Lue keskustelun säännöt.
Olenko oikeasti tulossa hulluksi vai kummiteleeko meillä :-(?!
12.04.2013 |
Nolottaa edes täällä kirjoittaa tätä, ääneen en uskalla kellekään sanoa kun hullun leima on sillä sinetöitä loppueläkäksi. Alan olla ihan korvia myöten täynnä tätä taloa. Muutettiin pari vuotta sitten vanhaan omakotitaloon. Kaikki meni hyvin varmaan ensimmäisen vuoden, en tarkkaan muista. Sitten tulin raskaaksi ja jäin varhain kotiin. Pistin kaiken oman höperöitymisen piikkiin, ajattelin että olen hajamielinen ja kotona olo saa seinät vain kaatumaan päälle. Mies oli ja on töissä pitkää päivää.
Nyt syksystä asti on kaikenlaista pientä ollut koko ajan. Tavaroita häviää kuin tuhka tuuleen. Ja siis sellaisia, että kukaan ei niitä pölli. Meillä on kadonnut mystisesti mm. pyyhe, kahvikuppi, vanha kalenterini, fairy-pullo (?!) jne. ja olen 100% varma, että ne eivät ole täällä talossa missään. Olen käynyt joka helkkarin kaapin, laatikon ja sängynalusen läpi. Mies ei ole niihin koskenut, vakuuttaa kiven kovaa. Minä en ole niitä ottanut tai käyttänyt katoamista edeltäneinä aikoina. Ja vauva on 8kk, ei voi syyttää lastakaan siis. Lemmikkejä ei ole. On myös ollut tilanteita, että aivan varmasti olen jättänyt tavaran eri paikkaan kuin mistä se lopulta löytyy. tyyliin olen laskenut kännykän lipaston päälle ja vielä mielessäni miettinyt, että olkoot nyt tuossa niin otan sen siitä kun lähdetään ulos. Kun palaan hakemaan sitä, se ei ole siinä, vaan vessassa/keittiön pöydällä jne. En kerta kaikkiaan tajua, olenko muka voinut monta kertaa muistamattani siirtää tavaraa?? Kerran pari vielä selittyisi sillä, mutta että joka viikko?
No, laitoin nuo jonkun alkavan dementian piikkiin ja yritin vain unohtaa tapahtuneen. Nyt on ruvennut kuulumaan jatkuvaa kovaa kolinaa. useampina päivinä silloin tällöin, mutta olen vain yrittänyt ajatella, että kuuluu vanhan talon ääniin...En vain pysty enää selittämään itselleni niitä ääniä tuolla. Heräsin tänäkin aamuna siihen, että ihan kun joku paukuttaisi ovea. No, ei ollut ovella eikä talossa ketään. sama KOVA kolina on jatkunut pitkin päivän, en tiedä mistä päin taloa se tulee kun tuntuu kuuluvan aina etäisesti olin missä huoneessa tai kerroksessa tahansa. Kuulostaa siltä kuin katolta vyöryäisi lumet kerralla (lumet lähteneet jo aika päiviä sitten, ei ole siis sitä) tai kun jotain isoa huonekalua siirreltäisiin. Apua, tulen hulluksi.
Aiemmin talvella luulin, että mies kaatoi jotain yläkerrassa kun kuului niin kova kolina alakertaan asti. Kysyin mitä tapahtui ja mies oli ihan hölmistynyt, ei mitään. Ihmettelin mistä se ääni sitten tuli ja kun asiaa selviteltiin, ainoa selittävä asia oli, että tyhjässä vaatehuoneessa oli kaatunut hylly. Tosta noin vaan, ei mitään järkevää syytä miksi olisi kaatunut.
Vauvakin säikäyttää minut välillä. Kun esim. vaihdan vaippaa selin oviaukkoon ja muuhun huoneeseen, tulee tunne että joku katselee meitä. Siis ihan järjetöntä, tiedän! Vauvakin saattaa välillä äkisti ikäänkuin säpsähtää (niin kuin kuulisi ääntä ja kääntyisi sen suuntaan, tai näkisi jotain mielenkiintoista liikettä) ja kääntää pään ihan "epäloogiseen" suuntaan kesken meidän juttelun. Tuijottaa herkeämättä ja keskittyneesti "tyhjyyteen", aivan kuin katsoisi jotain mielenkiintoista (ihmistä, eläintä, ääntä pitävää lelua tms.). Vaikka siellä ei ole kuin valkoinen seinä tai tyhjä oviaukko.
