Anoppilan vaivaannuttavat joulutavat?

mun anoppilassa on just päin vastoin. Siellä ei saa mitään muuta kuin jouluruokaa kunnes ne on loppu. Jos ne kestää viikon niin niitä syödään sitten viikko. Samat karjalanpaistit lämmitetään päivästä toiseen, iso kinkku seisoo pöydällä useita tunteja lämpenemässä päivittäin, ym ym eli ei tietoakaan mistään ruokahygieniasta. Yks vuosi sanoin anopille että heitän tämän kalan pois kun se haisee jo ihan pilaantuneelle. Anoppi oikein parahti että älä vielä, minä voin tehdä sen.. Ja kas, söimme päivälliseksi kala-laatikkoa (peruna-sipulisekoitusta, herne-maissi-paprikaa ja tuo ko. kala) Hyi hitto!

aattona. Tunnelma on kireähkö jo aamusta alkaen, ja loppu menee pilalle siinä vaiheessa kun vanhempani " alkavat pitää hauskaa" eli alkavat siemailla viinaa. Äidistäni tulee niin ärsyttävä ettei mitään rajaa, isäni taas ärtyy kaikesta. Meidän lasten perinne on jo vuosia ollut se, että me lauletaan joululauluja ihan henkemme edestä, etteivät vanhemmat saa riitaa aikaiseksi laulamiselta. Ollaan siinä velipojan kanssa vietetty yksi jos toinenkin joulu näin. Ei enää ikinä!



En halua myöskään appivenhempien luokse, kun siellä taas pitää miettiä koko ajan mitä sanoo. Anoppi on tiukkapipo, eikä heillä saa juoda edes ruuan kanssa punaviiniä. Lisäksi utelee ja kyselee koko ajan kaikesta. Pitää teeskennellä ja leikkiä kiltimpää kuin onkaan.



Siksi vietän joulut kavereitteni ja mieheni kanssa. Ne joulut ovat ihania ja tunnelmallisia, kaikilla on hauskaa ja kaikki saavat olla omia itsejään!

Kerran sinne jouluna erehdyin. Itse olen aina pitänyt joulua iloisena juhlana, rentoa, mukavaa yhdessä oloa. Anoppilassa joulusta on tehty painostava ja ahdistava juhla. Vain kaikkein surullisimmat joululaulut soivat, syömistilanteesta on tehty liian virallinen, kaikki istuu kuin tikku paskassa eikä kukaan uskalla sanoa mitään ettei " tunnelma" mene pilalle.

Anoppilassa on tosi kolkkoa jouluna. Jos kuusi on, niin se on tekokuusi (minusta se on kauhea tunnelmantappaja). Kuusen lisäksi ei juuri mitään muuta jouluista koristetta. Jouluateriaa ei syödä, vaan kukin saa käydä leikkaamassa kinkusta palasia... Kinkku siis seisoo hellalla koko päivän ja saa käydä ottamassa jos tykkää. Kinkun lisäksi anoppi keittää puuron ja mansikkasopan. En ymmärrä, miten mansikkasoppa liittyy jouluun.



Jokainen puuhaa omiaan, ei siis mitään tunnelmallista yhdessäoloa ja pelailua tms. Kun mies asui vielä kotonaan (ollaan teinistä asti oltu yhdessä ja siis myös jouluisin) niin kaikki olivat jouluaaton omissa huoneissaan omia telkkareitaan katsoen...



Päivän kohokohta aikuisilla ihmisillä on lahjojen jakaminen. Siitä jaksetaan jauhaa koko päivä, että milloin ne jaetaan ja jaetaanko jo. Ja kun ne on jatettu, niin kukin menee taas omiin oloihinsa... Ja anoppi perinteisesti osoittaa tyytymättömyytensä lahjoja kohtaan, etenkin appiukolle.



Arvata saattaa, että en hingu jouluksi anoppilaan... Ongelma on se, että haluaisin olla omien vanhempieni luona viettämässä sitä oikeaaj joulua,ja välimatka anoppilan ja mun vanhempien välillä on 20km ja meille kotiin 150km. Eli kun menemme mun vanhemmille, niin on pakko käydä myös anoppilassa. Yritän laskelmoida käynnin aina niin, että menettäisimme mahdollisimman vähän ihanaa joulutunnelmaa mun kotoa.

