Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mua todella huvittaa nuo lapsettomat ystäväni nykyään
14.11.2005 |
Muistan kun itselläni ei ollut lapsia.. kuvittelin tietäväni lapsiperheen elämästä paljon, olihan sitä kokemusta työnkin kautta lapsista. Kuitenkin oletin että loppuraskautta elävä ystäväni olisi jaksanut häärätä häitämme ajatellen... ja ihmettelin miksi ihmeessä se on muka NIIN vaikeaa lähteä lasten kanssa joskus kylään...
Kunnes sitten oma lapsi tuli ja toinen tulossa nyt... huomaan kuinka lapsettomat ystäväni ovat tietyllä tavalla lapsellisia: Olettavat että taaperon kanssa elämä on yksinkertaista, että äiti jaksaa mitä vain.. ja että raskaus aika on ihan tavallista olemista....
Parisuhdeneuvoja satelee kovasti lapsettomilta.. he eivät kuitenkaan näe että lapsi on siinä perheessä koko ajan, läsnä vaikka ei olisi vierellä. Kaikki eivät kaipaa omaa aikaa eikä sitä pitäisi väheksyä. Joilekin perhe on voimavara.
Niin sitä ajatukset vain muuttuvat. Ja itsekin olen muuttunut. Ettei jaksa kiinnostua jonkun ystävän tanssireissuista..
Kommentit (103)
Tässä ketjussa muuten tökkii eniten se, että äiti-ihmiset vaatii lapsettomia tajuamaan, että elämä on muuttunut. Toisaalla samat äiti-ihmiset yrittää uskotella sinnikkäästi, kuinka lapsen kanssa voi tehdä ihan samoja asioita kuin lapsettomana. Koittakaa nyt päättää.
teki mieli kommentoida, että mä koen, että lasten saamisen myötä elämäni on muuttunut ja ei ole muuttunut. Se on muuttunut konkreettisten, pinnallisten asioiden suhteen, mutta ei olennaisten ulottuvuuksien suhteen.
Mä edelleen nautin elämästä, pidän hauskaa, hassuttelen, olen sosiaalinen, yritän tehdä joskus jotain luovaa. Näissä on kuitenkin puitteet osittain muuttuneet aiempaan verrattuna. Olen lasten kanssa paljon ja saan heistä iloa ja merkitystä elämään ja pidän hauskaa heidän kanssaan. (toki myös ystävien kanssa ja miehen). Mutta tosiaan, lasten tarpeet on otettava nyt huomioon joten ei voi aina valita lähtevänsä esim. baariin. Tämä asia on muuttunut, mutta se ei ole samalla lailla olennainen asia kuin esim. sosiaalisuus.
Mutta itse asiaan: lapsettomat, älkää ainakaan kovin suuriäänisesti neuvoko ja ohjeistako lapsellisia, vaikka teistä näyttäisi sitlä, että tiedätte paremmin. Ette tiedä. (tai vaikka jossain poikkeustapauksessa tietäisittekin, niin yleensä asian sanomisesta ääneen on vain haittaa kaikille osapuolille.
Lapselliset, älkää sääliteltkö lapsettomia ja kertoko miten itsekkäitä he ovat ja miten he eivät tajua elämästä mitään. Tämän luulisi jo kuuluvan käytöstapoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käveli vain ovesta sisään kun huvitti ja saattoipa istua 5 tuntiakin kylässä. Vastakutsua ei hänen kotiinsa saanut koskaan. Siksi emme hänen kanssaan ole enää kuin s-postiväleissä. Mä en jaksa tollasta.
Aika outo kaveri, jos kertasanomisella ei ymmärrä, että lapset laitetaan silloin nukkumalla, ja se aika ei käy koskaan.Minä en vaadi eikä minulta vaadita, että kaikki tapaamisajat täytyy vain hyväksyä.
22
Mutta itse asiaan: lapsettomat, älkää ainakaan kovin suuriäänisesti neuvoko ja ohjeistako lapsellisia, vaikka teistä näyttäisi sitlä, että tiedätte paremmin. Ette tiedä. (tai vaikka jossain poikkeustapauksessa tietäisittekin, niin yleensä asian sanomisesta ääneen on vain haittaa kaikille osapuolille.
