Mua todella huvittaa nuo lapsettomat ystäväni nykyään

Tämän huomaa varmasti kaikki vanhemmiksi tulleet.. Ne lapsettomat kaverit alkavat vaikuttaa melko ääliöiltä jossain vaiheessa. Poikkeuksiakin löytyy mutta kyllä ne melkoisia sammakoita suustaan päästään.



Mua huvitti eniten ne kysymykset synnytyksen jälkeen... tuleeko sulta aina pissat housuun (ei tullut koskaan) tuliko sulle se kohdunlaskeuma (no ei tullut sekään) miten sä voit käydä kakalla kun oot synnyttänyt (no ihan niin kuin sinäkin) pelottaako että paikat löystyy (musta seksi on muuttunut vaan paremmaksi, eikä mies ole valittanut paikkojen löysyyttä, ehkäisyrengas ei valahtele ulos ;o)



Ja sit sitä jotenkin vielä enemmän huvittaa kun ne saa omia lapsia ja ne miettii mitkä vaunut ostais ja minkä tuttipullon kun toisessa on pupuja ja sit jos tuleekin poikavauva... Kai sitä on itsekin yhtä idiootti ollut ...

suuremman totuuden elämästä kuin muut. Mä en käsitä miksi joku kuvittelee olevansa niin paljon parempi ja erinomaisempi ihminen vain siksi että on äiti!!! Niin uskomattoman omahyväistä että meinaa tulla oksennus. Ja suosittelenpa myös teille kaikille perhekeskeisille " me ei tarvita miehen kans koskaan omaa aikaa" - äideille järjestämään sitä aikaa ennenkuin huomaatte että parisuhde on kuollut ja mies on lähtenyt.



t: äiti ja vaimo

niin aina jaksetaan kysellä että oletkos baareissa käynyt... ihan kuin ei muuta elämää olisi...



en ennen lastakaan käynyt kuin muutaman kerran vuodessa. Nyt lapsi reilun vuoden ja kaksi kertaa olen viihteellä käynyt.

ääliöiltä jossain vaiheessa: ehkä se johtuu ainoastaan siitä, että SINä, äiti, olet nyt paljon viisaampi, kypsempi, älykkäämpi, nokkelampi, jalompi ja kaikin puolin parempi ihminen kuin lapsettomana! Lapsi teki sinusta (lähes) täydellisen ihmisen!



Siksi ne lapsettomat " ystävä" surkimukset vaikuttavat mänteiltä. Ja muutenkin ymmärtävät elämästä niin kovin vähän.

Kyllä mä itsekin ihmettelen itseäni, miten helkutissa neuvolakäynti saattoi riittää päivän ainoaksi ohjelmaksi silloin, kun poika oli pieni. Ja yhtä lailla ihmettelen, miten kello saattoi olla 11 ennen kuin pukeuduin. Enkä tiedä syytä. Ehkä olin niin saamaton? Ehkä aivot eivät toimi täysitehoisesti, kun on synnyttänyt? Kyläänlähtö ei ollut ikinä ongelma, päinastoin, sosiaalisista kontakteista yritin pitää kaikin keinoin kiinni. Itse olen nelilapsisesta perheestä ja vanhempani kyläilivät sellaisenkin revohkan kanssa, miksi en siis minä yhden kanssa. Se on kiinni siitä, mitä priorisoi. :-)

Varmaan olin sitten kateellinen, mutta hiukan nauratti. Molemmilla oli jo kolmena viikossa iltana harrastusta x ja harkitsivat joulun jälkeen ottavansa siihen päälle 1-2 tuntia harrastusta y tai lisää harrastusta x.



Mulle yksi tunti viikossa harrastusta z on ihan ok, minkä vuoksi me ei pystytä enää jutteleen samalla tavalla kuin ennen. Tulee sellainen olo, että lapsettomat ystävät miettivät mielessään, että mikseiköhän tuo harrasta mitään. Että kyllä sitä varmaan pystyisi, jos vaan järjestäisi. Käyn siis töissä, eli en halua järjestää yhtään ylimääräistä poissaoloaikaa perheen luota.



