Lue keskustelun säännöt.
Olenko oikeasti tulossa hulluksi vai kummiteleeko meillä :-(?!
12.04.2013 |
Nolottaa edes täällä kirjoittaa tätä, ääneen en uskalla kellekään sanoa kun hullun leima on sillä sinetöitä loppueläkäksi. Alan olla ihan korvia myöten täynnä tätä taloa. Muutettiin pari vuotta sitten vanhaan omakotitaloon. Kaikki meni hyvin varmaan ensimmäisen vuoden, en tarkkaan muista. Sitten tulin raskaaksi ja jäin varhain kotiin. Pistin kaiken oman höperöitymisen piikkiin, ajattelin että olen hajamielinen ja kotona olo saa seinät vain kaatumaan päälle. Mies oli ja on töissä pitkää päivää.
Nyt syksystä asti on kaikenlaista pientä ollut koko ajan. Tavaroita häviää kuin tuhka tuuleen. Ja siis sellaisia, että kukaan ei niitä pölli. Meillä on kadonnut mystisesti mm. pyyhe, kahvikuppi, vanha kalenterini, fairy-pullo (?!) jne. ja olen 100% varma, että ne eivät ole täällä talossa missään. Olen käynyt joka helkkarin kaapin, laatikon ja sängynalusen läpi. Mies ei ole niihin koskenut, vakuuttaa kiven kovaa. Minä en ole niitä ottanut tai käyttänyt katoamista edeltäneinä aikoina. Ja vauva on 8kk, ei voi syyttää lastakaan siis. Lemmikkejä ei ole. On myös ollut tilanteita, että aivan varmasti olen jättänyt tavaran eri paikkaan kuin mistä se lopulta löytyy. tyyliin olen laskenut kännykän lipaston päälle ja vielä mielessäni miettinyt, että olkoot nyt tuossa niin otan sen siitä kun lähdetään ulos. Kun palaan hakemaan sitä, se ei ole siinä, vaan vessassa/keittiön pöydällä jne. En kerta kaikkiaan tajua, olenko muka voinut monta kertaa muistamattani siirtää tavaraa?? Kerran pari vielä selittyisi sillä, mutta että joka viikko?
No, laitoin nuo jonkun alkavan dementian piikkiin ja yritin vain unohtaa tapahtuneen. Nyt on ruvennut kuulumaan jatkuvaa kovaa kolinaa. useampina päivinä silloin tällöin, mutta olen vain yrittänyt ajatella, että kuuluu vanhan talon ääniin...En vain pysty enää selittämään itselleni niitä ääniä tuolla. Heräsin tänäkin aamuna siihen, että ihan kun joku paukuttaisi ovea. No, ei ollut ovella eikä talossa ketään. sama KOVA kolina on jatkunut pitkin päivän, en tiedä mistä päin taloa se tulee kun tuntuu kuuluvan aina etäisesti olin missä huoneessa tai kerroksessa tahansa. Kuulostaa siltä kuin katolta vyöryäisi lumet kerralla (lumet lähteneet jo aika päiviä sitten, ei ole siis sitä) tai kun jotain isoa huonekalua siirreltäisiin. Apua, tulen hulluksi.
Aiemmin talvella luulin, että mies kaatoi jotain yläkerrassa kun kuului niin kova kolina alakertaan asti. Kysyin mitä tapahtui ja mies oli ihan hölmistynyt, ei mitään. Ihmettelin mistä se ääni sitten tuli ja kun asiaa selviteltiin, ainoa selittävä asia oli, että tyhjässä vaatehuoneessa oli kaatunut hylly. Tosta noin vaan, ei mitään järkevää syytä miksi olisi kaatunut.
Vauvakin säikäyttää minut välillä. Kun esim. vaihdan vaippaa selin oviaukkoon ja muuhun huoneeseen, tulee tunne että joku katselee meitä. Siis ihan järjetöntä, tiedän! Vauvakin saattaa välillä äkisti ikäänkuin säpsähtää (niin kuin kuulisi ääntä ja kääntyisi sen suuntaan, tai näkisi jotain mielenkiintoista liikettä) ja kääntää pään ihan "epäloogiseen" suuntaan kesken meidän juttelun. Tuijottaa herkeämättä ja keskittyneesti "tyhjyyteen", aivan kuin katsoisi jotain mielenkiintoista (ihmistä, eläintä, ääntä pitävää lelua tms.). Vaikka siellä ei ole kuin valkoinen seinä tai tyhjä oviaukko.
