Miehen mielestä mä en tee koskaan mitään kotitöitä. Päätin että en sitten tee mitään.

Se, jonko mielestä puolisoiden pitäisi olla samalla puolella: toimiko ap:n mies neuvosi mukaan, kun hän väitti, ettei ap tee kotona mitään?

No ei toimi, mutta luuleeko joku, että AP:n toiminta parantaa tilannetta? Tuollainen toiminta LISÄÄ vastakkainasettelua. Asiaa ei vie eteenpäin asenne, että "jos säkin, niin mäkin".

Mies voi toki tuollakin tapaa alkaa nähdä vaimonsa työn merkityksen, mutta tuskin matelee vaimonsa jaloissa anteeksipyyntöä soperrellen ja lupaa parantaa tapansa. Ei, vaan seurauksena on luultavasti se, että molemmat jumittuvat syvemmälle poteroihinsa.

Kysymys: haluaako AP muuttaa itse tilannetta ja ratkaista ongelman vaiko olla itse käytöksellään kaivamassa syvempää kuilua itsensä ja miehensä väliin?

Miksi valita tällainen mielenosoituksllinen näpäyttely, kun muitakin keinoja on?

Kannattaa lähteä siitä, että vaikuttaa ensin omaan käytökseen.

Juu, Shift/Caps Lock on teineille ja dorkille,

Sultakin meni ap:n pointti ohi.

Ei mennyt. Olen pahoillani, mutta vaikka kolmas jalka onkin, niin osaan silti lukea. Tuo on pelkkää näpäyttelyä ja oman poteronsa kaivamista (kuten joku tuossa juuri sanoikin).

Suosittelen objektiivisen näkökulman näkemistä ja ymmärtämistä. Se oma näkemys on loppujen lopuksi todella suppea. Olen aina ymmärtänyt, että naisten piti niitä empaattisia olentoja olla. Ilmeisesti se ei päde jos on oma lehmä ojassa?

Oli ilkeästi ehkä sanottu, mutta mielestäni ei niin täysin väärä olettamus siltikään. Ottaisi minuakin päähän jos puolisoni kanssa en osaisi keskustella.

mä en oikein hokaisi tätä vittuilua , kun itse kutienkin maksan 80 % kuluista, oon lasten kanssa ja muutenkin hyvä mies...

Mua pikemminkin alkaisi vituttaa, että paskaako norsu temppuilee kun sille on taattu hyvä elämä meikäläisen tuloilla. Sit alkaisi kelaa, että jos se vie rahat eikä vastapainokoksi hoida edes kotihommia, niin mitä helvettiä. Sitten mä ostaisin lopuilla 20 prosentilla seuraa itselleni, sellaista joka osaa temput muttei temppuile.

Jaaha, Herra Ego voisi opetella esimerkiksi lukemaan.

Ap:han TEKEE suurimman osan kotitöistä ja vielä sanoi, että hänellä ei ole mitään sitä vastaan, mutta ei vain jaksa kuunnella sitä määkimistä, että hän ei tee mitään. Eikä tarvitsekaan sellaista kuunnella, jos hoitaa kodin ja lapset lähestulkoon itsekseen, niin kyllä siinä tekemistä riittää.

Taattu hyvä elämä meikäläisen tuloilla... helvettiin ihan kuinka isot tulot vain siinä vaiheessa, jos ei ole hyvä olla muuten.

Eli otapa itseäsi niskasta kiinni ja lue se teksti uudestaan. Vaikka tuskin näitä vastauksia enää lukemassa, kun noinkin vanha viesti.

Ymmärtääkseni kyse EI ole siitä, että ap olisi mitään ikinä sanomatta vaan heti päättänyt tekemättömyydellään "näpäyttää" miestään.

Tämä ap:n konsti on pitkäaikaisen turhautuneisuuden tulos.



Hän on varmasti vuosia yrittänyt parantaa tilannetta muulla keinoin; sanomalla, ehdottamalla muuta, nalkuttamallakin, tuomalla ilmi oman jättimäisen panoksensa kotitöissä. Tuloksetta.



