Lue keskustelun säännöt.
Teinkö höhlästi, kun en ottanut miehen sukunimeä?
29.01.2013 |
Itsestä tuntuu edelleen parhaalta olla ihan omanniminen. Mutta vielä, melkein vuosi jo häistä ja mies edelleen harmittelee, kun en ottanut hänen sukunimeään.
Nyt, kun tuli verokortti, se muistui hänelle taas mieleen. Äimisteli, kun siinäkin lukee puolison nimi ja sitten - niin, kun se sukunimi on "väärä".
Mutta kun mä en osaa identifioitua miehen sukunimeen! :(
Kommentit (124)
ollenkaan luontevalta ottaa miehen sukunimeä.
Minusta nuo sukunimet ovat aina täysin henk.koht. asioita.
Minä otin mieheni sukunimen, koska halusin, että perheemme on yhdellä nimellä ja minä en ole missään yhteydessä isäni juoppohulluun sukuun, mistä sukunimeni sain ja isäni on kuollut jo aikoja sitten.
Veljenikin vaihtoi sukunimensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollenkaan luontevalta ottaa miehen sukunimeä.
Minusta nuo sukunimet ovat aina täysin henk.koht. asioita.
Minä otin mieheni sukunimen, koska halusin, että perheemme on yhdellä nimellä ja minä en ole missään yhteydessä isäni juoppohulluun sukuun, mistä sukunimeni sain ja isäni on kuollut jo aikoja sitten.
Veljenikin vaihtoi sukunimensä.
miksi miehesi ei ottanut sinun sukunimeäsi?
Mieluummin haluan että minut yhdistetään omiin vanhempiini sukunimeni perusteella eikä appivanhempiin.
En todellakaan edes harkinnut että ottaisin miehen sukunimen.
häistä ja naimisiin menosta ja niin on miehilläkin. Miehille on tärkeää että nainen ottaa miehen nimen. Tätä naiset ei ymmärrä.
Miehes on tosi loukkaantunut eikä unohda ikinä eikä anna anteeksikaan. Tekosi tarkoittaa sitä, että et ole sitoutunut mieheesi vaan haluat olla itsenäinen ja vapaa kuitenkin. Siis niin miehesi ajattelee asiasta.
JOs haluat korjata asian niin sanot miehellesi, että olet ajatellut asiaa ja haluaisit ottaa miehesi nimen, sillä sen saa korjattua. Ei muulla tavalla.
Itse on olis mennyt ollenkaan naimisiin jos vaimo ei olis ottanut nimeäni. Eipä siitä kyllä sen enempää ollut keskusteluakaan, vaimollekin selvä asia.
Mies olisi halunnut eroon sukunimestään. Se muistuttaa äntä omasta isastään, joka oli poikiaan eriarvoistava julmuri. Hän olisi tahtonut ottaa minun nimeni tai kokonaan uuden.
Minä halusin ehdottomast saman nimen kuin hän, että meidän yhteytemme ja liittomme on ilmiselvä. Päädyimme miehen nimeen kuitenkin, koska muuten hän olisi muuttunut erinimiseksi kuin lapset ed. liitostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja minun kannaltani oli aivan se ja sama, ollako Järvinen vai Lahtinen. Järvinen-Lahtinen olisi kuulostanut todella typerältä. Minulla oli paljon vähemmän samannimistä sukua kuin miehellä. Niinpä päädyin ottamaan miehen nimen.
Nykyään jokainen voi tehdä ihan niin kuin haluaa, joten ratkaisu löytynee kun miettii asiaan vaikuttavat tekijät tärkeysjärjestykseen. Jos päätyy kolmanteen nimeen, niin ei muuta kuin Bananahammockiksi.
häistä ja naimisiin menosta ja niin on miehilläkin. Miehille on tärkeää että nainen ottaa miehen nimen. Tätä naiset ei ymmärrä.
Miehes on tosi loukkaantunut eikä unohda ikinä eikä anna anteeksikaan. Tekosi tarkoittaa sitä, että et ole sitoutunut mieheesi vaan haluat olla itsenäinen ja vapaa kuitenkin. Siis niin miehesi ajattelee asiasta.
