Ajatteletko salaa, että työpaikkakiusatut ihmiset ovat

Henkinen väkivalta on pitkään jatkuvaa, toistuvaa kiusaamista, sortamista, mitätöintiä tai muuta kielteistä käyttäytymistä, jonka kohteena ihminen kokee itsensä puolustuskyvyttömäksi. Se voi kohdistua yhteen tai useampaan henkilöön.



Henkinen väkivalta tuntuu sen kohteeksi joutuneesta ahdistavalta, alistavalta, nöyryyttävältä, uhkaavalta ja järjettömältä.



Jokaisella työpaikalla syntyy ajoittain ihmisten välisiä konflikteja ja ristiriitoja. Kiusaajaksi koetaan yleensä työtoveri, esimies tai alainen. Henkinen väkivalta on yksilön oma kokemus, mutta tilanteessa voi olla myös muita tulkintoja ja näkemyksiä. Kaikki ristiriidat ja yhteentörmäykset eivät kuitenkaan ole kiusaamista.

verhoutua " kiusatun" rooliin. Silloin on heittänyt häränpyllyä se, kuka on kiusattu ja kuka ei.



Olen itse ollut joskus ahdistavissa työpaikoissa töissä - ja niistä kannattaa yleensä vain poistua, koska kaikki voivat huonosti. Ja niissä voi syntyäkin juuri tuota " oikeaa" kiusaamista, eli persoonasta riippumatta syrjitään/ahdistellaan.

Henkisellä väkivallalla on monia vakavia yksilöllisiä ja yhteisöllisiä seuraamuksia.



Yksilölle kiusaaminen voi aiheuttaa psyykkisiä ja/tai ruumiillisia oireita, omanarvontunto ja itseluottamus murenevat ja hyvinvointi ja jaksaminen heikkenevät jatkuvan painostuksen alla. Seurauksena voi olla sairastumista, työyhteisöstä syrjäytymistä, ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymistä, ääritapauksissa jopa itsemurhan vaara. Kiusaaminen vaikeuttaa työn tekemistä ja haitalliset vaikutukset ulottuvat työpaikalta kotiin ja ystäviin.



Työyhteisössä kiusaaminen näkyy ja tuntuu kielteisesti yhteisön toiminnassa ja heikentää muiden työyhteisön jäsenten hyvinvointia. Lisäksi henkisen väkivallan taloudelliset menetykset ovat merkittävät.

eli joskus voi myös noinkin karmeassa tilanteessa tarkastella omaa toimintaansa.

niin ei kai kenenkään ole pakko vapaaehtoisesti hakeutua sellaisen ihmisen seuraan, josta ei pidä. Siellä ruokatunnilla voi jokainen hakeutua siihen seuraan, missä viihtyy. Mutta sittenhän se kiusattu jää yksin, ja sekin on sitten kiusaamista!



Kertokaas nyt sitten miksi kenenkään pitäisi olla epämiellyttävän ihmisen kanssa tekemisissä enemmän kuin on välttämätöntä. Miksi kukaan uhraisi aikansa ja oman viihtyvyytensä ikävän ihmisen seuranpitoon, ettei tämä vaan tuntisi itseään kiusatuksi?



Sanokaa minua sitten suvaitsemattomaksi, mutta rajansa se on kiusatun työtovereiden jaksamisellakin.

Vierailija:

Kaikki ristiriidat ja yhteentörmäykset eivät kuitenkaan ole kiusaamista.

Ja lisäkommentti: en ole kiusaamassa ketään, koska yleensä ole itse henkilö, joka vetäytyy " sosiaalisista piireistä" vapaaehtoisesti sivummalle. Mutta _en_ ole kiusattu.

Jos ei itse noudata työpaikan pelisääntöjä, ei kannata harmitella jos ei suosio nouse.



Jos juo kolme pulloa kossua ja liftaa tuntemattoman miehen mukaan, tunkee alasti samaan punkkaan nukkumaan, ei mielestäni myöskään voi harmitella, jos mies alkaa lähennellä (edes unissaan). Väkivaltaan moinen tempaus ei luonnollisesti oikeuta.

räväkkä ja persoonallinen ihminen. Varmaan kaikki eivät hänestä pidä, mutta hän ei koskaan käyttäydy toisia kohtaan asiattomasti, on energinen ja työssään äärettömän taitava. (tätäkin vaikea hyväksyä, että se " ärsyttävä" voi olla työpaikan tähti tuloksissaan) Mutta kun joidenkin ihmisten on näköjään vaikeaa nähdä, että jokaisella on oikeus olla persoonallinen, kunhan kohtelee toisia asianmukaisesti ja hoitaa työnsä. Pitäisi olla samasta muotista, jotta hyväksyttäisiin...