Inhoan olla talossa yksin. mies ei tunne oloaan mitenkään kummalliseksi täällä ja naureskelee vain, että vaimo se näkee kummituksia. Minua ei se vitsi enää naurata kun pelkään jo kohta mielenterveyteni puolesta. Tilanne on jo edennyt niin pitkälle, että tuntuu kauhealta jättää vauvaa hetkeksikään yksin edes nukkumaan, vessareissun ajaksi jne. Kun on sellainen olo, ettei olla talossa kahdestaan...
Voi apua, mitä teen :-( ? En uskalla sanoa tästä kenellekään kun eihän ihmiset ymmärrä. En minäkään olisi ymmärtänyt ennen tätä, olisin pitänyt ihan kahelina henkilöä, joka alkaa panikoimaan tämmöisestä. Vai olenko vain tulossa hulluksi ;..(
Kommentit (243)
En kyllä ymmärrä miten kukaan voi olla varma siitä että ei itse ole jättänyt tavaroita epäloogisiin paikkoihin. Toisinaan jääkaapista saattaa löytyä kaukosäädin tai avaimet, ja kyllä ihan itse olen ne sinne laittanut siitä ei ole epäilystäkään. Sitä kun ajatuksissaan tekee montaa asiaa samanaikaisesti niin tulos ei aina oo ihan priimaa.
Ehkä aloit kiinnittää liikaa huomiota tavaroiden epäloogisiin sijainteihin ja sitten ruokit mielikuvituksesi tulkitsemaan talon äänetkin ihan ihmeellisesti. Rauhoitu hyvä ihminen.
Henkiin en usko. Joko joku pilailee kustannuksellasi tai sitten vain mielikuvituksesi on tehnyt temput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hui. Olen pienestä asti rakastanut pelkäämisen kihelmöivää tunnetta. Siksi tällaisten lukeminen on erittäin ihanaa ajanvietettä, oli tämä ketju totta tai ei.
Omat mystiset kokemukseni eivät ole tapahtumahetkellä aiheuttaneet mitään pelkoa, lähinnä ihmetystä.
Niitä tapahtuu ehkä kerran kuussa, asioita, mille en keksi mitään selitystä. Mutta voihan olla että olen niin blondi, etten vaan tajua??
Esim. viime viikolla olin arkipäivänä yksin kotona. Mies oli töissä ja lapset koulussa. Havahduin vessassa ollessani siihen että ulko-ovea rymistellään. Ihmettelin että mikäs nyt - ei tuulekaan. Mikseivät tulijat soita ovikelloa? Siinä asioin mahdollisimman nopeasti, pesin kädet ja rymistely vain jatkui, sellaista äkäistä tykytystä, ovi paukkui karmeja vasten tosi kovaa.
Sitten matkalla eteiseen kuulin kovan pamauksen ja rymistely loppui. Näreissäni menin ulko-ovelle, että mitä vandaaleja täällä liikkuu. Avasin oven - ei mitään, ei ketään. Meiltä näkyy ulko-ovelta pitkälle tietä kumpaankin suuntaan ja tien toisella puolella on niitty, missä tähän aikaan vuodesta on ihan kaljua. Ei ketään missään. Talon takana ei voi olla ketään, olisin kuullut askeleet, koska meillä on piha vielä karkealla soralla joka pitää askelten alla kuuluvaa ääntä. Ei ketään. Mutta ulko-ovessa oleva kissanluukku, sellainen pleksi, joka saranoilla aukeaa, oli rikki, siitä läpästä puolet oli haljennut irti ja sinkoutunut pitkälle pihamaalle.
Mitä ihmettä? Kiersin vielä talon ja kuulostelin, muttei ketään missään. Eikä vieläkään ole selvinnyt minulle, mikä se on voinut olla. Ei kissa saa tuollaista jälkeä aikaan, se osaa siivosti tulla ja mennä luukustaan.
Hyi olkoon, et rupes oikeen pelottaa. :(
Haluan olla avoin selityksille kummituksista, mutta sanoisin kuitenkin ap:lle, että vauvan saaminen herättää usein monta asiaa tuoreessa äidissä. Miksei myös isässäkin, ja sen takia vaikka kuinka valikoisi, voi käydä niin, että mies muuttuu aivan mahdottomaksi kusipääksi ja petturiksi, kun omat lapsuudenmuistot nousevat pintaan eikä osata asettua isän rooliin.