Inhoan olla talossa yksin. mies ei tunne oloaan mitenkään kummalliseksi täällä ja naureskelee vain, että vaimo se näkee kummituksia. Minua ei se vitsi enää naurata kun pelkään jo kohta mielenterveyteni puolesta. Tilanne on jo edennyt niin pitkälle, että tuntuu kauhealta jättää vauvaa hetkeksikään yksin edes nukkumaan, vessareissun ajaksi jne. Kun on sellainen olo, ettei olla talossa kahdestaan...
Voi apua, mitä teen :-( ? En uskalla sanoa tästä kenellekään kun eihän ihmiset ymmärrä. En minäkään olisi ymmärtänyt ennen tätä, olisin pitänyt ihan kahelina henkilöä, joka alkaa panikoimaan tämmöisestä. Vai olenko vain tulossa hulluksi ;..(
Kommentit (243)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tv-ohjelmia ja videoita:
Henkivallat keskellämme
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=22887
Polvijärven pastori (jaksot 4, 29-43)
http://www.tv7.fi/vod/series/?series=50
Polvijärven pastori - vapauttaminen
Erittäin mielenkiintoisen keskustelun olet, ap, saanut aikaan!
Kommentoinen ensin itse keskustelua sen verran, että molemmat ääripäät ovat ainakin edustettuina. Nämä ”tosiuskovaisten” jutut herättävät itsessänikin aikamoista epäluuloa, mutta toisaalta korvaani särähtävät yhtä lailla ”järkevä aikuinen ei uskokummituksiin, kaikkihan tietävät…” -tyyppiset kommentit. Se, mikä kulloinkin, kussakin kulttuurissa ja ihmisryhmässä määrittyy itsestään selväksi ja todeksi ei ole aivan yksiselitteinen ja ”luonnonlakien” mukaan ohjautuva asia, vaan sen taustalla on monimutkaisia ja osin yhteen kietoutuneita kulttuurisia, valtaan liittyviä ja osin jopa taloudellisiin kysymyksiin liittyviä prosesseja. Tämä menee suurimalle osalle av:laisista jo varmasti liian korkealentoiseksi. Yksinkertaistettuna kysymys on siitä, että se, että joku asia on ”itsestään selvästi totta” kertoo usein itse ilmiönsijaan joko/myös siitä, millaista tietoa meillä on tapana pitää uskottavana. En itsekään usko kummituksiin tai muuhunkaan yliluonnolliseen, mutta toisaalta ajattelen, että mitään todistusaineistoa yliluonnollisen olemisesta tai olemattomuudesta ei ole, puoleen eikä toiseen. Suurin osa yliluonnollisiksi tulkituista ilmiöistä on toki selitettävissä, mutta se ei tarkoita, että ne kaikki olisivat.
Sitten itse asiasta: ymmärrän, että ap epäilee mielenterveyttään. Toisaalta se on ns. huojentava seikka, ”täysillä sekoava” tuskin moisia pohtisi. Itse kehottaisin että jos todella ette löydä teitä rauhoittavia ”luonnollisia selityksiä” ilmiöille, että yrittäisit ikään kuin tehdä asian kanssa sovinnon. Pyrkisit siis ajattelemaan, että ok, tämä on todella spookyä ja selittämätöntä, mutta nyt toimitaan sen eteen, että saisimme omassa elämässämme rauhan. Itse varmaan esim. koettaisin juurikin sanoa näille hengille, että jättäisivät minut rauhaan. Yrittäisin myös ajatella, että ”ok, oli hullua tai ei, niin näin asiat nyt ovat ja näillä mennään; kaikkea ei voi selittää, mutta oli miten oli, minä en ala pelätä”. On yhtä lailla mahdollista (jos siis nyt oletetaan että kyse olisi kummituksista tms.), että nämä henkimaailman olennot eivät ole millään lailla pahantahtoisia.
