Mua todella huvittaa nuo lapsettomat ystäväni nykyään

[quote author="Vierailija" time="06.06.2011 klo 13:08"]siis ihmistä tyhmänä, jos hän ei tiedä mitään lastenhoidosta? Tiedätkö itse mitään esim. ydinfysiikasta? Eikö sulla ole kavereiden kanssa muuta puhuttavaa kuin joku kakankoostumus?


Lähinnä vaikuttaa siltä, että jotkut vanhemmat ovat vain lapsettomina olleet äärimmäisen itsekkäitä ja narsistisia, että heille on aivan ihmeellistä, kun pitääkin ajatella jotakuta muuta kuin omaa napaansa (eli sitä oman navan jatketta), ja sen vuoksi he luulevat olevasa niin ikiaikaisen viisaita ja sivistyneitä nykyään..ja se, ettei jaksa laittautua tai välittää kenestäkään muusta kuin lapsestaan tai tehdä muuta kuin maata sohvalla kotiäitipäivän jälkeen, on tietysti vain sitä, että on "oikeat arvot".
[/quote]
Amen

[quote author="Vierailija" time="06.06.2011 klo 10:52"]

suuremman totuuden elämästä kuin muut. Mä en käsitä miksi joku kuvittelee olevansa niin paljon parempi ja erinomaisempi ihminen vain siksi että on äiti!!! Niin uskomattoman omahyväistä että meinaa tulla oksennus. Ja suosittelenpa myös teille kaikille perhekeskeisille " me ei tarvita miehen kans koskaan omaa aikaa" - äideille järjestämään sitä aikaa ennenkuin huomaatte että parisuhde on kuollut ja mies on lähtenyt. t: äiti ja vaimo

pysähdyttää ja nytjäyttää arvomaailman ihan eri raiteille. Ja minäkin kehotan järjestämään yhteistä aikaa, meillä sitä ei ollut ja minä lähdin.

Mitä ikiaikaista viisautta vastasyntyneellä on? Eihän se nyt tajua mistään muusta kun että paskaaminen helpottaa ja syöminen on kivaa.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 18:59"][quote author="Vierailija" time="06.06.2011 klo 10:52"]

suuremman totuuden elämästä kuin muut. Mä en käsitä miksi joku kuvittelee olevansa niin paljon parempi ja erinomaisempi ihminen vain siksi että on äiti!!! Niin uskomattoman omahyväistä että meinaa tulla oksennus. Ja suosittelenpa myös teille kaikille perhekeskeisille " me ei tarvita miehen kans koskaan omaa aikaa" - äideille järjestämään sitä aikaa ennenkuin huomaatte että parisuhde on kuollut ja mies on lähtenyt. t: äiti ja vaimo

pysähdyttää ja nytjäyttää arvomaailman ihan eri raiteille. Ja minäkin kehotan järjestämään yhteistä aikaa, meillä sitä ei ollut ja minä lähdin.

Mitä ikiaikaista viisautta vastasyntyneellä on? Eihän se nyt tajua mistään muusta kun että paskaaminen helpottaa ja syöminen on kivaa.

Lainaukset meni jotenkin väärin...

Mun mielestä kuulostaa tosi inhottavalta ja ylimieliseltä, kun ap toteaa ettei jaksa kiinnostaa kavereiden tanssireissut. No mitä jos kuule ne tanssireissut on sille ystävälle tosi tärkeitä. Tolla asenteella voit olettaa, ettei ketään ystävääsi kohta enää kiinnosta sun lapsihommat. Ja sitten kun ehkä joskus lapsien kasvettua alat kaivata aikuisten ystävien seuraa (usko pois, se aika tuleee vielä), ystäväsi ovat kadonneet jo aikoja sitten, koska olet väheksynyt heille tärkeitä asioita. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että ihmisillä on erilaiset prioriteetit ja kiinnostuksen kohteet? Pitääkö sulle koko ajan puhua vain jotain 100% sua kiinnostavaa asiaa? Aika pirun vaikea lähtökohta sosiaalisen toimintaan se. 