No tähän voisi huomauttaa, että ei äiti-ihmisiä töki pelkästään lapsettomilta tulevat neuvot vaan ehkäpä kaikkein eniten neuvot siltä yhdeltä henkilöltä, joka on kuitenkin onnistunut todistettavasti kasvattamaan äiti-ihmiselle tärkeän ihmisen eli sen lapsen isän!
Mutta itse asiaan: lapsettomat, älkää ainakaan kovin suuriäänisesti neuvoko ja ohjeistako lapsellisia, vaikka teistä näyttäisi sitlä, että tiedätte paremmin. Ette tiedä. (tai vaikka jossain poikkeustapauksessa tietäisittekin, niin yleensä asian sanomisesta ääneen on vain haittaa kaikille osapuolille.
No tähän voisi huomauttaa, että ei äiti-ihmisiä töki pelkästään lapsettomilta tulevat neuvot vaan ehkäpä kaikkein eniten neuvot siltä yhdeltä henkilöltä, joka on kuitenkin onnistunut todistettavasti kasvattamaan äiti-ihmiselle tärkeän ihmisen eli sen lapsen isän!
Naulan kantaan! Ja anopin jälkeen toiseksi eniten vituttaa se, kun oma äiti neuvoo. Ja oma äiti on kuitenkin kasvattanut sen täydellisen äiti-ihmisen, joka ei halua neuvoja lastenkasvatukseen keneltäkään. Kolmanneksi vähiten lapsettomilta ystäviltään.
mutta täällä kun jotkut lapsettomat kyselivät, että miten pysyä hyvissä väleissä lapsellisten kanssa, niin minusta vastausten ja omien tuntemusten perusteella vaikuttaa että tuo "neuvomattomuus" olisi siinä olennaista.
Mutta itse asiaan: lapsettomat, älkää ainakaan kovin suuriäänisesti neuvoko ja ohjeistako lapsellisia, vaikka teistä näyttäisi sitlä, että tiedätte paremmin. Ette tiedä. (tai vaikka jossain poikkeustapauksessa tietäisittekin, niin yleensä asian sanomisesta ääneen on vain haittaa kaikille osapuolille.
No tähän voisi huomauttaa, että ei äiti-ihmisiä töki pelkästään lapsettomilta tulevat neuvot vaan ehkäpä kaikkein eniten neuvot siltä yhdeltä henkilöltä, joka on kuitenkin onnistunut todistettavasti kasvattamaan äiti-ihmiselle tärkeän ihmisen eli sen lapsen isän!
Naulan kantaan! Ja anopin jälkeen toiseksi eniten vituttaa se, kun oma äiti neuvoo. Ja oma äiti on kuitenkin kasvattanut sen täydellisen äiti-ihmisen, joka ei halua neuvoja lastenkasvatukseen keneltäkään. Kolmanneksi vähiten lapsettomilta ystäviltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en viitsi lähteä lapsen kanssa tapaamaan kavereita, kun tiedän ettei niitä se lapsi ihan oikeasti kiinnosta ja sen kerran kun jonnekin pääsen irtaantumaan niin ihan mielelläni tekisinkin sen ilman lasta. Läheisiä ystäviä minulla ei ylipäätään ole ja kavereita näen niin jumalattoman harvoin että on se ihan kiva voida keskittyä niihin kavereihin sen kerran kun treffataan.
Meillä miehen kanssa yhteisen ajan järjestäminen on todella hankalaa, kun lapselle ei ole meidän lähipiirissämme kuin yksi hoitaja. Tietysti yritetään järjestää sitä yhteistä aikaa iltaisin kotona kun lapsi on nukkumassa, mutta eihän se sama ole kuin että pääsis jonnekin pois arkisen ympäristön keskeltä. Enkä tarkoita mitään seksikylpylälomia, vaan että pääsis edes kävelylle joskus ihan kahdestaan.
nro 3: Se oma aika miehen kanssa voi olla myös sitä että ollaan kotona ja vaikka lapsi nukkuu. Tarvitaanko siinä aina hitonmoisia menoja kylpylöihin eli ns seksilomia??