Toimintatapa olisi lapsellinen, jos se olisi aina ensisijainen tapa toimia, mutta tässä tapauksessa se lienee vielä yksi epätoivoinen keino saada kuvioon jotakin tasapuolisuutta, vielä yksi yritys saada taottua miehen päähän, että tämä homma ei nyt ole ihan reilua.



Olen itse niin samassa tilanteessa, että tiedän kokemuksesta miten mahdotonta on saada peruskunnollinen perheenisä ymmärtämään, miten paljon näkymätöntä työtä on perheen arjen pyörittämisessä. Ei auta rauhalliset keskustelut, ei itkun tuhertamiset (spontaanisti), ei vertailu muiden perheiden tilanteeseen, ei anelevat pyynnöt, ei suorat käskyt, ei mikään. Tuntuu että välillä asian perille saamiseksi täytyisikin tehdä jotakin konkreettista: jättää vaan tekemättä ihan kaikki, tehdä pikkutarkka lista kaikesta tekemästään, lähteä mitään sanomatta kuukaudeksi lataamaan petaamatta kaikkea miehelle sitä ennen valmiiksi (siis esim. pakkaset tulossa, mutta lapsille ei sopivia toppavaatteita/talvikenkiä/rukkasia/villa-asuja kaapissa).



Tsemppiä ap, toivottavasti miehesi silmät avautuvat ja hän osaa tämän jälkeen arvostaa tekemääsi työtä perheen eteen.

Siis tämä on kyllä niin kaksinaismoralistista.



Jos aloituksen olisi tehnyt mies, jolle vaimo sanoi ettei mies tee mitään kotitöitä olisi aivan päinvastaiset kommentit ketjussa.



Täällä lukisi siinä tapauksessa "hitto miten lapsellinen mies, ottaa nokkiinsa tuosta ja jättää kaiken tekemättä, vaimo käy töissä ja joutuu sen jälkeen vielä siivoamaan lapsellisen miehen vuoksi."



Kaikki sympatiat olisivat töissä käyvän vaimon puolella ja monet varmaan arvelisivatkin, että mies ei varmaan kovin paljon tee niitä kotitöitä tai ei ainakaan tarpeeksi, jos vaimo on siitä valittanut.

ei näy, mutta tekemättä jättäminen näkyy.



Jos mies joutuisi yksi vastaamaan kaikesta, niin kauppareissut ja ruuanlaitot hoituisi hyvin. Imurointi harventuisi ja vessan pesua en osaa kuvitellakaan. Seuraavat hommat hänellä ei edes juolahtaisi mieleen:

- kaappien siivous, varsinkin se, missä jäteastiat on

- mikron, hellan, jääkaapin ja liesituulettimen pesu

- pakastimen sulatus

- kahvinkeittimen kalkinpuhdistus

- pesuhuoneen ja saunan pesu sis. viemärien puhdistus

- pyykkikoneen puhdistus ja nukkasihdin tyhjennys

- ikkunoiden pesu, myös verhojen pesu ja silitys

- mattojen pesu

- petivaatteiden vaihto, patjojen imurointi, täkkien ja tyynyjen pesu

- pölyjen pyyhintä katoista ja seinistä, välillä keittiön seinien pesu



Ja mitähän vielä. Eihän kaikkia tarvitse tehdä kuin kerran vuoteen, mutta tehtävä ne on.



En ole siisteyden suhteen kovinkaan nipo ja osaan relata. Voin siis vallan hyvin jättää likaiset astiat tiskipöydälle ja siirtää imurointia. Yksi seuraus tällä kuitenkin on: meille ei yllätysvieraat ole tervetulleita. Se kun on nykyäänkin vielä niin, että sotkuinen koti = laiska ja huono vaimo.

Ymmärtääkseni kyse EI ole siitä, että ap olisi mitään ikinä sanomatta vaan heti päättänyt tekemättömyydellään "näpäyttää" miestään.

Ymmärtääksesi? Missä niin oli mainittu? Minusta ap:n temppu kyllä kuulostaa ihan selkeältä näpäytykseltä ja mistään aikaisemmista rakentavista keskusteluista ei mitää mainintaa ollut.

Tämä ap:n konsti on pitkäaikaisen turhautuneisuuden tulos.

Taas tyhjästä nyhjäistyjä oletuksia ap:n tueksi?