[quote author="Vierailija" time="14.11.2005 klo 14:35"] Muistan kun itselläni ei ollut lapsia.. kuvittelin tietäväni lapsiperheen elämästä paljon, olihan sitä kokemusta työnkin kautta lapsista. Kuitenkin oletin että loppuraskautta elävä ystäväni olisi jaksanut häärätä häitämme ajatellen... ja ihmettelin miksi ihmeessä se on muka NIIN vaikeaa lähteä lasten kanssa joskus kylään...


Kunnes sitten oma lapsi tuli ja toinen tulossa nyt... huomaan kuinka lapsettomat ystäväni ovat tietyllä tavalla lapsellisia: Olettavat että taaperon kanssa elämä on yksinkertaista, että äiti jaksaa mitä vain.. ja että raskaus aika on ihan tavallista olemista....


Parisuhdeneuvoja satelee kovasti lapsettomilta.. he eivät kuitenkaan näe että lapsi on siinä perheessä koko ajan, läsnä vaikka ei olisi vierellä. Kaikki eivät kaipaa omaa aikaa eikä sitä pitäisi väheksyä. Joilekin perhe on voimavara.


Niin sitä ajatukset vain muuttuvat. Ja itsekin olen muuttunut. Ettei jaksa kiinnostua jonkun ystävän tanssireissuista..
[/quote]
Oot kuulemma mulkku, just luin internetistä.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 18:59"][quote author="Vierailija" time="06.06.2011 klo 10:52"]

suuremman totuuden elämästä kuin muut. Mä en käsitä miksi joku kuvittelee olevansa niin paljon parempi ja erinomaisempi ihminen vain siksi että on äiti!!! Niin uskomattoman omahyväistä että meinaa tulla oksennus. Ja suosittelenpa myös teille kaikille perhekeskeisille " me ei tarvita miehen kans koskaan omaa aikaa" - äideille järjestämään sitä aikaa ennenkuin huomaatte että parisuhde on kuollut ja mies on lähtenyt. t: äiti ja vaimo

pysähdyttää ja nytjäyttää arvomaailman ihan eri raiteille. Ja minäkin kehotan järjestämään yhteistä aikaa, meillä sitä ei ollut ja minä lähdin.

Mitä ikiaikaista viisautta vastasyntyneellä on? Eihän se nyt tajua mistään muusta kun että paskaaminen helpottaa ja syöminen on kivaa.

Ei mitään.

haluaisin sanoa sen verran, ettei hän tainnut missään vaiheessa kutsua ystäviään idiooteiksi..

Ja sitten omasta puolestani voin sanoa, että ymmärrän kyllä mitä ap tarkoittaa. Itse olin kaveriporukan ensimmmäinen äiti. En kokenut missään vaiheessa että olisin täydellinen tai parempi kuin ystäväni, vaan erilainen. Lapsen saaminen ei varsinaisesti muuttanut minua, tärkeysjärjestystä kylläkin. Tuli muutakin sisältöä kuin harrastaminen ja ystävien tapaaminen. Iässä, jolloin ystävät elävät 'villiä nuoruuttaan' on välillä hankala löytää perheellisenä yhteisiä puheenaiheita. ja sitä ymmärrystä saa kyllä monessa tilanteessa etsimällä etsiä. Poikkeuksiakin tietysti on, mutta minä kyllä löysin itseni aika nopeasti tilanteesta, jossa isosta melko tiiviistäkin tyttöporukasta olin enää tekemisissä kahden kanssa, niiden poikkeusten.

vain surettaa, koska olin ensimmäinen kaveriporukastani, joka sai lapsen 3,5v sitten. No, yksikään näistä ei ole vieläkään lapsia saanut, joten olen jo luopunut toivosta. Sitten on taas ihan eri elämäntilanteet, olen kouluikäisten äiti ja he vauvojen (jos niidenkään).



