Ajatteletko salaa, että työpaikkakiusatut ihmiset ovat

Jos joku käyttäytyy työpaikalla ylimielisesti, vihaisesti, ym. Ei ole kanssa työntekijöiden tehtävä/velvollisuus kostaa samalla mitalla tai hiillostaa ulos. Vastata voi asiallisesti, että kyseinen käytös loukkaa ja aiheuttaa työtehtävien tekemiselle hallaa. Esimies on se joka hoitaa jatkokäsittelyn asiasta työntekijän/työntekijöiden kanssa.

Jos kiusaaminen on kiusatun syy: on vaikea/itsekäs yms. persoona, niin samalla logiikalla esimerkiksi lähisuhdeväkivallan uhri, hakattu vaimo on itse kerjännyt mieheltään turpaan; raiskattu nainen on halunnut tulla raiskatuski, koska on kävellyt minihameessa kadulla; auton alle jäänyt ihminen on itse kävellyt auton alle.....yms.

Meidän näkövinkkelistämme nainen kiusasi meitä ja takuulla omasta mielestään tuli kiusatuksi. Kysypä keneltä tahansa tässä 50 hengen työyhteisössä, niin saat kuulla että ko. ihminen oli VAIKEA!

Että kaikki kiusatut olisivat syypäitä tilanteeseensa ja kiusaajat uhreja. Jaa, miksiköhän missään tutkimuksissa työpaikkakiusaamisesta ei ole puututtu tällaiseen epäkohtaan?

Itse jouduin lähiesimieheni kiusaamisen kohteeksi aloittaessani työssäni pari vuotta sitten. Olin vastavalmistunut, ensimmäisessä oikeassa työpaikassani, pomoni taas tehnyt hommiaan parikymmentä vuotta ja rautainen ammattilainen ja esiintymiseltään hyvin vakuuttava.



Kiusaaminen oli niin vaivihkaista, että kesti kauan, ennen kuin edes tajusin, että sellainen ei ole ihan normaalia työpaikalla. Hän teetti minulla töitä, jotka eivät minulle kuuluneet ja vieläpä työajan ulkopuolella ja antoi ymmärtää, että se kuuluu asiaan ja jos valittaisin, tilalleni löytyisi kyllä muita. Jos onnistuin jossain hommassa tosi hyvin, kaappasi hän kunnian siitä itselleen vaikkei hänellä olisi ollut mitään tekemistä asian kanssa. Koeajalla hän yritti painostaa minua eroamaan vihjailemalla, että olin hänen mielestään ihan väärällä alalla. Ja kun se ei tehonnut, alkoi hän levitellä ylemmille esimiehilleen näitä " epäilyksiään" selkäni takana. Vaikka siis kenelläkään ei siihen mennessä (eikä sen jälkeenkään) ollut mitään valittamista siitä, miten työni hoidin. Kehityskeskustelussa hän antoi minulle surkeita arvosanoja ja perusteli sen olevan minun parhaakseni, että ymmärtäisin kehittyä. Pahimmillaan hän esitti varsin suoria kommentteja siitä, mitä ajatteli minun taidoistani äitinä ja siitä, että olin syntynyt kultalusikka suussa helppoon elämään. Ja nämä kommentit hän laukoi tapaamatta kertaakaan ketään perheestäni tai suvustani.



Mies oli niin läpeensä kiero, että sai aina tilanteet käännettyä omaksi edukseen ja minä kärsin, jollen tanssinut hänen pillinsä mukaan. Vasta kun minulle selvisi, etten ole suinkaan ainoa, jota hän työpaikallamme kiusasi, uskalsin alkaa pistää tosissani kampoihin parin muun työntekijän tuella. Sen jälkeen ei mennytkään kauaa, kun hän ilmoitti hakeneensa muita tehtäviä - ja onneksi tuli valituksi. Uusi pomo on ihan toista maata ja työpaikalla on ensimmäistä kertaa ihana, keskusteleva ja rento ilmapiiri.



