Miksi en enää viitsi seurustella "tavallisten" äitien kanssa? 😌

Hei kaikki,
täytyy vaan purkaa tätä, kun olen viime aikoina tajunnut miten paljon parempi äiti (ja ihminen) oikeastaan olen verrattuna useimpiin teistä.
Meidän esikoinen (2v) puhuu jo sujuvasti kolmea kieltä, osaa lukea yksinkertaisia sanoja ja on ollut päiväkodissa "mallilapsi" jo puolitoista vuotta. Itse olen aina ollut huippusuorittaja: kandidaatin paperit 22-vuotiaana, nykyään etätyö 5000€+ kuussa, kropassa ei gramman ylimääräistä rasvaa ja aviomies on johtavassa asemassa. Harrastamme perheena klassista musiikkia, luomuruokaa ja Montessori-menetelmää tietysti.
Kun luen teidän ketjujanne ruokailu-ongelmista, unihäiriöistä ja siitä miten "väsyttää", en vain pysty samaistumaan. Meillä ei ole koskaan ollut sellaisia ongelmia, koska olen panostanut jo raskausaikana oikeisiin asioihin (mindfulness, oikeanlaiset lisäravinteet, geenitestit jne.). Ehkä teillä on vaan huonommat geenit tai ette osaa priorisoida?
Rehellisesti: välillä tuntuu, että suurin osa äideistä on kateellisia kun näkevät meidän perheen IG-tilin. Saa kommentoida, mutta en usko että monikaan teistä pystyy tähän samaan tasoon.