Lue keskustelun säännöt.
Olenko oikeasti tulossa hulluksi vai kummiteleeko meillä :-(?!
12.04.2013 |
Nolottaa edes täällä kirjoittaa tätä, ääneen en uskalla kellekään sanoa kun hullun leima on sillä sinetöitä loppueläkäksi. Alan olla ihan korvia myöten täynnä tätä taloa. Muutettiin pari vuotta sitten vanhaan omakotitaloon. Kaikki meni hyvin varmaan ensimmäisen vuoden, en tarkkaan muista. Sitten tulin raskaaksi ja jäin varhain kotiin. Pistin kaiken oman höperöitymisen piikkiin, ajattelin että olen hajamielinen ja kotona olo saa seinät vain kaatumaan päälle. Mies oli ja on töissä pitkää päivää.
Nyt syksystä asti on kaikenlaista pientä ollut koko ajan. Tavaroita häviää kuin tuhka tuuleen. Ja siis sellaisia, että kukaan ei niitä pölli. Meillä on kadonnut mystisesti mm. pyyhe, kahvikuppi, vanha kalenterini, fairy-pullo (?!) jne. ja olen 100% varma, että ne eivät ole täällä talossa missään. Olen käynyt joka helkkarin kaapin, laatikon ja sängynalusen läpi. Mies ei ole niihin koskenut, vakuuttaa kiven kovaa. Minä en ole niitä ottanut tai käyttänyt katoamista edeltäneinä aikoina. Ja vauva on 8kk, ei voi syyttää lastakaan siis. Lemmikkejä ei ole. On myös ollut tilanteita, että aivan varmasti olen jättänyt tavaran eri paikkaan kuin mistä se lopulta löytyy. tyyliin olen laskenut kännykän lipaston päälle ja vielä mielessäni miettinyt, että olkoot nyt tuossa niin otan sen siitä kun lähdetään ulos. Kun palaan hakemaan sitä, se ei ole siinä, vaan vessassa/keittiön pöydällä jne. En kerta kaikkiaan tajua, olenko muka voinut monta kertaa muistamattani siirtää tavaraa?? Kerran pari vielä selittyisi sillä, mutta että joka viikko?
No, laitoin nuo jonkun alkavan dementian piikkiin ja yritin vain unohtaa tapahtuneen. Nyt on ruvennut kuulumaan jatkuvaa kovaa kolinaa. useampina päivinä silloin tällöin, mutta olen vain yrittänyt ajatella, että kuuluu vanhan talon ääniin...En vain pysty enää selittämään itselleni niitä ääniä tuolla. Heräsin tänäkin aamuna siihen, että ihan kun joku paukuttaisi ovea. No, ei ollut ovella eikä talossa ketään. sama KOVA kolina on jatkunut pitkin päivän, en tiedä mistä päin taloa se tulee kun tuntuu kuuluvan aina etäisesti olin missä huoneessa tai kerroksessa tahansa. Kuulostaa siltä kuin katolta vyöryäisi lumet kerralla (lumet lähteneet jo aika päiviä sitten, ei ole siis sitä) tai kun jotain isoa huonekalua siirreltäisiin. Apua, tulen hulluksi.
Aiemmin talvella luulin, että mies kaatoi jotain yläkerrassa kun kuului niin kova kolina alakertaan asti. Kysyin mitä tapahtui ja mies oli ihan hölmistynyt, ei mitään. Ihmettelin mistä se ääni sitten tuli ja kun asiaa selviteltiin, ainoa selittävä asia oli, että tyhjässä vaatehuoneessa oli kaatunut hylly. Tosta noin vaan, ei mitään järkevää syytä miksi olisi kaatunut.
Vauvakin säikäyttää minut välillä. Kun esim. vaihdan vaippaa selin oviaukkoon ja muuhun huoneeseen, tulee tunne että joku katselee meitä. Siis ihan järjetöntä, tiedän! Vauvakin saattaa välillä äkisti ikäänkuin säpsähtää (niin kuin kuulisi ääntä ja kääntyisi sen suuntaan, tai näkisi jotain mielenkiintoista liikettä) ja kääntää pään ihan "epäloogiseen" suuntaan kesken meidän juttelun. Tuijottaa herkeämättä ja keskittyneesti "tyhjyyteen", aivan kuin katsoisi jotain mielenkiintoista (ihmistä, eläintä, ääntä pitävää lelua tms.). Vaikka siellä ei ole kuin valkoinen seinä tai tyhjä oviaukko.
