Ajatteletko salaa, että työpaikkakiusatut ihmiset ovat

Mutta kyllä joskus kiusattu omalla toiminnallaan edesauttaa kiusatuksi joutumista.

Luulee olevansa jotain todella erikoista, korostaa itseään puheissaan jatkuvasti, ei anna muille tipan tippaa arvoa, joka asiasta (esim. kahvipöydässä) hänellä on kokemuksia, jotka peittoaa muiden kokemukset 6-0. Eli jos joku kertoo matkustaneensa kesälomalla Intiaan, niin toki tämä " kiusattu" on myös siellä käynyt ja kokenut niin paljon enemmän. Jos joku työyhteisöstä on sairas, niin tämä " kiusattu" on ollut paljon sairaampi. Hän keskeyttää muiden jutut ja valtaa suunnattomalla egollaan koko tilan. Ei kestä yhtään huumoria, vaikka itse pilailee toisten kustannuksella jatkuvasti.



Jos " kiusattu" on korkeassa asemassa työyhteisössä hän panttaa tietoa vain itsellään, jotta saisi korostaa itseään esimiesten silmissä ja alentaa muita, jotka joutuu mielistelemään " kiusattua" saadakseen jotain tiedonmurusia.



Ja lopulta kun muu työyhteisö saa tarpeekseen, eikä enää jaksa tämän " kiusatun" juttuja, vaan jättää hänet huomiotta, niin johan helvetti pääsee irti. Syytetään syrjimisestä ja kiusaamisesta ja siitä ja tästä ja tuosta. Mennään luottamusmiehen puheille ja pidetään kriisipalaveria ja vaaditaan " kiusaajien" päitä vadille...



Eli kuka lopulta on työyhteisön myrkyttänyt? " Kiusaajat" , jotka eivät vain enää jaksa, vai " kiusattu" ?

Olen sitä mieltä, että kiusatut jossain mielessä ovat niin onnettomia ja huonolla itsetunnolla varustettuja, että kiusaantuvat liian helposti. Ja se lisää kiusaamista.



MUTTA mikään ei silti OIKEUTA ketään kiusaamaan, olkoon toinen ihminen millainen hyvänsä.

Tässä on kyse pikemminkin egosta, kuin kiusaamisesta. Kirjoittaja kuulostaa siltä, että hän on osallistunut tällaisen ihmisen hiostamistamiseen työpaikallaan. Hän on siis itse ollut kiusaaja ja puolustaa siten omaa kantaansa.

Vierailija:

Luulee olevansa jotain todella erikoista, korostaa itseään puheissaan jatkuvasti, ei anna muille tipan tippaa arvoa, joka asiasta (esim. kahvipöydässä) hänellä on kokemuksia, jotka peittoaa muiden kokemukset 6-0. Eli jos joku kertoo matkustaneensa kesälomalla Intiaan, niin toki tämä " kiusattu" on myös siellä käynyt ja kokenut niin paljon enemmän. Jos joku työyhteisöstä on sairas, niin tämä " kiusattu" on ollut paljon sairaampi. Hän keskeyttää muiden jutut ja valtaa suunnattomalla egollaan koko tilan. Ei kestä yhtään huumoria, vaikka itse pilailee toisten kustannuksella jatkuvasti.

Jos " kiusattu" on korkeassa asemassa työyhteisössä hän panttaa tietoa vain itsellään, jotta saisi korostaa itseään esimiesten silmissä ja alentaa muita, jotka joutuu mielistelemään " kiusattua" saadakseen jotain tiedonmurusia.

Ja lopulta kun muu työyhteisö saa tarpeekseen, eikä enää jaksa tämän " kiusatun" juttuja, vaan jättää hänet huomiotta, niin johan helvetti pääsee irti. Syytetään syrjimisestä ja kiusaamisesta ja siitä ja tästä ja tuosta. Mennään luottamusmiehen puheille ja pidetään kriisipalaveria ja vaaditaan " kiusaajien" päitä vadille...