Tsemppiä ap! Tulethan kertomaan, jos tämä olikin provo : )
[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 10:41"]
Erittäin mielenkiintoisen keskustelun olet, ap, saanut aikaan!
Kommentoinen ensin itse keskustelua sen verran, että molemmat ääripäät ovat ainakin edustettuina. Nämä ”tosiuskovaisten” jutut herättävät itsessänikin aikamoista epäluuloa, mutta toisaalta korvaani särähtävät yhtä lailla ”järkevä aikuinen ei uskokummituksiin, kaikkihan tietävät…” -tyyppiset kommentit. Se, mikä kulloinkin, kussakin kulttuurissa ja ihmisryhmässä määrittyy itsestään selväksi ja todeksi ei ole aivan yksiselitteinen ja ”luonnonlakien” mukaan ohjautuva asia, vaan sen taustalla on monimutkaisia ja osin yhteen kietoutuneita kulttuurisia, valtaan liittyviä ja osin jopa taloudellisiin kysymyksiin liittyviä prosesseja. Tämä menee suurimalle osalle av:laisista jo varmasti liian korkealentoiseksi. Yksinkertaistettuna kysymys on siitä, että se, että joku asia on ”itsestään selvästi totta” kertoo usein itse ilmiönsijaan joko/myös siitä, millaista tietoa meillä on tapana pitää uskottavana. En itsekään usko kummituksiin tai muuhunkaan yliluonnolliseen, mutta toisaalta ajattelen, että mitään todistusaineistoa yliluonnollisen olemisesta tai olemattomuudesta ei ole, puoleen eikä toiseen. Suurin osa yliluonnollisiksi tulkituista ilmiöistä on toki selitettävissä, mutta se ei tarkoita, että ne kaikki olisivat.
Sitten itse asiasta: ymmärrän, että ap epäilee mielenterveyttään. Toisaalta se on ns. huojentava seikka, ”täysillä sekoava” tuskin moisia pohtisi. Itse kehottaisin että jos todella ette löydä teitä rauhoittavia ”luonnollisia selityksiä” ilmiöille, että yrittäisit ikään kuin tehdä asian kanssa sovinnon. Pyrkisit siis ajattelemaan, että ok, tämä on todella spookyä ja selittämätöntä, mutta nyt toimitaan sen eteen, että saisimme omassa elämässämme rauhan. Itse varmaan esim. koettaisin juurikin sanoa näille hengille, että jättäisivät minut rauhaan. Yrittäisin myös ajatella, että ”ok, oli hullua tai ei, niin näin asiat nyt ovat ja näillä mennään; kaikkea ei voi selittää, mutta oli miten oli, minä en ala pelätä”. On yhtä lailla mahdollista (jos siis nyt oletetaan että kyse olisi kummituksista tms.), että nämä henkimaailman olennot eivät ole millään lailla pahantahtoisia.
Tsemppiä ap! Tulethan kertomaan, jos tämä olikin provo : )
[/quote]
Ei ole provo! Kummittelu on aika yleistä, ja ennen vanhaan nämä asiat osattiin Suomessakin paremmin, kun kansalaisten raamatuntuntemus oli vahvempi. Tätä se vieraantuminen uskonnosta teettää! Netin englanninkielisiltä sivustoilta sitä vastoin tietoa löytyy. Vaikka millä mitalla.
