Lue keskustelun säännöt.
Olenko oikeasti tulossa hulluksi vai kummiteleeko meillä :-(?!
12.04.2013 |
Nolottaa edes täällä kirjoittaa tätä, ääneen en uskalla kellekään sanoa kun hullun leima on sillä sinetöitä loppueläkäksi. Alan olla ihan korvia myöten täynnä tätä taloa. Muutettiin pari vuotta sitten vanhaan omakotitaloon. Kaikki meni hyvin varmaan ensimmäisen vuoden, en tarkkaan muista. Sitten tulin raskaaksi ja jäin varhain kotiin. Pistin kaiken oman höperöitymisen piikkiin, ajattelin että olen hajamielinen ja kotona olo saa seinät vain kaatumaan päälle. Mies oli ja on töissä pitkää päivää.
Nyt syksystä asti on kaikenlaista pientä ollut koko ajan. Tavaroita häviää kuin tuhka tuuleen. Ja siis sellaisia, että kukaan ei niitä pölli. Meillä on kadonnut mystisesti mm. pyyhe, kahvikuppi, vanha kalenterini, fairy-pullo (?!) jne. ja olen 100% varma, että ne eivät ole täällä talossa missään. Olen käynyt joka helkkarin kaapin, laatikon ja sängynalusen läpi. Mies ei ole niihin koskenut, vakuuttaa kiven kovaa. Minä en ole niitä ottanut tai käyttänyt katoamista edeltäneinä aikoina. Ja vauva on 8kk, ei voi syyttää lastakaan siis. Lemmikkejä ei ole. On myös ollut tilanteita, että aivan varmasti olen jättänyt tavaran eri paikkaan kuin mistä se lopulta löytyy. tyyliin olen laskenut kännykän lipaston päälle ja vielä mielessäni miettinyt, että olkoot nyt tuossa niin otan sen siitä kun lähdetään ulos. Kun palaan hakemaan sitä, se ei ole siinä, vaan vessassa/keittiön pöydällä jne. En kerta kaikkiaan tajua, olenko muka voinut monta kertaa muistamattani siirtää tavaraa?? Kerran pari vielä selittyisi sillä, mutta että joka viikko?
No, laitoin nuo jonkun alkavan dementian piikkiin ja yritin vain unohtaa tapahtuneen. Nyt on ruvennut kuulumaan jatkuvaa kovaa kolinaa. useampina päivinä silloin tällöin, mutta olen vain yrittänyt ajatella, että kuuluu vanhan talon ääniin...En vain pysty enää selittämään itselleni niitä ääniä tuolla. Heräsin tänäkin aamuna siihen, että ihan kun joku paukuttaisi ovea. No, ei ollut ovella eikä talossa ketään. sama KOVA kolina on jatkunut pitkin päivän, en tiedä mistä päin taloa se tulee kun tuntuu kuuluvan aina etäisesti olin missä huoneessa tai kerroksessa tahansa. Kuulostaa siltä kuin katolta vyöryäisi lumet kerralla (lumet lähteneet jo aika päiviä sitten, ei ole siis sitä) tai kun jotain isoa huonekalua siirreltäisiin. Apua, tulen hulluksi.
Aiemmin talvella luulin, että mies kaatoi jotain yläkerrassa kun kuului niin kova kolina alakertaan asti. Kysyin mitä tapahtui ja mies oli ihan hölmistynyt, ei mitään. Ihmettelin mistä se ääni sitten tuli ja kun asiaa selviteltiin, ainoa selittävä asia oli, että tyhjässä vaatehuoneessa oli kaatunut hylly. Tosta noin vaan, ei mitään järkevää syytä miksi olisi kaatunut.
Vauvakin säikäyttää minut välillä. Kun esim. vaihdan vaippaa selin oviaukkoon ja muuhun huoneeseen, tulee tunne että joku katselee meitä. Siis ihan järjetöntä, tiedän! Vauvakin saattaa välillä äkisti ikäänkuin säpsähtää (niin kuin kuulisi ääntä ja kääntyisi sen suuntaan, tai näkisi jotain mielenkiintoista liikettä) ja kääntää pään ihan "epäloogiseen" suuntaan kesken meidän juttelun. Tuijottaa herkeämättä ja keskittyneesti "tyhjyyteen", aivan kuin katsoisi jotain mielenkiintoista (ihmistä, eläintä, ääntä pitävää lelua tms.). Vaikka siellä ei ole kuin valkoinen seinä tai tyhjä oviaukko.