Inhoan olla talossa yksin. mies ei tunne oloaan mitenkään kummalliseksi täällä ja naureskelee vain, että vaimo se näkee kummituksia. Minua ei se vitsi enää naurata kun pelkään jo kohta mielenterveyteni puolesta. Tilanne on jo edennyt niin pitkälle, että tuntuu kauhealta jättää vauvaa hetkeksikään yksin edes nukkumaan, vessareissun ajaksi jne. Kun on sellainen olo, ettei olla talossa kahdestaan...
Voi apua, mitä teen :-( ? En uskalla sanoa tästä kenellekään kun eihän ihmiset ymmärrä. En minäkään olisi ymmärtänyt ennen tätä, olisin pitänyt ihan kahelina henkilöä, joka alkaa panikoimaan tämmöisestä. Vai olenko vain tulossa hulluksi ;..(
Kommentit (243)
Jotenkin outo juttu, että ap. lopetti tänne kirjoittamisen eikä edes kertonut, kävikö pappi tekemässä kodin siunaamisen.
Onkohan ap:lle sattunut jotain, vai voisiko olla mahdollista, että hän olisi ollut kuitenkin niin itsekäs tyyppi, että vaikka tosi monet halusivat häntä auttaa ja olivat ystävällisiä ja empaattisia häntä kohtaan, niin hän vain jättäisi heillekin kertomatta, mitä hänelle ja heidän talossaan tapahtuville asioille kuuluu ja loppuiko äänet ja tavaroiden katoamiset?
Tietenkin käy mielessä sekin vaihtoehto, että oliko hän kuitenkin jotenkin mieleltään järkkynyt?
Mietin, ottiko hän yhteyttä siihen toimittajaan, joka halusi tehdä hänestä jutun? Onko sellaista kummitusjuttua missään lehdessä näkynyt ko. vuonna?
Monilla muillakin on samantapaisia kokemuksia. Olin niin "tonttu", että jaksoin lukea koko ketjun, myös siinä toivossa, että saisin kuulla, mitä ap:lle kuuluu, mutta myös siksi, että meidänkin kodissa kuuluu ääniä ja katoaa tavaroita sekä minulta että mieheltäni, emmekä ole ainoita, jotka ovat kuulleet esim. askelten ääniä kodissamme.
En kuitenkaan ala tänne niistä enempää kirjoittaa, mutta toivon, että ap. kertoisi tilanteestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käpylässä haamu Kotipizzan valvontakamerassa, ja kymmenen poliisipartiota ei saanut sitä kiinni.
Oi, minun tyttäreni rakastaisi asua tuollaisessa talossa. Hänen tädillään Englannissa on iso talo, missä kummittelee pieni tyttö, jolla on palvelijan asu. Minun tytär siellä ollessaan ( n. 8-vee) istui pimeässä portaikossa ullakolle ja odotti tätä näkyä....minä taas olen säikky, kuin mikä tälläisten suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Hei.Otappa yhteys Tiina Lindholmiin , Esko Jalkasen työn jatkaja. Etsi sanat Esko Jalkanen linkki. Pääset kysymyspalstalle. Tiina auttaa ja hänellä on nyt myös kummitusten valoon ohjaamispalsta. Katso linkistä.
Kaikkea Hyvää sinulle ja perheellesi.
Olen henkilökohtaisesti tavannut aikoinaan Esko Jalkasen erään nuorisojärjestön vuosipäivillä ja mies oli todella sekaisin. Väitti mm. tietävänsä meitä katsomalla piilevät sairautemme. Minulla oli muka vikaa toisessa munuaisessa - olen tosin lähes 30 vuotta nyt elellyt ilman että tämä vika olisi mitenkään ilmennyt. Puhui satuolennoista ja lähteiden voimasta ja lähteiden voimatkin tiesi siellä käymättä kun sanoi hänelle paikannimen. Hohhoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voi hyvinkin kummitella. Itse olen ollut aina erityisherkkyyden yhtenä puolena herkkä vaistoamaan energioita, ja lapsesta asti olen kokenut näitä mitä kummituksiksi ja hengiksi sanotaan. Ne eivät ole kovin harvinainen ilmiö varsinkaan vähän vanhemmissa taloissa tai erilaisissa laitoksissa myöskään. Se että ovat huomiota herättävän aktiivisia materiaalisessa maailmassa niin että aiheuttavat selkeitä ääniä, esineiden siirtymisiä tms. on kyllä selvästi harvinaisempaa kuin henget itse. Jotain ne yleensä haluavat kertoa silloin jos käyttävät energiaansa yrittämään saada elävät huomaamaan itsensä. Joskus sitä, että haluaisivat jo jatkaa maan päältä eteenpäin mutta eivät uskalla/osaa. Joskus on jokin selvittämätön asia mikä sitoo maan päälle, jotkut taas ei ymmärrä olevansa kuolleita.