Jotenkin niin eri maailmat, että välillä nauratta ja välillä itkettää. Useimmiten vain ihmetyttää, koska tämä " erilleen kasvaminen" oli jonkinasteinen yllätys.

ikää oli jo 30v ja ajattelin olevani täysin valmis. Ei sitä etukäteen voinut käsittää miten sitovaa lapsen hoito on. Monet periaatteet on tullut mietittyä uusiksi, mutta tietty suuntaviiva on kuitenkin sama kuin ennen. Ajattelin et mun lapset ei ainakaan käyttäydy huonosti, mutta uhmaiässä se uhma kohdistuu erityisesti äitiin jos isäänkin, ja kasvatus ei uhmaa poista. Joskin lapset ovat kyllä varsin kilttejä ja hyväkäytöksisiä ulkomaailmassa.



Itseä ärsyttää sinkkukavereissa tapaamisen sopimisen vaikeus, kun itsellä hankalampi irrota kotihommista koska vaan. Sinkkukaverit muuttaakin suunnitelmiaan yhtäkkiä extempore, ja sit itseä ottaa päähän kun on suunnitellut virkistyä kaverin seurassa ja kaverille tulikin muuten vain just viimehetkellä tärkeämpi juttu vastaan.

Myös tahaton lapsettomuus saattaa opettaa asioita, joita ihminen ei lasten vanhempana milloinkaan oppisi. Näkökulmat ovat ihan erilaiset, kun on vuosikaudet joutunut toivomaan ja pettymään ja jäämään ilman lasta, eikä se lapsikaan ole mikään itsestäänselvyys. Enää en esimerkiksi myöskään tuomitse lapsettomia ihmisiä itsekkäiksi, vaan pikemminkin päinvastoin - lapsettomat osallistuvat työpanoksellaan myös muiden lasten elättämiseen ja kuluttavat yhteiskunnan varoja todella vähän.



Sitä paitsi, kaikki lapsettomat eivät ole idiootteja - eivätkä myöskään sinkkuja.

Tarvitaanko siinä aina hitonmoisia menoja kylpylöihin eli ns seksilomia??

Toki äitiys on tuonut paljon lisähaasteita ja lisää sisältöä elämään, mutta perusihmisenä mä olen ihan sama hullu kuin ennen lapsiakin. En ole mikään ylikypsä tuomitseva vanhoillistantta, en tosin mikään " äitiys ei muuttanut mitään" - baareissa juoksijakaan.



Mua kyllä silti aina ihmetyttää näätällaiset ketjut, ja mua ihmetyttää kuinka joku voi esim. ajatella että lapsettomuus olisi itsekästä. Haloo. JOkaisella on oikeus valintaan tehdäkö lapsia vai ei. Mä arvostan ihmisiä, jotka tekee sen valinnan omaa sydäntään kuunnellen, ei yhteiskunnan tai äitikaverien painostuksesta.



Ja mulla on yhä edelleen samat ihanat ystävät kuin ennen lapsiakin. Eivät tunnu yhtään tyhmiltä, vaikka kertoilevat mulle oman elämänsä tärkeistä asioista. En koe ollenkaan, että mun asiani olisivat heidän asioitaan tärkeämpiä. He ovat ihania ihmisiä, ja aina valmiita myös auttamaan minua lasten hoidossa, mistä olen todella kiitollinen. Tosin apua ei juurikaan tarvita, mutta musta on ihanaa, että he tykkäävät lapsistanikin, ja usein käydään kävelyllä tms. niin että toinen lapsista on mukana. Muutenkin tykkään viettää yhä edelleen aikaa ystävieni kanssa. Kyläillään paljon, eikä se lähteminen näiden kahden kanssa ole koskaan ollut mikään ongelma.

