Mua todella huvittaa nuo lapsettomat ystäväni nykyään

minä en kyllä lähtisi lapsettomia aivan noin tyhmiksi leimaamaan kuin aloittaja, mutta muutamat asiat eivät kyllä kaikkien lapsettomien kanssa kohtaa.



Esim. eräs ystäväni ei millään tunnu tajuavan, että ilta kahdeksan ei ole paras kyläilyaika lapsiperheessä tai, että viikonloppureissuun ei lähdetä noin vain ilman etukäteen sopimista.



Noista nyt on selvitty ihan puhumalla, mutta oikeasti eniten ärsyttävää ja joskus jopa loukkaavaa on se, että ystävä ei tunne lasten normaalia kehitystä ja lähtee leimaamaan lapsiani epänormaaleiksi esim. uhmakäyttäytymisen takia. Tai sen takia jos parivuotias ei jaksakaan leikkiä ja olla pois aikuisten tieltä paria tuntia, kun ystävä on kylässä. Kommentit tyyliä "siis miten toi (lapsi) on tollanen, otan osaa mä en kyllä kestäis päivääkään" eivät tunnu kovin kivoilta ja kannustavilta vaikka ne ehkä sellaisiksi olisi tarkoitettukin.

Esim. eräs ystäväni ei millään tunnu tajuavan, että ilta kahdeksan ei ole paras kyläilyaika lapsiperheessä tai, että viikonloppureissuun ei lähdetä noin vain ilman etukäteen sopimista.

Aika outo kaveri, jos kertasanomisella ei ymmärrä, että lapset laitetaan silloin nukkumalla, ja se aika ei käy koskaan.

Minä en vaadi eikä minulta vaadita, että kaikki tapaamisajat täytyy vain hyväksyä. Ei tarvitse olla edes hyvää syytä, se riittää, ettei vaikka jaksa nähdä tiettynä päivänä. Lapsetonkin voi oikeasti olla joskus rasittunut, väsynyt tai hänellä voi olla muita menoja. Yksi kaveruus hiipui, kun äiti-ihminen ei koskaan halunnut sopia mitään etukäteen ja otti nokkiinsa, kun en ilmestynyt paikalle tunnin varoitusajalla.

22

[quote author="Vierailija" time="23.05.2012 klo 09:18"]Mitenhän ne pärjää jossain etelämpänä ollenkaan missä ei edes tunneta käsitettä klo 20 tapahtuva lasten nukkumaanmenorumba? Kannattais varmaan antaa niiden lasten oppia nukkumaan myös elämän keskellä. Itse en todellakaan kiittele vanhempiani siitä, että minut on opetettu nukkumaan vain pimeydessä ja hiljaisuudessa. On aika vaikeaa nykyään saada unta kaupungissa kerrostalossa asuessa. Meidän lapset kun on oppineet nukahtamaan ihan minne vaan, mm. kreikkalaiseen katukahvilaan rattaisiinsa. Ja nukkuvat ihan hyvin vaikka kotona olisi muita ihmisiä / aikuisia vieraita.

Tässä ketjussa muuten tökkii eniten se, että äiti-ihmiset vaatii lapsettomia tajuamaan, että elämä on muuttunut. Toisaalla samat äiti-ihmiset yrittää uskotella sinnikkäästi, kuinka lapsen kanssa voi tehdä ihan samoja asioita kuin lapsettomana. Koittakaa nyt päättää.

Ainoa asia mikä joskus nyppii eräässä lapsettomassa kaverissa on aikatauluista kiinnipitäminen. Saatamme sopia, että hän tulee kylään klo 17-18 välisenä aikana ja sitten tulee tekstari, että hei käyn vielä koiratreeneissä, tulen n. klo 20 : D apua, meillä on silloin pahin nukkumaanvalmistumisrumba meneillään. Tämä tosin on varmaan ihan luonteenpiirre kaverillani, mutta uskoisin tämän tyypin tajuavan miksi en halua noin myöhäisiä kyläilyjä, jos hänellä itsellään olisi lapsia.

Ainakin minä olen niin väsynyt että haluan itsekin mennä nukkumaan kun vauva nukahtaa. En halua vieraita myöhään illalla eikä päikkäriaikaan.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2005 klo 14:35"]

Muistan kun itselläni ei ollut lapsia.. kuvittelin tietäväni lapsiperheen elämästä paljon, olihan sitä kokemusta työnkin kautta lapsista. Kuitenkin oletin että loppuraskautta elävä ystäväni olisi jaksanut häärätä häitämme ajatellen... ja ihmettelin miksi ihmeessä se on muka NIIN vaikeaa lähteä lasten kanssa joskus kylään...

Kunnes sitten oma lapsi tuli ja toinen tulossa nyt... huomaan kuinka lapsettomat ystäväni ovat tietyllä tavalla lapsellisia: Olettavat että taaperon kanssa elämä on yksinkertaista, että äiti jaksaa mitä vain.. ja että raskaus aika on ihan tavallista olemista....

