Lue keskustelun säännöt.
Miehen mielestä mä en tee koskaan mitään kotitöitä. Päätin että en sitten tee mitään.
23.01.2013 |
Saa nähdä kuinka kauan kestää että mies tajuaa että ei ne ruoat itsestään valmistu, jääkaappi ei täyty, pyykit peseydy, lattiat imuroidu jne.
Kommentit (159)
Ylipäätään en ymmärrä asennetta, että "jos mulla ei oo kivaa, niin ei sitten oo kellään tässä talossa, nih!"
Koko muu perhe voi pyyhkiä äitiin kuraisia kengänpohjia, ja äidin homma on vaan käyttäytyä fiinisti ja välttää kaikenlaisia konflikteja. Jeah!
En tarkoittanut näinkään. Haluan elää sopuisasti, kuin myös mieheni. Konflikteja ja erimielisyyksiä tulee, mutta ne voi ratkoa rakentavasti. Ja joissakin tapauksissa vain todeta, että olemme maailman tappiin eri mieltä.
Pointti on siinä, että emme kärjistä konflikteja tai tarkoituksella hakeudu niihin.
Mielestäni AP käyttäytyy keskenkasvuisesti ja aliarvioi miehensä käsityskykyä. Itse pitäisin tosi loukkaavana, jos mulle yritettäisiin "opettaa" asioita tuolla tavoin.
En ymmärrä, en vain ymmärrä, miksi toimia omia arvojaan vastaan vain siksi, että toinen tekee (omasta mielestäni) väärin. Toisen tekemisten tai tekemättä jättämisten ei pitäisi vaikuttaa siihen, mitä itse pidän tärkeänä. Lapsillahan tällainen käytös on yleistä: "mutkun toi aloitti, mutkun toikin teki!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmat tajuavat parhaiten asiat, kun saavat ne itse oivaltaa, eikä kaikki ole valmiiksi pureskeltuna tarjottimella.
Go girl!
Meillä ero vireillä ja itse muutan pois viikon päästä. Viimeksi eilen otin raivarit siitä, että kämppä näyttää sikalalta, ruokaa ei mahdu tekemään ja roskat makaa toista viikkoa pussissa eteisessä. Muusta puhumattakaan. Ihan tarkoituksella olen jättänyt jo kämpän nuolemisen ja tehnyt vain pakollisia, kuten pyykit ja tiskit. Mies ei tee mitään. Tässä vaiheessa on hyvä ihmetellä, mitä *vettiä mä olen tehnyt 8 vuoden ajan - ollut kodinhoitajana kun mies on rillutelut. Noh, onneks enää vaan viikko.
tule nyt kertomaan meneekö miehelle jakeluun ja vieläkö olet lakossa?
kenenkään miehen kanssa ole onnistunut ihan asiallinen keskustelu aiheesta? Taidatte sitä paitsi olla aika nuoria. Mä olen 40 ja eronnut noin 10 v sitten lasteni isästä. Myönnän kyllä, että aikoinaan tuli ex-miehen kanssa riideltyä samoista asioista. Tässä vaiheessa elämää voisin sanoa, jopa turhasta.
Olen uudestaan naimisissa ja nykyinen mieheni on sielunkumppanini. Mutta kotitöissä täysi käsi. Tekee kyllä pitkää päivää töissä ja kotiin tullessaan joko jatkaa töitä tai rojahtaa telkun eteen. Ja ruoka ja puhtaat vaatteet ovat kuin tarjottimella. Tai näin oli ennen. Kerroin hänelle sitten ihan asiallisesti, miltä musta tuntuu. Ensi n mies selvästi ahdistui ja ajatteli varmaan, että teen hänestä kotiorjan tms. Mutta pidin pintani, käyn kuitenkin itsekin kokopäivätöissä, enkä haluaisi kaiken kotityön kaatuvan vain mun niskaan. En myöskään missään nimessä halua erota muuten hyvästä miehestä joka kyllä hoitaa niitä "miesten töitä", korjaus yms juttuja, joita tosin on ehkä pari kertaa kuussa, kun taas kotitöitä on joka päivälle.