Kuinka te voitte puolustaa kiusaajia? Kiusaaminen on väärin ja tuhoaa toisen ihmisen pikkuhiljaa. Ystäväni painostus ja alistaminen johti siihen, että hän alkoi pikkuhiljaa murtua ja käytös muuttui juuri siksi kuin väitettiin. Energinen ja taitava ihminen oli lähes vuoden sairaslomalla, nyt jatkaa toisessa työssä paljon hiljaisempana ja energiattomampana. Oliko tämä kenen etu? Tuhota iso osa 40-vuotiaan ihmisen persoonaa? Oletteko koskaan kuulleet vanhasta Stalinistisesta periaatteesta: " kun syyllinen tiedetään, rikoskin varmasti löytyy" . Kiusaaminen on usein juuri tälläistä!

Meidän töissä (tuli juuri ilmi) oli muutama hiljainen ihminen joutunut 30 vuoden ajan työpaikkakiusatuksi oman esimiehen johdosta. Se, miten ovat kestäneet vuosikymmeniä on ihme mutta tämä esimies on todella hirveä.



Nämä kiusatut ovat hiljaisia mutta todella mukavia ja herttaisia. Minusta jokainen tulee hyväksyä työyhteisössä sellaisena kun on. Järkyttävintä on että tämä esimies jatkaa työssään vaikka sai VAIN nuhtelut...

Siinä on työntekijät aika voimattomia. Surullista, että suomessa on tuollaista, mutta ei se ole edes harvinaista.

olen vain todennut monta kertaa, että tilanne ei aina ole niin yksioikoinen miltä se näyttää. Että olisi vain paha-musta ja hyvä-valkoinen. Se maailma kuuluu toki G. Bushille ja miksei Walt Disneyllekin.



Ja toki on olemassa sairaita yksilöitä sairaissa työyhteisöissä. Ei työpaikan henkilödynamiikka ole kunnossa, jos siellä on aina löydyttävä yksi syyllinen esim. yrityksen huonoon tulokseen.



Muistanpa ravintola Eatzin, jossa entinen omistaja yritti etsiä sitä yhtä tarjoilijaa, joka pilaa HÄNEN ravintolansa maineen. Lienee turha sanoa, että yritys oli tuomittu epäonnistumaan, työfiiliksen prosessi toki vei kokonaan.

Tietenkään kiusaaminen ei ole aina kiusatun vika. Mutta yhtä lailla kiusattu ei ole aina ihan viatonkaan. Katsokaa ulos ja huomaatte, että maailma ei todellakaan ole mustavalkoinen.

" Älä lyö lyötyä" ....Täällähän lyödään. En tajua, miten joku voi syyllistää kiusattua ihmistä. Kiusaaminen on sosiaalinen prosessi ja ryhmäilmiö. Kiusatun lisäksi on aina kiusaaja tai kiusaajat, lisäksi on aina nämä " kiusaajan tukijat" , jotka jollain tavalla osallistuvat kiusaamiseen, olemalla esim. passiivisia, antamalla asian tapahtua...sekin on jo kiusaamista, että ei puutu ko. tilanteeseen. Kiusatulla harvoin on tukijoukkoja takanaan. Ihminen on niin raadollinen eläin, että tapaa mennä vahvemman/voittajan puolelle.



Kiusatuksi voi joutua aivan normaali ihminen, monesti kyllä herkempi tai kiltimpi tai jollain tavalla yhteisöstä poikkeava ihminen " otetaan uhriksi" . Kiusaajat ovat monesti luonteeltaan sellaisia, että he osaavat valita joukostaan sopivan uhrin. Jos silmätikuksi joutunut ei jostain syystä uhriudu, nämä kiusaajat kyllä nopeasti etsivät uuden uhrin.



Kiusaajatyypi on monesti henkisesti häiriintyneempi kuin uhrinsa. Heillä on aina joku motiivi, miksi toimivat niin, monesti se on oma paha olo.

Ja toiset lukevat sen yleistäen kaikkiin kiusattuihin. Ei ihme, jos tekee pahaa lukea. Erottakaa kuitenkin jyvät akanoista ja miettikää, mistä milloinkin puhutaan ennen kuin tuomitsette toisia kiusaajiksi.

