Lue keskustelun säännöt.
Olenko oikeasti tulossa hulluksi vai kummiteleeko meillä :-(?!
12.04.2013 |
Nolottaa edes täällä kirjoittaa tätä, ääneen en uskalla kellekään sanoa kun hullun leima on sillä sinetöitä loppueläkäksi. Alan olla ihan korvia myöten täynnä tätä taloa. Muutettiin pari vuotta sitten vanhaan omakotitaloon. Kaikki meni hyvin varmaan ensimmäisen vuoden, en tarkkaan muista. Sitten tulin raskaaksi ja jäin varhain kotiin. Pistin kaiken oman höperöitymisen piikkiin, ajattelin että olen hajamielinen ja kotona olo saa seinät vain kaatumaan päälle. Mies oli ja on töissä pitkää päivää.
Nyt syksystä asti on kaikenlaista pientä ollut koko ajan. Tavaroita häviää kuin tuhka tuuleen. Ja siis sellaisia, että kukaan ei niitä pölli. Meillä on kadonnut mystisesti mm. pyyhe, kahvikuppi, vanha kalenterini, fairy-pullo (?!) jne. ja olen 100% varma, että ne eivät ole täällä talossa missään. Olen käynyt joka helkkarin kaapin, laatikon ja sängynalusen läpi. Mies ei ole niihin koskenut, vakuuttaa kiven kovaa. Minä en ole niitä ottanut tai käyttänyt katoamista edeltäneinä aikoina. Ja vauva on 8kk, ei voi syyttää lastakaan siis. Lemmikkejä ei ole. On myös ollut tilanteita, että aivan varmasti olen jättänyt tavaran eri paikkaan kuin mistä se lopulta löytyy. tyyliin olen laskenut kännykän lipaston päälle ja vielä mielessäni miettinyt, että olkoot nyt tuossa niin otan sen siitä kun lähdetään ulos. Kun palaan hakemaan sitä, se ei ole siinä, vaan vessassa/keittiön pöydällä jne. En kerta kaikkiaan tajua, olenko muka voinut monta kertaa muistamattani siirtää tavaraa?? Kerran pari vielä selittyisi sillä, mutta että joka viikko?
No, laitoin nuo jonkun alkavan dementian piikkiin ja yritin vain unohtaa tapahtuneen. Nyt on ruvennut kuulumaan jatkuvaa kovaa kolinaa. useampina päivinä silloin tällöin, mutta olen vain yrittänyt ajatella, että kuuluu vanhan talon ääniin...En vain pysty enää selittämään itselleni niitä ääniä tuolla. Heräsin tänäkin aamuna siihen, että ihan kun joku paukuttaisi ovea. No, ei ollut ovella eikä talossa ketään. sama KOVA kolina on jatkunut pitkin päivän, en tiedä mistä päin taloa se tulee kun tuntuu kuuluvan aina etäisesti olin missä huoneessa tai kerroksessa tahansa. Kuulostaa siltä kuin katolta vyöryäisi lumet kerralla (lumet lähteneet jo aika päiviä sitten, ei ole siis sitä) tai kun jotain isoa huonekalua siirreltäisiin. Apua, tulen hulluksi.
Aiemmin talvella luulin, että mies kaatoi jotain yläkerrassa kun kuului niin kova kolina alakertaan asti. Kysyin mitä tapahtui ja mies oli ihan hölmistynyt, ei mitään. Ihmettelin mistä se ääni sitten tuli ja kun asiaa selviteltiin, ainoa selittävä asia oli, että tyhjässä vaatehuoneessa oli kaatunut hylly. Tosta noin vaan, ei mitään järkevää syytä miksi olisi kaatunut.
Vauvakin säikäyttää minut välillä. Kun esim. vaihdan vaippaa selin oviaukkoon ja muuhun huoneeseen, tulee tunne että joku katselee meitä. Siis ihan järjetöntä, tiedän! Vauvakin saattaa välillä äkisti ikäänkuin säpsähtää (niin kuin kuulisi ääntä ja kääntyisi sen suuntaan, tai näkisi jotain mielenkiintoista liikettä) ja kääntää pään ihan "epäloogiseen" suuntaan kesken meidän juttelun. Tuijottaa herkeämättä ja keskittyneesti "tyhjyyteen", aivan kuin katsoisi jotain mielenkiintoista (ihmistä, eläintä, ääntä pitävää lelua tms.). Vaikka siellä ei ole kuin valkoinen seinä tai tyhjä oviaukko.
Inhoan olla talossa yksin. mies ei tunne oloaan mitenkään kummalliseksi täällä ja naureskelee vain, että vaimo se näkee kummituksia. Minua ei se vitsi enää naurata kun pelkään jo kohta mielenterveyteni puolesta. Tilanne on jo edennyt niin pitkälle, että tuntuu kauhealta jättää vauvaa hetkeksikään yksin edes nukkumaan, vessareissun ajaksi jne. Kun on sellainen olo, ettei olla talossa kahdestaan...