Tavalliset edesmenneiden henget eivät kuitenkaan ole eläville vaarallisia mitenkään, niitä ei tarvitse pelätä. Henkimaailmassa valitettavasti on myös muunlaisia henkiä, tietoisesti pahantahtoisia henkiolentoja sieltä pimeämmältä puolelta, mutta nämä ovat onneksi harvinaisia. Kahdesti olen törmännyt tällaiseen eikä kumpikaan ollut yksityisen ihmisen nykyisin asuttu koti vaan toinen oli suuren julmuuden menneisyyden näyttämö ja toinen talo jossa oli harjoitettu tieten tahtoen noituutta ja yhteyden etsimistä henkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei.Otappa yhteys Tiina Lindholmiin , Esko Jalkasen työn jatkaja. Etsi sanat Esko Jalkanen linkki. Pääset kysymyspalstalle. Tiina auttaa ja hänellä on nyt myös kummitusten valoon ohjaamispalsta. Katso linkistä.
Kaikkea Hyvää sinulle ja perheellesi.Olen henkilökohtaisesti tavannut aikoinaan Esko Jalkasen erään nuorisojärjestön vuosipäivillä ja mies oli todella sekaisin. Väitti mm. tietävänsä meitä katsomalla piilevät sairautemme. Minulla oli muka vikaa toisessa munuaisessa - olen tosin lähes 30 vuotta nyt elellyt ilman että tämä vika olisi mitenkään ilmennyt. Puhui satuolennoista ja lähteiden voimasta ja lähteiden voimatkin tiesi siellä käymättä kun sanoi hänelle paikannimen. Hohhoijaa.
En tätä Jalkasta tiedä, mutta uskon kyllä että tuollaiset kyvyt on ihan mahdollisia. Aika ja paikka ovat lopulta vain illuusioita, samoin se että ihmisten tietoisuudet olisi toisistaan täysin erillisiä niin että toisen täytyisi aina välittää tieto esim. jostain lähteestä puhumalla tai viemällä toinen sinne. Olen itse tavannut henkilön joka harjoitti tällaisia asioita ja vakuutuin kyllä ihan totaalisesti kyvyistä. Kokeilinkin session aikana niin, että kysyin erilaisia juttuja vain hiljaa mielessäni sanomatta mitään, ja tämä ihminen vastasi heti kysymyksiin ihan kuin olisin kysynyt ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me asuimme myös talossa jossa tapahtui selittämättömiä ilmiöitä ja mies vain naureskeli että vaimo näkee haamuja, kummitukset pitää vaimolle seuraa jne. Vähättely jatkui vielä siinäkin vaiheessa kun olin jo todella peloissani enkä tahtonut jättää tuolloin 2v tyttöä yksin edes päiväunille makkariin kun tunsin ettei olla kahdestaan .Yläkerrasta kuului ääniä kuin joku rullaisi tietokonepöydän tuolia tai aukoisi kylppärissä kaappeja, tavarat vaihtelivat itsekseen paikkaa, huoneiden ovet aukenivat, tyttö osoitteli portaisiin ja oli levoton. Sitten kerran oltiin saunassa koko porukka ja takaisin tullessa oli uuninpellit nostettu alalaatikosta keittiön pöydälle , mies kalpeni ja oli ihan että mitä hittoa onko täällä joku?
En tiedä miksi kummitus siirtelisi uuninpeltejä mutta olen todella iloinen siitä, että olimme kys. omakotitalossa vain vuokralla ja pääsimme helposti muuttamaan pois !
Olisipa kiva tietää, mitä tämän ketjun aloittajalle kuuluu nykyään. Ovatko muuttaneet talosta pois, vai onko joku saanut selvitettyä hänen kertomansa ongelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tässä kävi, olisi kiva tietää.