Mä kyllä väitän, että kyllä suurin osa miehistä tämän tajuaa ja oppii, kun asioista keskustelee ilman nalkuttamista ja marttyyriasennetta. Meillä muutos tapahtui pikkuhiljaa ja nyt mies tekee jo noin 1/4 kotitöistä, mikä on mun mielestä tosi hienoa. Sen enempää en oletakaan, hän ei ole lasteni isä ja tekee pidempää työpäivää. Ja maksaa asumiskulut lähes puoliksi, vaikka ei tosiaan ole lasteni isä.
Sitten on tietysti sellaisia narsistikusipäitä, jotka kaiken laiskottelun lisäksi halveksivat ja alistavat vaimoaan ja ryyppäävät talouden rahat. Sellaiset miehet kannattaa kyllä viipymättä laittaa ulkoruokintaan, sellaisissa ei ole juuri toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kenenkään miehen kanssa ole onnistunut ihan asiallinen keskustelu aiheesta? Taidatte sitä paitsi olla aika nuoria. Mä olen 40 ja eronnut noin 10 v sitten lasteni isästä. Myönnän kyllä, että aikoinaan tuli ex-miehen kanssa riideltyä samoista asioista. Tässä vaiheessa elämää voisin sanoa, jopa turhasta.
Olen uudestaan naimisissa ja nykyinen mieheni on sielunkumppanini. Mutta kotitöissä täysi käsi. Tekee kyllä pitkää päivää töissä ja kotiin tullessaan joko jatkaa töitä tai rojahtaa telkun eteen. Ja ruoka ja puhtaat vaatteet ovat kuin tarjottimella. Tai näin oli ennen. Kerroin hänelle sitten ihan asiallisesti, miltä musta tuntuu. Ensi n mies selvästi ahdistui ja ajatteli varmaan, että teen hänestä kotiorjan tms. Mutta pidin pintani, käyn kuitenkin itsekin kokopäivätöissä, enkä haluaisi kaiken kotityön kaatuvan vain mun niskaan. En myöskään missään nimessä halua erota muuten hyvästä miehestä joka kyllä hoitaa niitä "miesten töitä", korjaus yms juttuja, joita tosin on ehkä pari kertaa kuussa, kun taas kotitöitä on joka päivälle.
Mä kyllä väitän, että kyllä suurin osa miehistä tämän tajuaa ja oppii, kun asioista keskustelee ilman nalkuttamista ja marttyyriasennetta. Meillä muutos tapahtui pikkuhiljaa ja nyt mies tekee jo noin 1/4 kotitöistä, mikä on mun mielestä tosi hienoa. Sen enempää en oletakaan, hän ei ole lasteni isä ja tekee pidempää työpäivää. Ja maksaa asumiskulut lähes puoliksi, vaikka ei tosiaan ole lasteni isä.
Sitten on tietysti sellaisia narsistikusipäitä, jotka kaiken laiskottelun lisäksi halveksivat ja alistavat vaimoaan ja ryyppäävät talouden rahat. Sellaiset miehet kannattaa kyllä viipymättä laittaa ulkoruokintaan, sellaisissa ei ole juuri toivoa.
Minä olen vasta 21v, mies 23v, mutta silti olemme voineet keskustella tästä asiasta rakentavasti, kun muutimme yhteen. Mies kun oli asunut omillaan yksin ja kämppä oli sen näköinenkin, joten kotityöt vähän hukassa. Keskustelimme sitten kerran asiasta ja nyt kotityöt hoituu ilman kummankaan nalkuttamista. Yleensä kun mies tulee töistä kotiin, hän alkaa imuroimaan. Minä olen sillä välin jo pessyt pyykkiä yms. Jos mies on kotona ennen minua, hän on alkanut laittaa ruokaakin. Meillä kotityöt tapahtuu ihan puoliksi, ei kai tässä aikuisten kesken mitään niin vaikeaa voi olla, ettei asiasta voisi puhua?
