sukupuolineutraali Ruu

mutta se on todella teoreettinen ja elämälle vieras.



Todellisuudessa tämä pieni lapsi (tyttö, luulisin), oppii lähinnä, että hänen sukupuolessaan, joka hänelle eittämättä ennenpitkää selviää, on jotain salamyhkäisellä tavalla syvällä ja perustavalla tavalla HÄVETTÄVÄÄ - eli hänessä itsessään on jotain häpeällistä! Lapsi ei kertakaikkiaan kykene näin monimutkaiseen käsitteellseen teoreettiseen ajatteluun, kun ei moni aikuinenkaan pysty. Vaikeita identiteettiongelmia on lapsiparalle tiedossa!



Sama sukupuoliroolien lieventäminen olisi voitu tehdä paljon hellävaraisemmin, sallimalla kaikenlainen (lelut, värit, tavat, käyttäytyminen, vaatteet jne jne sukupuolisoitunut ) ja antamalla lapsen itse valita mieleisensä.

mielestä on olemassa tyttöjä ja poikia, mutta heidän mielestään ei.

Kun minun mielestä tuo sukupuoli ei ole siitä kiinni että miltä nyt itsestä tuntuu, vaan ihan puhtaasti siitä että mitä nyt sattuu syntymästää asti olemaan. Ok, myönnän että joillakin voi ihan oikeasti olla sellainen fiilis että on eri sukupuolta kuin oma keho, mutta noiden osuus on varmaan prosentuaalisestikin pieni. Lähdettäisiin kuitenkin siitä olettamuksesta, että tyttö on tyttö ja poika poika eikä hämmennettäisi pientä mieltä yhtään enempää.

Minun mielestä tuommoisen opin antaminen lapselle on silkkaa kusetusta. Että sinä nyt voit olla ihan mitä vaan, jotkut muut ajattelee että on tyttöjä ja poikia mutta MEILLÄ ei suinkaan näin tehdä vaan me ollaan kettuja ja susia.

Varmaan ihan hyvä ajatus tuossa taustalla mutta överiksi vedetty. Kyllä meilläkin poika leikkii nukeilla jos haluaa mutta kyllä hän silti on poika.

että kiehtooko heitä sukupuolineutraali nainen (anteeksi, henkilö, susi/kettu)? Jonka ulkomuodosta tai nimestä ei mitenkään osaa sanoa, onko kyseessä mies tai nainen?



Voin sanoa, että mua ei sytytä lainkaan miestyyppi, jolla ei ole miehen ulkoisia ja stereotyyppisiä(kään) ominaisuuksia - siis joka on jotenkin naismainen,ei-maskuliininen. Olen vakaasti sitä mieltä että heikosti käy parisuhdemarkkinoilla neutrille, ellei sitten vastaan tule toinen samanlainen.

http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=1&p_p…



Minusta on sairasta, ettei lapsi saa tietää omaa sukupuoltaan. Kuten tässä ketjussa on sanottu, ei ole sallivuutta kieltää sukupuolia, vaan antaa tyttöjen olla juuri sellaisia tyttöjä kuin ovat ja poikien sellaisia poikia kuin ovat. Tyttö voi olla huima rämäpää siinä missä poika voi olla äärimmäisen herkkä - ja toisin päin.

on tullut työn puolesta tavattua aika monta mielenterveyden sairaudesta ja erityisesti persoonallisuus häiriöisiä huomionhakuisella persoonalla varustettuja ihmisiä joilla on hyvin hyvin kummallisia kommervenkkejä lapsiinsakin liittyen.

amen

esitellä sairas perhe sairaine ideologioineen.

tuosta hesariketjusta! buah!

Silloin asia selviää vasta murrosiässä.

Mun mielestä tuollainen kasvatus vaarantaa lapsen normaalin kasvun ja kehityksen, ei toki välittömästi mutta pitkällä aikavälillä kylläkin. Tässä toki tulee pian kuvaan päivähoito, jossa ainakin toiset lapset pitävät huolta, että Ruu kohta tietää, onko poika vai tyttö.

ja noloa olla TYTTÖ, kun se on noin haluttu kaikilta salata.



Vanhemmat voivat jo alkaa säästää terapiarahoja saman tien.

[

Mun mielestä sallivuutta on ennen kaikkea se, että lapsi saa olla oma itsensä. On olemassa pikkutyttöjä, jotka ovat ultranaisellisia ihan alusta asti ja sitten on olemassa pikkutyttöjä, joita kiinnostaa puissa kiipeily ja autot. Molempien pitää saada toteuttaa itseään ilman, että aikuinen tuo siihen omat traumansa sotkemaan.