Hommaa manaaja ja manatkaa ne henget helvettiin sieltä häiritsemästä.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota kuva aina tavaroista jotka lasket pöydälle :) Saat varmuuden liikkuvatko oikeasti itsekseen
Hellurei! Minulla on hiukan huono päivä tänään, joten innostuin kuunteleman tuben ihmeellisestä maailmasta kummitustarinoita ja sit tietty mulle tuli hirvee vimma päästä jakamaan omia kokemuksia.
Koin teini-ikäni loppuvuosina muutamia asioita ja suurin osa niistä keskittyy isäni omakotitaloon. Historiaa tästä talosta, jota siis suppeasti tiedän. Tämä kyseinen talo on siis 1800-luvun loppupuolella rakennettu hirsitalo joka on aikoinaan -60 luvulla siirretty pojoisesta tänne uudenman alueelle. Talossa asui isääni ennen iäkäs nainen, jonka mies oli menehtynyt vuosia sitten (sitä ei tiedetä menehtyikö hän tässä kyseisessä talossa). Kun isäni muutti tähän taloon asuin vielä äitini kanssa ja veljeni taas isäni kanssa tässä kyseisessä talossa.
Veljeni sanoi äidilleni kokeneensa tuntemuksi meidän huoneessa, minä taas vähän sivusin asia koska minä en niin tuntenut kun välillä olin viikonloppuja isällä veljeni kanssa. Ainoa asia oli minkä huomasin oli se, et mun ja mun veljen huone oli jääkylmä muuhun taloon verrattuna. Meillä oli myös matka patteri raahattuna keskelle sitä huonetta ja jouduin edelleen kerrospukeutumaan tässä kyseisessä huoneessa myös keskellä kesää.
Nyt sitten mun omiin kokemuksiin, joita koin isäni hirsitalossa. Aloin siis pikkuhiljaa näihin aikoihin jäämään kokonaan isälleni, sillä minulla tuli ongelmia äitini kanssa. Tämä kummittelu alkoi sillä, et näin kerran unta silloisesta ihastuksestani ja hän otti minua käsivarrestani kiinni siinä unessa. Kun aamulla heräsin minulla oli peukalon kokoinen pyöreä mustelma suunillen siinä kohti käsivarttani, josta tämä ihastus oli ottanut minua kiinni. Huom sänkyni oli huoneen nurkassa. Seinä päätyävasten ja seinä toisella sivulla ja hyllykköjä tai mitään muita esineitä ei ollut ruuvattuna seinään, joten en voinut sattumalta vahingoittaa itseäni mihinkään.
Eräs päivä olin tullut koulusta kotiin ja olin hetken yksin, sillä veljeni ja isä sekä puoli-äiti olivat keskustassa hoitamassa asioita. Olin meidän huoneesssa näpyttelemässä puhelintani sängyllä ja mulla oli huoneen ovi auki. Yhtäkkii kuuluu olohuoneesta sellainen ääni kuin lattialamppu olisi kaatunut parkettilattialle ja sen muovikupu hajonnut. Säpsähdin tietenkin ja menin katsoman tilannetta samalla keksinen puoli-äidille syytä miksi lamppu oli hajonnut. Kun saavuin olohuoneeseen tämä kyseinen lattia lamppu oli paikoillaan ja kaikki oli ennallaan. Tunsin kuinka pelko valtasi kehoni ja laitoin kengät jalkaan ja menin pihasaunan kuistille ja soitin veljelleni, et milloin he tulevat takaisin ja kerroin tapahtuneesta veljelleni.
Sit aloin saamaan öisin tuntemuksia et jokin lihaksikas ja iäkäs mies olisi seissyt sänkyni vierellä mut en siis nähnyt ketään se oli vain aistin varaista kokemusta.
Sit yks kerta kun me olitiin syöty jotain ruokaa jonka kanss oli muussia meidän puoli-äiti oli käskenyt meidän laittaa se muussikattila yhteen välihuoneeseen, joka oli siis jääkappiviileä. Laitoimme sen sinne ja menimme veljen kanssa uimaan. Tultuamme takaisin meidän puoli-äiti huutaa kurkku suorana ja syyttää mun veljeä muussi sotkusta joka oli tässä välihuoneessa. Laitoimme siis tämän kattilan sinne välihuoneen lattialle ja kannen sen päälle. Nyt se oli ylös alaisin ja muussit pitkin lattia. Joko meidän puoli-äiti teki lpsellisen jekun tai tämä oli yliluonollista. Outoa se kuitenkin oli.
