Anoppilan vaivaannuttavat joulutavat?

Itse olen tottunut siihen, että jouluna vallitsee joulurauha ja edes yritetään jakaa hyvää mieltä muillekin tai ainakin pidetään mölyt mahassa.

Anoppi SAATTAA laittaa hameen, mutta muuten ei joulu erotu arjesta. Kyllä se vaikuttaa tunnelmaan, vaikka en itsekään missään iltapuvussa ole. Samoin se, että syödään eri aikaan, ei tunnu kotoisalta...saatetaan aloittaa ruoka samaan aikaan mutta kukin poistuu pöydästä kun on syönyt. Toisin sanoen joulurauhasta ja rauhallisesta syömisestä saa vain haaveilla.

Olen tottunut omassa kodissani, että joulua juhlitaan. Vaikkakin siitä vähän stressiä tulisikin, niin se on sen arvoista.

Kaikki syövät itsensä ähkyyn. Sitten istutaan tuppisuuna ja katsotaan televisiosta Kauniita ja rohkeita tms. muuta ihanaa ja tunnelmaa kohottavaa - kamalaa!



Jossain välissä kannetaan lahjasäkit tupaan ja jaetaan. Nuoret serkut saavat mummolta ja papalta kukin 200-300 euroa käteen (ovat noin 10 - 15-vuotiaita). Sama juttu jokaisena jouluna ja syntymäpäivänä. Minua huimaa tuollainen rahanjakelu.



Tunnelma on kaikkinensa järkyttävän jäykkä ja ahdistava. Ensimmäistä joulua siellä viettäessäni menin makkariin itkemään kesken aattoillan, en vaan kestänyt, kun oli niin ikävä omaan kotiin. Onneksi ei ole tarvinnut sitä ankeutta katsella moneen vuoteen, kun mieskin on siihen kyllästynyt.

Miehen perheellä on ' vanha joulutapa' kirjoittaa lahjapakettien päälle saajien nimet niin, ettei niitä sitten erkkikään meinaa löytää. Siis ihan oikeasti aikuiset ihmiset kilpailevat siitä, kuinka saisivat kätkettyä lahjapaperin kuvioon nimen jotenkin niin, ettei se vaan satu silmään. Ei jaksa toi leikki vaan vuodesta toiseen kiinnostaa...



nimim. tosikko miniä..?

Katselen siinä sitten niiden autuaita ilmeitä ja nauran partaani.

Itse olen tottunut fiilistelemään jouluna, joten anoppila ei meitä joulun tienoolla kutsu. Myös mies on nykyisin jo pikkuisen jouluihminen, onneksi!

oonko ainut joka ei ole viettänyt anoppilassa yhtään joulua? Ollaan oltu miehen kanssa 10-v yhessä. Lapsiakin on. Anoppi/Appi EI tule missään nimessä meille. Ei kutsuta. Minun kotona ollaan muutama joulu viettetty. Tänä jouluna ollaan VAIN ja ainoastaan oman perheen kesken. Sitten käydään pikasesti moikkaamassa miehen vanhempia joulun jälkeen. Minun vanhemmilla ollaan sit pari yötä koska asuvat monen sadan kilometrin päässä.



Siis en ole joutunut kärsiin ja kattoon jotain hirveitä jouluja anoppilassa.

siihen asti koko aatto on kuin normaali arkipäivä paitsi tiedossa on kaksin verroin raatamista.

Itse totuin lapsuudenkodissa siihen että kaikki laitettiin aaton aattona valmiiksi jouluaamua varten. Oli ihana herätä aikaisin aamulla koristeltuun puhtaaseen kotiin ja keittää ihan ensimmäiseksi riisipuuro. Anoppilassa puuro syödään hätäisesti iltapäivällä, kuusi koristellaan illalla, sit saunaan ja sit vihdoin kun vois mennä jo nukkumaan kun on niin myöhä, pääsee vihdoin syömään. Ihan kiva, taitaa jäädä lapselta joulu näkemättä jos eivät tänä vuonna yhtään voi aikaistaa aikataulua.