Voi apua, mitä teen :-( ? En uskalla sanoa tästä kenellekään kun eihän ihmiset ymmärrä. En minäkään olisi ymmärtänyt ennen tätä, olisin pitänyt ihan kahelina henkilöä, joka alkaa panikoimaan tämmöisestä. Vai olenko vain tulossa hulluksi ;..(
Kommentit (243)
[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 21:14"]
Hei ap!
Et ole hullu. En jaksanut koko ketjua lukea läpi, mutta kerron omat kokemukseni. Olen uskovainen ja aika ajoin valitettavasti törmään noihin kummittelujuttuihin.
Kerran eräs kaverini vuokrasi yksiön ja sanoi, että siellä kummittelee. kävi ilmi, että edellinen asukas oli tehnyt itsarin siellä. Minä ja muutamat muut uskovaiset kävimme rukoilemassa asunnossa ja käskimme pahojen henkien lähteä ulos Jeesuksen nimessa. Kummittelu loppui.
Erään kerran eräs riivattu ihminen (emme tienneet, että oli riivattu) oli meillä kylässä ja kesken kaiken sai jonkun ihmi kohtauksen. Alkoi kirkumaan, vaahtoa tuli suusta, kiemurteli lattialla kuin käärme. kun puhuimme Jeesuksesta. Jotain aivan uskomatonta.
Jotenkin saimme sitten sen vieraan ulos, mutta sen jälkeen meillä alkoi kummittelemaan. Taulut liikkuivat itsekseeen, kuului jatkuvasti askeleiden ääniä, koiramme oli ihan vauhko. Samalla tavalla saimme tilanteeen rauhoittumaan. muutama uskovainen rukoili ja käski pahojen henkien lähtemään Jeesuksen nimessä.
Kolmas kokemus (topivottavasti myös viimeinen) minulla oli asuessa ulkomailla. alivuokralaiseni oli jollakin tapaa vihninyt elämänsä saatanalle, joka tuli vasta paljon myöhemmin ilmi. Alakerran naapurit olivat vihaisia ja väittivät, että me siirtelimme painavia huonekaluja kaiket yöt. Olin aivan ymmälläni, sillä nukuimme yöt. Muitakin kummallisuuksia tapahtui, kunnes tajusin muutaman kuukauden päästä, mistä oli kyse. Käskin alivuokralaisen muuttaa välittömästi pois, minkä hän tekikin.
Tiedän sen pelon, mikä noihin kummitusjuttuihin liittyy. Se on aivan käsinkosketeltavaa. Siksi en itse voi katsoa sellaisia kauhufilmejä, missä tapahtuu yliluonnollisia kauheuksia. Tunnelma niissä vastaa liikaa todellisuutta. Kysymys on pahoista henkivalloista. Afrikassa lähes kaikki ihmiset uskovat Jumalaan ja demoneihin, sillä siellä ne ovat arkipäviää. Meillä länsimaissa kukaan ei oikein usko mihinkään henkivaltajuttuihin, vaikka ne ovat täällä yhtä todellisia.
Riivaajia ei tule pelätä, ainakaan uskovaisten. Jeesuksen valta on suurempi. Sinun tilanteessasi ap pyytäisin paikallisten uskovaisten apua. Luterilainen pappi saattaa auttaa, jos on uskovainen. Jos ei ole, ei välttämättä usko moisiin hömpötyksiin. Helluntaiseurakunnan tai vapaakirkon pappi ei varmasti naura sinulle vaan auttaa.
[/quote]
Kiitos, että kirjoitit kokemuksistasi tänne. Tuo riivatun ihmisen sekoaminen uskovassa kodissa, ja se, että saitte hänen kauttaan irtoriivaajan nurkkiinne, kuulosti hyvin tutulta. Minulle kävi erään vieraani kanssa aivan samoin muutama kuukausi sitten. Olin hänen kanssaan kahdestaan, ja vaikka tiedänkin riivauksista paljon, tilanne oli erittäin pelottava! Hänen lähdettyään kodissani kummitteli tosi rankasti muutaman päivän ajan. Sain tilanteen rauhoittumaan sillä, että siunasin kotini itse ja kävin messussa ehtoollisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvä luoja, mitä juttuja! Kaikkee paskaa te syötättekin ihmisille.
Täällä on monta, jotka eivät pidä sinua hulluna ap, en minäkään vaikken ole kokenut mitään yliluonnollista. Olen kuitenkin kuullut luotettavilta ihmisiltä heidän kokemuksistaan, joten uskon että tällaista tapahtuu.
Kodin siunaaminen on hyvä asia, samoin se pyytäminen ylimääräisten asukkaiden poistumista. Suosittelen kuitenkin että useampi ihminen (ainakin sinä ja miehesi) on paikalla kun sanotte pyyntönne. Minä olen uskovainen ja uskon, että Jeesuksen nimessä on suuri voima. Voisitte pyytää niitä ketkä talossa ovat lisäksenne, poistumaan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Kokeile vaikka jo tänä iltana!
