Miksi viet pienet lapsesi toisten lasten juhliin huutamaan ja kirkumaan?

kyse oli lastenteatterista, mutta harmitti se kuitenkin hirveästi, kun olisimme halunnet lasten kanssa kuulla esitystä ja nauttia, mutta kuulimme vain aika monen lapsen kovaäänistä puhumista ja juuri sitä rimpuilua ja kirkumista useammaltakin taholta. Ymmärrän, että kaikki lapset eivät jaksa luontaisesti istua hiljaa ja keskittyä, mutta jos vanhempi tietää, että riehuntakonsertti on oman lapsen kanssa odotettavissa, niin eikö silloin voi aloittaa hiukan helpommalla, valita esityksen, joka on kestoltaan lyhyt ja lapsentasoinen, pakkoko sitä on heti valita teatteristakaan sitä tunnin tai puolentoista esitystä.

pienen lapsen vanhempi voi aina valita sitä " mennä yksin" -vaihtoehtoa

Kiusa se on pienikin kiusa. Kjäh kjäh!!

joko toinen menee ilman lapsia tai sitten ei mennä ollenkaan. Jos oma lapsi esiintyy siellä ja halutaan välttämättä nähdä se, eikä toinen voi olla kotona, mennään oven viereen ja poistutaan tarvittaessa, ei takuulla mennä istumaan eturiviin tai keskelle, mistä ei mihinkään voi juhlan aikana liikkua. ap

mutta kai nyt sentään LASTEN omissa juhlissa lapset saa olla vähän lapsia (eli myös huutaa ja kirkua). Vai istutaanko teillä lastenjuhlissa kiltisti hiljaa paikoillaan?

ja itsekästä myös yleisöä kohtaan, jotka ovat tulleet kuuntelemaan esityksiä, eivätkä sitten kuule kuin lasten kirkumista. Olen samaa mieltä kuin ap.

en mitään lasten kekkereitä kenenkään kotona. ap

ja molemmilla on hiki? Meilläkin tehdään asioita yhdessä, mutta juuri noita hikitilanteita pyritään välttämään. Eri ikäiset lapset ovat tekevät eri juttuja, ja kaikkein pienimmät vaan nyt ei jaksa istua tuntia paikallaan hiljaa.

itse mietin aivan samaa eilen kun olimme mieheni kanssa kirkkokonsertissa ja usempikin lapsi siellä pitkästyi ja kehitteli jos jonkinlaista omaa showtansa.



1v6kk tyttöni oli mummon kanssa kotona. ei olisi tullut mieleenkään ottaa häntä sinne riehumaan.

toinen joutuu aina luopumaan siitä menosta ja jäämään kotiin. Näin meilläkin pienten lasten kanssa.

Lienee kysymys tällaisesta " kaikki mulle heti nyt" -asenteesta, eli kotonaolo ahdistaa niin paljon, että pakko lähteä joka paikkaan lapsen kanssa ettei vaan tarvitse olla kotona.



Mulla on kaksi lasta, eikä tulisi mieleenkään ottaa mukaan mihinkään konsertteihin tms. Minä en ainakaan nauttisi siitä itsekään, jos lapsi huutaisi ja rimpuilisi. Vanhemmaksi tuleminen tarkoittaa asioista luopumista, ja mielestäni se pitää vain tajuta ja hyväksyä. Jos ei ole lapsenvahtia, niin sitten jään suosiolla kotiin. Jos on pakkotilanne (mitä tuskin konserttiin mennessä tulee...), niin sitten menen istumaan siten, että pääsen heti poistumaan jos nuorimmainen alkaa raivoamaan tai itkemään. Vaikka itkisi vain nälkäänsä eli ihan normaalia vauvan kommunikointia, niin mun mielestäni on silti väärin terrorisoida muita paikalla olevia. Mä ehdin kyllä kaikenmaailman konsertteihin ja tapahtumiin muutaman vuoden päästäkin.

Hmm, haluan lasteni oppivan käymään tällaisissa tilaisuuksissa. Joskus he eivät jaksakaan istua koko aikaa aloillaan tai olla hiljaa. En lähde silloin heti pois, vaan sanon, että jos he (tai hän) eivät ole hiljaa, me lähdemme pois. Mikäli he jatkavat vielä metelöintiä, he joutuvat pois. Tämä saattaa toki jo häiritä kanssayleisöä. Toisaalta jo toisella kerralla he muistavat, että pitää olla rauhassa, tai joutuu kotiin.



Pieni lapsi ei osaa vielä ajatella asioita toisen kannalta (muistaakseni vasta viisi-kuusi-vuotias alkaa hallita tämän taidon, näin luin jostain), joten he eivät osaa olla hiljaa, jotta muut kuulisivat esityksen tai jotta muut saisivat olla tilaisuudessa rauhassa. He oppivat kuitenkin olemaan aloillaan ja hiljaa, kun he ymmärtävät, että tällaisissa tilaisuuksissa se on tapana. Jos he olisivat kotona aina, he eivät tätä oppisi, ennenkuin lähellä kouluikää, enkä minä pidä mielekkäänä ajatuksena sitä, että lasta pidetään tynnyrissä kouluikäiseksi asti.