Ehkä ymmärtävät vähän paremmin elämäntilannettani, tällä hetkellä he kuvittelevat lastenhoidon olevan sellaista vaatteiden valitsemista ja ruokailujen suunnittelua. Saatan naurahtaa vähän alentuvasti, mutta usein sanon, etten jaksa keskutella lapsiin liittyvistä asioista silloin kun lähden "tuulettumaan". Ketkäköhän ovatkaan niitä, jotka eivät osaa olla puhumatta lapsista (tai sitten kysyvät kohteliaisuuttaan)?

tuntuu kyllä siltä, etten haluaisi olla melkein kenenkään teistä kaveri.. Pahinta on kyllä tuo alentuvuus. Miksi ei voida olla kiinnostuneita toisten asioista ihan neutraalisti? Miksi pitäåä hymähdellä sille, että jollain on tärkeä harrastus jos itseä ei enää kiinnosta sellainen? Mulla on tosi erilaisia ihmisiä kavereina, enkä oikein nyt ymmärrä teitä. Miksi ette arvosta ihmisiä sellaisina, kuin he ovat? Jokaisessa on omat hyvät puolensa! Minua kiinnostaa perheellisten elämässä ne jutut, joita en nyt itse koe tällä hetkellä ja ajattelisin, että perheellinen voisi olla kiinnostunut jostain, mitä minä teen nyt, vaikka hänellä ei olisikaan sopivaa elämänvaihetta sellaisen jutun toteuttamiseen. Jos vain osattaisiin olla kiinnostuneita laajasti eri asioista niin olisi helpompaa. Nyt taitaa olla vaan minä minä minä ja minun tilanteeni.



T:Reikäpää baarin lattialta

siis ihmistä tyhmänä, jos hän ei tiedä mitään lastenhoidosta? Tiedätkö itse mitään esim. ydinfysiikasta? Eikö sulla ole kavereiden kanssa muuta puhuttavaa kuin joku kakankoostumus?

Lähinnä vaikuttaa siltä, että jotkut vanhemmat ovat vain lapsettomina olleet äärimmäisen itsekkäitä ja narsistisia, että heille on aivan ihmeellistä, kun pitääkin ajatella jotakuta muuta kuin omaa napaansa (eli sitä oman navan jatketta), ja sen vuoksi he luulevat olevasa niin ikiaikaisen viisaita ja sivistyneitä nykyään..ja se, ettei jaksa laittautua tai välittää kenestäkään muusta kuin lapsestaan tai tehdä muuta kuin maata sohvalla kotiäitipäivän jälkeen, on tietysti vain sitä, että on "oikeat arvot".

Tässä on kyllä nyt taas stereotyyppinen lapsettoman lähestymistapa asiaan. Olisin ehkä itsekin ennen lapsen saamista voinut kirjoittaa noin. Lapsen saamista voisi verrata esim maahanmuuttajiin. Et voi tietää millaisia arkielämään liittyviä haasteita ongelmia se tuo mukanaan ja miltä se todella tuntuu, millaista se arki sitten oikeasti on, ellet ole itse sitä kokenut. Olen ap:n kanssa samoilla linjoilla, itse alle 30-vuotiaasta kaveripiiristäni ensimmäinen... Jotenkin kummasti sitä on alkanut kaipaamaan sellaista perheiden välistä ystävyyttä, vaikka vannoin että jatkan elämääni just niinkuin aina ennen enkä varmana rupea nyhräämään toisten lapsiperheiden kanssa. Voi kun lapsettomat ymmärtäisivät senkin, ettei tämä elämä todellakaan ole mikään säälimisen asia, vain erilaista kuin lapsettomana, ja oikeastaan ihanaa. Monesta asiasta on joutunut luopumaan, mutta saanut enemmän. Itse koen, että olen saanut ihan tarpeeksi riekkua kylillä ja matkustella ympäriinsä, nyt on ihanaa pysähtyä, olla vaan ja ihmetellä elämän jatkuvuutta :)