[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 20:23"]
Me asuttiin n. 10 vuotta sitten muutama vuosi talossa, joka oli rakennettu sota-ajan jälkeen ja talon poika oli tehnyt itsemurhan 70-luvulla (ei kuitenkaan siinä talossa). Meillä oli silloin kaksi pientä lasta ja asuttiin vain alakertaa, yläkerta oli tarkoitus rempata myöhemmin. Ihmeteltiin miehen (ex jo nykyään) kanssa yläkerran isompaan huoneeseen monta kertaa viikossa syttyviä valoja, syyteltiinkin toisiamme moneen otteeseen että toinen on jättänyt valot päälle. Eikä me tosiaan edes käyty siellä yläkerrassa juuri koskaan! Usein yöllä kun heräsi vessassa käymään, niin ylhäältä näkyi valo, eikä se illalla tosiaan ollut päällä ollut. Mies oli paljon reissuhommissa ja mulla oli välillä pienten lasten kanssa melko kurja olo, siellä talossa kun tuntui muutenkin olevan jotain ylimääräistä. Yks yö sitten hermostuin kun valot oli taas päällä, kävelin tomerasti vintin raput ylös ja karjuin "sytätä vaan perk..., kyllä minä sammutan"! Muutama viikko siitä meidän ulko-oven lasi oli aamulla rikki, kaksinkertainen lämpölasi, eikä selvinnyt koskaan miten se oli rikki mennyt. Mutta valot ei enää syttyneet! Niitä kutsuttiin muuten myös sähkömies katsomaan, että josko ois jotain vikaa, mutta eipä löytänyt.
Kellariin en voinut niinä talossa koskaan mennä, se poika kun oli raaputellut nimeään vanhan lämmityskattilan kylkeen puukolla, mulla oli tosi ahdistava olo siellä. Kerran kun kävelin lasten kanssa pihalla ja vilkasin äkkiä taaksepäin, niin näin ihan selvästi miehen seisovan ulkorakennuksen rappusilla. Ja osaan tänäpäivänäkin kertoa, että minkälaiset vaatteet sillä oli päällä!
Öisin heräsin joskus kun joku sanoi mun nimeä, oli kammottava tunne sekin...
Niin tosiaan, se huone oli ollut sen pojan huone...ja naapuritaloista oli myös pari muuta nuorta tehnyt itsemurhan ihan pienen ajan sisällä silloin 70-luvulla.
Se talo ei ollut onnellinen! Sen jälkeen kun alkuperäiset omistajat nukkuivat pois ja talo myytiin, niin kaikki seuraavat siellä asuneet avioparit ovat eronneet ja talo taas myity, omistajat ovat vaihtuneet monta kertaa!
Hyi kun palasi mieleen se olotila, mikä mulla oli yksin viikot siellä talossa. Tsemppiä ap, onneksi pystyit miehesi kanssa juttelemaan asiasta!
[/quote]
Kerroin itse aiemmin tuolla entisestä lapsuudenkodistani, jossa oli se yökulkija, joka myös lukitsi makuuhuoneeni oven.
Samassa talossa heräsin usein siihen, että joku kutsuu minua kokonimellä. Yleensä herättyäni ketään ei ollu läsnä, kerran oviaukossa seisoi valtava hahmo, joka oli niin pelottava (ei siis ulkonäöltään, koska näin pimeydessä vain tumman hahmon) että luulin menettäväni järkeni täysin.
Meillä valot eivät syttyneet itsestään, mutta huoneeni stereot menivät usein (öisin) päälle soittaen radiokanavaa, jota en itse olisi koskaan valinnut. Samoja piirteitä runsaasti.
En nyt ala sua ap pelotteleen mutta heitä näin aluksi pois kaikki ns. uskonnolliset helyt ja tavarat. Ja jos olet saanut tavaroita joltain ennustajalta tms heitä pois.
Oliko talossa ennestään joitain tavaroita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, kun hienoa että joku evankelis-luterilainen pappi uskaltaa avata näistä asioista suunsa! Katolisessa ja ortodoksisessa perinteessähän riivauksista puhutaan avoimemmin ja harjoitetaan jopa eksorkismiakin, mutta syystä tai toisesta riivaukset tuntuvat olevan luterilaisille vaikea aihe.
Olen luterilainen mallikko, ja minulle on kertynyt oman elämänhistoriani myötä varsin paljon kokemusta riivauksista. Sain ulkomailla asuessani päälleni kirouksen (mustaa magiaa), joka johti hyvin pitkällisiin vaikeuksiin elämässäni. En tiennyt noituudesta mitään, ja asia valkeni minulle vasta kun törmäsin vuosien kuluttua Suomessa noituuteen. Onneksi kotiseurakunnassani toimi pappi, joka oli työskennellyt lähetyspappina ulkomailla, ja hän osasi auttaa minua. Lähetyskentillähän noituus on tuttu ilmiö.