Hän oli tosi ovela. Etsi uhrikseen aina sen luokan heikoimman ja kilteimmän tytön, ja pyysi tältä sitten apua kaikenlaisiin arjen askareisiin. Ja kuten voitte kuvitella, niin sokea tarvii apua monenmoisissa jutuissa: opiskelussa, liikkumisessa, kaupoilla, postin avaamisessa, jne. Tämä tyttö ei halunnut käyttää avustajaa, sillä hän halusi tulla toimeen omillaan.



Omillaan hän tulikin toimeen, kunhan joku kiltti kaveri aina auttoi ruokalassa ruuat lautaselle, etsi repusta oikeat paperit, saattoi kotiin, jne. Kun ensimmäinen auttaja huomasi väsyvänsä pahasti, hänellä alkoikin olla kiireitä, kun sokea pyysi apua. Mutta ei se mitään - apuahan voi pyytää seuraavalta luokkatoverilta! Ja kuka kehtaa kieltäytyä, kun sokea pyytää!! Näin jokainen luokallamme joutui tytön uhriksi, kunnes jokainen vuorollaan väsyi ja alkoi välttelemään sokeaa, ettei joutunut kieltäytymään avunpyynnöstä. Tyttö alkoi jäädä yksin ja lopulta keskeytti opinnot.



Kuka siinä nyt sitten kiusasi ja ketä? Ensin sokea kiusasi meitä jokaista vuorollaan ja sitten me kollektiivisesti häntä.

Siskoni on yksi näistä ammattikiusatuista. Häntä on kiusattu päiväkodissa, viidessä eri koulussa, yliopistossa, kahdessa kesätyöpaikassa (neljästä) ja kaikissa kolmessa pidempiaikaisessa työpaikassaan. Nyt on työttömänä/sairaspäivärahalla ja nyt sitten kiusataan taloyhtiössä ja kaikki tietysti johtuu siitä, että hän on niin kiltti, herkkä räiskyvän erilainen ja pätevä persoona, että kaikki kadehtivat. Minä harkitsen muuttoa Timbuktuun ja yhteystietojeni muuttamista salaisiksi päästäkseni hänestä eroon.

Sosiaalisesti lahjakas osaa suhtautua kaikenlaisiin ihmisiin. Ja kukaan ei ole tahallaan esim. ujo, sellaiseksi synnytään. Te, jotka hyväksytte hiljaisempien kiusaamisen, olisiko mielestänne parempi vaihtoehto, että he joutuvat jäämään työelämästä pois ja saisitte verovaroistanne kustantaa heidän ylläpitonsa? Antakaa jokaisen tehdä työnsä rauhassa.

Jos kotielämässä meni huonosti, sen huomasi. Kiukuissaan paiski laatikoita, ärähteli pomoille, jne..

Ja kun kaiken huipuksi ei ollut mikään välkky, niin huomasi varmaan tulleensa kiusatuksi, vaikka meidän näkökulmastamme kiusasi meitä. Tilanne johti siihen että loppujen lopuksi hänet maksettiin ulos, ensin nöyryytettiin alentamalla ja oli aikoja sairaslomalla, joten ei kun ulos vaan.

Joten on helppo yhtyä näihin mielipiteisiin, että asioilla on aina kääntöpuolensa.

Okei. Kyseinen ihminen käyttäytyi huonosti, mutta kollektiivinen nöyryytys ja kiusaaminenko on vastaus???? Eli kaikki yhtä vastaan.

--

Tilanne johti siihen että loppujen lopuksi hänet maksettiin ulos, ensin nöyryytettiin alentamalla ja oli aikoja sairaslomalla, joten ei kun ulos vaan.

--

Oikeinko hekumoit tällä pätkällä? Kehtaatkin... Käyttäytyi kiusattava, miten vaan, niin se ei ole oikeutus tuhota toinen ihminen! Esimiehen on puututtava työntekijän käytökseen ja ohjattava tarvittaessa tukitoimiin tai annettava varoitus. Sakinhivutus on väärä tapa ja sitä paitsi laiton.

Vierailija:

Jos kotielämässä meni huonosti, sen huomasi. Kiukuissaan paiski laatikoita, ärähteli pomoille, jne..

Ja kun kaiken huipuksi ei ollut mikään välkky, niin huomasi varmaan tulleensa kiusatuksi, vaikka meidän näkökulmastamme kiusasi meitä. Tilanne johti siihen että loppujen lopuksi hänet maksettiin ulos, ensin nöyryytettiin alentamalla ja oli aikoja sairaslomalla, joten ei kun ulos vaan.

Joten on helppo yhtyä näihin mielipiteisiin, että asioilla on aina kääntöpuolensa.