Minä haluaisin aina viettää omien vanhempien kotona joulun.

tervsisin minä, joka ei ole katkaissut napanuoraa omiin vanhempiinsa

Samoin tekee mies ja lapset laitetaan sijaisperheeseen siksi aikaa. Isovanhempia ei nähdä koko joulukuussa, ettei tule mitään vaikuteita. Mehän ollaan niin itsenäisiä, että osataan kyllä joulu viettää ilman läheisiä. Perhe ja suku on ihan turhaa, yksin on paljon mukavampaa. Saa luoda niitä ihan omia tarditioita, eikä tarvitse tuhlata aikaa toisten kanssa seurusteluun ja yhdessäoloon!

Kun joulurauha on julistettu ei siinä perheessä saa enää televisiota aukaista eikä muutenkaan metelöidä (kiva lapsille). Jouluaterian aikana kuunnellaan jotain hartaita joululauluja ja myös pitkin iltaa appivanhemmat pistävät " levyjä soimaan" . Se onkin koominen ohjelmanumero, he laittavat ns. hyvän biisin soimaan ja sitten pitää kaikkien kuunnella kun on niin hyvä (siis ne on näitä erilaisia jouluvirsiä ja muita hartaita joululauluja), itse ne tippa silmässä kuuntelee. Ja sitten joululahjojen jako on painajainen, joka ikisen lahjan kohdalla ne sanoo, että " eikös teidän lapsilla nyt jo ole kaikenlaista" , " kyllä nyt on paljon lahjoja lapsille" , " mitähän ne tuollakin tekee" jne.



Mutta tänä jouluna me vietetään oma joulu!!! Ihanaa!!!

kuka teidät sinne pakottaa menemään???

Eipä sitä voi ennen sitä omaa kokemusta tietää, miten anoppilassa joulua vietetään. Mekin vain käymme melko pikaisesti aattona anoppilassa. Mutta pakko siellä on käydä, muuten seuraisi välirikko.

Vierailija:

kuka teidät sinne pakottaa menemään???

Anoppi raatanut koko päivän keittiössä. Perheen iltatähti syö telkkarin edessä jos syö. Loput perheestä tulee vanhoissa rikkinäisissä verkkareissa pöytään ja katoaa kun ruoka on hotkittu. Kukaan ei auta anoppia jälkien siivoamisessa. Ruoasta ei kiitetä. Jouluruokaa syödään vain aatto ja sitten taas anoppi saa rehkiä keittiössä.

ja vähän väliä hypätään jääkaapilla, syödään karkkia ja sitten valitetaan kuinka ' ähkyjä ollaan..



Meillä saa välillä rauhoittua yksikseenkin, mutta anoppilassa sitten taas sisarusten puolisot vetäytyvät omiin maailmoihin (yksi lukee lehtiä, toinen tuijottaa tv:tä ja kolmas nukkuu sohvalla) kun suku häsää, häärää ja hössöttää ympärillä.. mistä sitä virtaa riittää??

Huh, mutta te, jotka vielä olette menossa anoppilaan tai muihin kauhupaikkoihin, ÄLKÄÄ MENKÖ vaan pysykää kotona! KOtona joulu on parhaimmillaan.

Sitten tuli heille vävy taloon. Tämä vävy on hienostelija perheestä niin sempä jälkeen on anoppilassa istuttu jouluna kovat kaulassa ja niin pirun virallisina. Ärsyttää moinen kulissin pito vaan yhden hiton vävyn takia.



Appiukko jaksaa jauhaa ruuasta vaikka hamaan loppuun asti. Kuinka lämpimäksi kinkku meni tänä vuonna ja kuinka onnistunut on taas. Voin vaikka vannoa, että joka vuosi on paremmin onnistunut kun koskaan ennen. Ja joulukuusi heillä on joka vuosi kauniimpi kun koskaan ennen ja glögi ym ym ym....



