aidin-oomme-k…



"A traditional sociological explanation is that boys and girls are socialized and encouraged to play with different types of toys by their parents, peers, and the "society." Growing scientific evidence suggests, however, that boys' and girls' toy preferences may have a biological origin."



http://blogs.psychologytoday.com/blog/the-scientific-fundamentalist/200…

kenellä kirjoittajista on akateeminen (ja erityisesti filosofiaa/humanistisia/yhteiskuntatieteitä liippaava) tausta ja kenellä ei. Näköjään käsite "sosiaalinen konstruktio" on monille silkkaa hepreaa ja yksinkertaisesti liian vaikea.



Yrittäkää nyt ymmärtää, ettei kukaan naistieteilijä tai sosiologi kiistä biologisen sukupuolen olemassaoloa - kyseenalaistuksen kohteena ovat roolit ja mallit, joita yhteiskunta on tuottanut niiden ympärille.

Sama kai tuo ny on onko akateemisia taustoja vai ei. Ja ei siinä sosiaalikonttuuroja tarvita, vaan ihan maalaisjärjelläki voip asioita tuumailla.

siltikin vaikka moni on jo ihan ruohonjuuritasolla nähnyt selvän eron vauva- ja taaperoikäisillä tytöillä ja pojilla,

[/quote]

..Yrittäkää nyt ymmärtää, ettei kukaan naistieteilijä tai sosiologi kiistä biologisen sukupuolen olemassaoloa - kyseenalaistuksen kohteena ovat roolit ja mallit, joita yhteiskunta on tuottanut niiden ympärille.

[/quote]

Juu, saattaapi olla ja täten muokkaa todellisuutta toimijan mielen mukaiseksi. Mutta sukupuoli nyt on geneettinen tosiasia. Naiset vain voivat synnyttää jne. Osin myös hieman erilaiset hormonit naisilla ja miehillä kaiketi vaikuttavat käyttäytymiseen ihan ilman kulttuuriakin. Voin olla väärässä :-( Mielestäni on positiviinen asia, että on olemassa niin naisia kuin miehiäkin. Niin sosiaalisessa kuin biologisessakin mielessä.

roolimalleja sukupuolen mukaan. Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia. On olemassa homoseksuaaleja ja heteroseksuaaleja ja biseksuaaleja. Jotkut tuntevat olevansa naisia miehen kehossa tai päinvastoin. Jotkut päätyvät muuttamaan sukupuolensa. On ihmisiä, jotka haluavat käyttäytyä eri tavalla kuin perinteisesti oletetaan sukupuolen perusteella. Kaikki se, mikä ei vahingoita ketään on sallittua. Lapsella voi olla kaksi isää tai kaksi äitiä. Eikä sekään ole oleellista miksi vanhempia halutaan kutsua. Yhä useammat alkavat hyväksyä nämä tosiasiat. Ihmisiä ei voi sulloa tiettyyn roolimalliin. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että edelleen on miehiä ja naisia. Kieltämällä sukupuolisuus ja eri sukupuolien olemassaolo ei mennä asiassa eteenpäin. Se on äärimmäinen keino, joka voi kääntyä itseään ja tarkoitustaan vastaan. Hyväksykäämme siis niin naiselliset naiset ja rimpsumekoista pitävät tytöt kuin perimiehekkäät miehet ja poikamaiset pojat. Mutta hyväksykäämme myös tytöt jotka haluavat tehdä toisin ja pojat jotka haluavat pinkin pitsipuseron. Mutta älkäämme kieltäkö heitä olemasta poikia tai tyttöjä.

vanhempien oma seksuaali-identiteetti (jonka isä myönsi olevan "valtavirrasta poikkeava eli hän ei koe olevansa hetero jne.) on pahasti hakusessa, joka on tässä taustalla. Vaikka olisi intersukupuolinen, homo, lesbo, transsukupuolinen, transvestiitti tai mitä tahansa itse, niin miksei voi hyväksyä sitä tosiasiaa, että omasta lapsesta todennäköisesti tulee sen valtavirranmukainen eli hetero tyttö.



Suvaitsemattomuutta on mielestäni vanhemmilta se, että lapsen tulisi pienestä lähtien pohtia omaa sukupuoliidentiteettiään niin kauhesti (koska he itsekin ovat sitä selvästi ikänsä tehneet) vaikkei suurimmalla osalla meistä ole mitään siihen liittyvää pohdittavaa, vaan identiteettimme on sen osalta selkeä. Minusta tuo vaan sekoittaa lapsen käsitykset itsestään. Jos hän teini-iässä osoittautuu olevansa sitten "valtavirrasta poikkeava", niin eikö hän ehdi asiaa silloin työstämään? Miksei lapsi saa rauhassa olla kaksijakoisen normin mukainen, koska se kuuluu kulttuuriimme eikä tarkoita automaattista suvaitsemattomuutta!