Sittemmin olen lukenut riivauksista ja eksorkismista hyvinkin paljon, ja auttanut myös joitakin muita riivaajien kanssa pulaan joutuneita. Siinä on kuitenkin vaaransa, ja toivoisin todella, että pappien tietämys näistä asioista olisi parempi ja ihmiset voisivat saada apua kotiseurakunnistaan. Tiedän, että kodin siunaus on auttanut monia pääsemään eroon kummitteluista, ja ehtoollisella käyminen auttaa riivauksiin, jos ne eivät ole kovin pahoja. Myös Psalmin 91 lukemisesta on hyötyä.
Luterilaisissa piireissä ajatella usein, etteivät riivaajat voi vaivata kristittyjä, mutta kyllä ne voivat. Kastettu ei voi olla täysin riivattu, mutta demoniset henget viekoittelevat, kiusaavat ja painostavat ulkoapäin. Nämä ovat kuitenkin monimutkaisia asioita, ja esim. asuintilojen kummittelu voi johtua monesta eri asiasta. Jos henkilö, jonka luona kummittelee, on sekaantunut noituuteen, spiritismiin tai johonkin muun tyyppiseen okkultismiin, pelkkä kodin siunaus ei riitä, vaan tarvitaan muutakin hengellistä apua.
Vaikka ketjun aloittaja ei mainitse, miksi hänen miehensä on paljon työmatkoilla, nostan esille sen vaihtoehdon, että hän on joutunut mustan magian kohteeksi ulkomailla. Silloin ensimmäinen asia, joka täytyy tehdä, on epäilyttävien esineiden hävittäminen. Kaikki ulkomailta tuodut, ja etenkin liikelahjoina saadut esineet kannattaa käydä läpi. Jos joukossa on joku sellainen, josta on aina tullut ilkeitä tuntemuksia, se pitää hävittää. Mielellään polttamalla, mutta voi sen rikkoa ja heittää roskikseenkin. Pääasia, ettei kukaan voi ottaa sitä enää käyttöönsä.
On joitakin tapauksia, joissa juuri mikään ei tahdo auttaa. Näitä ovat noituuden harjoittaminen, spiritismi, vapaamuurarius, saatananpalvonta ja kaikenlaiset (viattomimmankin tuntuiset) valat. Tällöin henkilön on rikottava itse kaikki siteensä ja valansa, mutta kuten sanottu, kummittelu ja riivaus voi jatkua siitäkin huolimatta.
Olin aika huolestunut, kun luin juuri tänään uusimmasta Kodin Kuvalehdestä elokuvaohjaaja Kaija Juurikkalasta ja hänen kohtaamisistaan henkien kanssa. Nykyään on liikkeellä paljon kaikenlaista new age -huuhaata, jonka mukaan kaikki henget eivät olisi pahoja. Ne kuitenkin ovat. On demoneja, jotka esiintyvät edesmenneinä sukulaisina, "henkioppaina" ym. - ja monet sanovat tuntevansa ympärillään enkelien läsnäoloa. Kaikkiin henkimaailman ilmiöihin kannattaa kuitenkin suhtautua varauksella. On tavallista, että henget kanavoituvat ensin ystävällisinä "sukulaisina" ym., mutta vähitellen ne alkavat kanavoitua hallitsematta ja muuttuvat vihamielisiksi.
Tässäpä yksi videokanava, jossa on erittäin hyvää tietoa näistä aiheista. Valitettavasti osa videoista on hyvin vaikeaa englantia (skottimurretta), mutta esim. pappien haastattelut ovat helpommin ymmärrettäviä. Laura Maxwell on entinen spiritisti, joka sekaantui yhdessä äitinsä kanssa okkultismiin yli viidentoista vuoden ajan: http://www.youtube.com/user/LauraMaxwellExSpirit?feature=watch
Lisään viestiini (134), että huomasin nyt, että aloittajan puoliso on töissä kotimaassa. Niinpä tilanne ei todennäköisesti johdu noituudesta. Kaiken varalta kaikki ulkomailta tuodut ja käytettynä (vaikkapa kirpputorilta tai antikvariaatista) ostetut esineet kannattaa kuitenkin tarkastaa. Jos kummittelu alkoi pian muuton jälkeen eikä kenelläkään talon asukkaista ole esim. spiritismitaustaa, silloin ongelma on talossa. Kodin siunaus todennäköisesti riittää, muttei ehtoollisella käyminenkään pahaa tee. Joskus kummittelu on niin pahaa, että koti pitää siunata useampaankin kertaan, ja joissakin harvoissa tapauksissa ainut keino päästä eroon kummittelusta, on muuttaminen muualle. Jos kummittelu ei lopu sittenkään, vaan seuraa paikasta toiseen perässä, silloin joku asukkaista on riivattu (esim. harjoittanut spiritismiä tai joutunut noituuden kohteeksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 20:58"]
Tämä taitaa olla trolli, kun koko ajan yrität jatkaa tätä ja saada ihmiset uskomaan ettei muuta selitystä voi olla kuin kummitus. Jos tämä on trolli niin olet kyllä helvetin sairas kun olet täällä koko illan jaksanut tätä tarinaasi sepittää ja olet selvästi suunnitellut tätä kauan, kaikki yksityiskohdat viimesen päälle hiottu esim. vauvan reaktiot, kadonneet tavarat "Marimekon pyyhe" jne.