Mun 2v jaksoi mainiosti olla n. tunnin paikallaan isosiskon esiintyessä joulujuhlissa. Kerran huusi pikkusisko, että " Lisää laulantaa!" , mutta en pitänyt asiaa mitenkään nolona.



Pienempi oli 1v2kk kun isoveljeni meni naimisiin. Silloin jätin hänet tuttavaperheen luo hoitoon. Vanhempi esikoinen tuli mukaan ja hyvin jaksoi olla siellä, ensin morsiusneitona ja sitten itse vastaanotolla. Ikää oli silloin tasan 3v. Esikoisen kanssa ollaan käyty leffassakin jo parisen kertaa, ei mitään häiriöitä ole aiheuttanut. Pienemmänkin kanssa varmaan kohta voisi jo ajatella sitä 1,5 tuntia aloillaan...



Museoissa olen käynyt molempien kanssa, eikä ole Kiasmassa tai Eläinmuseossa tms. mitään mekkalaa aiheutunut.



Kun pienempi oli ihan vauva, sellaset 6kk tms, silloinkin mentiin yksiin suuriin juhliin (yli 50 henkeä), ainut ongelma oli, ettei osannut nukahtaa sitten siellä hälyssä ja sitten olikin meidän aika lähteä kotiin.

On tärkeää, että lapseia viedään erilaisiin juhliin ja tilaisuuksiin, mutta pitää itsen valmistautua toimimaan sen mukaan, miten lapsi käyttäytyy. Lapsille on etukäteen selitettävä, miten ko. tilaisuudessa ollaan. Ja jos niin ei olla, mitä tapahtuu. Jos lapsi ei käyttäydy kunnolla, häntä huomautetaan muutaman kerran, jos ei tehoa, poistutaan paikalta pilaamasta toisten tilaisuutta/juhlaa, vaikka kuinka itse haluaisi jatkaa.

Meidän perheeltä meni Kauneimmat Joululaulut TAAS pilalle. Taaksemme tuli isovanhemmat n.5v pojan kanssa, joka puhui koko ajan kovalla äänellä, kitisi ja alkoi leikkimaan selkäni takana selkänojaani vasten . paukutti ja rynkytti. Lopulta katsoin merkitsevästi vaaria. " Yritäpäs nyt olla kunnolla" sanottiin kerran ja meno jatkui. Mitä se " kunnolla oleminen " on? Se on selitettävä lapselle. Ei sillä eikä millään, meidän 3v on tottunut käyttäytymään tilaisuuksissa ja suuresti hämmästeli isomman pojan riekkumista. Kyllä mekin ollaa joskus lähdetty jostain pois, kun väsymys on yllättänyt lapsen ja käytös ei ole ollut kunnollista.

Minä otan lapseni mukaan lähes joka paikkaan, eivätkä häiritse ketään. Jos alkavat käyttäytyä häiritsevästi, poistumme takavasemmalle vähin äänin.



Minustakin on erittäin moukkamaista ja itsekästä että annetaan lasten pilata tois(t)en esitys.

ei kukaan kuullut seremonian aikana sanaakaan papin taikka hääparin puheista koska siellä oli parin kolmen pienen toimesta täysi konsertti päällä. ystäväni tupareissa kuuden jälkeen illalla juopuneiden joukossa myös viihtyi pari äitiä vauvoineen myöhään kakkavaippa juttuineen. siirryimme siis koko konkkaronkka muualle juhlimaan ja jätimme pettyneen isäntäparin heidän seuraansa. tässäkin tapauksessa pelin henki oli ennen tuota iltaa ollut selvä, juhlitaan ja saunotaan ja sitten jatketaan yökerhoon. tilannetaju näyttää monelta äidiltä puuttuvan kokonaan.

joka yleensä käyttäytyy hyvin, saa joskus sen hepulin. No, kyllä silloin minäkin menisin takavasemmalle.



Meillä kävi näin päiväkodin joulujuhlassa. Yleensä esityksiä jaksetaan seurata hienosti, mutta nyt tilaisuus oli ulkona säkkipimeässä. Se pimeys oli shokki 3-vuotiaalle. Kynttilöitä piti olla, mutta ei niistä paljon valoa tullut. Aluksi hän huusi 10 minuuttia, että lähdetään pois, pelottaa,jne. Vaan kun joululaulut alkoi, hän leppyi. Esiintyvälle lapselleni olin luvannut tulla katsomaan. Hän oli saanut esityksestä roolin " jota on aina toivonut" .



Kotiin lasta ei voinut yksin jättää, eikä meillä ole tuttuja lastenhoitajia lähellä.

aikuisen korvien välissä, eikä lapsessa.

Yksin laulut ja seimikuvaelmat kaikkinensa 15min ovat eskareille liikaa, ja koko juhla puolitoistatuntia laahaten koittelee kaikkien hermoja. Ja tämä hyssyttelevä vanhempien armeija joka savustaa 3 perhettä ulos pienten sisarusten kanssa oli kamalaa katseltavaa, enemmän he pilasivat juhlaa, kun pienet innostuneet lapset, jotka ilosesti huudahtelivat joulupukin saapuessa. Antakaa lasten tulla minun tyköni ei tarkoita ainakaan meillä täällä suomessa että jeesuksen syntymäpäiväjuhliin olisi tervetulleita muut kun fariseusmaiset aikuiset.