Niin ja voin vannoa, että kukaan äiti ei itsekkyyttään tai vittumaisuuttaan jätä tapaamisia väliin, jos syynä on päikkärit, ne ovat oikeasti syy, eivät mikään tekosyy. Olen niin paljon juossut jopa "lapsi kainalossa" lapsettomien tuttavieni perässä, että he suvaitsisivat järjestää huippuspesiaalista elämästään edes hetken, mutta nyt olen päättänyt että saa riittää... Tarvitsen nyt jotain muuta, enkä voi aina olla vain se antava osapuoli.

myötä jotkut baarissa käynnit tv. alkavat menettää viähätystään joka tapauksessa, ei siihen välttämättä lapsia tarvita.

tuntuu kyllä siltä, etten haluaisi olla melkein kenenkään teistä kaveri.. Pahinta on kyllä tuo alentuvuus. Miksi ei voida olla kiinnostuneita toisten asioista ihan neutraalisti? Miksi pitäåä hymähdellä sille, että jollain on tärkeä harrastus jos itseä ei enää kiinnosta sellainen? Mulla on tosi erilaisia ihmisiä kavereina, enkä oikein nyt ymmärrä teitä. Miksi ette arvosta ihmisiä sellaisina, kuin he ovat? Jokaisessa on omat hyvät puolensa! Minua kiinnostaa perheellisten elämässä ne jutut, joita en nyt itse koe tällä hetkellä ja ajattelisin, että perheellinen voisi olla kiinnostunut jostain, mitä minä teen nyt, vaikka hänellä ei olisikaan sopivaa elämänvaihetta sellaisen jutun toteuttamiseen. Jos vain osattaisiin olla kiinnostuneita laajasti eri asioista niin olisi helpompaa. Nyt taitaa olla vaan minä minä minä ja minun tilanteeni.

T:Reikäpää baarin lattialta

Ei se ole alentavuutta, ainakaan mun kohdalla, saatan hymähdellä kun mietin "aiempaa elämäni" kuinka kuvittelin olevani kauhean kiireinen, kuitenkin vasta nyt lapsen kanssa saanut kokea mitä se on kun aikaa ei oikeasti ole... Siis sellaista hyväntahtoista hymähtelyä, joillain saattaa siinä pientä katkeruuttakin olla mukana, kun harmittaa ettei itsellä enää ole aikaa omistautua niin täysillä johonkin...

Minua kyllä kiinnostaa kavereideni jutut, mutta tottapuhuen välillä joudun oikein väkisin pinnistelemään, että jaksaisin jauhaa jostain muusta kuin "vauvan kakasta". Tämä on kuitenkin ihan biologian sanelemaa, että kaikki ajattelu kohdistuu nyt tuohon pieneen ihmiseen, jotta tämä pärjäisi, näin kärjistetysti...ihan kivikautisia juttuja mutta aivomme toimivat edelleen niin :) On ohimenevää tietääkseni ja siksi omalla kohdallani koitankin pinnistellä jotta pysyisin "normaalien" ihmisten jutuissa kiinni, että minulla olisi edelleen ne samat ihanat kaverit vauvavuoden jälkeenkin ;)

Kannattaa myös olla kiinnostunut (tai ainakin välillä ainakin esittää olevansa) niistä sen äippäkaverin vauvajutuista.

Mä oon saanut kuulla tätä tietämättömäksi haukkumista ja kyllä vituttaa!