Mutta tuo meni jo sivuraiteille. Siis vauvan saaminen on useinkin koko elämän mullistava kokemus eikä ole mikään ihme, että vanhat jo tiedostamattomat traumat nousevat pintaan. Sanoit myös, että saat nukuttua, eli vauva ei valvota. Usein kuitenkin jo uusi asia on hyvin stressaava (kun on tuon mittaluokan elämänmuutoksesta kysymys), että helpostikin unohtelee asioita, joita on oikeasti itse tehnyt esim. väsyneenä tai koska on pitänyt kiireessä kaivaa se vauvanruoka pakastimesta sulamaan.
Joku sanoi dissonaatiohäiriöstä. Sekin tuli minullekin mieleen.
Mene yksityiselle psykiatrille yhdelle tai muutamalle ajalle kertomaan näistä. Älä kerro näistä neuvolassa, sillä perheesi voi joutua isoihin ongelmiin.
Vauvojen äidit ihan yleisesti kyllä toisaalta unohtelevat asioita. Siinä ei tarvita kummituksia. Mieli on keskittynyt vauvaan eikä siihen, mihin nyt joku tavara tulee laskettua, jos vaikka alkaa vauva itkeä tai joku soittaa.
Minusta ap:lla alkaisi olla aika varata käynti psykiatrille - mutta ei julkiselle, sillä siellä teistä tehdään tällaisen asian ollessa kysymyksessä lastensuojeluilmoitus hyvin herkästi. Oireet kuitenkin viittaavat aika vakaviinkin juttuihin kuten alkavaan psykoosiin.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 00:06"]
Haluan olla avoin selityksille kummituksista, mutta sanoisin kuitenkin ap:lle, että vauvan saaminen herättää usein monta asiaa tuoreessa äidissä. Miksei myös isässäkin, ja sen takia vaikka kuinka valikoisi, voi käydä niin, että mies muuttuu aivan mahdottomaksi kusipääksi ja petturiksi, kun omat lapsuudenmuistot nousevat pintaan eikä osata asettua isän rooliin.
Mutta tuo meni jo sivuraiteille. Siis vauvan saaminen on useinkin koko elämän mullistava kokemus eikä ole mikään ihme, että vanhat jo tiedostamattomat traumat nousevat pintaan. Sanoit myös, että saat nukuttua, eli vauva ei valvota. Usein kuitenkin jo uusi asia on hyvin stressaava (kun on tuon mittaluokan elämänmuutoksesta kysymys), että helpostikin unohtelee asioita, joita on oikeasti itse tehnyt esim. väsyneenä tai koska on pitänyt kiireessä kaivaa se vauvanruoka pakastimesta sulamaan.
Joku sanoi dissonaatiohäiriöstä. Sekin tuli minullekin mieleen.
Mene yksityiselle psykiatrille yhdelle tai muutamalle ajalle kertomaan näistä. Älä kerro näistä neuvolassa, sillä perheesi voi joutua isoihin ongelmiin.
Vauvojen äidit ihan yleisesti kyllä toisaalta unohtelevat asioita. Siinä ei tarvita kummituksia. Mieli on keskittynyt vauvaan eikä siihen, mihin nyt joku tavara tulee laskettua, jos vaikka alkaa vauva itkeä tai joku soittaa.
Minusta ap:lla alkaisi olla aika varata käynti psykiatrille - mutta ei julkiselle, sillä siellä teistä tehdään tällaisen asian ollessa kysymyksessä lastensuojeluilmoitus hyvin herkästi. Oireet kuitenkin viittaavat aika vakaviinkin juttuihin kuten alkavaan psykoosiin.
[/quote]
No miten selität sen että myös mies on kuullut ääniä ja myös hänen tavaroitaan on hävinnyt? Onko hänkin psykoosissa? Ja vauva kans?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan vielä kun meidän esikoisemme oli sylivauva joskus kymmenen vuotta sitten. Silloin tällöin sekin kohdisti katseensa esim sylissä olkani yli jonnekin ja saattoi jopa osoittaa sormella, siis käyttäytyi aivan samoin kuin olisi nähnyt siellä ihmisen, vaikka olimme huoneessa kahden. Panihan se miettimään...
