Mitä jonkun lapsuudenystäväsi perheen tapaa/käytäntöä ihmettelit?

Yhden ystävän piti käydä koulun jälkeen suihkussa heti kotiin tultuaan, myös silloin, kun kaveri tuli kylään samaa matkaa. Kaverin ei sentään tarvinut käydä suihkussa heille mentyään.

Ekanakin mentiin koulun jälkeen jääkaapille hakemaan välipalaa mut jääkaapista löytyi vain mikrohampurilaisia ja leipä tarpeet. Otettiin leivät niin perheen äiti tuli pistämään jääkaapin ovessa olevan lapsilukon lukkoon joka oli niin korkealla ettei siihen yltänyt. Nuorin lapsi oli siis 9 eikä mikään taapero. Paria tuntia myöhemmin tuli kutsu syömään ja äiti olikin vain ottanut esille kasan näitä mikrohampurikaisia joita jokainen itse lämmitti ja söi. No tässä vaiheessa vielä mietin et ehkä tämä on vain poikkeus mut ku jatkossa kävin nii sama juttu joka kerta. Lapset sai syödäkseen vain leipää ja mikrohampurilaista.

Kerran tämä kaveri pääsi meille ha oli ihmeissää ku oli välipala vaihtoehtoja iha hedelmästä jogurttiin. Muroja ei ollut koskaan syönyt joten halusi maistaa. Ruuaksi isä teki kalakeiton ja kaveri ihmetteli et tehdäänkö kotonakin ruokaa. Hän luuli et vain koulussa on semmosta ruokaa. Hän alkoi tämän jälkeen käymään meillä paljon ja isä mielellää ruokki kaverinki

Kaverin kotona kahvinkeittimen suppiloon lisättiin uutta jauhettua kahvia entisten jo kertaalleen keitettyjen päälle. Meillä aina laitettiin kokonaan uudet .

Yhden kaverin luona ei saanut pestä paistinpannuja, kun se kuulemma pilaa pannun. Kieltäydyin jostain syystä aina paistamasta hänen luonaan kananmunia, kun pannussa oli sentin haiseva rasva/tahnakerros.

"Yhden ystävän luona ei saanut kiittää ruuasta, sillä ruuan valmistanut mummu olisi nolostunut. Tämä oli mielestäni melko erikoista."

Tämä oli ihmeisesti melko tavallistakin vanhemman kansan väelle, tällainen vaatimattomuus. Yhden ystävän luona oli sama. Kun menin mummun kamarin puolelle kiittämään ruuasta, kuten kotona oli opetettu, mummu tuhahti "älä sinä tule tänne kiittelemään"

Vierailija kirjoitti:

Yhden kaverin luona ei saanut pestä paistinpannuja, kun se kuulemma pilaa pannun. Kieltäydyin jostain syystä aina paistamasta hänen luonaan kananmunia, kun pannussa oli sentin haiseva rasva/tahnakerros.

Hyi ite oon myös joutunu tekee ruokaa tommoselle pannulla usein. Se on niin ällöttävää

Itse ihmettelin kerran 80-luvulla kaverin luons käydessä, että

A) isä teki heillä ruuan

B) sitä tarjottiin minulle

Meillä ei ollut lapsuudessa edes jouluisin koskaan tarjottu vieraille kahvia ja kahvileipää kummempaa.

Ystäväni joi myös aamuisin kaakaota ja söi leipää.

Meillä oli aina joka aamu kotona puuroa ja maitolasi.

Tämä nyt ei ihan aloitukseen kuulu, mutta kerron kuitenkin. Lapsena ihmettelin yhden koulukaverin luona käydessä miten minuun laskeutui jonkinlainen lämmin rauha. Olisin vaikka voinut muuttaa heille, mutta kaveri oli muutenkin suosittu ja äitini oli sitä mieltä, että kylillä ei luuhata. Äiti väitti sen johtuvan siitä, että kaverini perhe oli rikas.

Aikuisena tajusin, että ei he mitään rikkaita olleet, isä tavallinen tehdastyöläinen ja äiti osa-aikainen siivooja. Se lämmin tunne oli sitä, että siinä perheessä vallitsi rakkaus. Sen vaan aisti siitä ilmapiiristä, että vanhemmat rakasti toisiaan ja lapsiaan. Vanhemmat myös juttelivat meille kavereille ja se oli minusta hyvin hämmentävää. Meille ei kavereita saanut tuoda sisälle, joskus nähtiin pihalla, mutta silloinkin äiti vain tuhahteli paheksuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Yhden kaverin luona ei saanut pestä paistinpannuja, kun se kuulemma pilaa pannun. Kieltäydyin jostain syystä aina paistamasta hänen luonaan kananmunia, kun pannussa oli sentin haiseva rasva/tahnakerros.