Parisuhdeneuvoja satelee kovasti lapsettomilta.. he eivät kuitenkaan näe että lapsi on siinä perheessä koko ajan, läsnä vaikka ei olisi vierellä. Kaikki eivät kaipaa omaa aikaa eikä sitä pitäisi väheksyä. Joilekin perhe on voimavara.

Niin sitä ajatukset vain muuttuvat. Ja itsekin olen muuttunut. Ettei jaksa kiinnostua jonkun ystävän tanssireissuista..

[/quote]

Joo ja ne joilla oli sitova harrastus teini-iässä, ihmetteli silloin sua kun sä huoletta bailasit vaan.

Aloittaja, minua taas vihastuttaa lapsettomana tuo asenteesi, että me kaikki lapsettomat olemme vain itsekkäitä bailaajia vailla ymmärrystä elämästä. Huonosti olet seurasi valinnut, jos et muunlaisia lapsettomia tunne.

T: Eräs, joka päivätyökseen auttaa ihmisiä ja vapaa-ajallaan eläimiä, lapseton. Yöunet ja aika itselleni on tasan yhtä vähissä, jos sitä nyt pitää ruveta vertailemaan.

Lapselliselta kuulostaa kyllä tuo, että vähättelet ystäväsi tanssireissua, ihan kuin oma elämäsi lasten kanssa pitäisi olla kaiken keskustelun keskipisteessä.

Ehkäpä vain kannattaa lopettaa ystävyys, jos ylenkatsot heitä niin voitko kutsua itseäsi edes ystäväksi sanan varsinaisessa merkityksessä?

Jos ei saanut yöllä nukutuksi ja on väkisin joutunut mennä 8 tunniksi töihin, koska töistä ei voi olla pois niin on itsekästä, jos sovitun tapaamisen haluaa siirtää? Mitä sitä on annettavaa kenellekään, jos ei ole nukkunut ja vielä ollut töissä, että on aivan rätti. Kyllä se kovasti harmittaa myös itseä jos joutuu perumaan 

T. Unettomuudesta kärsivä 

Ettei olisi pissi noussut päähän. 😂

Tämä on melkein 20 vuotta vanha ketju. Ei kai nykyään kukaan hedelmällisessä iässä oleva käy "tanssireissuilla", melko vanhanaikaisen kuuloista.

Mitä lapsellista juhlimisessa on. Nuorena pitää juhlia ettei sitten vanhana enää tarvi eikä edes jaksaisi, ettei jää mitään kaipaamaan jotta nuoruus jäi elämättä.

On sitä kyllä nähty kun keski ikäinen täti on ahtautunut teinivaatteisiin ja koittaa elää menetettyä nuoruuttaan uudelleen. 🤭

Vierailija kirjoitti:

Itse olin kaveripiirissä ensimmäinen äiti, ja välillä tuntui, että minä ja ystävät puhuimme ristiin. Kun kiinnostuksen kohteet ovat erilaiset niin ne ovat. Ja se " viisaiden" hoito- ja kasvatusneuvojen määrä!



Nyt kun kaverit alkavat saada esikoisiaan, niin on hauskaa seurata miten heilläkin maailmankuva ja tärkeysjärjestys muuttuu :) Nyt taas päästään juttelemaan niin että kumpaakin osapuolta aidosti kiinnostaa keskustelun aihe.



Sen olen oppinut, että neuvon vain kysyttäessä ja silloinkin tyyliin " tämä toimi meidän kuopuksella" , eli en väitä että tapani olisi ainoa oikea.

Tuollaistahan se koiran koulutuskin on. Koirat ovat persoonia ja niille tepsii eri houkuttimet. Vaikka kuinka olisi kasvattanut 20 vuotta jotain rotua, niin toisesta ei tiedä mitään. Vaikka kuinka olisi kouluttanut lajia A, niin lajista B ei tiedä mitään. Silti 20 vuoden koulutusuran jälkeen voi tulla koira, jolle pitää keksiä uudet jujut. Ystäväsi olivat ensimmäisen lapsesi kanssa aivan yhtä uusia (-sijais)äitejä kuin sinäkin. Sinä opettelit niin, että ensimmäisesi oli oikeasti käsissäsi ja kaverisi opettelivat vierestä. Ne olivat sinulle tasan yhtä uusia tilanteita. Kun lapsesi syhtyi, olit yhtä ummikko kuin he. AV:ltä todellakin näkyy, että äidit eivät selviä ilman lapsettomien ohjeita. Näkyyhän se myös rikostilastoista, kun omia ei viitsitä kasvattaa. Epäonnistuit itsesi ylentämisen peittelyssä.

Vierailija kirjoitti:

minä en kyllä lähtisi lapsettomia aivan noin tyhmiksi leimaamaan kuin aloittaja, mutta muutamat asiat eivät kyllä kaikkien lapsettomien kanssa kohtaa.



Esim. eräs ystäväni ei millään tunnu tajuavan, että ilta kahdeksan ei ole paras kyläilyaika lapsiperheessä tai, että viikonloppureissuun ei lähdetä noin vain ilman etukäteen sopimista.