Hänen aikataulunsa mukaan sovitaan aina meidän tapaamisemme...ja jos minä, työssäkäyvä pienen lapsen äiti, joskus saan lapsen hoitoon ja ehdotan tapaamista, niin sepä ei yleensä sovi, kun hän " ei jaksa millään" tai " ei millään ehdi" ... Kaikista kiireisimpiä tuntuvatkin olevan juuri lapsettomat...huvittavaa :-)

oli lapsettomaa kalenteri aina täynnä kaikenlaista. nyt ei paljon mitään.

Itse olin kaveripiirissä ensimmäinen äiti, ja välillä tuntui, että minä ja ystävät puhuimme ristiin. Kun kiinnostuksen kohteet ovat erilaiset niin ne ovat. Ja se " viisaiden" hoito- ja kasvatusneuvojen määrä!



Nyt kun kaverit alkavat saada esikoisiaan, niin on hauskaa seurata miten heilläkin maailmankuva ja tärkeysjärjestys muuttuu :) Nyt taas päästään juttelemaan niin että kumpaakin osapuolta aidosti kiinnostaa keskustelun aihe.



Sen olen oppinut, että neuvon vain kysyttäessä ja silloinkin tyyliin " tämä toimi meidän kuopuksella" , eli en väitä että tapani olisi ainoa oikea.

Nro 9: Meillä on mieheni kanssa tahatonta lapsettomuutta takana 5 vuotta. Koluttu ollaan raskaat hoidot ja ensimmäinen tulikin hoitojen kautta. Toinen luomusti. Eli tiedän kyllä sen että kaikki lapsettomat eivät ole omasta halustaan lapsettomia!

KYSE olikin siitä, että se lapsi muuttaa ihan oikeasti niin hitsin paljon asioita. En ole idiooteiksi ketään sanonut, sanoin että olin itsekin aika ymmärtämätön ennen lapsia...



Ja sinä kuka sanoit että äitiys muka tekisi täydelliseksi: No ainakin minut se on tehnyt TÄYDEKSI ihmiseksi. Minulla on suuri vastuu nyt. Nyt ei omat asiat ole niitä ykkösiä vaan pitää asettaa muutkin etusijalle.



Mietin tuossa myöskin että olinko tosiaan noin ymmärtämätön lapsiperheitä kohtaan kuin ystäväni....



Joku kirjoitti että sinkut ovat niitä jotka peruttavat asiat! Näin olen itsekin huomannut. En sanoisi etteikö sinkulla olisi oikeus perua, mutta kyllä lastenhoidon järjestäminen ainakin minulla on vaikeaa joten sitten jää ystävän kanssa tapaaminen väliin jos ensin sovitaan ja järjestän kaiken ja sitten peruutetaan. Ja minä saan kuulla että " Voi hitsi.. harmi että sulle ei nyt ensi lauantai sovikaan kun MULLE se sopis niiiiin hyvin.."



On toki lapsettomiakin jotka ymmärtävät hienosti. Tällaisten kanssa onkin mukavaa olla tekemisissä.



t. ap

Emme halua mieheni kanssa lapsia, enkä ole erityisen vauvarakas ihminen. Ei minulla toki ole mitään vauvoja vastaan, ihan suloisia ne yleensä ovat.



Haluan säilyttää hyvät välit ystäviini jotka saavat lapsia. Olisiko vinkkejä kuinka meistä ei tulisi mieheni kanssa vihattuja lapsettomia :)?



Olemme juuri niitä ura- ja itsekeskeisiä matkustelevia aikatalunsa täyteen buukkaavia (ja siitä nauttivia !) ihmisiä. Mutta itsemme lisäksi pidämme ystävistämme.

Itse olin kaveripiirissäni ensimmäisten joukossa, joka sai lapsia. Olen 24 ja tuntuu ettei tutut ja ystävät ymmärrä sitä että en todellakaan halua juosta joka viikonloppu baareissa jne menoissa.

