Anoppilan vaivaannuttavat joulutavat?

Toista joulua ollaan anoppilaan menossa viettämään ylihuomenna, eikä vois vähempää kiinnostaa. Mun omat vanhemmat on kuolleet, mutta aiempia jouluja ollaan vietetty isoveljen perheen luona (yli 300km:n päässä). Viime jouluna erehdyttiin menemään anoppilaan (joka on huomattavasti lähempänä) ja nyt on PAKKO sinne mennä, koska meidän esikoinen (ja heidän ensimmäinen lastenlapsensa) viettää ihkaekaa jouluaan ja " kyllähän silloin mummolassa pitää olla" .



Anoppilassa käynti ei kuulu normioloissakaan suosikkeihini. Siellä haisee ummehtuneelle (talossa varmuudella hometta), hygienia on mitä on: käsipyyhkeitä vessasta löytyy, mutta jokainen pyyhkii käsiään mihin sattuu ja esim. vieraspyyhe on aina ihan litimärkä vaikka me ollaan talon ainoat vieraat eikä olla vessassa vielä edes käyty! Inhottaa siis pienen vauvan kanssa siellä vierailut, kun haluis saada edes omat kätensä pidettyä puhtaana...=( Joka vierailun jälkeen saa heittää kaikki vaatteet suoraa pyykkiin, niin tunkkainen haju niihin siellä tarttuu!



Myös ruokahygieniassa on toivomisen varaa. Anoppi " jäähdyttää" ruokailujen jälkeen kaikkia ruokia pöydillä tuntitolkulla...ei siis ole kuullut nopeasta lämmityksestä ja yhtä nopeasta jäähdytyksestä mitään. Tekeekin hirveesti mieli syödä jotain vuorokausia pöydillä notkunutta kinkkua ja graavilohta. Kauheen ongelman anoppi tekee mun vähälaktoosisesta ruokavaliostani...ei vaan tajua että kaupasta saa jo nykyään HYLA-tuotteita aika näppärästi ja edullisesti. Riisipuuronki vois tehdä sellaseen maitoon joka sopis mullekin, mutta ei..." Sää et sitten varmaan voi tätä syödä" -on kommentti monesta ruuasta...ja minähän en sitten sitä syö. Joulu ei siis ole mulle sitä aikaa (anoppilassa) kun saa syödä kaikkea kuinka paljon haluaa.



Lahjoja anopille on turha yrittää ostaa...tai aina ostetaan, mutta ikinä se ei niistä tykkää. " Enhän minä tällaisella mitään tee" , " En mää tällasta koskaan käytä/osaa käyttää" -tms. kommentteja saa kuulla aina. Ja heiltä on turha odottaa mitään järkeviä lahjoja! Joka vuosi saan jonkun hikisen t-paidan (jota kehtaa korkeintaan yöpaitana/pölyrättinä sen jälkeen käyttää) ja esim. viime jouluna liian pienen fleece-asun, jota ei voinut vaihtaa, koska oli jostain alesta hommattu. Toivon vaan että tajuaisivat edes lapsellemme tulevaisuudessa jotain ostaa. Nyt raukka ei onneksi vielä ymmärrä joulun/lahjojen päälle.



Lahjat ei tosiaankaan oo mun mielestä joulussa se tärkein juttu, mutta koska niitä kummiski aina hommataan, niin vois niihin vähän ajatusta laittaa mukaan. Ite ainaki mietin mitä se ihminen vois tarvia ja mistä tykkäis/suoraa kysyn mitä toivoo. Anoppi ei ikinä tee näin. Nytkin voisin luetella sille pitkän listan asioista joita voisin toivoa joululahjaksi meidän perheelle....mutta turha toivo, se pakollinen marmeladirasia sieltä tulee (ja niistäkään minä en tykkää!).