Ja tosiaankaan en ole sitä mieltä, että olisin jotenkin olemuksellani tai luonteeni heikkoudella itse moisen kiusaamisen aiheuttanut. Kyllä siinä toisella osapuolella oli jotain selvittämättömiä traumoja itsensä kanssa.

jossa on tosi hyvä henki. Ainoastaan yksi nuori mies on jätetty ihan ulkopuolelle, hän on aina yksin eikä kukaan juttele hänelle.

Minua sitten säälitti tämä mies ja yritin kahvitauolla jutella hänelle.

Taisin sanoa jotakin siihen tyyliin, että kävin mieheni kanssa juuri siinä uudessa ravintolassa tuossa lähellä, suosittelen kun oli tosi hyvä paikka jne sellaista niitä näitä-jutustelua. Mies ei vastannut mitenkään, nyökkäili vain ja katseli ihan muualle.

Luovutin sitten aika nopeasti kun toinen oli niin vaivaantuneen oloinen ja toivotin hänelle hyvää työpäivän jatkoa, edelleen sain vastaukseksi nyökkäyksen.



No iltapäivällä pomo sitten tuli läksyttämään minua siitä, että olin kuulemma KIUSANNUT tätä miestä!

Olin kuulemma udellut häneltä henkilökohtaisuuksia jne. ja että tästä lähtien en kuulemma saa kiusata häntä!

Huh hui, nyt ymmärrän miksi kukaan ei juttele ko. miehelle, olkoon yksinään puolestani!!!!



Joten täytyy sanoa että kyllä, " kiusatut" aiheuttavat tämän ihan itse.

Vierailija:

olen vain todennut monta kertaa, että tilanne ei aina ole niin yksioikoinen miltä se näyttää. Että olisi vain paha-musta ja hyvä-valkoinen. Se maailma kuuluu toki G. Bushille ja miksei Walt Disneyllekin.

Ja toki on olemassa sairaita yksilöitä sairaissa työyhteisöissä. Ei työpaikan henkilödynamiikka ole kunnossa, jos siellä on aina löydyttävä yksi syyllinen esim. yrityksen huonoon tulokseen.

Muistanpa ravintola Eatzin, jossa entinen omistaja yritti etsiä sitä yhtä tarjoilijaa, joka pilaa HÄNEN ravintolansa maineen. Lienee turha sanoa, että yritys oli tuomittu epäonnistumaan, työfiiliksen prosessi toki vei kokonaan.

Itseäni on koulukiusattu, samoin mieheni. Olen nähnyt myös puhdasta työpaikkakiusaamista, jossa syyllinen ei ole kiusattu vaan sairas työyhteisö ja syy on surkean johdon. Sellainen yritys ei voi pitkän päälle kunnolla menestyä, koska sieltä puuttuu yhteishenki.

Asiat eivät silti ole yksioikoisia. Mieheni työpaikalla on yksi henkisesti hauras ihminen, joka tekee valituksia kaikista työkavereistaan. Miehestänikin, joka vaihtoi työvuoroa ja osui hänen kanssaan samaan vuoroon. Mieheni oli ohi kävellessään virnuillut juuri kuulemalleen vitsille. Luuloharhainen kävi tekemässä valituksen ja ukkoni soitti kiihtyneenä töistä että joutui ällistyksekseen kuulusteluun aiheesta: " Miksi olet kiusannut XXX:ää?"

Siinäpä oli huuli pyöreenä että mitä ja kuka? Hyvä että puututaan, mutta onko vika aina " kiusaajassa" ?

Mies sanoo nykyisin kiertävänsä tämän tyypin mahdollisimman kaukaa, jos sattuu näkemään, ei istu samaan kahvipöytäänkään, sitähän ei tiedä, jos vaikka tervehtii jotenkin väärällä tavalla, niin on kohta työpaikkakiusaaja. Mutta silloinhan hän syyllistyy eristämiseen....