Myös pakollinen joulukirkko on perseestä.

Minä olen viettänyt kerran joulua anoppilassa. Siitä on jo useampi vuosi, ennen lapsia.

Mielummin olemme perheen kanssa keskenämme( minä, mies ja 2 lasta). Aattona ollaan käyty syömässä aamulla puurot, mutta illalla olemme tiiviisti kotosalla.

Ja tämä perinne jatkuu...ja jatkuu..ja jatkuu...

minä en ainakaan menis joulu juhlimaan anoppilaan, vaikka anoppi mukava onkin. siitä asti kun olemme miehen kanssa yhdessä kulkeneet olemme viettäneet joulua kaksin. saa tehdä niin kuin tykkää, on tunnelmaa, ruoan saa valmistaa itse, tänä jouluna meitä onkin kolme ja vietämme sen myös kolmestaan, ihan oman perheen kesken.

On ihan mukavaa kunnioittaa vainajia ja viedä kynttilät kuolleiden sukulaisten haudoille. Jotenkin mua vaan nolottaa se kun anoppi tirauttaa porut aina siellä haudalla, vaikka kaikki ovat kuolleet 30-60 vuotta sitten. Jotenkin se tuntuu musta NIIN pitkältä ajalta, että luulisi siitä päässeen jo yli. Ehkä sekin vaikuttaa kun en tosiaan ole tavannut yhtäkään näistä kuolleista... eipä niitä silti muista kukaan muukaan kun anoppi... Ne on jo silloin olleet vanhoja ihmisiä, eikä mitenkään voisi edes olla enää elossa...

ruoka haetaan liedeltä ja kinkku on leikkuupöydällä viipaloituna.



ja se että siellä nukutaan! siis jouluaattona syödään klo 12 jonka jälkeen kaikki menee päivunille moneksi tunniksi! jolu on kuulemma rauhoittumisen aikaa !

muutaman joulun olen anoppilassa viettänyt ja siellä mitään ei tehdä kuin viime tingassa ja kauhealla riidalla.



jouluruuat haetaan kaupasta aatonaattoiltana ja anoppi alkaa siinä sitten sulattelemaan kinkkua ja hosumaan muutenkin ruuan kanssa. joulusiivous tehdään aattoaamuna, eräänäkin vuonna anoppi konttasi vessan lattialla hinkkaamassa HAMMASHARJALLA kaakelinsaumoja ja itki marttyyrinkyyneliä kun " kukaan tässä huushollissa ei ikinä tee mitään" . Joulukuusi koristellaan ja joululahjat pakataan aattona iltapäivällä jne. välillä anoppi ja appiukko riitelevät siitä kumman syy on että lahjat on edelleen pakkaamatta ja kinkku ei kypsy uunissa kun on edelleen sisältä umpijäässä.



sitten kun kaikki on lopulta hirveällä hosumisella ja tappelulla saatu valmiiksi niin ihmiset on aivan totaalisen kypsiä toisiinsa ja jouluateria syödäänkin hiljaisuuden vallassa. lahjojen avaamisen jälkeen kaikki katsovat telkkaria ja appiukko ryystää viinaa ja edelleen vallitsee hiljaisuus, ellei anoppi innostu haukkumaan appiukkoa jostain tämän unohtamasta asiasta.



mieheni mukaan heillä on joulut olleet aina tällaisia ja siksipä hän inhoaakin kaikkia juhlia ja erityisesti joulua :(

ja ihmettelin, kun jouluruokaa oli tosiaan vain aattona. Kotona olen tottunut ' mässäämään' jouluruokia muutamana päivänä joulun jälkeenkin.