Tekee siis todella mieli viettää jatkossa joulut omassa kodissa ja sinne en kyllä anoppia ja appiukkoa kutsu! Viettäköön joulunsa imellettyjen ihme-laatikkojensa ja niuhosti valmiiksi lautasille leikattujen kinkkusiivujensa kanssa. Tämä joulu vielä ja sitten se on siinä (toivottavasti en sano näin vuodenkin päästä!). =)

...heillä on lasikantinen ruokapöytä ja juhla-astiasto on kanssa lasia. Tuntuu kuin mättäisi sapuskaa suoraan lattialta. Kiva vielä, kun koira saattaa joskus intoutua nuoleskelemaan lautasta sieltä alapuolelta. Vaikka onkin kaksi lasia välissä, niin ällöttää silti!

Aattoaamuna syötiin anoppilassa kaurapuuroa... Riisipuuro vasta päivällisen jälkeen jälkkärinä. Eihän sitä silloin enää jaksanut.



Omat vanhempani kännäävät jouluna ja pitävät ruokia tuntitolkulla pöydällä lämpimässä.



Me ollaan kotona ja vietetään meidän oma joulu

että a) mies haluaa ehdottomasti olla " vielä kerran joulun lapsuudenkodissa"

b) lapset haluavat olla mummon luona joulun

c) anoppi uhkaa suuttua ikihyviksi jos emme tule.



Mutta luojan kiitos, tällaista ei ole ollut vähään aikaan. nyt on tulossa jo viides joulu poissa anoppilasta, mahtavaa!!

Mutta OMAT vanhemmat, erityisesti äiti, ottavat päähän. Aikaisemmin olimme vanhempieni luona myös aattona, mutta äitini otti puuron keitosta (joo, siellä siis tarjottiin tosiaan vain puuroa!) ja muutenkin kodin laitosta (omat lapset tulevat kylään) niin kovan stressin, että nykyään minä ja siskoni tarjoamme joulun ateriat suvulle vuorotellen. Ihan hyvin on toiminut, eikä se meitä stressaa lainkaan.



En vain ymmärrä äitini tyyliä. Kamala stressi päällä jostain puuron keitosta. Ymmärtäisin jos ihan vieraat ihmiset tulisivat kylään ja jos tosiaan pitäisi tarjota jotain 7 ruokalajin joululounasta. Mutta kun jo puurosta stressailee. Ja sitä miettii viikkokausia. Ei parempi ettemme enää menekään sinne.



Lisäksi vanhempieni luona on kovin ankea tunnelma, ei tehdä mitään erityistä kivaa yhdessä tms.



Anoppilassa täysin eri tunnelma; siellä herkutellaan, vitsaillaan, pelataan pelejä yömyöhään jne. Aivan ihanaa!



Tänä vuonna menemme miehen veljen perheen luo ja siellä tuo samainen ihana tunnelma jatkuu.



Tylsää kun itse tulee niin tylsästä suvusta:((((.

Tavallisesti ei siis puhu oikeastaan mitään. Anoppi haukkuu vaatteensa, tekemänsä ruuan ja ostamansa lahjat jo ennenkuin kukaan ehtii edes kehua. Sitten appivanhemmat myhäilevät yhdessä, kuinka koko joulu on turhanpäiväinen juhla, ja sanovat että seuraavaksi jouluksi " lähtevät karkuun" ...silti itse kutsuvat meidät aina (mutta enää ei mennä). televisio on auki koko ruokailun ajan suunnilleen täysillä. Todella tunnelmallista!

*yrjöää* Ei " vanhusten" kanssa (miespuolisten) mennä kimppasaunaan.. :D Eikä sukulaisten.. Kavereitten kanssa joskus kännissä mennään saunaan porukassa..

meillä ollaan joulu omassa kotona. Anoppi ja appi tulevat aattona meille kylään (asuvat 15 km.n päässä) ja menevät yöksi kotiin. Mikä ihaninta anoppi tekee kaikki muut ruoat ja tuo mukanaan, mutta mieheni paistaa kinkun. Minä teen jälkkärin ja hommaan juustolautasen.



Joulupäivän iltana mennään sitten omien vanhempieni luokse.