Mulla on kerran viikkoon harrastus jossa näen kavereita, se riittää. Miehen kanssa saamme "omaa aikaa" silloin kun lapsi nukkuu, ei siihen omaan aikaan oikeasti tarvitse hotellihuoneita ja lastenvahteja, me ainakin nautimme toisistamme ihan arjessa.



Miehen kaveri ihmettelee että emme hommaa vähän väliä hoitajaa lapselle että "pääsisimme vapaalle".

Kun sanoin hänelle että en halua laittaa lastani hoitoon niin typerästä syystä kuin viihteelle lähtö, niin hän sanoi että no tarvitaanhan sitä vapaatakin välillä.

Jos yritän selittää että se nyt ei ole mitään rentoutusta jo valmiiksi väsyneelle että lähdetään riekkumaan baareihin, niin hän ei tajua. Jos hän kuulee että lapsi olisi hoidossa yötä (mummolassaan) niin hän änkeää väkisin tänne ryyppäämään.

Näin kävi viimeksikin kun tarkoitus oli olla miehen kanssa kahdestaan vuosipäivänämme. Ilta meni siinä että miehen kaveri houkutteli miehen ryyppäämään ja minä olen ollut suuttunut siitä lähtien kummallekin. Tästä on nyt kuukausi.



Mutta joo. Joitain asioita ei lapsettomat (en tarkoita nyt vela porukkaa tai lapsettomuudesta kärsiviä) eivät halua ymmärtää..

taivastelee miten jotkut lapsia tekevät eivät ollenkaan tajua, kuinka raskasta lapsen hoito onkaan. "siis nekään ei tajuu, miten helvetin raskasta se on"..mistä hitosta hän sen tietää millaista se on? :D



siis mä itse en ole kokenut lapsen hoitoa mitenkään erityisen raskaana..poikani on nyt 4v..asennoitumiskysymys varmaan.

suuremman totuuden elämästä kuin muut. Mä en käsitä miksi joku kuvittelee olevansa niin paljon parempi ja erinomaisempi ihminen vain siksi että on äiti!!! Niin uskomattoman omahyväistä että meinaa tulla oksennus. Ja suosittelenpa myös teille kaikille perhekeskeisille " me ei tarvita miehen kans koskaan omaa aikaa" - äideille järjestämään sitä aikaa ennenkuin huomaatte että parisuhde on kuollut ja mies on lähtenyt. t: äiti ja vaimo

pysähdyttää ja nytjäyttää arvomaailman ihan eri raiteille. Ja minäkin kehotan järjestämään yhteistä aikaa, meillä sitä ei ollut ja minä lähdin.

Luojan kiitos mä en edes enempää tiedä lapsellisten elämästä. Mä olen jo tarpeeksi väsynyt (krooninen väsymys) että jatkuvasti jotain vaativa vauva/lapsi ei vaan jaksa kiinnostaa. Kun näen ystäviäni joilla on lapsia niin puheenaiheita kyllä riittää muutenkin. Itse en juttele jatkuvalla syötöllä koiristani enkä halua jatkuvasti jutella lapsistakaan. Kuitenkin myös näistä asioista jutellaan mutta ymmärrän ettei koirani kiinnosta koirattomia ja ystäväni tietävät ettei lapsista tarvitse koko ajan jauhaa. Ja KYLLÄ, vertaan koiria ja lapsia koska koirani ovat mulle läheisin perhe ja tärkeintä tällä hetkellä.

En väitä ymmärtäväni kaikkia lapsiperhe-elämän yksityiskohtia enkä kyllä jaksa niistä kiinnostuakaan. Ei jokin imetysaikataulu tai vasu-keskustelu koske minua millään tavalla. En kyllä myöskään tajua, miksi lapsettoman pitäisi tuollaisia asioita kommentoida. Jokainen hoitakoon omat velvoitteensa kuten parhaaksi näkee.