Inhoan olla talossa yksin. mies ei tunne oloaan mitenkään kummalliseksi täällä ja naureskelee vain, että vaimo se näkee kummituksia. Minua ei se vitsi enää naurata kun pelkään jo kohta mielenterveyteni puolesta. Tilanne on jo edennyt niin pitkälle, että tuntuu kauhealta jättää vauvaa hetkeksikään yksin edes nukkumaan, vessareissun ajaksi jne. Kun on sellainen olo, ettei olla talossa kahdestaan...
Voi apua, mitä teen :-( ? En uskalla sanoa tästä kenellekään kun eihän ihmiset ymmärrä. En minäkään olisi ymmärtänyt ennen tätä, olisin pitänyt ihan kahelina henkilöä, joka alkaa panikoimaan tämmöisestä. Vai olenko vain tulossa hulluksi ;..(
Kommentit (243)
Lue Cecelia ahernin kirja Ihmemaa, niin tiedät missä kadonneet tavarat ovat.
Talon äänet ovat luonnollisia rakenteiden elämisestä johtuvia, joita on kaikissa puurunkoisissa taloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, tiedän myös miltä sinusta tuntuu, koska olen kokenut samanlaista.
selvittäkää esim. naapureilta, mitä talossa tai talon paikalla on teitä ennen ollut. tarkistakaa, ettei siellä ole vanhoja esineitä tai vaatteita ja viekää ne pois.
pyydä ajatuksissasi ja ääneen, että vieraat menisivät valoa kohti. ajattele rakkautta ja lämpöä. rukoilkaa isä meidän -rukousta ääneen. jos tilanne ei rauhoitu tai pahenee, miettikää muuttoa muualle.
voimia ja hyviä ajatuksia koko perheellenne.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 19:54"]
ap, tiedän myös miltä sinusta tuntuu, koska olen kokenut samanlaista.
selvittäkää esim. naapureilta, mitä talossa tai talon paikalla on teitä ennen ollut. tarkistakaa, ettei siellä ole vanhoja esineitä tai vaatteita ja viekää ne pois.
pyydä ajatuksissasi ja ääneen, että vieraat menisivät valoa kohti. ajattele rakkautta ja lämpöä. rukoilkaa isä meidän -rukousta ääneen. jos tilanne ei rauhoitu tai pahenee, miettikää muuttoa muualle.
voimia ja hyviä ajatuksia koko perheellenne.
[/quote]
Poltergeistit on ainakin ilmeisesti tullut katsottua.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 19:23"]
Lue Cecelia ahernin kirja Ihmemaa, niin tiedät missä kadonneet tavarat ovat.
Talon äänet ovat luonnollisia rakenteiden elämisestä johtuvia, joita on kaikissa puurunkoisissa taloissa.
[/quote]
aika jännä kun meillä on 100-vuotias hirsitalo ja vielä kolme kerrosta (kellari ja ullakko mukana) eikä täällä tosiaan neljään vuoteen mitä ollaan asuttu ole kuulunut mitään kovia "talon elämisestä" johtuvia ääniä. Ei tosiaankaan yhtään mitään. Uskon kyllä, että semmoista on olemassa, mutta ei nyt varmaan päivittäistä ryminää sentään?
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 15:21"]
Todella mielenkiintoista, teeppä webbikameralla sellainen tempaus, että jätät sen päälle jonnekkin nurkkaan missä yleensä tapahtuu liikettä/ valojen syttymistä nukkumaan mennessä.
Piilotappa kamera jonnekkin hyllylle yms. että ei ihan heti ole käsillä.
Nähdään millainen häntäveikko siellä yöllä heiluu. Jos jotain tapahtuu, kelaa nauha - katso mitä videolla näkyy ja päivitäppä tapahtumat meille tänne vauvapalstalle :)
T: Innostunut hyypiö
[/quote]Vielä parempi: lataa klipit Youtubeen, tee vaikka oma Henkien talo-kanavasi, ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä asuin pari vuotta rintamamiestalossa skitsofreniaa sairastavan anopin kanssa. Anopilla oli vaikka mitä höpöjuttuja, yläkerrassa varsinkin koko ajan kuulema lappasi vierasta porukkaa jne..
Ikävä myöntää, että silloin tällöin kuulin itsekin kolinaa yläkerrasta, kun siellä ei varmuudella ollut ketään. Ja jotain outoja pikkujuttuja sattui. Itse olen jopa tylsähkö realisti, en hihhuli tai uskovainen.
Ei kai sitä kaikkea voi selittää järjellä. Ihan tyytyväinen olin silti kun muutettiin tuosta talosta pois.
AP, tulethan taas kertomaan kuulumisia!