Meillä ihan kiva ja rento joulu.

nimittäin meidän lapset usein esittävät jotain juhlissa kuin juhlissa...omissa siis....en tiennytkään että se olisi jollekin niin kiusallista. Heillä on hyvä mielikuvitus, ovat musikaalisia, soittavat ja laulavat muutenkin harrastuksekseen.

Monet vieraat pyytävät itse jotain esitystä.

varaavat hyvissä ajoin aaton ja anoppilan. No, olemme mielellämme mun vanhempien luona, nautimme hyvästä ruoasta ja joulupukin vierailusta, mutta harmittaa anopin puolesta, kun se haluaisi nähdä myös lasten riemun joulupukin saapuessa.

Suht kivat joulut ollaan anoppilassa vietetty; lähinnä huvittavaa vaan on ollut appeni tapa hakea vartti sopivaa joulumusiikkikanavaa radiosta joulupöytään ja vasta silloin kun kinkut on jo lautasella. Samoin alkaa säätää valoja usein tuossa vaiheessa.



Ja lahjojen jako huipentuu aina siihen, kun kaikki paketit on jaettu ja appi sanoo, että on unohtanut yhden lahjan autotalliin. Kaikki mukajännittyneinä odotamme kelle se mahtaa olla ja aina se on hänen itse itselleen ostama pora, työkalupakki tms. :))))

Klo 11: Anopin aikamiesveli tulee odottelemaan kauluspaidassa.

Klo 12: Joulurauhan julistus radiosta tai tv:stä. Hartaana. riisipuuroa 5l kattila. yksi manteli. Rusinasoppaa 3l kattila. Ainakin. Niin kauan syödään, että manteli löytyy. Kukaan ei edes tykkää siitä puurosta.

Klo 15: haudoille ja kirkkoon valmistautuminen. Viisi kynttilää mukaan. Harras tunnelma. Samat jutut joka kerta, kuinka on taas erilainen joulu, kun 7 vuotta sitten kuollut mummi ei ole enää mukana.

Klo 16: Hautojen jälkeen joulukirkko. Kirkko täynnä " näyttäytyviä" . EVVK.

Klo 18: Sauna, missä anoppi käynyt edeltä pikapikaa suihkussa, koska laittaa nyt täysillä ruokia pöytään muiden rentoutuessa.

Klo 19: Jouluruoka. Mieheni istuu aina s-a-m-a-s-s-a paikassa ja lukee vanhan käännöksen jouluevankeliumin ja samassa kynttilänjalassa palaa kynttilä. Kaikilla muka niin harrasta, vaikkei kukaan välitä. Samat ruuat joka vuosi: kaikki mahdolliset + maksalaatikko ja imelä makaronilaatikko (siis ei lihaa) extrana. Pakko syödä kamalasti, anoppi ei ehdi kun hääsää eikä muut saa auttaa yhtään.

Klo 20: Joulupukki lasten takia. Ihan ok. Lahjat jokainen aukaisee omissa nurkissaan kamalalla touhulla. Ei katsota mitä toinen saa, ei kiitetä.

Klo 21: Iltakahvi. 7 sorttia. Kaikkia pakko maistaa. Joka juhlissa samat sortit, hyvää kyllä, mutta aina samaa.

Klo 21.30: Äkkiä kaikki omiin koteihinsa, anoppi simahtaa pystyyn uupuneena. Ei saa auttaa yhtään.



Ei tässä muuten mitään, mutta kun joka vuosi joka ikinen juttu samalla tavalla. Eikä mitään saa koskaan muuttaa, vaikka mitä tulisi. Kellosta katsotaan mitä seuraavaksi, ei tunnelman mukaan.

Minun kotonani ei joulua paljoa juhlittu. Äiti kuittasi sen joka joulu sanomalla että " mitä sitä nyt alkaa parin päivän takia hössöttämään" . Ruuaksi meillä oli aina riisipuuroa, pääruuaksi kinkkua, perunoita ja ruskeaa kastiketta. Pipareita ja torttuja oli sentään leivottu. Uskotteko, jos sanon että olen vasta aikuisena syönyt ensimmäisen kerran joululaatikoita?