Eli kuka lopulta on työyhteisön myrkyttänyt? " Kiusaajat" , jotka eivät vain enää jaksa, vai " kiusattu" ?

Voi variksen viikset. Lapset kiusaavat toisiaan: mun mielestäni toi koko KIUSAAMIS-termi viittaa sellaiseen infantiilisuuteen, että mihin se aikuisuus on tällaisessa tilanteessa kadonnut. Kyllä aikuisen pitää kestää vähän asioita ja hyväksyä työpaikkakulttuuri siinä mielessä, että työpaikoilla AINA juoruillaan - ei sellaista paikkaa olekaan missä ihmiset eivät juoruilisi. On sitä itsekin tuntenut olonsa ulkopuoliseksi milloin missäkin jengissä eikä yhteistä säveltä ole löytynyt, mutta en siltikään katso sitä kiusaamiseksi. Se on omasta itsestä kiinni koko juttu.



Työpaikoille kuuluu tietty kokoelma ihmistyyppejä, ujot ja arat mahtuu joukkoon oikein hyvin - samoin kuin päsmärit, liennyttäjät ja innovaattorit. Ei se nyt sen kummempaa ole. Siitä syntyy koko työyhteisön dynamiikka.

tai oikeasti siis ketään ei kiusattu mutta tämä henkilö koki asian niin. Hän oli todella huono tulemaan toimeen yleensä kenenkään kanssa, joten yllättäen niitä ihmissuhteita ei sitten alkanut löytyä koska hänen kanssaan oli mahdoton tulla toimeen. Mietimme kyllä kovasti että olemmeko todellakin kaikki ihan kamalia ja hän oikeassa.



Episodi kesti parisen vuotta ja oli kauheaa aikaa. Päivästä toiseen sitä samaa jankutusta kiusaamisesta ja kaikilla meni työaikaa sen asian puimiseen. Mitään " asiaa" ei oikeasti edes ollut. Kävi psykologit työpaikalla, juteltiin yhdessä ja erikseen ja pidettiin palavereja ja oli kriisi. Homma loppui lopulta kun tuo ihminen irtisanottiin. On järjestänyt saman hässäkän tietääkseni ainakin kolmessa työpaikassa.



Äärimmäisen huomionkipeä ihminen, todella.