Asiat ei ole mustavalkoisia!

toimintaa. Ei aikuisia ihmisiä palkata töihin, jotta he yrittäisivät ratkoa työpaikan ihmissuhteita niin mauttomalla ja lapsellisella tavalla...

AP, oletko itse kiusaaja, joka tällä kyseenalaisella aloituksellaan koettaa saada jotakin tukea ja hyväksyntää väärälle ja julmalle käytökselleen???

Tai siis paremminkin niin, että henkilön X kokema käytös työtovereiden taholta ei ole kiusaamista ikinä ollutkaan, vaan normaaliä käyttäytymistä, jonka tämä mieleltään sairas henkilö kääntää ja vääntää kiusaamiseksi?



Toki on olemassa ihan oikeaa työpaikkakiusaamista, jonka syy ei ole kiusatussa pätkääkään. Sellaisia kertomuksia tässäkin ketjussa on ollut muutama, esim. hoitoalalla työskennelleen kertomus siitä, miten häntä kiusattiin kun hänet valittiin sijaisen " paikalle" tai sen kertomus, jota esimies pompotti ja käskytti.



Mutta esim. se, että naureskelee vitsille jonkun ohi kävellessään, että menee juttelemaan jonkun yksinäisen näköisen kanssa, että välttelee jotakuta joka yrittää lähennellä, ei jaksa mielistellä jotain vaikeaa persoonaa vaan kohtelee häntä kuten kaikkia muitakin jne. EI OLE kiusaamista. EI ole, vaikka " kiusattu" näin kokisi. " Kiusaaminen" on tällöin ihan vain ns. uhrin oman pään sisällä!!!



Eikä tuon tosi asian toteaminen ole mitenkään julmaa tai lyödyn lyömistä.

Kolikolla on se kääntöpuoli.

vain kerran joutunut kiusatuksi. Mielestäni tämä ei ollut mitenkään syytäni. Nyt alkoi kuitenkin pelottamaan, sillä jos suurin osa ihmististä ajattelee kiusaamisesta kuten tällä palstalla, miten ihmeessä tulen silviytymään töissä kun hoitovapaan jälkeen joudun jälleen etsimään töitä. Edellisestä kiusaamisesta on jäänyt pahat tarumat ja itsetunto on tosi matalalla, tunnen itseni huonoksi ja osaamattomaksi jne. ja työhön meno on aika pelottavan tuntuista koska takaraivossa jyskyttää jos taas joudunkin kiusatuksi. Tämä ketju saa pelon vielä suuremmaksi koska olin ajatellut (ja yritän kyllä edelleenkin ajatella) että vika oli kiusaajissa eikä minussa. Mutta miksi ihmeessä näin moni puolustaa kiusaajia eikä kiusattuja?

Jos on niin huh huh! Mitä asialle muka voi tehdä kun toisella on ihan sairas mieli?

80

Kyllä minä ajattelen enemmin niin että kiusaajilla on kusta päässä. Ei mene kertakaikkiaan mulla jakeluun että aikuiset ihmiset kiusaa toisiaan. Ja sit vielä ihmetellään mitähän nykyisistä lapsista ja nuorista tulee.... ei hyvältä näytä kun kasvattajina on näitä työpaikkakiusaajia.



On tietysti niinkin että jollain on kertakaikkiaan niin hankala asenne työpaikka että kuvitteelee tulleensa kiusatuks... mutta ne onkin sit jo eri asia

suurin osa kiusatuista on on itse syyllisiä kiusaamiseen eikä niin että pääasiassa kiursaaminen on kiusatusta johtumatonta mutta välillä voi joku kokea että kiusataan vaikka toiminta onkin ihan normaalia ja kokija itse jotenkin " sairas" tms. mieleltään.