Hän on varmasti vuosia yrittänyt parantaa tilannetta muulla keinoin; sanomalla, ehdottamalla muuta, nalkuttamallakin, tuomalla ilmi oman jättimäisen panoksensa kotitöissä. Tuloksetta.

Varmasti ja peräti vuosien ajan? Taas oletuksia tyhjästä. Jättimäinen panos? Ap sanoi molempien tekevän kotitöitä, hän enemmän. Tosin mies käy töissä ja ap on kotona, joten siitä voi jokainen päätellä kumman kuuluisi tehdä suurempi osa kotitöistä.

Toimintatapa olisi lapsellinen, jos se olisi aina ensisijainen tapa toimia, mutta tässä tapauksessa se lienee vielä yksi epätoivoinen keino saada kuvioon jotakin tasapuolisuutta, vielä yksi yritys saada taottua miehen päähän, että tämä homma ei nyt ole ihan reilua.

Oletuksia oletusten perään. "Lienee" "Jos olisi ensisijainen", "vielä yksi yritys". Voisit olla sanakirjassa esimerkkinä sanan "puolueellisuus" selittämisessä.

Olen itse niin samassa tilanteessa, että tiedän kokemuksesta miten mahdotonta on saada peruskunnollinen perheenisä ymmärtämään

Okei, samaistuit täysillä ap:hen ja olet hänen puolellaan, siis itsesi puolella. Hienoa objektiivisuutta.

Tsemppiä ap, toivottavasti miehesi silmät avautuvat ja hän osaa tämän jälkeen arvostaa tekemääsi työtä perheen eteen.

Toivottavasti muidenkin silmät aukeavat.

Että koti-äitinä on muka rankkaa? Joo on mullaki lapsia, 1-vuotiaat kaksoset ja 4 vuotias, teen kotona kaikki työt(arkisin), siivouksen, pyykit, ruoat ja lastenhoito, eikä se mitenkään rankkaa ole :D?



Onko pakko hankkia niitä lapsia jos ei ole valmis tekemään työtä? Nyt täällä nämä teini-äidit ja muut vahinkolapsien äidit itkevät ku yyh on rankkaa. Miehenne käy töissä ja elättää teidät suurimmaksi osaksi. Olkaa kiitollisia, ja tervetuloa oikeaan elämään :-)

kenenkään miehen kanssa ole onnistunut ihan asiallinen keskustelu aiheesta? Taidatte sitä paitsi olla aika nuoria. Mä olen 40 ja eronnut noin 10 v sitten lasteni isästä. Myönnän kyllä, että aikoinaan tuli ex-miehen kanssa riideltyä samoista asioista. Tässä vaiheessa elämää voisin sanoa, jopa turhasta.

Olen uudestaan naimisissa ja nykyinen mieheni on sielunkumppanini. Mutta kotitöissä täysi käsi. Tekee kyllä pitkää päivää töissä ja kotiin tullessaan joko jatkaa töitä tai rojahtaa telkun eteen. Ja ruoka ja puhtaat vaatteet ovat kuin tarjottimella. Tai näin oli ennen. Kerroin hänelle sitten ihan asiallisesti, miltä musta tuntuu. Ensi n mies selvästi ahdistui ja ajatteli varmaan, että teen hänestä kotiorjan tms. Mutta pidin pintani, käyn kuitenkin itsekin kokopäivätöissä, enkä haluaisi kaiken kotityön kaatuvan vain mun niskaan. En myöskään missään nimessä halua erota muuten hyvästä miehestä joka kyllä hoitaa niitä "miesten töitä", korjaus yms juttuja, joita tosin on ehkä pari kertaa kuussa, kun taas kotitöitä on joka päivälle.

Mä kyllä väitän, että kyllä suurin osa miehistä tämän tajuaa ja oppii, kun asioista keskustelee ilman nalkuttamista ja marttyyriasennetta. Meillä muutos tapahtui pikkuhiljaa ja nyt mies tekee jo noin 1/4 kotitöistä, mikä on mun mielestä tosi hienoa. Sen enempää en oletakaan, hän ei ole lasteni isä ja tekee pidempää työpäivää. Ja maksaa asumiskulut lähes puoliksi, vaikka ei tosiaan ole lasteni isä.