Psykiatria on suurta huijausta. Silloin, kun on kyseessä elimellinen aivotoiminnan häiriö erinäisistä syistä johtuen, se kuuluisi hoitaa somaattisella puolella! Ei ole mitään syytä miksi se hoidetaan psykiatrisella ja aletaan lässyttää lapsuudesta.
Toinen vaihtoehto on sitten pahat henget, jos kuulee ja näkee asioita mitkä eivät ole tästä maailmasta. Vain nämä kaksi ovat totta.
Älä ap kuuntele näitä psykiatria suosittelevia. Se on bisnes missä liikkuu suuret rahat, mutta potilaan rahat kyllä menevät aivan hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valistunut aikuinen ihminen ei enää nykyisin usko mihinkään henkiolentoihin (jumaliin, piruihin, tonttuhin eikä kummituksiin). Psykiatriakin tieteellisyys voidaan pitkälti kyseenalaistaa (esim. neuroleptien vaikutusekanismihan on edelleen selvitämättä).
Lukekaa Harry Pottereita ja nauttikaa kauhukirjallisuudesta - mutta olkaa arkielämässänne realisteja ja säilyttäkää terve suhteellisuudentajunne!
akklames kilnhos ketrinah groni meh klanesha
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko tuota asiaa enää selvemmn ilmaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ensinnäkin, ei mitään syytä pelkoon. Useimmiten henget ovat jääneet rakennuksiin (etenkin taloihin) sen takia, että ovat tunteneet elossa ollessaan eniten kodikseen paikan. Harvemmin henget jäävät kummittelemaan taloihin, jos eivät ole viihtyneet siellä. Eriasia on tietysti esim vanhat mielisairaalat ym, jossa ovat saattaneet elää ja kuolla tuskallisesti. Mutta yleensä vanhemmissa omakotitaloissa hengen läsnäolo tarkoittaa vain positiivista asiaa: se on ollut jonkun ihmisen rakas koti, jossa on vietetty hyvä elämä, ja on syystä tai toisesta jäänyt "välitilaan", ja silloin päätynyt omaan rakkaimpaan kotiinsa.
Meidän edellisessä kodissamme (vanha pieni rintamamiestalo) eleli kanssamme siellä asumisen ajan henki, joka oli ilmiselvästi paikan edellinen omistaja, vanha pappa. Tämä kyseinen vanha pappa oli rakastanut taloa ylikaiken, vaimo oli kuollut ja lapset eivät enää olleet läheisiä, joten talo oli hänelle lähellä sydäntä. Hän kuoli maalatessaan talon kattoa, ja tipahti syystä tai toisesta katolta, ja kuoli. Ensi kertaa taloa katsoessamme tunsin hyvin voimakkaan tunteen, että talo oli lämmin henkinen. Jotenka päätös sinne muuttamisesta oli helppo. Henki eli kanssamme siellä koko ajan, alussa ensimmäiset "kohtaamiset" olivat pelottavia, koska en uskonut asiaan, mutta kun opiskelin asiaa tarkemmin, ymmärsin että ei ole syytä pelätä. Meillä oli myös vastaavanlaisia tapahtumia talossa: yläkerrasta kuului ääniä, ennenkaikke askelten ääniä, sekä tavarat vaihtelivat paikkoja tai katosivat, ja ulkoa takapihalta kuului aina kummallista ääntä.
Eräänä päivänä kun olin päättänyt suhtautua asiaan positiivisesti, olin yksin kotona ja kävin keskustelua ääneen, jossa kerroin, että meillä ei ole mitään sitä vastaan että talossamme asustelisi joku henki, ja esittelin meidät ketä olemme, ja lupasin pitää talosta hyvää huolta, ja lupasin, että tulemme viettämään paljon hyviä ja onnellisia hetkiä talossa :) Sen jälkeen äänet hiljenivät, ja tavarat eivät kadonneet enää juurikaan. Tilanne rauhottui kaikinpuolin, mutta edelleen tunsin, että joku oli aina välillä huoneessa seurailemassa tilannetta. Huonoina päivinä, jos oli riitaa tai paljon stressiä, yläkerrasta alkoi taas kuulua askeleita. Mutta aina rauhoittui kun oli taas neutraalimpi ilmapiiri. Ajattelin, että mietin tätä vanhan papan henkeä enemmänkin "suojelusenkelinä" taikka sellaisena henkenä, kuka vahtii että "rauha ja onnelisuus" säilyy.