[/quote]:D :D "Marimekon pyyhe". Ketjun hauskoin pala jota nauran vieläkin. "Yksityiskohdat hiottu"....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tavarat kadotat itse, muisti pätkii. Äänet kuuluvat talon rakenteista. Menisin sinuana kuitenkin lääkäriin, vaikutat väsyneeltä ja ahdistuneelta.
Minusta et ole tulossa hulluksi. Paranormaalilta kuulostaa. Itse uskon ja mulle on tismallee samoi käyny. Mutta mua kyllä ihmetyttää miksi miehesi ei huomaa ilmiöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla ap kasettinauhuria? Jos on, niin pistä nauhottamaan "tyhjää" siksi ajaksi kun lähdet esim. kauppaan/ kävelylle. Kuuntele nauha kuulokkeiden avulla. Jos talossa on oikeasti jotain yliluonnollista aktiviteettia, saattavat tallentua nauhalle (googleta lisää: electronic voice phenomena).
Ikävää kyllä, jos täytyy pelätä. Eivät nuo äänet ja tavaroiden katoamiset kuitenkaan sitä meinaa, että talossa automaattisesti mellastaisi joku demoni. Saattaa ihan harmittomasta olla kyse. Onko mahdollista saada jotain ystävää seuraksi esim. päiväksi, jotta joku toinenkin voisi "todistaa" tapahtumat? Monet suhtautuvat tuollaiseen skeptisesti, mutta itsellänkin on eräästä paikasta monta yliluonnollista kokemusta, enkä myöskään ollut ainoa, joka niitä koki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä koin pitkän aikaan kummittelua asunnossamme.. 50-luvulla rakennettu, todennäköisesti paikalle jossa on sodittu. Yhtenä yönä heräsin siihen, että keittiöstä kuului ääniä. Se oli outoa, koska mieheni nukkui vierelläni makuuhuoneessa eikä meillä ollut vieraita. Kävelin vessan ovelle, joka on lähimpänä keittiötä, ja siinä kuulin kuinka aivan kuin kolme sotilasta olisi pöydän äärellä keskustellut jostakin. He puhuivat saksaa, joten en tiennyt mitä puhuivat. Olen myös kuvannut kameralla makuuhuoneemme yhteydessä olevassa vaatehuoneessa näkyvän naismaisen hahmon, joka seisoo oviaukossa puolipitkässä hameessa.
Pelkäsin näitä asioita pitkän aikaa (olemme asuneet tässä asunnossa nyt 8 vuotta), mutta kerta mitään muuta ei ole tapahtunut en ole pelännyt enää. Jännä juttu on se, että parina yönä olen herännyt katsomaan kelloa tarkalleen 3.13. Ehkä siksi tarkoituksella valvon näin kauan? Se hieman on pelottavaa.. Mutta toisaalta uskon hyvyyteen enemmän kuin pahuuteen, kummitelkoot vain. Minun vain käy sääliksi sieluja jotka ns. eivät pääse valoon. Pitäisikö oma seurakuntamme (varsinkin pappimme joka vihki meidät ja oli lapsemme ristiäispappi) meitä hulluina jos menisimme puhumaan näistä asioista ja pyytämään kodin siunausta?
Nyt on mies saatu kotiin ja aamu on puitu asiaa. Mitä ihmeellistä siinä muuten on, että mies oli pois perjantai-illan kun joku siitä kyseli? Meillä mies on työssä, jossa on ilta- ja yövuoroja ja työt eivät ole kahdeksasta neljään. Ja inhoan olla silloin yksin kotona, nykyään vielä enemmän kuin ennen. Ennen se oli vain ikävystyttävää ja tietysti nyt ovet varmistin lukkoon ennen nukkumaan menoa jne., mutta nyt oikeasti pelkään jäädä yksin.
KIITOS 111, kirjoitit kauniisti. Tuli huojentunut olo jotenkin. Mies lupasi, että koti voidaan siunata. Olen ensi viikolla yhteydessä seurakuntaan. Meillä on myös pappi tuttavapiirissä. Mietinkin, että saisinko kerättyä rohkeutta ja kerrottua hänelle asiasta. Jotenkin olisi silti vähemmän noloa ihan ventovieraalta ihmiseltä kysyä asiaa...tämän tuttavan kanssa voi olla sitten kiusallista nähdä jatkossa jos pitää minua ihan vinksahtaneena. Mutta jo se helpotti, että mies suostui tuohon siunaamiseen ja ettei tarvitse selän takana sellaista suunnitella.
