Pidätkö päiväkodintyöntekijällä " meriittinä" sitä, että tällä on omia lapsia?

Tiedä sit miksi.Itsekin olin ennen lastani tosi " lapsirakas" ,mutta en enään->liian väsy.

Tunnen yhden lto:n jolla on nyt jo aikuinen poika. Tämä lto ainakin jostain syystä epäonnistui oman poikansa kasvatuksessa. Ensinnä pojalla oli jotain oppimisvaikeuksia ja koulukiusaamistakin kolmannella luokalla ja hän päätti laittaa pojan uusimaan sen. No ei se kiusaamista ainakaan lopettanut, päinvastoin! Ne vähätkin kaverit oli sitten eri luokalla, syrjäytyminen alkoi jo sieltä ala-asteelta. Yläaste meni lintsatessa, eikä poika saanut edes peruskoulun päästötodistusta ennenkuin aikuiskoulutuksessa myöhemmin. Nyt poika on työtön, hyvää vauhtia alkoholisoitumassa, syö kotonaan äitinsä ruuat, maksattaa laskut ja työttömyyskorvaukset juo, ei siis maksa asumisestaan. ARmeija olisi edessä, mutta mitäpä tämä lto-äiti tekee... täyttää poikansa kanssa kutsuntapapereita yhdessä ja päättää anoa lykkäystä, kun " eihän se meidän Aleksi siellä pärjää..."



HUH HUH!

No siis kuitenkin ap:n kysymykseen... Minusta parhaita lastenhoitajia ovat hieman vanhemmat lapset, joiden omat lapset lähteneet kotoa.

Samaan tyyliin ajatellen esim. lääkärit ovat epäonnistuneita vanhempia, jos lapsi joskus sairastuu, niinkö?

Ikävää, että joku edelleen uskoo oppimisvaikeuksien olevan suoraa seurausta kasvatuksesta tai sen puutteesta. Niin mustavalkoisesti ei asiaa voi selittää.



Ap:n kysymykseen vastaisin, että omien lapsien saaminen toi tietysti konkreettista kokemusta, mutta myös selkeämpää ymmärrystä vanhempien reagointiin eri asioissa. Eli ammattikasvattajana pystyy käsittelemään vaikeitakin asioita realistisemmin ja " älyllisemmin" , vanhemman roolissa pelaavat tunteet erittäin vahvasti pelissä.

Näin siis minun itseni kohdalla, muiden puolesta en voi vastata.



t. lto

eri asia hoitaa omia lapsia kotona ja toisaalta taas kantaa hoito- ja kasvatusvastuuta jossain laitoksessa. Vähän samalla tavalla kuin että siivoaahaan ihmiset yleensä kotejaan, mutta ei se pätevöitä ketään siivoajaksi.

Koulutus on merittiä.

On niin helppoa olla lapseton ja seurata sivusta mutta kun itse olet " tapellut" lapsen kanssa jostain asiasta ymmärrät paremmin miltä se vanhemmuus tuntuu ei ole aina todellakaan ruusuilla tanssimista.

Koska hän on hoitamassa lapsiani, ei minua.

Vierailija:

Samaan tyyliin ajatellen esim. lääkärit ovat epäonnistuneita vanhempia, jos lapsi joskus sairastuu, niinkö?

Ikävää, että joku edelleen uskoo oppimisvaikeuksien olevan suoraa seurausta kasvatuksesta tai sen puutteesta. Niin mustavalkoisesti ei asiaa voi selittää.

t. lto

Siis en tarkoittanut, että oppimisvaikeudet ovat seurausta kasvatuksesta, ei missään tapauksessa. Vaan sitä tarkoitin, että jos omalla lapsella tuli vaikea tilanne, mielestäni se hoideltiin huonosti. Tavallaan kohdeltiin paapoen, eikä niinkään tukemalla ja kannustamalla. Pakottamalla tuplaamaan 3. luokan, poika putosi kaveripiiristä pois ja joutui vielä kovemman kiusaamisen kohteeksi.

Poika vietiin oppimisvaikeuksien takia neurologiselle osastolle myös, joka aiheutti vielä lisää kiusaamista, osastokeikka oli turha, poika oli ok (ehkä vain ohjauksen puutteessa?? )

T: Kolmonen.