Kun olin itselleni ja miehelleni saanut mielenrauhan (ja samalla koiralle), elämä talossa oli hyvää.
Nyt muutimme vuodenvaihteessa eri paikkakunnalle, uuteen taloon, jossa minkäänlaisia "ongelmia" ei ole ollut. Tämä on suhteellisen uusi talo, ja saamiemme tietojen perusteella edellisestä kahdesta omistajasta, ei ole kukaan kuollut tai vastaavaa täällä talossa. Mielenkiinnolla odotan, kun edellinen pariskunta rakasti niin paljon tätä taloa, ja myivät sen vain, koska olivat jo niin vanhoja, että muuttaako jommankumman henki tänne takaisin, kun kuolevat.
Tsemppiä ja ymmärrystä sulle! Kaikenlaisten asioiden kanssa tulee toimeen, kun vain osaa suhtautua oikein, ja olla ennakkoluuloton! :)
Ap! Jos sinulla on älypuhelin niin niihin saa nykyään kytkettyä kamerayhteyden, joka reagoi koviin ääniin jne. Just ostin uuden puhelimen ja myyjä tyrkytti tällaista valvontakameraa. Saat puhelimeen ilmoituksen viestillä, jos on outoja ääniä tai liikettä asunnossa. Jätettiin vielä ottamatta kun olen jäämässä äitiyslomalle ja miehestä tuntui että hän sitten vahtisi minua kotona :D Mutta saatan harkita kun menen takaisin töihin ja lapset on koulussa + keskenään kotona.
Tuollaisella voit vahtia alakertaa kun olet ylhäällä jne. Ja moni kuulemma vahtii lasten päiväunia ja heräämistä nykyään tuollaisella. Ei ollut kauhean kallis systeemi edes.
Meillä kerrostaloasunnossa myös syttynyt lamppu yöllä itsekseen. Mies luuli minun sytyttäneen sen yöllä olohuoneeseen. En ollut edes herännyt yöllä. Pari kertaa kotiin tullessa lasten paikoillaan oleva keppihevonen on hirnunut leikkihuoneessa, jossa ovi on kiinni. Reagoi siis vain liikuttamiseen normaalisti. Mies sanoi kerran tunteneensa kuinka yhdessä makuuhuoneista olisi joku. Samoin minä kerran luulin miehen jo tulleen kotiin ja hämmästyin kun hän sitten ovesta tulikin. Olin ihan varma, että täällä oli jo joku.
Meidän ekaluokkalainen ei yhtäkkiä enää suostu olemaan yksin kotona. Pitkään oli mennyt hyvin, mutta yhtenä päivänä alkoi selittämään miten joku kävelee hänen takanaan täällä. Hän kuulee askeleet jne. Olen pistänyt lapsen mielikuvituksen piikkiin jne, mutta ihmeellistä että aiemmin halusi olla kotona yksin ja se oli kivaa. Nyt ei jää millään tänne. Ja näistä valo tms asioista on jo aikaa eikä olla lapselle puhuttu niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fiksuinta ja halvinta tässä nyt on vaan pyytää pappia siunaamaan talo. Unohtakaa valvontakamerat, psykiatrit ym. Ei tässä nyt todisteita tarvita, vaan asiantuntija, joka saa kotirauhan palaamaan - ja se on tässä tapauksessa pappi tai uskovien rukousryhmä. Psykiatrit eivät ymmärrä näistä asioista höykäsen pölähtämää. He ovat mielen, eivätkä hengen ammattilaisia.
Papille ei tarvitse välttämättä kertoa syytä siihen, miksi kodindiunauksen haluaa. Eräiden tuttavieni luona kummitteli, eivätkä he haluneet asiasta papille kertoa. Pappi suoritti kodinsiunauksen vakiokaavalla kaikkien perheenjäsenten läsnäollessa, ja kummittelu loppui. Jälkikäteen he sanoivat kyllä, että pappi tuntui arvaavan jotain, mutta ei ottanut asiaa puheeksi. Kodinsiunaustahan ei ole varsinaisesti tarkoitettu miksikään eksorkismiksi, vaan sen voi pyytää kuka vaan halutessaan. Tässä tietoa aiheesta:
http://evl.fi/EVLfi.nsf/0/62077DDCFE16D09FC2256FEA003B87C0?OpenDocument〈=FI
http://evl.fi/EVLfi.nsf/0/FBEDD155A9663E53C225749B0037486A?OpenDocument〈=FI
http://evl.fi/ulkosuomalaiset/evl_Content1D5832
http://www.evl.fi/kkh/to/KJM/toim-kirja/56_kodin_siun.pdf
[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 03:16"]
Psykiatria on suurta huijausta. Silloin, kun on kyseessä elimellinen aivotoiminnan häiriö erinäisistä syistä johtuen, se kuuluisi hoitaa somaattisella puolella! Ei ole mitään syytä miksi se hoidetaan psykiatrisella ja aletaan lässyttää lapsuudesta.