Puhuin tosiaan sekä yöllä että aamulla miehen kanssa. Kävi ilmi, että hänkin on itsekseen alkanut ihmetellä näitä asioita ja on kuullut niitä ääniä. On minun tietämättäni etsinyt syytäkin niille, muttei ole löytänyt. Ei ole halunnut huolestuttaa minua asialla, koska on nähnyt miten kovasti jo muutenkin olen pelännyt. Mies on järki-ihminen myös, kuten minäkin. Sellainen perus äijä, joka nauraa tämmöisille ja pitää niitä täysin älyttöminä hörhöilyinä. Sanoi ensin nauraneensa minulle, mutta on sitten alkanut miettiä itsekin mikä mättää. On todella vaikeaa antaa tilaa ajatuksille, joissa ei kaiken järjen mukaan ole mitään järkeä. Ja kova pala myöntää, että on edes alkanut kyseenalaistaa niitä järkeviä selityksiä.
Mies sanoi kiinnittäneensä huomiota kolinaan kun oli yksin ja talo oli täysin hiljainen. Ei löytänyt mitään lähdettä äänelle. Se ääni (tai äänet, ei kuulosta aina samalta) ei tunnu tavalliselta vanhan talon ääneltä, siis sellaiselta narinalta ja rakenteiden paukkeelta jne. Siksi se onkin niin huomiotakiinnittävää. Sanoi myös hukanneensa pikkutavaraa, mutta pistänyt senkin oman hajamielisyyden piikkiin. Tuntuu vaan niin oudolta, että molemmat tarkat ja huolelliset ihmiset hukkaisivat nykyään jatkuvasti jotain. Ja myönsi itsekin, ettei se vaatehuoneen hylly ja vaaterekki tuosta noin vaan kaadu. Vauvan käytös myös on kiinnittänyt huomiota, mutta se nyt voi olla mitä vaan. Vauvat kun ovat niin omissa maailmoissaan ja selittämättömiä toimissaan, näin sen olen itse ajatellut.
Sovittiin, että pyydetään sitä kodin siunaamista pikaisesti. Miestä se edelleen jotenkin huvitti, mutta ei yllättävää kyllä tyrmännyt ajatusta ollenkaan. Joka ulko-ovelle ja pihalle yleisesti laitetaan valot, jotka syttyvät liikkeestä. Nämä nyt on muutenkin ihan järkevät olla, piha on ihan pimeä jatkuvasti. Minun mielenrauhan takia ehkä mietitään jotain hälytysjärjestelmää, mies on tosiaan paljon yötöissä. Videokamerasta puhuttiin, mutta jotenkin se tuntuu vielä liioittelulta. Ehkä ei haluta vielä sanoa ääneen, että pelätään kummituksia =D. Mieskin sanoi, että aika puistattava idea ja hyytävää katsoa sitten sitä nauhaa. minua rauhoittaa nyt se, että mies ei enää nauranut päin naamaa tälle.
Nyt on mies saatu kotiin ja aamu on puitu asiaa. Mitä ihmeellistä siinä muuten on, että mies oli pois perjantai-illan kun joku siitä kyseli? Meillä mies on työssä, jossa on ilta- ja yövuoroja ja työt eivät ole kahdeksasta neljään. Ja inhoan olla silloin yksin kotona, nykyään vielä enemmän kuin ennen. Ennen se oli vain ikävystyttävää ja tietysti nyt ovet varmistin lukkoon ennen nukkumaan menoa jne., mutta nyt oikeasti pelkään jäädä yksin.
KIITOS 111, kirjoitit kauniisti. Tuli huojentunut olo jotenkin. Mies lupasi, että koti voidaan siunata. Olen ensi viikolla yhteydessä seurakuntaan. Meillä on myös pappi tuttavapiirissä. Mietinkin, että saisinko kerättyä rohkeutta ja kerrottua hänelle asiasta. Jotenkin olisi silti vähemmän noloa ihan ventovieraalta ihmiseltä kysyä asiaa...tämän tuttavan kanssa voi olla sitten kiusallista nähdä jatkossa jos pitää minua ihan vinksahtaneena. Mutta jo se helpotti, että mies suostui tuohon siunaamiseen ja ettei tarvitse selän takana sellaista suunnitella.
Puhuin tosiaan sekä yöllä että aamulla miehen kanssa. Kävi ilmi, että hänkin on itsekseen alkanut ihmetellä näitä asioita ja on kuullut niitä ääniä. On minun tietämättäni etsinyt syytäkin niille, muttei ole löytänyt. Ei ole halunnut huolestuttaa minua asialla, koska on nähnyt miten kovasti jo muutenkin olen pelännyt. Mies on järki-ihminen myös, kuten minäkin. Sellainen perus äijä, joka nauraa tämmöisille ja pitää niitä täysin älyttöminä hörhöilyinä. Sanoi ensin nauraneensa minulle, mutta on sitten alkanut miettiä itsekin mikä mättää. On todella vaikeaa antaa tilaa ajatuksille, joissa ei kaiken järjen mukaan ole mitään järkeä. Ja kova pala myöntää, että on edes alkanut kyseenalaistaa niitä järkeviä selityksiä.