Vierailija:

usein itse hankalia ja sosiaalisilta taidoiltaan puutteellisia?

nykyisellä työpaikallani on eräs hlö joka on " kiusannut" useampaakin ihmistä ja suunnilleen kaikilla on mennyt häneen hermot..on todellakin mielenterveydeltään sairas ihminen, lapsellinen ja säälittävä minun mielestäni.

hankala ja sosiaalisilta taidoiltaan vajavainen. Sanoohan sen jo järkikin! Eihän kukaan älykäs, mukava ja empatiakykyinen ihminen päädy kiusaajaksi.

vastustaa ja paheksuu niin työpaikka- kuin kaikenlaista muutakin kiusaamista!

Vierailija:

Mutta miksi ihmeessä näin moni puolustaa kiusaajia eikä kiusattuja?

Työpaikallani on nainen, jolla on todella heikko itsetunto. Aluksi tulin hänen kanssaa hyvin juttuun ja sain päivittäin kuunnella hänen pohdintojaan siitä, että mitähän tuo-ja-tuo oikein tarkoitti kun sanoi sitä-ja-tätä ja tuokin tyyppi varmaan nauroi juuri hänelle, kun sattui hymyilemään hänen suuntaansa. Lopulta kyllästyin selittelemään hänelle muiden ihmisten tekoja, sillä kukaan ei oikeasti tehnyt/sanonut mitään väärää. Tämä nainen vain kuvitteli, että kaikki nauraa hänelle ja puhuu pahaa. Tällä naisella oli hirveä tarve myös alistaa muita työntekijöitä. Kaikki hommat piti hoitaa hänen ehdoillaan ja muut työntekijät pelkäsivät häntä.



Kerran sitten sattui niin, että sovin toisen työntekijän kanssa, että hoidamme erään homman tavalla A. Menin tiedustelemaan tältä naiselta, että sopiiko tällainen järjestely. Hän ei vastannut mitään, vaan käveli samantien työterveyshoitajalle ja haki sairaslomaa. Sairauslomalta palattuaan hän valitti kaikille, jotka jaksoivat kuunnella, ettei häneltä ollut kysytty mitään.



Tämän episodin seurauksena sain tarpeekseni tästä naisesta, enkä enään ollut hänen kanssaan tekemisissä, ellei ollut työnkannalta ihan pakko. En jaksanut jutella hänen kanssaan, koska minulla ei ollut yksin kertaisesti mitään sanottavaa hänelle. Hän rupesi välttelemään minua, ei tullut kahvioon jos istuin siellä vaan teki u-käännöksen ovella kun näki minut. Käytävällä kun hän kävelee vastaan, hän kääntää katseensa toiseen suuntaan. Minä en häntä varsinaisesti välttele, mutta en kyllä tarkoituksella hakeudu hänen seuraansa.



Tätä molemmin puolista puhumattomuutta oli kestänyt melkein vuoden, kunnes tämä nainen meni varaluottamusmiehelle itkemään että minä ja eräs toinen työntekijä kiusaamme häntä, kun emme juttele hänelle mitään työhön kuulumatonta. Olimme ihan ihmeissämme kiusaamissyytöksestä, koska tämä " puhumattomuus" oli minulle itselleni suuri helpotus. Onneksi varaluottamusmies oli tuntenut tämän naisen vuosia, ja tiesi millainen henkilö tämä on. Nainen ei itse edes tervehtinyt aamulla, vetäytyi yksinäisyyteen ja tulee sitten syyttelemään muita kiusaamisesta kun ei jutella niitä näitä.



Tässä tapauksessa tämä " kiusattu" henkilö on kyllä ihan itse aiheuttanut oman tilansa. Hän on aloittanut mykkäkoulun 95% meidän osaston henkilökuntaa kohtaan ja ihmettelee sitten kun kukaan ei juttele hänen kanssaan.



Niin se metsä vastaa kuin sinne huutaa.