Jos se oli valurautapannu, niin sellaista ei saakaan pestä, ja se menee pilalle, jos ei ole rasvainen. Toki enimmät rasvat voi käytön jäljiltä pyyhkäistä pois, mutta pesusta valurauta ei tykkää.

Kaverini sai lapsena usein ihmeellisiä "näpäytyslahjoja" Päällimmäisenä jäi mieleen hänen 6v synttärinsä. Oli kovasti toivonut Baby Bornia. Olin hänen luonaan kun hän avasi lahjansa. Olohuoneen lattialla oli Baby Bornin laatikko ja ystävä säntäsi onnesta soikeana avaamaan. Laatikossa oli sukat. Ystävä alkoi lohduttomana itkemään, kun hänen äitinsä tuli siihen ylimielinen virne naamallaan "Muistatkos sinä kun silloin jouluna söit siskosi kalenterista sen yhden suklaan omaan suuhun, tältä siskostakin tuntui silloin" ja elettiin tuolloin huhtikuuta. Nukke oli annettu pikkusiskolle sen sijaan ja kaveria oli jyrkästi kielletty koskemasta siihen. Minun kävi ihan kauheasti sääliksi kaveria ja annoin hänen aina luonani leikkiä omallani :(

Vierailija kirjoitti:

Kaverini sai lapsena usein ihmeellisiä "näpäytyslahjoja" Päällimmäisenä jäi mieleen hänen 6v synttärinsä. Oli kovasti toivonut Baby Bornia. Olin hänen luonaan kun hän avasi lahjansa. Olohuoneen lattialla oli Baby Bornin laatikko ja ystävä säntäsi onnesta soikeana avaamaan. Laa on Looptikossa oli sukat. Ystävä alkoi lohduttomana itkemään, kun hänen äitinsä tuli siihen ylimielinen virne naamallaan "Muistatkos sinä kun silloin jouluna söit siskosi kalenterista sen yhden suklaan omaan suuhun, tältä siskostakin tuntui silloin" ja elettiin tuolloin huhtikuuta. Nukke oli annettu pikkusiskolle sen sijaan ja kaveria oli jyrkästi kielletty koskemasta siihen. Minun kävi ihan kauheasti sääliksi kaveria ja annoin hänen aina luonani leikkiä omallani :(

Hyi mikä kamala äiti, minulla meni roska silmään kun ajattelin lapsi-minäni kaverisi asemaan.

Aina kun hain kaveri jonneki pihapeleihin tms, niin jostain makkarista tai kylppäristä kuului kaverin mutsin huuto: "Heikki ei lähde mihinkään ennen kuin on käynyt äidin kanssa saunassa." Ihmettelin vähän, että keskellä päivääkö.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin luona astiat pestiin vain kuumalla vedellä! Söi siellä usein. Ei oo allergioita ehkä siitä kiitos tälle perheelle 😂

Mutta hyi hitto!

Tuossa ei ihan oikeasti ole mitään erikoista tai väärää. Kuumalla vedellä saa tehokkaasti astioita puhtaaksi liasta ja bakteereista. Pesuaine on vain enemmänkin sellainen "varmistaja".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin luona astiat pestiin vain kuumalla vedellä! Söi siellä usein. Ei oo allergioita ehkä siitä kiitos tälle perheelle 😂

Mutta hyi hitto!

Tuossa ei ihan oikeasti ole mitään erikoista tai väärää. Kuumalla vedellä saa tehokkaasti astioita puhtaaksi liasta ja bakteereista. Pesuaine on vain enemmänkin sellainen "varmistaja".

Mistä asti rasva on liuennut veteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin luona astiat pestiin vain kuumalla vedellä! Söi siellä usein. Ei oo allergioita ehkä siitä kiitos tälle perheelle 😂

Mutta hyi hitto!

Tuossa ei ihan oikeasti ole mitään erikoista tai väärää. Kuumalla vedellä saa tehokkaasti astioita puhtaaksi liasta ja bakteereista. Pesuaine on vain enemmänkin sellainen "varmistaja".

Mistä asti rasva on liuennut veteen

Ei liukenekaan, mutta harvemmin lautasesta syötävä ruoka tai lasista juotava juoma on niin rasvaista, ettei lähtisi kuumalla vedellä ja harjalla puhtaaksi.

Kaikki lomat mökillä tai matkoilla.