JOs haluat korjata asian niin sanot miehellesi, että olet ajatellut asiaa ja haluaisit ottaa miehesi nimen, sillä sen saa korjattua. Ei muulla tavalla.
Itse on olis mennyt ollenkaan naimisiin jos vaimo ei olis ottanut nimeäni. Eipä siitä kyllä sen enempää ollut keskusteluakaan, vaimollekin selvä asia.
Minä halusin pitää oman sukunimeni naimisiin mennessä. Totta kai juttelin miehen kanssa asiasta eikä hänellä ollut mitään sitä vastaan. Me olimme olleet jo pitkään yhdessä, joten nimen vaihtaminen tuntui turhalta. Lapsilla on miehen nimi, kun se on nätimpi kuin omani ja se on helppo myös ulkomailla. Eri sukunimistä ei ole ollut mitään haittaa.
Tosi moni tuntuu olevan sitä mieltä, että naisen pitää vaihtaa nimi naimisiin mennessä. Toisaalta välillä on keskusteluita, että erotessa naisen pitää sitten vaihtaa takaisin tyttönimensä. Miksi ihmeessä? Ei sukunimi ole mikään paita jota vaihdellaan, minulle se on osa identiteettiä.
Ai niin, kumpi teillä maksoi vaimon uuden ajokortin ja passin nimenvaihdon takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisessä liitossani pidin oman nimeni, jäin siitä liitosta leskeksi. Toisessa liitossa ajattelin kokeilla jos tuuri olisi parempi miehen nimellä ja vaihdoin. En varmaan olisi vaihtanut mihinkään karmeaan nimeen, mutta miehen nimi oli ihan yhtä hyvä kuin omani. Ei näitä kannata niin sydänverellä miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mies otti minun sukunimen :) ja on tosi tyytyväinen siihen päätökseen vaikka ei hänen omansakaan mikään kamala ollut. Ainut miinus oli, että hänen sukunsa vanhemmat ihmiset eivät voineet tätä ymmärtä mutta hän ei siitä välittänyt.
Minä halusin pitää oman sukunimeni naimisiin mennessä. Totta kai juttelin miehen kanssa asiasta eikä hänellä ollut mitään sitä vastaan. Me olimme olleet jo pitkään yhdessä, joten nimen vaihtaminen tuntui turhalta. Lapsilla on miehen nimi, kun se on nätimpi kuin omani ja se on helppo myös ulkomailla. Eri sukunimistä ei ole ollut mitään haittaa.Ai niin, kumpi teillä maksoi vaimon uuden ajokortin ja passin nimenvaihdon takia?
Kannattaa suhtautua suvaitsevaisesti toisen sukupuolen haaveisiin ja tuntemuksiin eikä lytätä niitä heti samantien. Sillä tavalla saa mukavan avioliiton.
Eipä naistenkaan häähaaveet aina ole järjellä perusteltavissa. Mukava asenne tuollainen, että mies voi haluta mitä haluaa mutta ilman jää. Eipä ole ihme noi avioeromäärät..
Passi ja ajokortti on halpoja, varsinkin jos ne ottaa avioliiton myötä tulleen nimenvaihdoksen vuoksi.
Eipä muutaman kympin vuoksi kannata edes alkaa keskustella nimensäilyttämisestä. Melko naurettava peruste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos hänelle on niin tärkeää se että perheellä on sama nimi.
Jos hän ei pysty vaihtamaan nimeään, niin luulisi silloin ymmärtävän miksi sinä olet halunnut pitää oman nimesi.
Me päätettiin miehen kanssa, että kumpikin pitää oman nimensä. Se on osoittautunut hyväksi päätöksesi, vaikka muutamat sukulaiset siitä aluksi rutisivatkin.
en tiedä mutta eri sukunimet ainakin minun mielestäni ovat hankalia.
itse en ole kokenut hankalaksi. Ainoastaan täytyy muistaa esitellä itsensä joissain tilanteissa tyyliin "Laura Leskinen, Enna Makkosen äiti", eli sanoa molempien sukunimet kun muuten riittäisi vain yhden sukunimen sanominen.