Mä olen meistä viidestä sisaruksesta vanhin ja vanhemmat on alkoholisteja/sekakäyttäjiä. Mä pyöritin meillä arkea, kävin kaupassa, siivosin, hoidin sisarukset hoitoon jne. jo ala-asteelta lähtien. Vahdin öisin, että vanhemmilla on kaikki kunnossa ja koitin pitää kulissit ulospäin pystyssä. Kenellekään en kertonut mitään, jos uhkasinkin kertoa sain sellaiset selkäsaunat ettei mitään rajaa. Pelkäsin myös, että jos meidät huostaanotetaan ei ole kukaan pitämässä huolta äidistä ja isästä.







Meillä ei miehen kanssa ole omia lapsia, eikä tule vielä moneen vuoteen. Otan nyt takaisin menetettyä lapsuutta! Tiedän paljon lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta ja mulla on selkeät periaatteet tietyissä asioissa. Minun puolestani jokainen kasvattaa kuin haluaa, mutta tiedän itse millainen äiti tahdon olla. Tavallaan olen jo äiti ollutkin itseäni yli 10 vuotta nuoremmalle iltatähdellemme.



Tiedän miltä tuntuu herätä yöllä syöttämään vauvaa, vaihtamaan vaipat jne. En jaksa lapsellisille kavereille menneisyydestäni kertoa, mutta vituttaa kumminkin se asennevamma joka heillä on. Jos kerron, miten aion tulevaisuudessa toimia lasteni kanssa, tulee naurua ja vittuilua päälle. Kun mähän en voi tietää kun ei ole omia lapsia...

...ja jos sormet saavat, avautuvat AV:llä.



Tiedoksi ap:lle.

ovat kylmiä ja tunteettomia ihmisiä.



Minä, minä, minä..

Oli niillä lapsia tai ei. En jaksa hukata aikaa moisiin, saati ystäviksi kutsua.



En tarkoita hölmöjä ihmisiä, vaan itsekkäitä ja ajattelemattomia.

Lapsettomat (omasta vapaasta tahdostaan) ovat kylmiä ja tunteettomia ihmisiä.

Minä, minä, minä..

Myös tahaton lapsettomuus saattaa opettaa asioita, joita ihminen ei lasten vanhempana milloinkaan oppisi. Näkökulmat ovat ihan erilaiset, kun on vuosikaudet joutunut toivomaan ja pettymään ja jäämään ilman lasta, eikä se lapsikaan ole mikään itsestäänselvyys. Enää en esimerkiksi myöskään tuomitse lapsettomia ihmisiä itsekkäiksi, vaan pikemminkin päinvastoin - lapsettomat osallistuvat työpanoksellaan myös muiden lasten elättämiseen ja kuluttavat yhteiskunnan varoja todella vähän.

Sitä paitsi, kaikki lapsettomat eivät ole idiootteja - eivätkä myöskään sinkkuja.

tilastojen valossa tuo ei pidä paikkaansa. lapsiperheeet maksavat enemmän veroa, kuin sinkkutaloudet. sinkuissa on enemmän niitä, jotka eivä tkäy töissä.

Minä olin lapsettomana varmaan kamala lapsellisille ystävilleni. Sen ymmärtäminen lapsia saatuani oli aika järkytys. Nyt olen pyrkinyt ymmärtämään vielä lapsettomia sillä heiltä vain puuttuu toistaiseksi oma kokemus asiasta.

Mua huvitti eniten ne kysymykset synnytyksen jälkeen... tuleeko sulta aina pissat housuun (ei tullut koskaan) tuliko sulle se kohdunlaskeuma (no ei tullut sekään) miten sä voit käydä kakalla kun oot synnyttänyt (no ihan niin kuin sinäkin) pelottaako että paikat löystyy (musta seksi on muuttunut vaan paremmaksi, eikä mies ole valittanu

Itselläni näihin kaikkiin kysymyksiin olisi ollut ihan toisenlaiset vastaukset. Toisaalta, mulla ei ole yhtään niin tökeröä ystävää (lapsetonta tai jonkun äitiä), että oilsi tällaisia kysellyt, joten en joutunut vastaamaan.