Varmaan tosi kivaa lapsista kun ei näe kavereita koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Kaverini sai lapsena usein ihmeellisiä "näpäytyslahjoja" Päällimmäisenä jäi mieleen hänen 6v synttärinsä. Oli kovasti toivonut Baby Bornia. Olin hänen luonaan kun hän avasi lahjansa. Olohuoneen lattialla oli Baby Bornin laatikko ja ystävä säntäsi onnesta soikeana avaamaan. Laatikossa oli sukat. Ystävä alkoi lohduttomana itkemään, kun hänen äitinsä tuli siihen ylimielinen virne naamallaan "Muistatkos sinä kun silloin jouluna söit siskosi kalenterista sen yhden suklaan omaan suuhun, tältä siskostakin tuntui silloin" ja elettiin tuolloin huhtikuuta. Nukke oli annettu pikkusiskolle sen sijaan ja kaveria oli jyrkästi kielletty koskemasta siihen. Minun kävi ihan kauheasti sääliksi kaveria ja annoin hänen aina luonani leikkiä omallani :(

Tuohan on vaan oikein, kun kerran otti siskon suklaan luvatta. Ei niitä muksuja pidä silkkihansikkain käsitellä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei ihan aloitukseen kuulu, mutta kerron kuitenkin. Lapsena ihmettelin yhden koulukaverin luona käydessä miten minuun laskeutui jonkinlainen lämmin rauha. Olisin vaikka voinut muuttaa heille, mutta kaveri oli muutenkin suosittu ja äitini oli sitä mieltä, että kylillä ei luuhata. Äiti väitti sen johtuvan siitä, että kaverini perhe oli rikas.

Aikuisena tajusin, että ei he mitään rikkaita olleet, isä tavallinen tehdastyöläinen ja äiti osa-aikainen siivooja. Se lämmin tunne oli sitä, että siinä perheessä vallitsi rakkaus. Sen vaan aisti siitä ilmapiiristä, että vanhemmat rakasti toisiaan ja lapsiaan. Vanhemmat myös juttelivat meille kavereille ja se oli minusta hyvin hämmentävää. Meille ei kavereita saanut tuoda sisälle, joskus nähtiin pihalla, mutta silloinkin äiti vain tuhahteli paheksuvasti.

Olen vähän erikoisesta perheestä, mutta eräät erityiset/levottomasti kasvaneet ovat kiitelleet miten mukava meillä oli käydä.

Ei hienosteltu, äiti luki iltasatuja, isä oli ahkera ja rauhallinen.

Meillä oli hyviä leikkipaikkoja, emmekä keksineet typeryyksiä.

Kaverin luona oli pyykkikasoja joka paikassa. Neljä lasta ja vanhemmat asuivat kolmiossa. Jouluna vanhemmat ryyppäsivät ja isommat jäi vahtimaan pienempiä vanhempien lähtiessä isovanhempien kanssa baariin.

Vasta aikuisena tajusin, miten surkea elämä kaverillani oli. Itse olin ylemmän keskiluokan perheestä, johon edea ysärin lama ei ollut vaikuttanut mitenkään. Jotenkin ajattelin, että kaverin perheellä oli omasta halustaan erilainen tapa elää kuin omalla perheelläni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini sai lapsena usein ihmeellisiä "näpäytyslahjoja" Päällimmäisenä jäi mieleen hänen 6v synttärinsä. Oli kovasti toivonut Baby Bornia. Olin hänen luonaan kun hän avasi lahjansa. Olohuoneen lattialla oli Baby Bornin laatikko ja ystävä säntäsi onnesta soikeana avaamaan. Laatikossa oli sukat. Ystävä alkoi lohduttomana itkemään, kun hänen äitinsä tuli siihen ylimielinen virne naamallaan "Muistatkos sinä kun silloin jouluna söit siskosi kalenterista sen yhden suklaan omaan suuhun, tältä siskostakin tuntui silloin" ja elettiin tuolloin huhtikuuta. Nukke oli annettu pikkusiskolle sen sijaan ja kaveria oli jyrkästi kielletty koskemasta siihen. Minun kävi ihan kauheasti sääliksi kaveria ja annoin hänen aina luonani leikkiä omallani :(

Tuohan on vaan oikein, kun kerran otti siskon suklaan luvatta. Ei niitä muksuja pidä silkkihansikkain käsitellä.

Oikea rangaistus olisi ollut sellainen, että lapsi antaa omasta suklaakalenterista suklaan sisarelleen seuraavana päivänä. Ei niin, että rangaistuksen välillä on monta kuukautta. Tuo äiti kuulostaa hirviöltä.