Noista nyt on selvitty ihan puhumalla, mutta oikeasti eniten ärsyttävää ja joskus jopa loukkaavaa on se, että ystävä ei tunne lasten normaalia kehitystä ja lähtee leimaamaan lapsiani epänormaaleiksi esim. uhmakäyttäytymisen takia. Tai sen takia jos parivuotias ei jaksakaan leikkiä ja olla pois aikuisten tieltä paria tuntia, kun ystävä on kylässä. Kommentit tyyliä "siis miten toi (lapsi) on tollanen, otan osaa mä en kyllä kestäis päivääkään" eivät tunnu kovin kivoilta ja kannustavilta vaikka ne ehkä sellaisiksi olisi tarkoitettukin.

Miksi sen pitäisikään tietää? Jos kaverisi ostaa moottoripyörän tms., josta sinä et tiedä mitään tai ole kiinnostunut, niin opetteletko sen käyttöohjekirjan ja korjauksen ulkoa, ettet möläyttele tyhmiä?

    en pidä lapsista erityisemmin mukavaa olla vapaa sinkkuporukoissa

ONPA PITKIÄ LITANIOITA AP JAKSANUT IHAN YKSIN

Vierailija kirjoitti:

minä en kyllä lähtisi lapsettomia aivan noin tyhmiksi leimaamaan kuin aloittaja, mutta muutamat asiat eivät kyllä kaikkien lapsettomien kanssa kohtaa.



Esim. eräs ystäväni ei millään tunnu tajuavan, että ilta kahdeksan ei ole paras kyläilyaika lapsiperheessä tai, että viikonloppureissuun ei lähdetä noin vain ilman etukäteen sopimista.



Noista nyt on selvitty ihan puhumalla, mutta oikeasti eniten ärsyttävää ja joskus jopa loukkaavaa on se, että ystävä ei tunne lasten normaalia kehitystä ja lähtee leimaamaan lapsiani epänormaaleiksi esim. uhmakäyttäytymisen takia. Tai sen takia jos parivuotias ei jaksakaan leikkiä ja olla pois aikuisten tieltä paria tuntia, kun ystävä on kylässä. Kommentit tyyliä "siis miten toi (lapsi) on tollanen, otan osaa mä en kyllä kestäis päivääkään" eivät tunnu kovin kivoilta ja kannustavilta vaikka ne ehkä sellaisiksi olisi tarkoitettukin.

Sinun on näemmä vaikea ymmärtää sitä, että vaikka sinulle klo 20 olisi huino aika tai yllättävä reissu ei onnistuisi, niin tilanne voi olla muilla lapsellisilla ihan eri. Eikö ole ihan helpompaa vain vastata, ettei sinulle käy? 

Vierailija kirjoitti:

Hänen aikataulunsa mukaan sovitaan aina meidän tapaamisemme...ja jos minä, työssäkäyvä pienen lapsen äiti, joskus saan lapsen hoitoon ja ehdotan tapaamista, niin sepä ei yleensä sovi, kun hän " ei jaksa millään" tai " ei millään ehdi" ... Kaikista kiireisimpiä tuntuvatkin olevan juuri lapsettomat...huvittavaa :-)

Yleensä lapsellisten perheissä ne kalenterit täyttyvät lasten menoista ja jos perheessä on kaksi aikuista, niin samahan se kumpi vie. Sen lapsetttomat menot on aina omia menoja, joten ihan normaalia tuo on. Ainakin meillä töissä iltatyöt sovitaan kyllä täysin yhden lapsettoman menojen mukaan, kuin muille ei ole illalla väliä. 

Vierailija kirjoitti:

Esim. eräs ystäväni ei millään tunnu tajuavan, että ilta kahdeksan ei ole paras kyläilyaika lapsiperheessä tai, että viikonloppureissuun ei lähdetä noin vain ilman etukäteen sopimista.

 

Aika outo kaveri, jos kertasanomisella ei ymmärrä, että lapset laitetaan silloin nukkumalla, ja se aika ei käy koskaan.

Minä en vaadi eikä minulta vaadita, että kaikki tapaamisajat täytyy vain hyväksyä. Ei tarvitse olla edes hyvää syytä, se riittää, ettei vaikka jaksa nähdä tiettynä päivänä. Lapsetonkin voi oikeasti olla joskus rasittunut, väsynyt tai hänellä voi olla muita menoja. Yksi kaveruus hiipui, kun äiti-ihminen ei koskaan halunnut sopia mitään etukäteen ja otti nokkiinsa, kun en ilmestynyt paikalle tunnin varoitusajalla.

22

No en kyllä minäkään jokaisen kaverin aikatauluja ulkoa muista. Enkä kyllä oleta, että he muistaisivat minun. Sisareni lapsellisessa perheessä juuri tuo ilta on hänen mielestä paras aika vierailla, joten ei ole olemassa mitään tiettyä lapsellisten perheiden aikataulua. 

Vanhemmuus laukaisee monella piilevän narsismin

🥱

Hyi hitto joitain rääkyviä ulisevia kakkakoneita inisemässä jalkojen luona, ei kiitos. En tykkää lapsista en ollenkaan, ajan haaskausta.