tätä mäkin ihmettelen... Meillä lapsi menee nukkumaan aina iltaisin klo 19, joten joka viikko tulee yhteistä aikaa vaikka kuinka. Ja joskus toki tehdään muutakin, mutta ei usein. Ehkä meidän parisuhde on jo kuollut, kun ei kaivata tämän enempää yhteistä aikaa ;) Tosin, ei me perhettä perustetukaan siksi, että siitä pääsisi usein eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaveripiirissä yksi lapsettomuuden valinnut. Mun lisääntyminen ei pahemmin ole ystävyyttä haitannut. Hiukan kyllä ärsytti tai huvitti ystäväni kommentti, että kyllä hän tietää, mitä äitinä oleminen on, kun hänellä on niin paljon ystäviä ja sukulaisia, joilla on lapsia. Teki mieli sanoa, että beibi, sä et tiedä siitä yhtään mitään. Yritin selittää sitä näin: harrastan itse juoksua, mutta maratonia en ole ikinä juossut. Voin kyllä kuvitella, millaiselta maratonin juokseminen voi tuntua, mutta ei sitä oikeasti tiedä ennenkuin sen itse kokee.
Mulla on kaveripiirissä yksi lapsettomuuden valinnut. Mun lisääntyminen ei pahemmin ole ystävyyttä haitannut. Hiukan kyllä ärsytti tai huvitti ystäväni kommentti, että kyllä hän tietää, mitä äitinä oleminen on, kun hänellä on niin paljon ystäviä ja sukulaisia, joilla on lapsia. Teki mieli sanoa, että beibi, sä et tiedä siitä yhtään mitään. Yritin selittää sitä näin: harrastan itse juoksua, mutta maratonia en ole ikinä juossut. Voin kyllä kuvitella, millaiselta maratonin juokseminen voi tuntua, mutta ei sitä oikeasti tiedä ennenkuin sen itse kokee.
ei voi kyllä tietää millaista on olla äiti, jos ei sitä ole. Jo pelkästään asiaan kuuluvat tunteet sitä lasta kohtaan on sellaiset, että ei niitä todellakaan voi tajuta ilman sitä omaa lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kuule muuttuvat lapsen saaneet. Tulevat kaikkitietäviksi ja aliarvostavat lapsettomien elämää.
Lapsettomat eivät enää tiedä elämästä yhtään mitään.
Toivomme tosin tulevaisuudessa lapsia, mutta nyt kun niitä ei (toistaisesi) ole, haluamme toki nauttia elämästämme ja vapaudestamme, kun kahdella työssäkäyvällä on siihen rahaakin. Olen huomannut samanlaista "hankaluutta" joidenkin lapsen saaneiden ystävieni kanssa. Ymmärrettävästi elämämme ovat aika erilaiset, mutta olen aina kysellyt ja jutellut heidän lapsistaan ja kuulumisistaan, tosi varovaisesti tietenkin, etten tyhmänä lapsettomana sano mitään tyhmää tai loukkaavaa. Vaikeaa on kuitenkin saada kunnollista keskustelua aikaiseksi, kun koko ajan pitää varoa sanomisiaan. Ja vastapainoksi olisi kiva, jos juttelisimme minunkin kuulumisista, mutta olen huomannut, että joitakin äitejä suorastaan ärsyttää, jos alan puhua harrastuksistani, työstäni tai matkustelusta. Ainoa sallittu aihe tuntuu olevan parisuhdeongelmista valittaminen. Minäkin ottaisin siis mielelläni vinkkejä vastaan, miten saisin pidettyä hyvät välit äitiystäviini loukkaamatta ja ärsyttämättä heitä? Mistä saa puhua ja mitä asioita kommentoida?
Emme halua mieheni kanssa lapsia, enkä ole erityisen vauvarakas ihminen. Ei minulla toki ole mitään vauvoja vastaan, ihan suloisia ne yleensä ovat.
Haluan säilyttää hyvät välit ystäviini jotka saavat lapsia. Olisiko vinkkejä kuinka meistä ei tulisi mieheni kanssa vihattuja lapsettomia :)?