Ylipäätään en ymmärrä asennetta, että "jos mulla ei oo kivaa, niin ei sitten oo kellään tässä talossa, nih!"
Koko muu perhe voi pyyhkiä äitiin kuraisia kengänpohjia, ja äidin homma on vaan käyttäytyä fiinisti ja välttää kaikenlaisia konflikteja. Jeah!
En tarkoittanut näinkään. Haluan elää sopuisasti, kuin myös mieheni. Konflikteja ja erimielisyyksiä tulee, mutta ne voi ratkoa rakentavasti. Ja joissakin tapauksissa vain todeta, että olemme maailman tappiin eri mieltä. Pointti on siinä, että emme kärjistä konflikteja tai tarkoituksella hakeudu niihin. Mielestäni AP käyttäytyy keskenkasvuisesti ja aliarvioi miehensä käsityskykyä. Itse pitäisin tosi loukkaavana, jos mulle yritettäisiin "opettaa" asioita tuolla tavoin. En ymmärrä, en vain ymmärrä, miksi toimia omia arvojaan vastaan vain siksi, että toinen tekee (omasta mielestäni) väärin. Toisen tekemisten tai tekemättä jättämisten ei pitäisi vaikuttaa siihen, mitä itse pidän tärkeänä. Lapsillahan tällainen käytös on yleistä: "mutkun toi aloitti, mutkun toikin teki!"
Mies on hänelle todennut, että 'sinä et tee kotona mitään'.
Hänen tekemänsä työ on sellaista joka on näkymäntöntä silloin kun se on tehty, ja näkyy vasta jos se jätetään tekemättä.
Silloin työn määrän pystyy näyttämään havainnollisesti vain jättämällä sen tekemättä.
Ei se mitään konfliktin hakemista ole, vaan pelkästään asian havainnollistamista.
Konfliktin hakemista olisi se että alkaisi syyttelemään toista ja meuhkaamaan omasta urakastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillain näyttää olevan käsitys, että kokopäivätyötä tekevillä miehillä on ihan hirveää ja stressaavaa ja elämä muutenkin miinuksen puolella, ja sitä pitää vaimojen sitten hyvitellä. On kuulkaa ihan normaalia tehdä kokopäivätyötä. Itse asiassa valtaosa aikuisista miehistä ja naisista tekee kokopäivätyötä.
elämä on helpompaa kuin kodistaan ja lapsistaan huolehtivalla kotiäidillä.
Itse olen saanut kokea molempia, ja kyllä tämä töissä käyminen tuntuu helpommalta.
Samoilla linjoilla ovat useimmat kollegani. Loman jälkeen huokaisevat kuinka ihanaa on päästä töihin lepäämään.
miksi uusi miehesi maksaa "melkein puolet" asumiskuluista, miksi ei puolia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi uusi miehesi maksaa "melkein puolet" asumiskuluista, miksi ei puolia?
Mutta jos mulla on rahat vähissä ja miehellä on rahaa, hän on maksanut paljon lasteni harrastuskuluja ja -välineitä ym. Mielestäni meillä on taloudellinen jako aika reilu.
Hänen tekemänsä työ on sellaista joka on näkymäntöntä silloin kun se on tehty, ja näkyy vasta jos se jätetään tekemättä.
Silloin työn määrän pystyy näyttämään havainnollisesti vain jättämällä sen tekemättä.
Asioita voi kuvata sanoin tai havainnollistaa vaikka paperin ja kynän avulla.
Turha selittää, ei AP:n käytös mitään havainnollistamista ole vaan pahan olon purkamista (paha mieli sinänsä on tässä tapauksessa oikeutettua). En näe tuossa käytöksessä pyrkimystä sopuun ja ratkaisuun vaan päinvastoin vastakkainasettelua ja miehen pitämistä jotenkin älyllisesti vajavaisena.