Tarinasi on todella kiehtova, ja toivon, että löydätte ratkaisun tilanteeseenne.
T. Yksi, joka ei sulje pois kummitusten mahdollisuutta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on ollut tosi paljon samanlaisia kokemuksia kuin AP:llä. Lapsuuteni kotitalossa, jossa äitini edelleen asuu, kummitteli aina. Asuin tuossa talossa yli 16 vuotta. Välillä oli rauhallisempia jaksoja, välillä taas tosi aktiivisia.
Juuri tuollaista samanlaista: tavarat vaihtoivat paikkaa ja katoilivat. Esim iso tuoli oli kesken koulupäiväni siirtynyt huoneen nurkasta keskelle lattiaa, vaikka talo oli ollut tyhjä... Kerran olohuoneen lamppu tippui keskelle lattiaa, vaikka sitä paikallaan pitävät ruuvit olivat edelleen katossa. Tauluja tippui useinkin, vaikka naulat olivat edelleen seinässä ja pidikkeet ehjät. Ihan kuin taulut olisi vaan nostettu pois seinältä ja asetettu nojalleen seinää vasten. Kerran näin astian liikkuvan pöydällä itsestään.
Ääniä oli TOSI paljon. Kellarin ovi kävi tuon tuostakin, joku paiskoi sitä kiinni niin että koko talon pääty tärisi. Öisin, kun kaikki olivat nukkumassa. Veljeni asui kellarin yläpuolella olevassa huoneessa ja pelkäsi jytinöitä ihan järjettömästi. Rappusissa kuului usein askelten ääniä ja yläkerrassa myös. Outoja jysäyksiä, kuin kirjoja olisi paiskottu yms. Kellarissa mehupullot kilisivät ja kalisivat kuin joku olisi niitä järjestellyt, vaikkei siellä ollut ketään.
Ovet menivät lukkoon ja auki, valot päälle ja pois, radiot päälle ja oudoille kanaville ihan miten sattuu. Valokuvissa näkyi joskus outoja suttuisia hahmoja.
Talossa oli aina tosi kummallinen tunne. En koskaan halunnut jäädä sinne yksin, enkä edelleenkään halua, vaikka olen aikuinen ja perheellinen jo. Käyn äidin luona tosi harvoin nykyään tästä syystä. Erityisesti kellari ja yläkerran toinen makuuhuone ovat sellaisia paikkoja, joita ajatellessakin tulee kylmät väreet. En koskaan viettänyt noissa huoneissa aikaa yksin, en ikinä.
Monenmonet ihmiset ovat näitä ääniä ja ilmiöitä todistaneet viimeisen 25 vuoden aikana, eli ei todellakaan ole vaan muutaman ihmisen mielikuvituksen tuotetta. Kodin siunaamisesta ei mitään hyötyä ollut (isäni oli pappi btw), mutta rauhallisesta pyytämisestä ja tiukasta komentamisesta jonkin verran.
Itse olen yliopistolla koulutettu, erittäin rationaalinen luonnontieteilijä. On vaan hyväksyttävä se, että kaikkia asioita ei minunkaan opinnot pysty selittämään.
Tsemppiä AP, et ole hullu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ota tuohon hulluuteen kantaa, tiedänpähän vaan omista kokemuksista että kaikki olevainen ei ole silmin nähtävissä.
Mutta onko ongelma oman pään sisällä vai talossa - mulle auttoi, kun kokosin viimein itseni ja pidin puhuttelun: tämä on MINUN kotini nyt, pysy erossa minun perheestäni. (Vakuutinko itseni vai mahdollisen aaveen, en tiedä) mutta sen jälkeen en pelännyt enää.
Keitä sille kahvit, sitähän se vinkkaa kun kahvikupit katoaa ja pulla ilmestyy pöydälle. Ja pyydä jatkamaan matkaa, tämä on nyt sinun maailmasi, sinun kotisi.
Hullut eivät tiedosta olevansa hulluja. Joten ap ei ole hullu. Henkimaailma on olemassa ja siinäkin tässä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin 8 vuotta 80-luvun perustalossa. Siellä oli alusta asti painostava tunnelma. Ekana vuotena vessan seinään kiinnitetystä muovisesta hammasmuki telineestä mukit lenteli pitkin lattioita ihan omia aikojaan. Vessan ovi oli kiinni, mikään vetokaan ei käynyt sinne ja jos tiedätte telineen mitä tarkoitan niin merkillistä, että kaikki mukit ja harjat siitä tippuivat ryminällä yhtäaikaa ja teline oli ihan tiiviisti seinässä kiinni. Monesti oli sellainen olo, että joku on siellä hiippailemassa. Kuulin naapureilta pari vuotta muutosta, että talon rakentanut mies oli murhannut itsensä.