http://priscaquila.6te.net/books/deliverance.pdf
http://www.withoneaccord.org/assets/images/freedownloads/DeliveranceProcedure.pdf
http://www.deliveranceministers.org/PDF%20Articles/Understanding_Basic_Issues_in_Deliverance.pdf
http://www.thevillagechurch.net/mediafiles/article-demons-discipleship-and-deliverance.pdf
http://www.fnirevival.com/Docs/6_The_Deliverance_Ministry.pdf
http://fnirevival.com/Deliverance%20Sermons/deliverance%20questionnaire.pdf
http://www.rejoiceministriesinternational.com/pdf/Saturday_Morning_Workshop-Deliverance_Training.pdf
http://www.assemblyofyah.com/pdfs/Do%20Your%20Lions%20have%20Lockjaw%20Part%201.pdf
http://www.houstonrevivalcenter.org/assets/Deliverance%20&%20Inner%20Healing%20Manual.pdf
http://covenantpeaceministries.com/resources/Article-Deliverance+from+Curses+and+Demonic+Attacks.pdf
Kyllä mielenterveyden järkkymistä voi epäillä ihan itsekkin. Ei tosiaan pidä paikkaansa että ei ole mitään huolta, jos pystyy vielä itse pohtimaan omaa mielenterveyttään. Tuttavani sairastaa skitsofreniaa ja on nähnyt ja kuullut todella pelottavia ja sillä hetkellä todentuntoisia asioita. Nähnyt esimerkiksi että omasta suusta tulee liekit. Kaikki mikä näyttää tai kuulostaa todelliselta ei sitä ole. Joskus ei kannata luottaa omiin aisteihinsakkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 11:10"]
Kyllä mielenterveyden järkkymistä voi epäillä ihan itsekkin. Ei tosiaan pidä paikkaansa että ei ole mitään huolta, jos pystyy vielä itse pohtimaan omaa mielenterveyttään. Tuttavani sairastaa skitsofreniaa ja on nähnyt ja kuullut todella pelottavia ja sillä hetkellä todentuntoisia asioita. Nähnyt esimerkiksi että omasta suusta tulee liekit. Kaikki mikä näyttää tai kuulostaa todelliselta ei sitä ole. Joskus ei kannata luottaa omiin aisteihinsakkaan.
[/quote]
Kylläpäs demonit nyt alkoivat huutaa, kun täällä puhutaan kristillisistä asioista! Odotin jo eilen, että "kaikentietäviä" provoajia alkaisi ilmestyä tänne sankoin joukoin, ettei vaan kristillinen sanoma pääsisi tavoittamaan ketään. Näin nimittäin aina käy.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 11:19"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 11:10"]
Kyllä mielenterveyden järkkymistä voi epäillä ihan itsekkin. Ei tosiaan pidä paikkaansa että ei ole mitään huolta, jos pystyy vielä itse pohtimaan omaa mielenterveyttään. Tuttavani sairastaa skitsofreniaa ja on nähnyt ja kuullut todella pelottavia ja sillä hetkellä todentuntoisia asioita. Nähnyt esimerkiksi että omasta suusta tulee liekit. Kaikki mikä näyttää tai kuulostaa todelliselta ei sitä ole. Joskus ei kannata luottaa omiin aisteihinsakkaan.
[/quote]
Kylläpäs demonit nyt alkoivat huutaa, kun täällä puhutaan kristillisistä asioista! Odotin jo eilen, että "kaikentietäviä" provoajia alkaisi ilmestyä tänne sankoin joukoin, ettei vaan kristillinen sanoma pääsisi tavoittamaan ketään. Näin nimittäin aina käy.
[/quote]
ei ole kyllä oikein hyvää argumentointia väittää toista keskustelujaa demoniksi. Skepsis maksaa hyvän palkkion oikeista kummituksista. Kannattaa lyödä rahoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Mamu12" time="17.04.2013 klo 10:52"]
AP: Työskentelen vapaana tomittajana. Eräs valtakunnallinen media otti minuun eilen yhteyttä ja pyysi tekemään jutun tarinaasi liittyen. Olisiko minun mahdollista lähettää sinulle viesti yksityisesti mahdollisimman pian? Voit luoda uuden sähköpostiosoitteen, jolloin henkilöytesi ei paljastu. Ymmärrän, ettei tällaisista asioista tee ehkä mieli puhua toimittajalle, mutta toivoisin, että antaisit mahdollisuuden kertoa, mistä mediasta ja millaisesta hankkeesta olisi kyse. Mitään skandaalihenkistä emme ole hakemassa, vaan umpiasiallista juttua. Tavoitat minut osoitteesta maria.mustranta@gmail.com
[/quote]
Iltalehdellä on taas jutut vähissä. :D
mulla on kumipuku ja kumisukat ja pyyhekumit käsissä ja kumi naamari, mä kummittelen välillä, kum kum
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP: Teen henkistä työtä ihmisten auttamiseksi, puhdistan mm asuntoja hengistä.