Joka vuosi on ollut kaunis kuusi, joka vuosi on ollut kinkku hyvää, joka vuosi on glögi onnistunut. En vaan jaksa moista taivastelua vuodesta toiseen. Kiitos kun sain päästää höyryt pihalle.

Tottakai minä autan anoppia mutta hieman ihmetyttää kun talo on täynnä aikuisia ja kaikki meidän perhettä lukuun ottamatta ovat aivan kädettömiä. Minun mieheni häpeää sisarustensa puolesta ja osallistuu esikoisemme kanssa ruoanlaittoon mutta kun meidän mukana tulee aikamoinen lapsikatras niin lasten vahtimiseen menee yhden aikuisen aika.



Parempaa joulumieltä sinulle!



t. 36

Anoppi on laittanut ihania ruokia, nykyään myös kasvispainotteisten ruokien määrä on lisääntynyt. Pelailemme yhdessä, juomme muutaman lasin glögiä ja punaviiniä. Appiukkokin on laittanut hieman siistimmät vaatteet päälleen ainakin jouluaterian ajaksi. Ainut mikä minua häiritsee on tv:n katseleminen illalla. Tosin sekin saattaa jäädä väliin jos saamme houkuteltua kaikki pelaamaan ja juttelemaan koko illan ajaksi. Eli meidän joulumme anoppilassa on mukava! Itse asiassa en halua mennä jouluksi omien vanhempieni luokse, sillä äitini ottaa jouluruoista aina kauhean stressin. Siellä puhutaan koko ajan ruoasta ja siitä, mitä seuraavaksi syötäisiin. Lisäksi äitini puhuu koko ajan siitä, että hänen ei pitäisi nyt syödä kun yrittää laihduttaa jne., mutta silti hän kasaa lautaselleen suurimmat annokset. Tuntuu pahalta edes kirjoittaa omista vanhemmistaan näin ilkeästi. Joulu on kuitenkin erittäin tunnelmallista ja rauhanomaista aikaa, jolloin pidetään yllä sukulaissuhteita. No, menemme sitten tapanina syömään minun vanhempieni luokse ja siitä tulee varmasti ihan mukavaa kun äitikin on jo saanut pahimmat joulupaineet purettua aattona ja joulupäivänä ja osaa tapanina jo ottaa rennommin.

Haikeanan ajattelen perhettäni jouluaattona, lahjojen aukaisua, joulupuuroa, joululauluja, sitä ihanaa yhdessäoloa, josta tuntee välittämisen ja rakkauden.



Asun ulkomailla, ja tämä on ensimmäinen joulu erossa perheestäni. Aivan mieletön ikävä siskoani, isääni, äitipuoltani, äitiäni ja kaikkia muita...

Nämä viestit luettuani oma jouluni anoppilassa ei tunnu ollenkaan pahalta; ruoka hyvää, jokainen saa pukeutua mitan haluaa, ja mikä parasta;pukiksi päästään jo oman kodin rauhaan!!!!!

Tai kai se anopin mielestä on juhlavaa.



Minusta on jotenkin kaameeta kun se heittelee lusikalla laatikkovuoista kasat lautaselle ja LÄMMITTÄÄ MIKROSSA! Kääk.



Kinkkua on muutama siivu sellaisella kahvikupin aluslautasella, siis ei kakkulautasellakaan vaan sillä pienemmällä missä on kahvikupin paikka =) Karjalanpaistia on pieni satsi pienessä jälkiruokakulhon kokoisessa astiassa. Kaupan italiansalaatti (missä ei sinänsä ole mitään pahaa että se on ostettu valmiina!) on nostettu pöytään siinä muovirasiassaan niin että foliokansi retkottaa siinä auki.

ei mitään riehumista tai riitelyä kyllä seurauksena.

Kamalasti mietitään ja pähkäillään miehen kanssa että mitä ostettaisiin. Anoppi ensimmäisenä arvostelee lahjat ja kuinka-me- olemme-turhaan-mitään-ostaneet-kun-he-eivät-tarvitse. Ja jos lahjoja ei ostettaisi niin sitten anoppi loukkaantuu kun emme heitä muistaneet. Minkä takia anoppi ei vain voisi kiittää lahjasta ja pitää mutinat sisällään.