Olemme juuri niitä ura- ja itsekeskeisiä matkustelevia aikatalunsa täyteen buukkaavia (ja siitä nauttivia !) ihmisiä. Mutta itsemme lisäksi pidämme ystävistämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä kaikkia lapsettomia kiinnosta tanssireisuut todellakaan.
Olen lapseton enkä ikinä ihmettelisi että lapsen kanssa on vaikea lähteä johonkin, enkä luule että jaksaa mitä vaan...Outoja lapsettomia kavereita teillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sain lapseni 32-vuotiaana, joten lapsettomat ystäväni ovat jo ihan aikuisia ihmisiä ja suurimman osan kanssa ei ole tullut mitään ihmeellisempiä ymmärtämättömyyksiä. Tottakai jossain tilanteissa ollaan vähän eri aaltopituuksilla eivätkä he täysin ymmärrä kaikkea (esim. suunnitellessamme kaverin polttareita, kun mulla oli 9 kk ikäinen vauva, jota imetin ja joka ei huolinut maitoa tuttipullosta ja etukäteen mainitsin, että käyn sit jossain vaiheessa iltaa kotona imettämässä iltamaidon, muuten pärjää kyl soseilla ja vedellä isänsä kans päivän niin yks kaveri ihmetteli onks mun pakko mennä, kai nyt yhden vuorokauden pärjää ilman maitoaki...) mut en heiltä sitä odotakaan, en ois itsekään lapsettomana ymmärtäny vauvoista kaikkea. Ymmärtämystä puolin ja toisin ihmiset! :)
Hyvä heille että edes lapsensaanti kypsyttää.
Mitäs sitten lapseton, vastuullinen, ei-bilettävä rauhallinen ihminen. Toki lastensaanti muuttaa ihmistä, mutta arvot ovat kohdallaan ilmankin lapsia joillakin.
siis ihmistä tyhmänä, jos hän ei tiedä mitään lastenhoidosta? Tiedätkö itse mitään esim. ydinfysiikasta? Eikö sulla ole kavereiden kanssa muuta puhuttavaa kuin joku kakankoostumus?
Lähinnä vaikuttaa siltä, että jotkut vanhemmat ovat vain lapsettomina olleet äärimmäisen itsekkäitä ja narsistisia, että heille on aivan ihmeellistä, kun pitääkin ajatella jotakuta muuta kuin omaa napaansa (eli sitä oman navan jatketta), ja sen vuoksi he luulevat olevasa niin ikiaikaisen viisaita ja sivistyneitä nykyään..ja se, ettei jaksa laittautua tai välittää kenestäkään muusta kuin lapsestaan tai tehdä muuta kuin maata sohvalla kotiäitipäivän jälkeen, on tietysti vain sitä, että on "oikeat arvot".
Hyvä heille että edes lapsensaanti kypsyttää.
Mitäs sitten lapseton, vastuullinen, ei-bilettävä rauhallinen ihminen. Toki lastensaanti muuttaa ihmistä, mutta arvot ovat kohdallaan ilmankin lapsia joillakin.
Olen kohta neljänkymmenen, pitkässä avioliitossa elävä rauhallista elämää viettävä pohdiskeleva ihminen. Hieman hymyilin itsekseni, kun kymmenen vuotta nuorempi bilehileäiti suurena saavutuksena esitteli, ettei ollut juonut pisaraakaan alkoholia puoleentoista vuoteen. Kyynel silmässä tilitti, kuinka ÄITI on valmis uhraamaan kaiken lapsensa takia. En hennonnut kertoa, että pidempiäkin raittiusjaksoja minulla on ollut.
En väitä tietäväni, millaista äitinä olo on, mutta fiksuista lapsettomista kavereistani on tullut fiksuja äitejä. Niistä toisista tutuista osa on kasvanut henkisesti, kaikki eivät.
Hyvä heille että edes lapsensaanti kypsyttää.
Mitäs sitten lapseton, vastuullinen, ei-bilettävä rauhallinen ihminen. Toki lastensaanti muuttaa ihmistä, mutta arvot ovat kohdallaan ilmankin lapsia joillakin.