Puolisoiden ei pitäisi olla toisiaan vastaan vaan samalla puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kenenkään miehen kanssa ole onnistunut ihan asiallinen keskustelu aiheesta? Taidatte sitä paitsi olla aika nuoria. Mä olen 40 ja eronnut noin 10 v sitten lasteni isästä. Myönnän kyllä, että aikoinaan tuli ex-miehen kanssa riideltyä samoista asioista. Tässä vaiheessa elämää voisin sanoa, jopa turhasta. Olen uudestaan naimisissa ja nykyinen mieheni on sielunkumppanini. Mutta kotitöissä täysi käsi. Tekee kyllä pitkää päivää töissä ja kotiin tullessaan joko jatkaa töitä tai rojahtaa telkun eteen. Ja ruoka ja puhtaat vaatteet ovat kuin tarjottimella. Tai näin oli ennen. Kerroin hänelle sitten ihan asiallisesti, miltä musta tuntuu. Ensi n mies selvästi ahdistui ja ajatteli varmaan, että teen hänestä kotiorjan tms. Mutta pidin pintani, käyn kuitenkin itsekin kokopäivätöissä, enkä haluaisi kaiken kotityön kaatuvan vain mun niskaan. En myöskään missään nimessä halua erota muuten hyvästä miehestä joka kyllä hoitaa niitä "miesten töitä", korjaus yms juttuja, joita tosin on ehkä pari kertaa kuussa, kun taas kotitöitä on joka päivälle. Mä kyllä väitän, että kyllä suurin osa miehistä tämän tajuaa ja oppii, kun asioista keskustelee ilman nalkuttamista ja marttyyriasennetta. Meillä muutos tapahtui pikkuhiljaa ja nyt mies tekee jo noin 1/4 kotitöistä, mikä on mun mielestä tosi hienoa. Sen enempää en oletakaan, hän ei ole lasteni isä ja tekee pidempää työpäivää. Ja maksaa asumiskulut lähes puoliksi, vaikka ei tosiaan ole lasteni isä. Sitten on tietysti sellaisia narsistikusipäitä, jotka kaiken laiskottelun lisäksi halveksivat ja alistavat vaimoaan ja ryyppäävät talouden rahat. Sellaiset miehet kannattaa kyllä viipymättä laittaa ulkoruokintaan, sellaisissa ei ole juuri toivoa.
Vaan se, että mies ei huomaa tai tajua, mitä kaikkea nainen tekee siellä kotona. Omani oli myös sitä mieltä, että kotona voi hoitaa hommat tunnissa ja löhötä loppupäivän. Sitten mies jäi hoitovapaalle vuodeksi, sanoi ennen sen alkua että ihanaa vetelehtimistä tiedossa koko vuosi. kahden viikon jälkeen myönsi että pirusti on hommaa kotona. Ja ei edes tehnyt kaikkea mitä minä tein kuten vaatehuolto, kaupassa käyminen päivän aikana ja vaikkapa lakanoiden vaihto yms.
kenenkään miehen kanssa ole onnistunut ihan asiallinen keskustelu aiheesta? Taidatte sitä paitsi olla aika nuoria. Mä olen 40 ja eronnut noin 10 v sitten lasteni isästä. Myönnän kyllä, että aikoinaan tuli ex-miehen kanssa riideltyä samoista asioista. Tässä vaiheessa elämää voisin sanoa, jopa turhasta.