Sitten on tietysti sellaisia narsistikusipäitä, jotka kaiken laiskottelun lisäksi halveksivat ja alistavat vaimoaan ja ryyppäävät talouden rahat. Sellaiset miehet kannattaa kyllä viipymättä laittaa ulkoruokintaan, sellaisissa ei ole juuri toivoa.

Minä olen vasta 21v, mies 23v, mutta silti olemme voineet keskustella tästä asiasta rakentavasti, kun muutimme yhteen. Mies kun oli asunut omillaan yksin ja kämppä oli sen näköinenkin, joten kotityöt vähän hukassa. Keskustelimme sitten kerran asiasta ja nyt kotityöt hoituu ilman kummankaan nalkuttamista. Yleensä kun mies tulee töistä kotiin, hän alkaa imuroimaan. Minä olen sillä välin jo pessyt pyykkiä yms. Jos mies on kotona ennen minua, hän on alkanut laittaa ruokaakin. Meillä kotityöt tapahtuu ihan puoliksi, ei kai tässä aikuisten kesken mitään niin vaikeaa voi olla, ettei asiasta voisi puhua?

Onko teillä lapsia? Monessa tuttavaperheessä, meillä myös, kotityöt hoituivat hyvin yhdessä ennen lapsia. Äitiyslomalla ja hoitovapaalla se perheen nainen teki lähes kaiken kotona. Ongelmat alkoivatkin sitten, kun nainen palasi töihin. Mies oli jo tottunut siihen, ettei kotona tarvitse tehdä mitään ja oletti, että sama meno jatkuu. Osa miehistä pitää jääräpäisesti saavutetusta edusta kiinni eikä tajua, mikä työmäärä vaimolla on.

Kohta syntyy kaksoset, eipä ole esikoisenkaan äitiyslomalla tarvinnut yksin tehdä kaikkea, mies osallistui jo silloinkin, koska ymmärsi, ettei äitiysloma, ole mikään loma, vaikka sillä nimikkeellä onkin. Nyt mies on hoitanut esikoista enemmän ja tehnyt kotitöitäkin enemmän, kun lääkärit määränneet ottamaan rennommin, ettei kaksoset synny liian aikaisin :)

Että koti-äitinä on muka rankkaa? Joo on mullaki lapsia, 1-vuotiaat kaksoset ja 4 vuotias, teen kotona kaikki työt(arkisin), siivouksen, pyykit, ruoat ja lastenhoito, eikä se mitenkään rankkaa ole :D?

Onko pakko hankkia niitä lapsia jos ei ole valmis tekemään työtä? Nyt täällä nämä teini-äidit ja muut vahinkolapsien äidit itkevät ku yyh on rankkaa. Miehenne käy töissä ja elättää teidät suurimmaksi osaksi. Olkaa kiitollisia, ja tervetuloa oikeaan elämään :-)

Ap kertoi tekevänsä lyhennyttyä työpäivää, eli käy kyllä töissä. Ja siihen lisäksi hoitaa suurimman osan kotihommista.

Mitä ihmettä te valitatte? Että koti-äitinä on muka rankkaa? Joo on mullaki lapsia, 1-vuotiaat kaksoset ja 4 vuotias, teen kotona kaikki työt(arkisin), siivouksen, pyykit, ruoat ja lastenhoito, eikä se mitenkään rankkaa ole :D?

Onko pakko hankkia niitä lapsia jos ei ole valmis tekemään työtä? Nyt täällä nämä teini-äidit ja muut vahinkolapsien äidit itkevät ku yyh on rankkaa. Miehenne käy töissä ja elättää teidät suurimmaksi osaksi. Olkaa kiitollisia, ja tervetuloa oikeaan elämään :-)

Hän ei tainnut missään vaiheessa sanoa, että kotiäitinä olo on rankkaa. Hän ei myöskään ole kotiäiti, vaan käy töissä (tekee lyhennettyä työviikoa).

Pointti ap:n viestissä oli se, että miehen mielestä ap ei tee kotitöitä ollenkaan! Miehen mielestä ap makaa sohvalla ja katsoo tv:tä. Sinä teet arkisin kaikki kotityöt, ja miehesi ilmeisesti tietää tämän. Miltä sinusta tuntuisi, jos miehesi sanoisi "on tuo kotiäidin elämä helppoa, ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin surffailla vauva-palstalla päivät pitkät"?