että työpaikka olisi työkavereiden mielestä kuulunut heidän pitkäaikaiselle sijaiselleen. Minä tulin kuitenkin valituksi koska minulla oli joli hommiin koulöutus a tällä sijaisella ei. Työkökemusta kummallakin mutta minä tulin talon ulkopuolelta eli kaikki minulle vierasta. Yhden illan olin perehdytyksessä joka oli sitä luokkaa että eipä tässä juuri mitään tartte tehdä ja sitten piti pärjätä yksin. Olin siis yökkönä ja vastuussa monen ihmisen turvallisuudesta joka sinällään oli jo suuri tehtävä ja haaste. Tämän lisäksi piti yökön tehdä talon paperityöt työvuorolistojen suunnittelusta ja käyttöpäivistä lähtien. Tällaisia en ollut koskaan tehnyt joten olin aika pihalla. Pyysin neuvoa miten pitää tehdä ja sain vain kansion jossa ohjeet oli. Luki ja hahmotushäiriöni takia minun on kuitenkin vaikea omaksua nopeasti tietoa paperilta (siksi en ole tehnytkään töitä joihin liittyy paperityöt enkä niiden työnkuvaan liittymistä tiennyt kun paikkaa hain). Kysyin useaan kertaan apua mutta minua ei noteerattu joten yritin opetella itsekseni. Tästä johtuen sitten jotain muita hommia jäi roikkumaan kuten kaapien järjestely yms. Työkaverit olivat tosi nuivia jo alussa mutta ajattelin että tilanne kyllä paranee kun tutustutaan. Työporukka oli kuitenkin tiivis ja koska näin heitä vain vuoronvaihdossa en oikein tutustunut kehenkään. Porukka oli myös vapaa-aikana yhdessä mm. ryyppäsivät ja bilettivät. Itse en kahden pienen lapsen äitinä halunnut kuitenkaan tällaiseen ryhtyä. Olin porukan ainut lapsellinen muut sinkkuja. Lopulta tilanne meni siihen että minua syrjittiin tosissaan, puhuttiin selän takana, haukuttiin laiskaksi jne. Sitten tuli tilanne jossa toinen työntekijä syytti minua vakavasta asiakkaan turvallisuuden laiminlyömisestä joka johtui siitä että ko. työntekijä itse oli myöhässä ja olin joutunut tilanteeseen josta minulla ei ollut tietoa (liittyin muuttuneisiin olosuhteisiin osastolla). Tästä syntyi tosi suuri poru vaikka mitään vakavaa ei asiakkalle oikeasti ollut tapahtunut vaan olin ihan tietoinen toimieni turvallisuudesta. Vaan kun ne ei menneet kuten muut olivat tottuneet tehtiin kärpäsestä härkänen. Jouduin pomon puhutteluun joka osoittautuikin ihan hyväksi jutuksi sillä pomo oli fiksu ihminen ja tajusi mitä työyksikössäni on käynyt ja ymmärsi myös syyt (tämän sijaisen palkkaamatta jättämisen) mikä tilanteeseen oli johtanut. Sain kuulla että hommaan ennen minua palkattu henkilö oli myös savustettu pihalle. Koska olin saanut toisen työtarjouksen päätin sanoa itseni heti irti enkä jäädä kiusattavaksi.



Olin siis työpaikkakiusattu mutta mielestäni minä en todellakaan ollut hankala tai sosiaalisilta taidoiltani vajaavainen ekä myöskään ressukka. Tässä työyhteisössä oli jotain pahasti vialla ja kiusaaminen ei ollut millään lailla minun syyni. Minusta on järkyttävää edes ajatella että kiusatuksi tuleminen yleensäkään olisi mitenkään kiusatun syy. kiusaamiseen ei oikeuta se että ihminen ei ole yhtä hyvä sosiaalisesti tai luonteeltaan jollain laitta toisista poikkeava. Kaikista ei tarvitse pitää mutta kaikkien kanssa pitää pystyä työskentelemään.

Pääasiassa siis sellaiset, jotka tosiasiassa kiusaavat koko ajan muita! Eli ongelma on tässä yhdessä henkilössä, joka ei osaa toimia työyhteisössä ja saa koko yhteisön sekaisin. Meillä vielä tällä hetkellä siedetään ko. tyyppiä, eli yritetään olla mielin kielin, ettei hän vain vahingossa loukkaantuisi. Mutta usealla alkaa olla jo pinna niin kireällä, että napsahdus ei ole kaukana. Etenkin kun tämä " kiusattu" on alkanut avioeronsa jälkeen ahdistelemaan työpaikan nuoria tyttöjä (ikää hänellä itsellään yli 50v.), mutta mitäs tytöt tekee, kun tällä " kiusatulla" on kaikki ässät hihassaan; hänen kauttaa mahdollisuus saada parempia töitä... Ja vielä tämä tyyppi kertoo omia kokemuksiaan siitä, että miten on toiminut kun joku on torjunut hänet... Että tytöt tietää, että potkut tulee jos hänelle ryppyilee!!!

Jos tällainen tyyppi on sinusta uhri muitten vihdoin ja viimein noustessa häntä vastustamaan, niin mitähän se kertoo sinusta?!? En todellakaan haluaisi olla kanssasi samassa työpaikassa, jos sinusta on ok alistaa ja alentaa muita ja käyttäytyä muutenkin kaikkien sosiaalisten sääntöjen vastaisesti.