Nykyään täytyy kertoa sekin jos on sama sukunimi kuin lapselle, ja joissakin tilanteissa myös se onko isälläkin sama sukunimi.
Niin paljon on sellaisia perheitä, joissa lapsilla on sama sukunimi isän kanssa mutta äidillä on eri sukunimi.
Niitäkin perheitä löytyy joissa lapsilla on sama sukunimi äidin kanssa mutta isällä on eri sukunimi.
Lisäksi on myös sellaisia perheitä joissa on lapsilla eri sukunimiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on käytännössä kyllä tosi hankalia hallita, huomaatte sen sitten kun lasten kavereiden ja kaveriperheiden yhteystietojen kanssa joutuu puljaamaan.
Ja tämä pointti ei varmastikaan koske kaikkia, mutta jos muuttaa ulkomaille, niin ainakin joissakin maissa muuttoon liittyvien asioiden järjestely on tosi vaikeaa, jos ollaan eri nimisiä.
on käytännössä kyllä tosi hankalia hallita, huomaatte sen sitten kun lasten kavereiden ja kaveriperheiden yhteystietojen kanssa joutuu puljaamaan.
Ja tämä pointti ei varmastikaan koske kaikkia, mutta jos muuttaa ulkomaille, niin ainakin joissakin maissa muuttoon liittyvien asioiden järjestely on tosi vaikeaa, jos ollaan eri nimisiä.
Joissakin maissa toki voi noin olla, mutta esim. arabimaissahan nainen yleensä pitää sukunimensä naimisiin mennessään. Ja monissa muissakin maissa. Ei siis todellakaan voi yleistää.
En ole kokenut millään tavalla ongelmalliseksi edes lasten kasvaessa että minulla ja lapsilla on yhteinen sukunimi ja miehen sukunimi on eri - vaikka naimisissa ollaankin. Ensinnäkään minulla ei ole tarvetta korostaa siviilisäätyäni ja tuskin se montaa ihmistä kiinnostaakaan. Tutut tietävät tuntevat meidät ja lopuille ei ole niin väliä.
Se, että joulukorttiin tulee pistettyä perheenjäsenten etunimet tai kaksi sukunimeä, ei ole minulle mikään ylitsepääsemätön taakka.
Asuinalueellamme on aika paljon meidänlaisia sekanimisiä perheitä. Syinä lienee avoliitot ja vanhemmalla iällä naimisiin meno, jolloin on ehtinyt vakiinnuttamaan nimensä ammattipiireissä esim. tutkijat, taiteilijat.
häistä ja naimisiin menosta ja niin on miehilläkin. Miehille on tärkeää että nainen ottaa miehen nimen. Tätä naiset ei ymmärrä.
Miehes on tosi loukkaantunut eikä unohda ikinä eikä anna anteeksikaan. Tekosi tarkoittaa sitä, että et ole sitoutunut mieheesi vaan haluat olla itsenäinen ja vapaa kuitenkin. Siis niin miehesi ajattelee asiasta.
JOs haluat korjata asian niin sanot miehellesi, että olet ajatellut asiaa ja haluaisit ottaa miehesi nimen, sillä sen saa korjattua. Ei muulla tavalla.
Itse on olis mennyt ollenkaan naimisiin jos vaimo ei olis ottanut nimeäni. Eipä siitä kyllä sen enempää ollut keskusteluakaan, vaimollekin selvä asia.
Huh huh. Onneksi oma mieheni ei ole noin no, kauniisti sanottuna, vanhanaikainen. Minulla on tyttönimeni ja se on myös lapsillamme. Mies on sitten eri nimellä. Minulle olisi sopinut toisinkin, mutta miehen mielestä asialla ei ole väliä ja näin on hyvä.
Otsikkooni viitaten, nimiasia ei ole minulle kynnyskysymys ja olisin voinut ottaa miehenkin nimen. Mutta junttia ukkoa suoraan 1800-luvulta en ottaisi.