Aion miehelle sanoa mikä on ideana, kunhan tässä vielä pari päivää sekaisessa, likaisessa kodissa ihmettelee. Ja JOS on siinä vaiheessa kiinnostunut OIKEASTI keskustelemaan voin konkreettisesti näyttää kuinka kauan menee imurointiin, missä ajassa 2 ruokaa valmistuu (vaikeasti allergiselle lapselle oma ruoka) ja muutenkin kaikki hommat.



Jos mies on halukas niin toki, voidaan tehdä niinkin että minä alan tekemään täyttä työpäivää ja maksan kaikesta puolet. Se taas käytännössä tarkoittaa että miehen työteko vähenee selvästi ja hänen on alettava ottamaan osaa kotitöihin. Tämän perheen pyöritys ei erinäisistä syistä onnistu jos toinen tekee täyttä 8 tunnin työpäivää (+ matkat päälle) ja toinen on töissä 12-13 tuntia vuorokaudessa 6-7 päivää viikossa.



JOku arveli aiemmassa viestissä että olisin pahoittanut mieleni siitä ettei mies arvosta minun panostani perheeseen. Siitähän tässä nimenomaan on kyse. Joku voi ajatella toisin, mutta mies antoi ymmärtää että minä vain laiskottelen sillä aikaa kun hän raataa perheen elättämiseksi. Kysyin miehen perusteluja tähän niin hän selitti että eihän siinä mene kuin 5min imuroidessa ja reilu 10 minuuttia kun ruoka on valmis. Ja oli sitä mieltä että nämä on ainoat kotityöt mitä talossa täytyy tehdä. Yritin kertoa mitä kaikkea päivän aikana täytyy tehdä ja mikä aika mihinkin menee, mutta ei uskonut.



Ilmeisesti jotain oli miehen pääkopassa herännyt kun kysyi eilen enkö ole pyykkiä pessyt. Ette usko kuinka teki mieli sanoa etten ole koskaan pyykkiä pessyt, aiemmin ne vain ovat itsekseen peseytyneet ja mikähän niille nyt on tullut kun edelleen lojuvat ympäri taloa... Sanoin kuitenkin vain että en ole. Mies ei todennut siihen mitään. Olisin kyllä ollut hyvin halukas sopimaan jo asian. Tämä talo on kuin pommi ja haluttais laittaa paikat ojennukseen. Annan kuitenkin vielä pari päivää olla.



ap

Aion miehelle sanoa mikä on ideana, kunhan tässä vielä pari päivää sekaisessa, likaisessa kodissa ihmettelee.

Olisin kyllä ollut hyvin halukas sopimaan jo asian. Tämä talo on kuin pommi ja haluttais laittaa paikat ojennukseen. Annan kuitenkin vielä pari päivää olla.

Jos olet halukas sopimaan, mikset sopinut jo? Odotatko, että pommi räjähtää? Teet ongelmasta nyt arvovaltakysymyksen. Yleensä molemmat haluavat riitatilanteessa säilyttää omanarvontunteensa, mutta sä ajat nyt itseäsi ja miestäsi nurkkaan. Jos mies on fiksu, hän kyllä tulee vastaan, koska haluaa helpottaa omaa elämäänsä, mutta voit miettiä, arvostaako mies sua tän jälkeen yhtään sen enempää.

Kysymys aiemmalle kirjoittajalle: Täytyykö aikuista ihmistä ylipäänsä pyytämättä opettaa? Onko se puolisoiden tehtävä?

Aion miehelle sanoa mikä on ideana, kunhan tässä vielä pari päivää sekaisessa, likaisessa kodissa ihmettelee.

Olisin kyllä ollut hyvin halukas sopimaan jo asian. Tämä talo on kuin pommi ja haluttais laittaa paikat ojennukseen. Annan kuitenkin vielä pari päivää olla.