Anoppilassa taas on kaikki ihan viimeisen päälle. Koti on juhlava, pöytä kauniisti katettu, koko suku ympärillä ja ihana tunnelma! Illalla joulupukin jälkeemme juomme kahvit avec, juttelemme, pelaamme ehkä jotain pelejä ja nautimme vain yhdessäolosta!

Mulla on kyllä muutenkin ihan loistoanoppi!

Vierailija:

Mutta OMAT vanhemmat, erityisesti äiti, ottavat päähän. Aikaisemmin olimme vanhempieni luona myös aattona, mutta äitini otti puuron keitosta (joo, siellä siis tarjottiin tosiaan vain puuroa!) ja muutenkin kodin laitosta (omat lapset tulevat kylään) niin kovan stressin, että nykyään minä ja siskoni tarjoamme joulun ateriat suvulle vuorotellen. Ihan hyvin on toiminut, eikä se meitä stressaa lainkaan.

En vain ymmärrä äitini tyyliä. Kamala stressi päällä jostain puuron keitosta. Ymmärtäisin jos ihan vieraat ihmiset tulisivat kylään ja jos tosiaan pitäisi tarjota jotain 7 ruokalajin joululounasta. Mutta kun jo puurosta stressailee. Ja sitä miettii viikkokausia. Ei parempi ettemme enää menekään sinne.

Lisäksi vanhempieni luona on kovin ankea tunnelma, ei tehdä mitään erityistä kivaa yhdessä tms.

Anoppilassa täysin eri tunnelma; siellä herkutellaan, vitsaillaan, pelataan pelejä yömyöhään jne. Aivan ihanaa!

Tänä vuonna menemme miehen veljen perheen luo ja siellä tuo samainen ihana tunnelma jatkuu.

Tylsää kun itse tulee niin tylsästä suvusta:((((.

Kun saan miniöitä perheeseen, on aivan turha kuvitella, että saavat tulla meille valmiiseen pöytään joulua viettämään.

Laittakoot itse joulunsa. Me häivytään ulkomaille pakoon vittumaisia miniöitä.

Vai onko joulu pilalla vai miksi niin nyreällä tuulella?

Vierailija:

Mua tapa ällöttää suunnattomasti, muutamia kertoja olen asiasta purnannut. Vastauksena on, että sukuahan ollaan, onko alastomuus mulle jotenkin ongelma, sehän on maailman luonnollisin asia, ei lapsille tule opettaa niin umpioitunutt suhtautumista, ettei mummin ja vaarin kanssa voisi yhdessä joulusaunoa yms.

Yksi jouluillallinen sitten koko suvun voimin pohdittiin minun tympeää suhtautumistani perinteeseen, sulkeutunutta suhdettani ihmisvartaloon yms. Päätin siis niellä iljetykseni istua alastoman appeni, mieheni setien ym. vieressä lauteilla.

Viime vuonna yksi mieheni eno tokaisi, että onpas sun rinnat säilyneet kiinteinä, vaikka olet kaikki lapsesi imettänyt.

Eikös ole ihanaa sukuperinnettä???

Kummankin vanhempiin meillä on erittäin hyvät välit, mutta ei silti koskaan tavata joulun aikoihin eikä lahjoja olla koskaan ostettu. Lapsille molemmat mummut lähettävät yleensä rahakuoret jouluksi.