Ajattelin nyt siis jakaa tämän kokemuksen ja mahdollisesti kulla toisten ihmisten ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9 vuotta vanha ketju.Oletteko vielä talossa.Miten jatkossa?
Oot vaan väsynyt. Ne ovat juuri ne kuuluisat äitiaivot. Kaikki hukkuu ja asiat unohtuvat..... Väsyneenä saattaa vaikuttaa heittää täyden fairypullon roskiin eikä muista itse edes tehneensä mitään sellaista....
Kummituksia ei ole olemassa...
Vierailija kirjoitti:
Hellurei! Minulla on hiukan huono päivä tänään, joten innostuin kuunteleman tuben ihmeellisestä maailmasta kummitustarinoita ja sit tietty mulle tuli hirvee vimma päästä jakamaan omia kokemuksia.
Koin teini-ikäni loppuvuosina muutamia asioita ja suurin osa niistä keskittyy isäni omakotitaloon. Historiaa tästä talosta, jota siis suppeasti tiedän. Tämä kyseinen talo on siis 1800-luvun loppupuolella rakennettu hirsitalo joka on aikoinaan -60 luvulla siirretty pojoisesta tänne uudenman alueelle. Talossa asui isääni ennen iäkäs nainen, jonka mies oli menehtynyt vuosia sitten (sitä ei tiedetä menehtyikö hän tässä kyseisessä talossa). Kun isäni muutti tähän taloon asuin vielä äitini kanssa ja veljeni taas isäni kanssa tässä kyseisessä talossa.
Veljeni sanoi äidilleni kokeneensa tuntemuksi meidän huoneessa, minä taas vähän sivusin asia koska minä en niin tuntenut kun välillä olin viikonloppuja isällä veljeni kanssa. Ainoa asia oli minkä huomasin oli se, et mun ja mun veljen huone oli jääkylmä muuhun taloon verrattuna. Meillä oli myös matka patteri raahattuna keskelle sitä huonetta ja jouduin edelleen kerrospukeutumaan tässä kyseisessä huoneessa myös keskellä kesää.
Nyt sitten mun omiin kokemuksiin, joita koin isäni hirsitalossa. Aloin siis pikkuhiljaa näihin aikoihin jäämään kokonaan isälleni, sillä minulla tuli ongelmia äitini kanssa. Tämä kummittelu alkoi sillä, et näin kerran unta silloisesta ihastuksestani ja hän otti minua käsivarrestani kiinni siinä unessa. Kun aamulla heräsin minulla oli peukalon kokoinen pyöreä mustelma suunillen siinä kohti käsivarttani, josta tämä ihastus oli ottanut minua kiinni. Huom sänkyni oli huoneen nurkassa. Seinä päätyävasten ja seinä toisella sivulla ja hyllykköjä tai mitään muita esineitä ei ollut ruuvattuna seinään, joten en voinut sattumalta vahingoittaa itseäni mihinkään.
Eräs päivä olin tullut koulusta kotiin ja olin hetken yksin, sillä veljeni ja isä sekä puoli-äiti olivat keskustassa hoitamassa asioita. Olin meidän huoneesssa näpyttelemässä puhelintani sängyllä ja mulla oli huoneen ovi auki. Yhtäkkii kuuluu olohuoneesta sellainen ääni kuin lattialamppu olisi kaatunut parkettilattialle ja sen muovikupu hajonnut. Säpsähdin tietenkin ja menin katsoman tilannetta samalla keksinen puoli-äidille syytä miksi lamppu oli hajonnut. Kun saavuin olohuoneeseen tämä kyseinen lattia lamppu oli paikoillaan ja kaikki oli ennallaan. Tunsin kuinka pelko valtasi kehoni ja laitoin kengät jalkaan ja menin pihasaunan kuistille ja soitin veljelleni, et milloin he tulevat takaisin ja kerroin tapahtuneesta veljelleni.
Sit aloin saamaan öisin tuntemuksia et jokin lihaksikas ja iäkäs mies olisi seissyt sänkyni vierellä mut en siis nähnyt ketään se oli vain aistin varaista kokemusta.