Jos olet halukas sopimaan, mikset sopinut jo? Odotatko, että pommi räjähtää? Teet ongelmasta nyt arvovaltakysymyksen. Yleensä molemmat haluavat riitatilanteessa säilyttää omanarvontunteensa, mutta sä ajat nyt itseäsi ja miestäsi nurkkaan. Jos mies on fiksu, hän kyllä tulee vastaan, koska haluaa helpottaa omaa elämäänsä, mutta voit miettiä, arvostaako mies sua tän jälkeen yhtään sen enempää.

Kysymys aiemmalle kirjoittajalle: Täytyykö aikuista ihmistä ylipäänsä pyytämättä opettaa? Onko se puolisoiden tehtävä?

yksin ei voi sopia. Miehen täytyy edes vähän ymmärtää minun näkökantani asiaan. Ja kuten aiemmissa viesteissä olen kertonut (oletko lukenut ne?) mies ei tähän mennessä ole suostunut näkemään (keskusteluista huolimatta) mitä kaikkea tässä talossa tapahtuu. Mikäli mies on fiksu, kyllä hänen pitäisi tajuta viikon paskaisuuden jälkeen että jotain täällä tapahtuu. Ja siinä vaiheessa voin näyttää että ne tapahtuvat asiat ei ole parin minuutin pikkuhomia vaan ovat aikaa vieviä. Siinä vaiheessa luulisi arvostuksenkin nousevan.

Jos esimiehesi töissä moittisi sinua laiskaksi joka ei tee muuta kuin palkkaa nostaa, niin väitätkö että edelleen tekisit saman hommat kiltisti nurisematta? Etkö edes yrittäisi näyttää mitä kaikkea teet? Tai kerro minulle miten sopisit esimiehesi kanssa? Sanoisitko että sovitaanko niin että mä teen tosi tosi tosi paljon hommia enkä ole laiskuri. Voisit sanoa mutta ei se esimiehesi sinua yhtään ahkerampana pitäisi.

Kuten jo kerroin, yritin jo aiemmin keskustella miehen kanssa asiasta mutta hän ei ollut halukas myöntämään mitään. Minunko siinä olisi pitänyt myöntyä että joo, oon ihan vitun laiska?

ap

kannustan tohon rautalangan vääntämiseen. Pidä pintasi vielä muutama päivä, kunnes esim. ei enää löydy miehelle duunivaatteita, että kokee konkreettisesti työn puuttumisen. Tai olisi laitettava lapsille ruokaa tms. Paras olisi kun joutuisi vielä itse hommiin. Ja sit asiallinen keskustelu päälle.

on kuin jostain 40-luvun tyttökirjasta, jossa se "tuittupäinen" "leimuavasilmäinen" rohkea nuori opettajatar tulee maalaiskylään ja näyttää, että tulisella luonteella ja sisukkuudella se konservatiivinen mutta komea isäntä oppii arvostamaan sitä muita sisukkaamapaa neiti-ihmistä ja näkee hänet yhtäkkiä toisin.



Tosielämän temppuna toi on vaan TEMPPU. Ihmiset kavahtaa ihmisiä, jotka tekee tuollaisia teennäisiä esityksiä. Tosielämä on tosielämää. Siinä ihmiset kunnioittaa tavallisia konsteja ja sitä, että vastapuolella on arvovaltaa. Arvovaltaista sanojaa kuunnellaan. Sä menetät arvovaltasi rippeetkin olemalla omituinen. Sun miestä nolottaa sun puolesta ja itsensä puolesta kun on valinnut tuollaisen esiintyjän vaimokseen.



Trust me, mä olen kokeillut samaa ja käteen jäi vain lievä häpeä siitä, että mitä ihmettä mä kuvittelin. No, meidän suhde kuihtui pois, luonnollisesti oli muitakin ongelmia. Mut lopun perin mä luulen, että jos mun mies olisi kunnioittanut mua jo alunperin, se olisi jakanut töitä paremmin. Eka on kunnoitus, sitten on toimiva perhe-elämä. Olisinpa älynnyt merkit aiemmin. Toivottavasti sun käy paremmin.