Alku hässäköiden jälkeen tilanne rauhottui moneksi vuodeksi, mutta sitten kun olin muuttamassa pois talosta sattui muutamia outoja juttuja. mm. rullaverhon lanka ja pallo alkoi heilumaan sivuttaissuunnassa tosi nopeaa vauhtia. Pysähtyi ja aloitti uudestaan. Joo, sähköpatteri oli siinä alapuolella, mutta kumma juttu, että se ei aiemmin ollut heilunut vimmatusti edestakaisin.
Niin että uskon ap:ta. Laitappas kuulumisia jos ennätät!
[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 11:58"]
Skepsis maksaa hyvän palkkion oikeista kummituksista. Kannattaa lyödä rahoiksi.
[/quote]
On muuten aika outoa, että ne ei tämän kaltaisia ilmiöitä saanut edes siinä kummitusohjelmassa näkyviin, mitä ihan tuikitavalliset AV-mammat tekee...
Riivatut talot, vai mikä se oli suomeksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 11:00"]Ei ole provo! Kummittelu on aika yleistä, ja ennen vanhaan nämä asiat osattiin Suomessakin paremmin, kun kansalaisten raamatuntuntemus oli vahvempi. Tätä se vieraantuminen uskonnosta teettää! Netin englanninkielisiltä sivustoilta sitä vastoin tietoa löytyy. Vaikka millä mitalla.[/quote]
Et taida olla kristitty?
Todella mielenkiintoista, teeppä webbikameralla sellainen tempaus, että jätät sen päälle jonnekkin nurkkaan missä yleensä tapahtuu liikettä/ valojen syttymistä nukkumaan mennessä.
Piilotappa kamera jonnekkin hyllylle yms. että ei ihan heti ole käsillä.
Nähdään millainen häntäveikko siellä yöllä heiluu. Jos jotain tapahtuu, kelaa nauha - katso mitä videolla näkyy ja päivitäppä tapahtumat meille tänne vauvapalstalle :)
T: Innostunut hyypiö
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 15:21"]
Todella mielenkiintoista, teeppä webbikameralla sellainen tempaus, että jätät sen päälle jonnekkin nurkkaan missä yleensä tapahtuu liikettä/ valojen syttymistä nukkumaan mennessä.
Piilotappa kamera jonnekkin hyllylle yms. että ei ihan heti ole käsillä.
Nähdään millainen häntäveikko siellä yöllä heiluu. Jos jotain tapahtuu, kelaa nauha - katso mitä videolla näkyy ja päivitäppä tapahtumat meille tänne vauvapalstalle :)
T: Innostunut hyypiö
[/quote]Se kun ei se kukko välttämättä käskien laula ..
Ei varmasti tule, jos tietaa, etta siella on tallentava kameravalvonta.
Hui, kuulostaa karmivalta. Itse muuttaisin varmasti hetimiten muualle sieltä! Itselläni ei onneksi ole vastaavia kokemuksia, mutta lähipiirissä on ollut kaksikin kummittelutapausta, joista on aika vaikea mennä sanomaan, ettei olisi olleet todellisia. Ne ihmiset on aivan tavallisia, eikä ole koskaan uskoneet "mihinkään tällaiseen". Toisessa tapauksessa äiti ja tytär näkivät kummituksen kävelevän seinästä mökkireissulla, ja sen jälkeen tuo äiti ei ole muuta voinut tehdäkään kuin puhua siitä ja yrittää selvittää asioita. Toisessa tapauksessa kälyni oli miehensä kanssa kyläilemässä vanhassa talossa, ja heillä tuli molemmilla siellä ihan kauhea olo henkisesti. Käly kertoi miehelleen ja mies hämmästyneenä totesi että hänellä on samanlainen olo. Sitten he kertoivat talon väelle, ja he kertoivat että heidän lapsi näkee jonkun mummon ja lapsen huoneessaan aina välillä. Sille aiemman tapauksen naiselle oli sanottu, että nuoret ja lapset olisivat herkempiä näille, mikä selittäisi sen, että vauvasi ehkä näkee kummituksen... On tällainen kyllä hurjaa! Itse olen ateisti ja erittäin skeptinen vielä muutenkin, mutta näiden edessä ei voi kuin mykistyä, kun ei muutakaan selitystä keksi...
Näitä kummitusyhdistyksiä on Suomessa, niillä on kaikenmaailman härveleitä.
AP, päivitäthän kuulumisia!