Laittaisitko minulle viestiä osoitteeseen noper1(at)hotmail.com
Ei mitenkään yllättävää että ap:sta ei kuulu mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei.Otappa yhteys Tiina Lindholmiin , Esko Jalkasen työn jatkaja. Etsi sanat Esko Jalkanen linkki. Pääset kysymyspalstalle. Tiina auttaa ja hänellä on nyt myös kummitusten valoon ohjaamispalsta. Katso linkistä.
Kaikkea Hyvää sinulle ja perheellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuimme paikkakunnalla joka kuuluu nyt Ylöjärveen. Talo oli rakennettu 40-luvulla ja talon poika oli tehnyt pihalla itsemurhan. Talossa kummitteli silloin tällöin. esim.keinu liikkui itsekseen, pihalta kuului askeleita jotka lähestyivät ulko-ovea. Yläkerran rappusissa käveli joku ja sängyn reuna painui alas kun olin nukkumassa. (aivan kun joku olisi istunut siihen). Oli myös tunne ettei ollut yksin ja niskakarvat ja käden karvat nousi ylös. Myös vieraamme kuulivat ja tunsivat että talossa on jotain outoa. Esim.miehen sisko ihmetteli miksi olimme tömistelleet yöllä pihalla vaikka olimme nukkumassa. Olemme muuttaneet talosta ja olisi hauska tietää onko nämä jutut jatkuneet?
Tässä mun kummitustarinani:
Olin yksin kotona viikonloppuna, oli tosi kamala kaatosade eikä siis ollut mitään syytä mennä ulos tai avata terassinovea. Yöllä juuri kun olin nukahtamaisillani kuului rasahdus. Säikähdin niin pahasti. Se ei ollut mikään normaali talostamme kuuluva ääni vaan ihan uusi ja todella kovaääninen. Ääni kuului vain yhden kerran. En nukkunut sinä yönä, olin liian peloissani mennäkseni katsomaan olohuoneen suuntaan mistä ääni olisi voinut tulla, joten makasin vain sängyssä. Lopulta oli pakko laittaa tv päälle, jotta sain edes jotain muuta ääntä korviini. Seuraavana aamuna nousin sängystä ja tarkastin talon, ei löytynyt mitään erikoista, ovetkin olivat edelleen lukossa. Vesisade jatkui ja jatkui ja ovet olivat edelleen täysin kiinni, ei ollut syytä mennä ulos, puuhailin sisällä niitä näitä ja naureskelin yölliselle pelokkuudelleni. Minulla oli tietokone päällä ja sitä kautta musiikki soimassa, kun yhtäkkiä musiikki loppui kesken, tuli aivan hiljaista. Olin talon toisessa päässä, eikä minulla ollut näköyhteyttä tietokoneen suuntaan. Yöllinen paniikki iski taas päälle! Hikoilin paniikissa ja kuuntelin mahdollisia muita ääniä mutta mitään ei kuulunut. Seisoin jääykkänä paikallani varmaankin 15 min. Lopulta rohkaistuin ja lähdin kohti tietokonetta tutkimaan asiaa. Yllätysyllätys! Tietokone oli käynnistänyt automaattisesti itsensä uudelleen asennettuaan joitain päivityksiä :D Mutta tämän tapauksen jälkeen en ole nukkunut mukavasti kotona täysin yksin ollessani. Se pelko on jotain aivan kamalaa ja kun ei sille asialle vain keksi mitään järjellistä selitystä kuin kamalan murhamiesmurtovarkaan tai sen kummituksen.
AP:lle voimia, en tiedä kuinka hullu olisin itse tuollaisen jälkeen.
Mun sukulaisen talossa oli vastaavia kun siihen muuttivat. Ovet olivat yhtäkkia auki, vaikka varmasti ne kiinni laittoivat. Kahva liikkui ylös alas aivan kun joku yrittäisi aukaista ovea ja kun meni katsomaan, huone oli tyhjä. Tavarat myös vaihteli paikkaa.
Käsittääkseni loppui kun hän totesi että mahdutaan täällä asumaan kaikki..