Vierailija:

Tässä on kyse pikemminkin egosta, kuin kiusaamisesta. Kirjoittaja kuulostaa siltä, että hän on osallistunut tällaisen ihmisen hiostamistamiseen työpaikallaan. Hän on siis itse ollut kiusaaja ja puolustaa siten omaa kantaansa.

Vierailija:

Luulee olevansa jotain todella erikoista, korostaa itseään puheissaan jatkuvasti, ei anna muille tipan tippaa arvoa, joka asiasta (esim. kahvipöydässä) hänellä on kokemuksia, jotka peittoaa muiden kokemukset 6-0. Eli jos joku kertoo matkustaneensa kesälomalla Intiaan, niin toki tämä " kiusattu" on myös siellä käynyt ja kokenut niin paljon enemmän. Jos joku työyhteisöstä on sairas, niin tämä " kiusattu" on ollut paljon sairaampi. Hän keskeyttää muiden jutut ja valtaa suunnattomalla egollaan koko tilan. Ei kestä yhtään huumoria, vaikka itse pilailee toisten kustannuksella jatkuvasti.

Jos " kiusattu" on korkeassa asemassa työyhteisössä hän panttaa tietoa vain itsellään, jotta saisi korostaa itseään esimiesten silmissä ja alentaa muita, jotka joutuu mielistelemään " kiusattua" saadakseen jotain tiedonmurusia.

Ja lopulta kun muu työyhteisö saa tarpeekseen, eikä enää jaksa tämän " kiusatun" juttuja, vaan jättää hänet huomiotta, niin johan helvetti pääsee irti. Syytetään syrjimisestä ja kiusaamisesta ja siitä ja tästä ja tuosta. Mennään luottamusmiehen puheille ja pidetään kriisipalaveria ja vaaditaan " kiusaajien" päitä vadille...

Eli kuka lopulta on työyhteisön myrkyttänyt? " Kiusaajat" , jotka eivät vain enää jaksa, vai " kiusattu" ?

Minua on kiusattu eräässä päiväkodissa yhden ryhmän taholta. En rehellisesti sanoen ymmärrä vieläkään miksi. Sosiaalisilta taidoiltani olen normaali ja osaan tehdä työni. Kaikki muut työntekijät olivat mukavia ja tulivat toimeen kanssani, nämä kolme vain olivat minua vastaan. Johtajaa myöten olin hyväksytty. Tämä on ainoa kerta ja olen ajatellut että niillä kiusaajilla itsellään oli jokin huonosti ja se uusi naama sai kokea sen sitten.

Vierailija:

Kaikista ei tarvitse pitää mutta kaikkien kanssa pitää pystyä työskentelemään.

Eivät kaikki kiusatutkaan ole " muuten ihania ihmisiä" .

Monet kiusatut vetäytyvät sen kiltteyden verhon taakse, vaikka oikeasti ovat avuttomia ja saamattomia.

Vierailija:

He keksivät tällaisen typerän syyn sille miksi heillä itsellään ei ole vastuuta asiasta ja aamulla kaikki on taas hyvin ja kiusaamista voi jatkaa. Onhan av:lla annettu lupa.

mutta toisinaan on ihmisiä, jotka tuntevat itsensä aina sorsituksi, vaikka heitä kohdeltaisiin samoin kuin muitakin.

Vierailija:

Vierailija:

Kaikista ei tarvitse pitää mutta kaikkien kanssa pitää pystyä työskentelemään.

Jos ei ole niin hankalaa ihmistä tavannut, niin sitten ei voikaan tietää, että sellaisia on olemassa.

Vierailija:

Kaikista ei tarvitse pitää mutta kaikkien kanssa pitää pystyä työskentelemään.

kovin narsistisen ihmisen kanssa voi olla jopa lähes mahdoton tehdä töitä.

kuin palstan aikaisemmatkin jutut ovat antaneet aiheen ymmärtää.