Kannattaa suhtautua suvaitsevaisesti toisen sukupuolen haaveisiin ja tuntemuksiin eikä lytätä niitä heti samantien. Sillä tavalla saa mukavan avioliiton.Eipä naistenkaan häähaaveet aina ole järjellä perusteltavissa. Mukava asenne tuollainen, että mies voi haluta mitä haluaa mutta ilman jää. Eipä ole ihme noi avioeromäärät..
Eikä meillä ole tarvetta lytätä toisen toiveita ja haaveita, mistä sait sellaista päähäsi? Onhan tässä 30 vuoden yhdessäolon aikana ollut asioita, joista olemme olleet eri mieltä, mutta ihan keskustelemalla olemme päässet kummallekin sopivaan ratkaisuun.
Miehelle suuret häät olisivat olleet kauhistus, joten menimme ihan oman perheen kesken naimisiin, pappi ja kanttori oli paikalla myös sekä kaksi todistajaa kirkkoherranvirastosta. Tämä sopi minulle ihan hyvin. Mutta sinun logiikallasi mies olisikin halunnut isot ja perinteiset häät, mutta minä jyräsin mielipiteeni pienistä häistä läpi, vai?
Sinulla on ihmeen varmat mielipiteet siitä, mitä kaikki maailman miehet haluavat, mutta yllätys yllätys, ei se niin mene.
Sinulla on ihmeen varmat mielipiteet siitä, mitä kaikki maailman miehet haluavat, mutta yllätys yllätys, ei se niin mene.
Kaikki ja kaikki. Eikä tässä sukunimiasiassa ole kovin vanhasta asiasta kyse. 1900-luvun juttuja vasta.
Ja vastasin ap:lle, tarkoitus oli kai tässä ketjussa antaa hänelle vastaus häntä askarruttavaan kysymykseen.
Ja kovasti vaikuttaa että hänenkin miehensä ajattelaa samalla tavalla koska asia häntä vaivaa.
Toki voit mennä pihalle huutamaan suoraa huutoa tasa-arvon puolesta, mutta on asioita jotka on toisille tärkeitä ja joskus ne samat asiat ei ole kaikille tärkeitä.
Kannattaa kuunnella oman miehensä ajatuksia eikä pitää kiinni inttipäisesti omista ajatuksistaan. Aivan samoin kuin miestenkin kannattaa kuunnelle vaimojensa ajatuksia.. Eikä heti suoralta kädeltä tuomita niitä typerinä.
Nimittäin..muuten..
Ennenpitkää tulee vastaan jotain sellaista joka loukkaa toista tosi pahasti, ja se voikin johtaa avioeroon.Molemminpuoleinen kunnioittaminen ei ole sitä että minun ajatuksiani pitää kunnioittaa vaan sitä että toisen ajatuksiakin kunnioittaa, vaikkei niitä ehkä ymmärräkkään.
Kunnioitus tarkoittaa, että sinäkin kunnioitat vaimosi mielipidettä.
ottaneen miehensä nimen, tulee mieleen, että eikö se ihminen arvosta itseään ollenkaan, että hänellä on heikko identiteetti kun on miehen johdateltavissa, ei osaa pitää puoliaan ja että ei myöskään ole kovin fiksu, kun ei tajua, että nimenmuutos nollaa jo tehdyn uran vaikutukset. Kun joku alkaa menestyä alallaan, niin hänestähän sanotaan, että "alkaa saada nimeä"!
häistä ja naimisiin menosta ja niin on miehilläkin. Miehille on tärkeää että nainen ottaa miehen nimen. Tätä naiset ei ymmärrä.
Miehes on tosi loukkaantunut eikä unohda ikinä eikä anna anteeksikaan. Tekosi tarkoittaa sitä, että et ole sitoutunut mieheesi vaan haluat olla itsenäinen ja vapaa kuitenkin. Siis niin miehesi ajattelee asiasta.
JOs haluat korjata asian niin sanot miehellesi, että olet ajatellut asiaa ja haluaisit ottaa miehesi nimen, sillä sen saa korjattua. Ei muulla tavalla.
Itse on olis mennyt ollenkaan naimisiin jos vaimo ei olis ottanut nimeäni. Eipä siitä kyllä sen enempää ollut keskusteluakaan, vaimollekin selvä asia.