Vaikken uskovainen olekaan, vois tuo pappi homma toimia jos muuten ei asetu.
Tätä on sattunut minullekin monet kerrat. Pelkkä uskovan henkilön läsnäolo saattaa saada demonit kiehumaan ja riehumaan - tai huutamaan niiden ihmisten suulla, joihin niillä on valta.
Ratkaisisin asian ensin maallisella, tamanpuoleisella tavalla (kokisin tarvitsevani ennen kaikkea poliisin apua). Sitten pastori olisi tervetullut. Kodin siunaus tasoittaisi tunnelmaa kaiken jalkeen, rauhoittaisi mielta, loisi siunauksellisuuden ilmapiirin.
Me asuttiin n. 10 vuotta sitten muutama vuosi talossa, joka oli rakennettu sota-ajan jälkeen ja talon poika oli tehnyt itsemurhan 70-luvulla (ei kuitenkaan siinä talossa). Meillä oli silloin kaksi pientä lasta ja asuttiin vain alakertaa, yläkerta oli tarkoitus rempata myöhemmin. Ihmeteltiin miehen (ex jo nykyään) kanssa yläkerran isompaan huoneeseen monta kertaa viikossa syttyviä valoja, syyteltiinkin toisiamme moneen otteeseen että toinen on jättänyt valot päälle. Eikä me tosiaan edes käyty siellä yläkerrassa juuri koskaan! Usein yöllä kun heräsi vessassa käymään, niin ylhäältä näkyi valo, eikä se illalla tosiaan ollut päällä ollut. Mies oli paljon reissuhommissa ja mulla oli välillä pienten lasten kanssa melko kurja olo, siellä talossa kun tuntui muutenkin olevan jotain ylimääräistä. Yks yö sitten hermostuin kun valot oli taas päällä, kävelin tomerasti vintin raput ylös ja karjuin "sytätä vaan perk..., kyllä minä sammutan"! Muutama viikko siitä meidän ulko-oven lasi oli aamulla rikki, kaksinkertainen lämpölasi, eikä selvinnyt koskaan miten se oli rikki mennyt. Mutta valot ei enää syttyneet! Niitä kutsuttiin muuten myös sähkömies katsomaan, että josko ois jotain vikaa, mutta eipä löytänyt.
Kellariin en voinut niinä talossa koskaan mennä, se poika kun oli raaputellut nimeään vanhan lämmityskattilan kylkeen puukolla, mulla oli tosi ahdistava olo siellä. Kerran kun kävelin lasten kanssa pihalla ja vilkasin äkkiä taaksepäin, niin näin ihan selvästi miehen seisovan ulkorakennuksen rappusilla. Ja osaan tänäpäivänäkin kertoa, että minkälaiset vaatteet sillä oli päällä!
Öisin heräsin joskus kun joku sanoi mun nimeä, oli kammottava tunne sekin...
Niin tosiaan, se huone oli ollut sen pojan huone...ja naapuritaloista oli myös pari muuta nuorta tehnyt itsemurhan ihan pienen ajan sisällä silloin 70-luvulla.
Se talo ei ollut onnellinen! Sen jälkeen kun alkuperäiset omistajat nukkuivat pois ja talo myytiin, niin kaikki seuraavat siellä asuneet avioparit ovat eronneet ja talo taas myity, omistajat ovat vaihtuneet monta kertaa!
Hyi kun palasi mieleen se olotila, mikä mulla oli yksin viikot siellä talossa. Tsemppiä ap, onneksi pystyit miehesi kanssa juttelemaan asiasta!
No edelleenkään ei ole yhtään tapausta jossa jokin yliluonnollinen olisi aiheuttanut ihmisille vammoja.
Itse jättäisin kolinat omaan arvoonsa, niin niitä ei kohta enää edes kuule.
Mitä enemmän asiaa mietit, sitä enemmän mielikuvitus tekee tepposia.
Vanhoissa taloissa ja ulkona on jatkuvasti ääniä, pienet lapset saavat hajamieliseksi ja Aika ilman toista aikuista saa ajatukset laukkaamaan.
Toki, jos sieltä on pakko päästä pois, voin sen teiltä halvalla ostaa. ;)