Ollaan erittäin tyytyväisiä omaan joulunviettoomme: ei stressiä eikä hössötystä, ollaan vain rennosti kotona ja nautitaan yhdessäolosta ja jouluruuista, jotka nekin tehdään vasta jouluaattona. Omille lapsille vain ostetaan lahjat eikä kenellekään muulle, eivätkä hekään saa muilta lahjoja kuin meiltä.



t.kolmen koululaisen äiti

Anopin luo ei koskaan: hirveää hössötystä koko aja. anoppi kyselee KOKO AJAN kaikkea, ei anna hetkenkään rauhaa... (myös muulloin kuin jouluna) ei saa sekunninkaan rauhaa, joulupöytää ei kateta vaan ruuat ovat aluminnivuoissa hellalla ja pöydässä kaikenmaailman erilaisia astioita sikin sokin, anoppi kyselee koko ajan : maistuuko, ota lisää, et ole ottanut sitä tai tätä ja etkö tykkää jne jne. Ruokaa tuputetaan koko päivän. Ei osaa olla lasten kanssa. Kotona asuva 23 v iltatähti ei tee mitään, ei syö samassa pöydässä, NUKKUU KOKO PÄIVÄN ja kun herää illalla anoppi laittaa uudet ruuat hänelle (tekee näin kyllä muinakin päivinä). Hermot menee

Minun vanhemmat asuvat kaukana ja siellä taas on niin hirveä show koko ajan ettei siellä ole rauhasta tietoakaan: siskojeni lapset + meidän lapset olsi yhteensä 10 alle 8 vuotiasta. Ei mitään lepoa. siksi olemmekin kotona oman perheen kesken

Omassa suvussani on ollut tapana urakoida joulua kovasti, käydä haudoilla ja kattaa juhlavasti pöytä sekä panostaa lahjoihin. Eli tällaista joulunatsi-meininkiä ;-)



Anopin puolella harrastetaan sitä verkkari-linjaa. Ekat joulut olivatkin tapojen törmäyksiä. Anoppi oli eräänä aattona todella vihainen kun hänen miehensä ehdotti että eivät katsoisi Kauniita ja rohkeita kun olivat meillä kylässä. Mieheni taas oli aika ällistynyt kun osasin luetella minuuttipelillä mitä meidän suvun kesken missäkin vaiheessa tehdään..



Nyt kompromissi on sellainen, että äitini ja hänen miehensä tulevat meille syömään, höösätään rauhassa ja katetaan parasta astiaa pöytään, anopilla visiteerataan muuten.

oma äiti mieleen tuosta levyjen soittamisesta. Ei ole mitenkään harras henkilö mutta muuten tuo levyjen soittaminen on ihan samanlaista ;) Sitten vielä hokee, että kuunnelkaa nyt kuunnelkaa nyt ... no nyt tulee hyvä kohta ... nyt nyt... :D

Vierailija:

appivanhemmat pistävät " levyjä soimaan" . Se onkin koominen ohjelmanumero, he laittavat ns. hyvän biisin soimaan ja sitten pitää kaikkien kuunnella kun on niin hyvä (siis ne on näitä erilaisia jouluvirsiä ja muita hartaita joululauluja), itse ne tippa silmässä kuuntelee.

Anoppilan joulussa tympeintä on se kun pitää nukkua vanhalla pölyisellä patjalla lattialla -- hotelliin eivät meitä pästä kun siellä ollaan. Siinä sitten saan aivastella yön lattialla ja seuraavana päivänä selkäkipuisena silmät ristissä juosta perässään kaikkien sukulaisten ja tuttaviensa luokse vierailulle.

Sekin ärsyttää kun eivät kata joulupöytää mitenkään erityisti vaan ihan arkisesti, laittavat laatikotkin niissä metallirasioissa pöytään ja ihan mitä sattuu astioita vaikka ihan hienoja astiastojakin heillä olisi. Ja viettävät joulua verkkareissa.

Suklaan puute on kans paha. Omat suklaat pitää sinne viedä ja sitten salaa yrittää ne syödä ellei halua saada paheksuntaa osakseen. Oikein kun innostuvat makeisten syömistä paheksumaan niin se on erityisen paatoksellista. Heh, appi on vasta ollut puoli vuotta ilman ajokorttia rattijuopumuksen takia ja pitävät karkkien syömistä suurinpiirtein pahimpana tapana mikä ihmisellä voi olla ;)

Onneksi mieskin viettää joulun mieluiten meillä kotona. Kutsutaankin sukua meille joulun viettoon =)