Mieheni työpaikalla on tällainen hlö jonka kanssa ei kukaan tule toimeen. Aina menee väärin häntäkohtaan. Jos annat työtä, hän huutaa että ei kiinnosta, jos et, taas huudetaan että hälle ei anneta tarpeeksi töitä...hän on se uhri joka tekee itsestään uhrin. Ja Tottahan se herättää työkavereissa antipatioita vuosien mittaan kun ei kertakaikkiaan toimi. Kuitenkaan tämä porukka ei ole kiusaavaa lajia, ja puree hammasta kun yksi riehuu ja syyttää kiusaamisesta...

Että aina se ei ole niin yksioikoinen juttu, kiusattu voi aiheuttaa toiminnallaan osansa, mutta se ei silti oikeuta ketään kiusaamaan.

Henkinen väkivalta työssä on ajan myötä syvenevä prosessi, jossa kiusatun mahdollisuudet asteittain heikkenevät. Kielteisen käyttäytymisen kohteena uhrin on vaikea käsitellä tilannetta. Useimmiten hän yrittää puolustautua ja voi alkaa toimia itselleen epätyypillisellä tavalla. Uhrin reaktio puolestaan aiheuttaa sen, että yhteisön jäsenten asenteet häntä kohtaan alkavat muuttua yleisesti kielteisiksi. Hänet aletaan nähdä eri tavalla ja ajatella, että hän on " vaikea persoona" .



Yhteisön jäsenten mielikuvissa uhrin reaktiot oikeuttavat muiden käyttäytymisen. Prosessin tässä vaiheessa uhrista on siis tullut vaikea ja hankala. Enää ei ole kyse siitä, että häntä kohtaan olisi käyttäydytty kielteisesti, vaan että hän on vaikea ja aiheuttaa omalla käyttäytymisellään saamansa kohtelun.

Voi kuule, kyllä on! On olemassa ihan oikeasti hankalia ihmisiä. Jotka ei tule missää ihmisten kanssa toimeen, jotka niin vapaalla kuin työssään joutuvat jatkuvasti tukkanuottasille, kun asiat ei menkään niin kuin he haluavat.

Ainako tällaisen ihmisen vastapeluri on se kiusaaja? Että jos henkilö vuodesta toiseen, työpaikasta toiseen, ihmissuhteesta toiseen joutuu aina samojen ongelmien eteen (häntä kiusataan, häntä kohtaan tehdään väärin, häntä ei ymmärretä), niin IKINÄ syy ei ole henkilössä itsessään, vaan aina syyllinen on se toinen osapuoli, oli se sitten puoliso, tytötoveri tai ravintolan portsari?

Juu ei ihan mene läpi.

Vierailija:

Henkinen väkivalta työssä on ajan myötä syvenevä prosessi, jossa kiusatun mahdollisuudet asteittain heikkenevät. Kielteisen käyttäytymisen kohteena uhrin on vaikea käsitellä tilannetta. Useimmiten hän yrittää puolustautua ja voi alkaa toimia itselleen epätyypillisellä tavalla. Uhrin reaktio puolestaan aiheuttaa sen, että yhteisön jäsenten asenteet häntä kohtaan alkavat muuttua yleisesti kielteisiksi. Hänet aletaan nähdä eri tavalla ja ajatella, että hän on " vaikea persoona" .

Yhteisön jäsenten mielikuvissa uhrin reaktiot oikeuttavat muiden käyttäytymisen. Prosessin tässä vaiheessa uhrista on siis tullut vaikea ja hankala. Enää ei ole kyse siitä, että häntä kohtaan olisi käyttäydytty kielteisesti, vaan että hän on vaikea ja aiheuttaa omalla käyttäytymisellään saamansa kohtelun.

väkivaltaankaan. C' mon. Vai sekö on sinun ratkaisusi, kun et jostain tykkää?