[/quote]

on olemassa tyttöjä joita kiinnostaa sekä että. Olla prinsessoja ja rymytä siellä metsässä. Miksi aina pitää olla jakamassa joko/tai?

ja itsekin uskon etei joka sukupuolistereotypiaa ('pojat ei itke', tytöt ei kiipeile puissa') pidä välittää lapsilleen. Mutta jos haluaa lapsen ymmärtävän sukupuolen moninaisuutta, *siitä pitää puhua*, lpasen ikätason mukaan tietenkina ina, mutta lapsen kehittyessä puhua asian moniulotteisuudesta. Vaikeneminen ei ole se ratkaisu, itse asiassa päinvastoin.

ja itsekin uskon etei joka sukupuolistereotypiaa ('pojat ei itke', tytöt ei kiipeile puissa') pidä välittää lapsilleen. Mutta jos haluaa lapsen ymmärtävän sukupuolen moninaisuutta, *siitä pitää puhua*, lpasen ikätason mukaan tietenkina ina, mutta lapsen kehittyessä puhua asian moniulotteisuudesta. Vaikeneminen ei ole se ratkaisu, itse asiassa päinvastoin.

Miksi siitä pitäisi erikseen _puhua_? Siis mistä pitää puhua? Miksi tästä asiasta väännetään niin vaikea? Pidän itseäni feministinä, ja kasvatan tyttöäni iloitsemaan niistä asioista, joista hän nyt sattuu pitämään. Tyttö on älyttömän tyttömäinen tavallaan, vähän ehkä itseni vastakohta, mutta saa olla siitä ylpeä. Olla ylpeä tyttömäisyydestään!! Mitä minä hänelle puhuisin? Anteeksi, jos kirjoitan kärkkäästi, mutta en nyt vaan ymmärrä pointtiasi....

Tuo Ruujuttuhan on aivan aivan kammottava, lapsiparka tulee olemaan aivan pimpelipom jossain vaiheessa.

ja tekstin lukemalla tyttöys vahvistui lisää. Ruu tykkää rannerenkaista

ja pehmoleluista.



Ruun vanhemmat olivat aika hauskoja, kun he ovat päättäneet

kasvattaa tyttärensä "sukupuolineutraalisti". Kyllä se tyttöys sieltä

läpi tulee, vaikka mitä tekisi.

Hänhän on ns. susilapsi, koska Susi ja Kettu ovat kasvattaneet hänet, taikka kasvattavat, kun heitä huvittaa.

tavallaan hänellä ei ole äitiä, sitten kun alkaa päiväkodit yms ja on paljon muiden lasten kanssa.



Kaiken kaikkiaan minua surettaa kovasti tuo lapsi.

ehkä sun tuttavapiiriisi ei kuulu ihmisiä jotka ovat korjanneet sukupuoltaan tai haluaisivat tehdä niin tulevaisuudessa?



Meillä kuuluu ja minusta on tärkeää opettaa lapsia kohtelemaan heitä kunnioittavasti ja kunnioittamaan sitä kuinka nämä ihmiset itse kokevat sukupuolensa.





t. se puhumista kaipaava feministi

tai naisellinen siksi, kun olen nainen. Kukaan ei ole kotona tai työpaikalla laittanut mua tehtäviin, koska ne ovat naisten hommia ja minä nainen. En ole joutunut vaikenemaan enkä leikkimään nukeilla.



Olen naisvaltaisella hoitoalalla, harrastan ampumista ja intohimoihini kuuluu jalkapallo ja F1. En tee käsitöitä, mutta askartelen ja olen kiinnostunut tekniikasta.





Miksi nykyajan vanhemmat pelkäävät, että tytöt laitetaan muka tiettyyn muottiin jos selviää että on tyttö.

vain alleviivaa sitä, että yleisesti feministit uskovat olevansa heikompia ja huonompia naisina ja että hameet, hoivaaminen, käsityöt, korut, nuket jne ovat heikkouden ja alistumisen tunnusmerkkejä. Teidän mielestänne olisi mukavaa jos asetelma kääntyisi päinvastaiseksi, että kaikki miehet pehmoilisivat ja kaikki naiset olisivat äijiä. Tällainen vaikutelma tästä keskustelusta tulee.

minustakin aivan järkky juttu muuten mutta tuo hiekkalaatikko juttu ei ole nin tärkeä.Ihan huvittaa että siitäkin pitää nostaa haloo tai siitä mainita että onpa kauheeta kun ei muksu pääse kissanpissille haisevalle hiekkalaatikolle!!!.



Tuskin lapsi siinä mitään menttää jos sitä ei vie heikkalaatikolle kyllä ne sinne vähän vanhemapana itsekin löytää ja haluaa ja varmasti heidän laspi sinne vielä tulee kinuamaan