Tämän ketjun luettuani (+ Hesarin & Meidän perhe -artikkelin luettuani) minusta vanhemmat kuulostavat enemmänkin suvaitsemattomilta kuin sallivilta, hyväksyviltä tai reaalimaailmaa ymmärtäviltä. Sori vaan, sellainen kuva asiasta tulee. Jos julkisuuteen haluaa, niin mielestäni täällä esitetyt reaktiot ovat varmasti teidänkin (vanhempien) näkökulmasta aika odotettuja. Eli turha on valittaa, että ihmiset tuomitsevat, koska eivät tunne teitä. Eivät tunne, ja ehkä olisi teidänkin kannattanut kaksi kertaa harkita julkisuuteen asian kanssa tulemista! Mitä sitten odotitte? Hyminää ja hyväksyntää?

Vaikka tarjolla olisi tismalleen sama määrä nukkeja ja autoja niin suurin osa pojista ihan luonnostaan iskee kiinni niihin autoihin ja tytöistä nukkeihin.

Vaikka sitä kuinka yritetään kiistää, niin aika monilla se menee näin, oli sitten kyse geeneistä tai biologiasta tai kulttuurista tai mistä tahansa akateemisesta joka on 99% meille täysin vieras juttu.

Itse olen ollut pienenä kova autotyttö, ja se johtui siitä että meillä oli kotona paljon autoleluja ja halusin apinoida isoveljäni kaikessa. Se suotiin minulle jo tuolloin vanhanaikaisella 70-luvulla.

Mutta tuttavapiirissäni on myös monia todella prinsessamaisia pikkutyttöjä, joilla on nämä autovuoret kotona myös valmiiksi odottamassa mutta ne eivät kiinnosta yhtään. Yhdelläkin on niin naiselliset eleet ja ilmeet ja peilaukset, eikä se ainakaan kotona ole opittu (kotihoidettu lapsi) sillä vanhemmat ovat oikein perusfarkkukansaa eikä heillä paljon helmat heilu.

Ihanaa että näistä voi keskustella myös ihan käytännön tasolla, sillä kaikkea ei voi, jaksa eikä kannatakaan pohtia aina niin akateemisesti :)

Kiva lukea sellaisiakin välillä.

keskusteluun sukupuolen määräytymisestä, joka sinänsä on hyvä keskustelunaihe. Juuri keskustelua sukupuolten ulkokohtaisesta roolittamisesta, naiselle ja miehelle asetetuista sosiaalisista vaatimuksista ja yhteiskunnallisista rajoituksista, asian HUOMIOIMISTA, Ruun vanhemmat varmaan toivovatkin. Ja onhan se tärkeää.



Mutta jos palataan velleistä puuroihin eli ketjun alkuperäiseen aiheeseen, täytyy esittää kysymys: "Onko järkevää, oikein tai millään tavalla lapsen etua ajavaa tuoda näin radikaalilla tavalla esiin tätä tiettyä ajatusmaailmaa ja teoreettista ajatusrakennelmaa yhden lapsen elämässä käytännön tasolla?" Onko oikein herättää keskustelua lapsen kustannuksella, miltei kuin lasta välineenä käyttäen?

Kukaan tämän ketjun kirjoittajista ei varmaan lopultakaan kiistä sitä, että sukupuoli on biologisesti määräytyvä yksilön ominaisuus JA ETTÄ YHTEISKUNTA asettaa aika paljon reunaehtoja yksilölle sen mukaan, kumman sukupuolen edustajaksi hän on sattunut syntymään. Asia on hyvä huomioida. Ja siitä on hyvä herättää keskustelua. - Mutta mikä on peruste sille, että pienen lapsen sukupuoli piilotetaan ja kätketään tällä tavalla? 99% meidän kulttuuripiirimme ihmisistä taitaa nähdä tämän omituisena ja leimaavana, lapsen mieltä sekoittavana tai vähintäänkin hänen sosiaaliseen elämäänsä haitallisesti vaikuttavana toimintana vanhempien puolelta. - Ehkä niin ei pitäisi olla, mutta todennäköisesti niin lapsen kasvaessa on. Millä oikeudella vanhemmat lyövät friikin leiman lapsensa otsaan omia ajatusmallejaan puolustaakseen, ja kuinka pitkälle vanhemmilla on edes oikeus leikitellä lapsellaan omien teoreettisten näkemystensä välineenä?



Tästä käsittääkseni oli tässä ketjussa alunperin kyse, ei siitä, leikkivätkö pojat luontevammin autoilla kuin tytöt. Minä uskon, että tuo lapsi tulee kärsimään tuosta kasvatuksesta. Ja lapsen ollessa kyseessä ei tarkoitus mielestäni koskaan pyhitä keinoja!

kuten Ruun vanhemmat "jotkut uskovat että on tyttöjä ja poikia" justiinsa. Tyttöjen kuuluu olla iloisia ja onnellisia siitä että ovat tyttöjä ja naisia ja sama homma pojilla. Kuulostaa kovasti siltä etteivät Ruu-tytön vanhemmat ole onnellisia omassa sukupuolessaa ja ohjaavat sen vuoksi lastaan häpeämään salailulla omaa sukupuoltaan. Tyttöstä tulee nainen, pojasta mies ja naisesta äiti ja miehestä isä jos lapsia siunaantuu - ei siis neutrista tulee eläin.