Olen kohta neljänkymmenen, pitkässä avioliitossa elävä rauhallista elämää viettävä pohdiskeleva ihminen. Hieman hymyilin itsekseni, kun kymmenen vuotta nuorempi bilehileäiti suurena saavutuksena esitteli, ettei ollut juonut pisaraakaan alkoholia puoleentoista vuoteen. Kyynel silmässä tilitti, kuinka ÄITI on valmis uhraamaan kaiken lapsensa takia. En hennonnut kertoa, että pidempiäkin raittiusjaksoja minulla on ollut.En väitä tietäväni, millaista äitinä olo on, mutta fiksuista lapsettomista kavereistani on tullut fiksuja äitejä. Niistä toisista tutuista osa on kasvanut henkisesti, kaikki eivät.
Itseäni vain huvittaa että suurin osa lapsettomista kavereista ei osaa ajatella asiaa perheellisten puolelta. Kyllä minäkin muistan mille tuntui olla ns vapaa, vaikken silloin baareissa juossut tai n****nut pusikoissa. Eli en ole ollut mikään reikäpää missään vaiheessa.
Tuntuu vain omituiselta ettei joku voi millään ymmärtää sitä että nyt haluan vielä vähemmän lähteä ryyppäämään ja antaa lastani hoitoon niin typerän asian takia.
Tai välillä huvittaa ja välillä itkettää.
Se 24-vuotias äiti.. (en muuten pidä itseäni millään tavalla parempana, vaikken baareissa olekaan juossut, tai koska olen äiti. Se, että huvitun välillä näistä kavereistani tarkoittaa vain sitä että en oikeasti tiedä että mitä heille sanoisi, kun hyvä tai paha ei toimi..)
Hänen aikataulunsa mukaan sovitaan aina meidän tapaamisemme...ja jos minä, työssäkäyvä pienen lapsen äiti, joskus saan lapsen hoitoon ja ehdotan tapaamista, niin sepä ei yleensä sovi, kun hän " ei jaksa millään" tai " ei millään ehdi" ... Kaikista kiireisimpiä tuntuvatkin olevan juuri lapsettomat...huvittavaa :-)
että kaverisi ajattelee samalla tavalla? Aina pitäisi tavata sinun aikataulujesi mukaan? Ja vain koska sinulla on lapsi? (Ihan siis vastavetona sille, että niinkuin lapsettoman menot ei olisi tärkeitä, ainoa oikea syy perua tapaaminen on lapsi).
Ja minulla on tästä viisaudesta vähän toisenlaisia kokemuksia, ne ystäväni, joilla on lapsia ei osaa muusta puhua, aina kerrotaan mitä se pikkupiltti on tehnyt ja minkälainen oli kakkan koostumus tänä aamuna jne. ja ei voi lähteä mihinkään kun on päikkäriaika, siis vauvalla, joka nukkuu vaunuissa pari tuntia niin sitä vaunua ei voi lykätä mihinkään? Ymmärrän toki isomman lapsen päikkärit, sitä on jo vaikeampi saada nukkumaan vieraassa paikassa.
Alue: Aihe vapaa
Ihminen on mielestäsi lapsellinen, kun ei tiedä elämästäsi saati muiden perheellisten ihmisten arjesta ja menoista tarpeeksi? Kyselevät tyhmiä ja antavat vääriä neuvojakin,herrajjumala!
Taidat itse vaatia ystäviltäsi neuvoja ja ymmärrystä koko ajan? Mikset osaisi itse yrittää ymmärtää, että perheettömillä on aivan erilaiset elämät ja piste. Älä nosta itseäsi jalustalle..
Sinä taidat olla juuri niitä äitejä, joille lapsen saaminen on paras saavutuksesi. Itse lapsen tekoon ja synnyttämiseen pystyy kaikki lajit maan päällä.. Vasta kun lapsi on aikuinen, voidaan katsoa oletko osannut kasvattaa ihmisen, josta olla ylpeä. Ennen sitä, olet vain osannut harrastaa seksiä ilman suojaa.