Tän siivouskeissin sä kuitenkin jo hävisit vetämällä ton typerän sisukas pikku polly anna -kortin esiin.

ja jätät miehen paskaiseen kotiin lasten kanssa. Siinähän sitten saa kokeilla miten kaikki vain menee paikoilleen mitään tekemättä.

sä hävisit vetämällä ton sisukas pikku polly anna -kortin esiin.

ikävästi sanottu, mutta tässä on perää.

on kuin jostain 40-luvun tyttökirjasta, jossa se "tuittupäinen" "leimuavasilmäinen" rohkea nuori opettajatar tulee maalaiskylään ja näyttää, että tulisella luonteella ja sisukkuudella se konservatiivinen mutta komea isäntä oppii arvostamaan sitä muita sisukkaamapaa neiti-ihmistä ja näkee hänet yhtäkkiä toisin.

Tosielämän temppuna toi on vaan TEMPPU. Ihmiset kavahtaa ihmisiä, jotka tekee tuollaisia teennäisiä esityksiä. Tosielämä on tosielämää. Siinä ihmiset kunnioittaa tavallisia konsteja ja sitä, että vastapuolella on arvovaltaa. Arvovaltaista sanojaa kuunnellaan. Sä menetät arvovaltasi rippeetkin olemalla omituinen. Sun miestä nolottaa sun puolesta ja itsensä puolesta kun on valinnut tuollaisen esiintyjän vaimokseen.

Trust me, mä olen kokeillut samaa ja käteen jäi vain lievä häpeä siitä, että mitä ihmettä mä kuvittelin. No, meidän suhde kuihtui pois, luonnollisesti oli muitakin ongelmia. Mut lopun perin mä luulen, että jos mun mies olisi kunnioittanut mua jo alunperin, se olisi jakanut töitä paremmin. Eka on kunnoitus, sitten on toimiva perhe-elämä. Olisinpa älynnyt merkit aiemmin. Toivottavasti sun käy paremmin.

Tän siivouskeissin sä kuitenkin jo hävisit vetämällä ton typerän sisukas pikku polly anna -kortin esiin.

Kun tämä asia saadaan päiväjärjestyksestä niin ei ole tätäkään. En ymmärrä miksi vedät Polly Anna-kortin esiin? Varsinkaan kun meidän tilanne vs. Polly Anna on juuri päinvastainen. Se ettei se sinun harmiksesi (tai iloksesi) teillä toiminut niin ei se tarkoita ettei se toimi meillä. Tällä hetkellä minusta tuntuu että sinulla harmittaisi paljon jos minun mieheni huomaisi "tyhmyytensä" jossakin vaiheessa. TAi sitten kieriskelisit voitonriemussa jos pääsisit sanomaan että hä hää, mähän tiesin.

ap

Ja kuten aiemmissa viesteissä olen kertonut (oletko lukenut ne?) mies ei tähän mennessä ole suostunut näkemään (keskusteluista huolimatta) mitä kaikkea tässä talossa tapahtuu.

Olen lukenut. Viestien mukaan yritit keskustella, mies ei ehkä tajunnut, mies ehkä ajatteli jne. jne.

Jos esimiehesi töissä moittisi sinua laiskaksi joka ei tee muuta kuin palkkaa nostaa, niin väitätkö että edelleen tekisit saman hommat kiltisti nurisematta? Etkö edes yrittäisi näyttää mitä kaikkea teet?

Varmasti näyttäisin, mitä teen. Ja yhtä varmasti voin sanoa, etten ainakaan jättäisi töitäni tekemättä! Se nyt ei ainakaan olisi ratkaisu.

Meillä on töissä käytäntönä käydä ihan aikuisten kesken keskusteluja töiden etenemisestä, takapakeista ja tuloksista. Ne voi mitata ja kirjata. Kaikkea sanottua ei tartte ottaa itteensä.

Anteeksi vain, mutta en näe käytöksessäsi oikeaa tahtoa sopuun ja itse ongelman (= miehen arvostuksen saaminen) ratkaisuun. Haluat vain päästä näyttämään miehelle.

Kerro nyt edes miehelle suoraan, mihin pyrit äläkä odota, että mies itse huomaa. Olisit voinut sanoa etukäteenkin, että kokeillaan sitten, miltä näyttää, jos en tee mitään. Käytöksesi on ihan sitä itseään - vittuilua. Sulla on paha mieli ihan syystäkin, mutta takaisin vittuilu ei tee sitä paremmaksi.