Vierailija:

muutaman joulun olen anoppilassa viettänyt ja siellä mitään ei tehdä kuin viime tingassa ja kauhealla riidalla.

jouluruuat haetaan kaupasta aatonaattoiltana ja anoppi alkaa siinä sitten sulattelemaan kinkkua ja hosumaan muutenkin ruuan kanssa. joulusiivous tehdään aattoaamuna, eräänäkin vuonna anoppi konttasi vessan lattialla hinkkaamassa HAMMASHARJALLA kaakelinsaumoja ja itki marttyyrinkyyneliä kun " kukaan tässä huushollissa ei ikinä tee mitään" . Joulukuusi koristellaan ja joululahjat pakataan aattona iltapäivällä jne. välillä anoppi ja appiukko riitelevät siitä kumman syy on että lahjat on edelleen pakkaamatta ja kinkku ei kypsy uunissa kun on edelleen sisältä umpijäässä.

sitten kun kaikki on lopulta hirveällä hosumisella ja tappelulla saatu valmiiksi niin ihmiset on aivan totaalisen kypsiä toisiinsa ja jouluateria syödäänkin hiljaisuuden vallassa. lahjojen avaamisen jälkeen kaikki katsovat telkkaria ja appiukko ryystää viinaa ja edelleen vallitsee hiljaisuus, ellei anoppi innostu haukkumaan appiukkoa jostain tämän unohtamasta asiasta.

mieheni mukaan heillä on joulut olleet aina tällaisia ja siksipä hän inhoaakin kaikkia juhlia ja erityisesti joulua :(

tosiaan joskus seurustelun alkupuolella oltiin muutamana jouluna siellä ja eka jouluna olin aivan järkyttynyt... nyt ei tulisi mieleenkään mennä sinne lasten kanssa!



kurjin asia tuossa on mielestäni se, että appivanhemmat ovat pilanneet joulun mieheltäni. vaikka mies onkin myöntänyt, että joulut minun vanhempieni luona tai meidän omassa kodissa ovatkin mukavia niin siitä huolimatta hän ei joulusta pidä ja mieluiten jättäisi sen kokonaan välistä :(



t. se kurjimman joulukertomuksen tittelin ansainnut

anoppi tekee kaiken yksin ja sitten nyyhkii marttyyrina. Tosi juhlalliseen tilanteeseen kuuluu toki hyvä alkoholi mukaan, halusi sitä juoda tai ei. Saunan jälkeen ollaan rennosti, mutta mikä tahansa pukeutuminen ei käy sillä naisilla on oltava kylpytakki. Jos ei ole, sitä tyrkytetään niin kauan että ymmärtää että puettava se on. sitten istutaan kylpytakin liepeitä ja kauluksia venytellen ja miettien mikä veikeä ruumiinosa seuraavaksi vilahtaisi näkyville. appiukko kekkuloi kalsareissaan.

Ketjun perusteella meillä kaikilla vastanneilla on ihanan siisti, sivistynyt, kiireetön ja juhlava joulu. ; )

Nyt ei taida tulla kun on lauantai???!! JEE!!!!!!!!!!!!!!

Se on häirinnyt mua tosi paljon. On hieno joulupöytäkattaus ja paljon ruokia. Sitten otetaan ruuat ja mennäänkin katsomaan televisiota sen lautasen kanssa!!! Ja appi ja anoppi nousevat pöydästä syötyään eivätkä odota muita. Me nuoremmat sitten istumme rauhassa pöydässä syömässä ja keskustelemassa (vaikka tv pauhaa vieressä).



Illalla ei siellä tehdä mitään. Kaikki puuhailevat yksinään jotain. Minä olen tottunut, että iltaisin, ja varsinkin jouluaattona, ollaan olohuoneessa ja jutellaan, syödään herkkuja, pelataan, tehdään palapeliä tms. Tuo palapelin teko (esim. 1000 palaa) taitaa olla meidän suvun perinne. Aina isolla porukalla istuskellaan, syödään suklaata ja käännellään paloja. Jos ei ois tänä vuonna tuota taaperoikäistä, niin oisi niin kiva taas tehdä äidin kanssa palapeliä, veljesten ja isän istuskellessa sohvalla vieressä.