Mies sanoi kiinnittäneensä huomiota kolinaan kun oli yksin ja talo oli täysin hiljainen. Ei löytänyt mitään lähdettä äänelle. Se ääni (tai äänet, ei kuulosta aina samalta) ei tunnu tavalliselta vanhan talon ääneltä, siis sellaiselta narinalta ja rakenteiden paukkeelta jne. Siksi se onkin niin huomiotakiinnittävää. Sanoi myös hukanneensa pikkutavaraa, mutta pistänyt senkin oman hajamielisyyden piikkiin. Tuntuu vaan niin oudolta, että molemmat tarkat ja huolelliset ihmiset hukkaisivat nykyään jatkuvasti jotain. Ja myönsi itsekin, ettei se vaatehuoneen hylly ja vaaterekki tuosta noin vaan kaadu. Vauvan käytös myös on kiinnittänyt huomiota, mutta se nyt voi olla mitä vaan. Vauvat kun ovat niin omissa maailmoissaan ja selittämättömiä toimissaan, näin sen olen itse ajatellut.
Sovittiin, että pyydetään sitä kodin siunaamista pikaisesti. Miestä se edelleen jotenkin huvitti, mutta ei yllättävää kyllä tyrmännyt ajatusta ollenkaan. Joka ulko-ovelle ja pihalle yleisesti laitetaan valot, jotka syttyvät liikkeestä. Nämä nyt on muutenkin ihan järkevät olla, piha on ihan pimeä jatkuvasti. Minun mielenrauhan takia ehkä mietitään jotain hälytysjärjestelmää, mies on tosiaan paljon yötöissä. Videokamerasta puhuttiin, mutta jotenkin se tuntuu vielä liioittelulta. Ehkä ei haluta vielä sanoa ääneen, että pelätään kummituksia =D. Mieskin sanoi, että aika puistattava idea ja hyytävää katsoa sitten sitä nauhaa. minua rauhoittaa nyt se, että mies ei enää nauranut päin naamaa tälle.
Anteeksi, netti jumitti niin tuli kahteen kertaan.
Hyi!! Mun kotitalo, missä siis lapsuuteni asuin on jotenkin outo. Mä pelkään yläkerran toista makkaria ja siellä en halua nukkua ollenkaan. Äitini, joka on tosi henkinen ihminen sanoo, että talossa on taas kuulunut ääniä (kausia tulee ja menee). Ja yleensä yläkerrassa kuuluu siis. Mun isä oli parikin kertaa kääntynyt puolessa välissä rappua ja palannut alas ja sanonut odottavansa mun äitiä, että mennään yhdessä nukkumaan. On kuitenkin näyttänyt säikähtäneeltä, mutta ei kysyttäessä puhunut asiasta mitään. Isä kuoli tänä vuonna noustessaan niitä vinnin rappuja, kuolinsyy sydänkohtaus. Eräs lapsenlapsista, joka paljon talossa aikaa viettää kysyi äidiltäni "mikä siellä rapuissa tuli ukkia vastaan, että hän kuoli?".
Mä inhoon sitä taloa!!! En todellakaan halua viettää siellä aikaani, enkä viedä omaa lastani sinne. Äitini sanoo, että siellä ei pahoja henkiä ole, hyviä vaan, mutta mua ei kiinnosta mitä ovat. Yksin en siellä ainakaan halua olla. Heillä on nauhottava turvakamerajärjestelmä, en tiedä pitäiskö niitä joskus katsoa. Vai onkohan data vain turvafirmalla? Ne vois vähän nauraa, jos pyytäis katselemaan talon nauhat läpi kummitusten varalta. "Taitaa rouva olla katsonut liikaa Paranormal Activityä" heh...
Minua ihmetyttää ap.ssa se, että hän uskoo kummitteluun, mutta Jumalan ja Jeesuksen apuun pyytäminen tuntuukin jo vieraalta ajatukselta. Eli yliluonnolliseen uskotaan, mutta Jumalaan ei.... Sehän on pelottava yhdistelmä, kun Jumala on ainoa joka voi tuon talon puhdistaa.
Itse olen vakuuttunut että Jumala on olemassa, vaikken kovin uskovaiseksi itseäni tituleeraa... Voit aina pyytää ihan yksinkertaisesti "Jeesus auta!" jos et muuta rukousta keksi siinä tilanteessa kun pelottaa tai tuntuu että talossa on joku/ jokin muukin kuin te asukkaat. Pahojen henkien tms. läsnäoloa en itse ole koskaan havainnut, vaikka varmaan niitäkin on, ainakin monet ihmiset kuten ap niitä ovat kokeneet... Olen ihan tavan luterilainen, mutta olen jonkun verran käynyt myös vapaiden suuntien tilaisuuksissa ja tähän kummitustalo-ongelmaan uskoisin että Helluntai-srk. -pastorien kodin siunaaminen voisi olla toimivampi, kun luterilaisille tuollainen "manaaminen" voi olla vieraampaa.