Toinen vaihtoehto on sitten pahat henget, jos kuulee ja näkee asioita mitkä eivät ole tästä maailmasta. Vain nämä kaksi ovat totta.
Älä ap kuuntele näitä psykiatria suosittelevia. Se on bisnes missä liikkuu suuret rahat, mutta potilaan rahat kyllä menevät aivan hukkaan.
[/quote]
Niin, ihan hyvin ap voi mennä yleislääkärinkin vastaanotolle. Ja puhua josko tutkittaisiin somaattisella puolella. Jos on kyse esim aivotoiminnan häiriöstä niin silloinhan neurologi hoitaa.
Mistä te nyt tiedätte että se on joku henki? Mä veikkaan että se on kotitonttu, kun noita pulliakin himoitsee. Sille kannattais varmaan jättää vaikka puurolautanen yöksi pöydälle.
Kun näistä asioista on kovin paljon epäselvyyttä, niin tässä tietolähteitä:
Kirjoja:
Pekka Sartola: Näkymätön maailma - Enkelit ja demonit
Tormod Engelsviken: Vapaaksi paholaisen vallasta
Derek Prince: He karkottavat demoneja tai englanninkielisenä
Derek Price: They Shall Expel Demons
Gabriele Amorth: An Exorcist Tells His Story
Gabriele Amorth: An Exorcist - More Stories
http://www.google.fi/search?tbm=bks&hl=fi&q=Kurt+E.+Koch&btnG= (joistakin kirjoista voi lukea pitkiä näytteitä)
Nettisivustoja:
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Riivaajistavapautuminen2.htm
http://www.greatbiblestudy.com/demonic_houses.php
http://www.thetruelight.net/personalstories/maxwell.htm
Nettikirjoja ja artikkeleita:
http://www.google.fi/search?tbm=bks&hl=fi&q=Kurt+E.+Koch&btnG=
http://doveministries.com/sites/default/files/Deliverance%20from%20Demons%201%20for%20web.pdf
http://www.newwineonline.com/files/pdf/publications/newwineDES.pdf
http://www.rapidresponsereport.com/briefingpapers/DemonPossession30.pdf
http://www.apts.edu/aeimages/File/AJPS_PDF/00-1-scarter.pdf
http://www.newwineonline.com/files/pdf/publications/newwineWIB.pdf
http://www.wlsessays.net/files/FrankExorcism.pdf
http://morsechurch.org/documents/On%20Exorcism.pdf
http://www.scripturecatholic.com/dprayers.pdf
http://associatepastor.patholliday.com/basic_deliverance.pdf
Ap, jos te olette miehenne kanssa molemmat herkkiä ja olet puhunut miehelle näistä paljon, ei ole mikään ihme, jos hänkin alkaa "kuulla ääniä". Ehkä te olette ruvenneet kiinnittämään huomiota liikaa siihen, jos jostain löytyy tavara, johon ette muista sitä jättäneenne.
Vauvojen kanssa muisti pätkii. Mitä jos ottaisitte pienen (hermo)loman jä lähtisitte vaikka viikoksi etelään sieltä kodista toistenne pelkoja ruokkimasta.
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 11:16"]
Meillä paukkuu talo lämmönvaihteluiden vuoksi. Kuulostaa etäiseltä koska kuuluu ulkoa. Minusta nuo kaikki muut asiat menevät hajamielisyyden piikkiin. Meilläkin on monesti kadonnut aivan mystisesti tavaroita ja sitten ne joskus löytyvät jostain loogisesta tai epäloogisesta paikasta. Tavaraa menee myös vahingossa roskiin.
[/quote]
Ai hajamielisyyden piikkiin kun iso kirjahylly kaatuu itsestään ullakolla?