Minä olen uskovainen, mutta inhoan seurakuntatouhua...

Inhoan hurskastelua, lepertelyä, oman elämän kaunistelua, toisten paheksumista ja kyttäämistä, tekopyhyyttä...

En kestä ev. lut. seurakuntamme ihmisiä, mutta elän uskossa. Rukous on osa arkea. Jumalasuhteeni on hyvin tärkeä ja henkilökohtainen. En halua jakaa sitä koko seurakunnan kanssa, en halua kertoa olevani yhtään sen parempi kuin olen. Jumalalle voin kertoa avoimesti kaikki vajavaisuuteni ja virheeni ja rukoilla apua. En halua väliin tuomitsevia seurakuntalaisia.

T. Yksi seurakunnasta vieraantunut tosiuskovainen