Isä meidän-rukoustakin voi lukea ja kuunnella kodissa hengellisiä lauluja. Niitä ja virsiä löytyy myös Youtubesta, josta voit niitä soitella helposti.
Suosikkipsalmi 23:4 sopii tähän myös hyvin: Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.
Mulle tuli mieleen kaksi kirjaa. Gurun kuolema kertoo intialaisesta gurusta joka löytää Jeesuksen. Siinä tuli hyvin selvästi esille pahat henget jotka karkotettiin pikkuhiljaa kodista ja elämästä. Corrie tenBoom:Kätköpaikka on yksi suosikeistani, kertoo mm. kuinka usko Jeesukseen auttoi Corrieta ja muita ihmisiä keskitysleirin kauhuissa.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 00:31"]
[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 21:14"]
Hei ap!
Et ole hullu. En jaksanut koko ketjua lukea läpi, mutta kerron omat kokemukseni. Olen uskovainen ja aika ajoin valitettavasti törmään noihin kummittelujuttuihin.
Kerran eräs kaverini vuokrasi yksiön ja sanoi, että siellä kummittelee. kävi ilmi, että edellinen asukas oli tehnyt itsarin siellä. Minä ja muutamat muut uskovaiset kävimme rukoilemassa asunnossa ja käskimme pahojen henkien lähteä ulos Jeesuksen nimessa. Kummittelu loppui.
Erään kerran eräs riivattu ihminen (emme tienneet, että oli riivattu) oli meillä kylässä ja kesken kaiken sai jonkun ihmi kohtauksen. Alkoi kirkumaan, vaahtoa tuli suusta, kiemurteli lattialla kuin käärme. kun puhuimme Jeesuksesta. Jotain aivan uskomatonta.
Jotenkin saimme sitten sen vieraan ulos, mutta sen jälkeen meillä alkoi kummittelemaan. Taulut liikkuivat itsekseeen, kuului jatkuvasti askeleiden ääniä, koiramme oli ihan vauhko. Samalla tavalla saimme tilanteeen rauhoittumaan. muutama uskovainen rukoili ja käski pahojen henkien lähtemään Jeesuksen nimessä.
Kolmas kokemus (topivottavasti myös viimeinen) minulla oli asuessa ulkomailla. alivuokralaiseni oli jollakin tapaa vihninyt elämänsä saatanalle, joka tuli vasta paljon myöhemmin ilmi. Alakerran naapurit olivat vihaisia ja väittivät, että me siirtelimme painavia huonekaluja kaiket yöt. Olin aivan ymmälläni, sillä nukuimme yöt. Muitakin kummallisuuksia tapahtui, kunnes tajusin muutaman kuukauden päästä, mistä oli kyse. Käskin alivuokralaisen muuttaa välittömästi pois, minkä hän tekikin.
Tiedän sen pelon, mikä noihin kummitusjuttuihin liittyy. Se on aivan käsinkosketeltavaa. Siksi en itse voi katsoa sellaisia kauhufilmejä, missä tapahtuu yliluonnollisia kauheuksia. Tunnelma niissä vastaa liikaa todellisuutta. Kysymys on pahoista henkivalloista. Afrikassa lähes kaikki ihmiset uskovat Jumalaan ja demoneihin, sillä siellä ne ovat arkipäviää. Meillä länsimaissa kukaan ei oikein usko mihinkään henkivaltajuttuihin, vaikka ne ovat täällä yhtä todellisia.
Riivaajia ei tule pelätä, ainakaan uskovaisten. Jeesuksen valta on suurempi. Sinun tilanteessasi ap pyytäisin paikallisten uskovaisten apua. Luterilainen pappi saattaa auttaa, jos on uskovainen. Jos ei ole, ei välttämättä usko moisiin hömpötyksiin. Helluntaiseurakunnan tai vapaakirkon pappi ei varmasti naura sinulle vaan auttaa.
[/quote]
Ihminen saa sairauskohtauksen ja te puhutte vaan Jeesuksesta ja heitätte "jotenkin" ulos? Lähimmäisen rakkautta oikein ylimmillään. Ja vuokralaisenkin heitit ulos ilman syytä ja selityksiä? Okei..
[/quote]
Se ei ollut epileptinen kohtaus. Äitini on terveydenhuollon ammattilainen. kohtaus alkoi, kun aloimme puhumaan Jeesuksesta.
Sille kämppikselleni, joka paljastui "noidaksi", kerroin kyllä ennen ulosheittoa syyt, miksi hänen pitää muuttaa ulos. Hän vastasi, että 5 ihmistä ennen minua on syyttänyt häntä samoin syytöksin noidaksi ja he kaikki ovat kuolleet viiden vuoden sisällä syöpään. Silloin avasin suuni täysin rauhallisesti ja vastasin (sain sanat Jumalalta, sillä en todellakaan ollut valmistautunut tällaiseen vastaukseen): tällä kertaa Jumala on ottanut sinut kiinni ja kaikki ne kiroukset, joita olet langettanut muiden päälle, tulevat sinun itsesi päälle, ellet tee parannusta.