Sit yks kerta kun me olitiin syöty jotain ruokaa jonka kanss oli muussia meidän puoli-äiti oli käskenyt meidän laittaa se muussikattila yhteen välihuoneeseen, joka oli siis jääkappiviileä. Laitoimme sen sinne ja menimme veljen kanssa uimaan. Tultuamme takaisin meidän puoli-äiti huutaa kurkku suorana ja syyttää mun veljeä muussi sotkusta joka oli tässä välihuoneessa. Laitoimme siis tämän kattilan sinne välihuoneen lattialle ja kannen sen päälle. Nyt se oli ylös alaisin ja muussit pitkin lattia. Joko meidän puoli-äiti teki lpsellisen jekun tai tämä oli yliluonollista. Outoa se kuitenkin oli.Ajattelin nyt siis jakaa tämän kokemuksen ja mahdollisesti kulla toisten ihmisten ajatuksia.
Omakotitaloissa on yleensä hiiriä ja rottia. Ne tee tuhoja ja pitää meteliä. Unissaan voi painaa itse itselleen mustelmia ja kauhukohtauksissa voi nähdä outoja asioita.
Meillä kummitteli, kun oltiin vuokralla oman talon remontin ajan.
Mutta aika äkkiä tuntui, että ne kummitukset oli ikäänkuin jotenkin ärtyneitä, se ilmapiiri oli kireä ilman että meidän perhe oli kireä. Ne ei kai kestäneet 7 kissaamme, luulen.
Parissa kk kummittelu loppui, ei näkynyt enää outoja varjoja, eikä kuulunut outoja ääniä. Sitten kuulin yhtä taloa alempana kadullamme asuneen nuorehkon naisen kuolleen äkilliseen sydänkohtaukseen, mikä oli outoa koska hän oli aika nuori, eikä hänellä ollut sydänsairautta. Naapurit puhuvat hänen pelästyneen jotakin,ja siksi saaneen sydänkohtauksen. Ei saatu selville, mikä oli pelästyttänyt.
Väkisin tuli mieleen, että sinnekö meidän kissojen häätämät kummitukset meni, mene ja tiedä.
Uppia jos ap vielä sattuisi palstailemaan.
Parasta on muuttaa kolisevasta talosta pois ennen kuin on myöhäistä.
Itse asun talossa johon minut tuotiin 50-luvun lopulla ja tapasin kaikki ihmiset jotka olivat talon rakentaneet ja talossa asuneet.
Heidän kanssaan olen asunut talossa 70 vuotta koska he edelleen elävät kanssani henkinä ja elämisestä aiheutuu kolinaa.
Meillä on myös alkanut tapahtua kummia sen jälkeen, kun kerran huoltomies tuli omilla avaimilla sisään korjaamaan kaappien saranoita, vaikka olin kieltänyt, ettei asuntoon saa tulla silloin, kun emme ole paikalla. Nostin siitä melkoisen metelin.
Olemme asuneet tässä asunnossa yli 3 vuotta, mutta vasta puolen vuoden ajan on asioita tapahtunut. Kukaan läheiseni ei ole kuollut, Kukaan tämän asunnon entinen omistaja ei ole kuollut asuntoon - en usko, että olisi kyse kummittelusta.
Tuon huoltomiehen käynnin jälkeen on alkanut kadota tavaroita, ihan outoja tyyliin yksi lautanen, purkinavaaja, kattilankansi, wc-paperirulla, kuppi, kynä jne.
Helposti voisi ajatella, että olen nuo itse hukannut, mutta kun minulla on sellainen tapa, että kaikilla tavaroilla on omat paikkansa kaapeissa, pöydällä jne., joten kaikki tavarat ovat siis tosi hyvässä järjestyksessä ja kukaan muu kuin minä ei meillä tiskihommia hoida tai konetta tyhjennä, joten aina laitan kaikki samaan paikkaan. Olen siis ollut todella ihmeissäni, että yhtäkkiä joku noista ei ole ollutkaan samassa paikassa, eikä niitä löydy koko talosta, ei mistään.
Se wc-paperirulla sitten. Laitamme aina heti toisen rullan, kun toinen loppuu. Olihan se outoa, kun olin juuri aamulla laittanut uuden rullan paikalleen, mieskin sen ehti nähdä. Töistä tultua rulla oli kadonnut.
Tekeekö se loukkaantunut huoltomies nyt kiusaa, vai mistä on kyse? Pitänee varmaan hankkia se kamera meillekin.