Olen uudestaan naimisissa ja nykyinen mieheni on sielunkumppanini. Mutta kotitöissä täysi käsi. Tekee kyllä pitkää päivää töissä ja kotiin tullessaan joko jatkaa töitä tai rojahtaa telkun eteen. Ja ruoka ja puhtaat vaatteet ovat kuin tarjottimella. Tai näin oli ennen. Kerroin hänelle sitten ihan asiallisesti, miltä musta tuntuu. Ensi n mies selvästi ahdistui ja ajatteli varmaan, että teen hänestä kotiorjan tms. Mutta pidin pintani, käyn kuitenkin itsekin kokopäivätöissä, enkä haluaisi kaiken kotityön kaatuvan vain mun niskaan. En myöskään missään nimessä halua erota muuten hyvästä miehestä joka kyllä hoitaa niitä "miesten töitä", korjaus yms juttuja, joita tosin on ehkä pari kertaa kuussa, kun taas kotitöitä on joka päivälle.
Mä kyllä väitän, että kyllä suurin osa miehistä tämän tajuaa ja oppii, kun asioista keskustelee ilman nalkuttamista ja marttyyriasennetta. Meillä muutos tapahtui pikkuhiljaa ja nyt mies tekee jo noin 1/4 kotitöistä, mikä on mun mielestä tosi hienoa. Sen enempää en oletakaan, hän ei ole lasteni isä ja tekee pidempää työpäivää. Ja maksaa asumiskulut lähes puoliksi, vaikka ei tosiaan ole lasteni isä.
Sitten on tietysti sellaisia narsistikusipäitä, jotka kaiken laiskottelun lisäksi halveksivat ja alistavat vaimoaan ja ryyppäävät talouden rahat. Sellaiset miehet kannattaa kyllä viipymättä laittaa ulkoruokintaan, sellaisissa ei ole juuri toivoa.
Minä olen vasta 21v, mies 23v, mutta silti olemme voineet keskustella tästä asiasta rakentavasti, kun muutimme yhteen. Mies kun oli asunut omillaan yksin ja kämppä oli sen näköinenkin, joten kotityöt vähän hukassa. Keskustelimme sitten kerran asiasta ja nyt kotityöt hoituu ilman kummankaan nalkuttamista. Yleensä kun mies tulee töistä kotiin, hän alkaa imuroimaan. Minä olen sillä välin jo pessyt pyykkiä yms. Jos mies on kotona ennen minua, hän on alkanut laittaa ruokaakin. Meillä kotityöt tapahtuu ihan puoliksi, ei kai tässä aikuisten kesken mitään niin vaikeaa voi olla, ettei asiasta voisi puhua?
Onko teillä lapsia? Monessa tuttavaperheessä, meillä myös, kotityöt hoituivat hyvin yhdessä ennen lapsia. Äitiyslomalla ja hoitovapaalla se perheen nainen teki lähes kaiken kotona. Ongelmat alkoivatkin sitten, kun nainen palasi töihin. Mies oli jo tottunut siihen, ettei kotona tarvitse tehdä mitään ja oletti, että sama meno jatkuu. Osa miehistä pitää jääräpäisesti saavutetusta edusta kiinni eikä tajua, mikä työmäärä vaimolla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kahden aikuisen taloudessa sitä sotkua ja kotitöitä oikeasti on vain murto-osa siitä, mitä lapsiperheessä...niitä ei yksinkertaisesti ole tapeltavaksi asti. Itsekin kun mietin noita aikoja, niin eihän silloin ennen lapsia edes juuri tarvinnut siivota!
tänne jeesustelee ne, joiden miehet tekevät oma-aloitteisesti puolet kotitöistä, tai edes tunnustavat kotitöiden olemassaolon ja sen, etteivät ne itsestään hoidu.
Se, jonko mielestä puolisoiden pitäisi olla samalla puolella: toimiko ap:n mies neuvosi mukaan, kun hän väitti, ettei ap tee kotona mitään?
Onhan tämä AP:n toiminta melkoista "NII, KATO NY!" -touhua. Eihän tuossa mitään sopua olla hakemassa, vaan pelkkää näpäytystä tyyliin "HUOMAATKOS NYT!".
Juu, Shift/Caps Lock on teineille ja dorkille, mutta halusin alleviivata näitä. Miksi ei voi vain rehellisesti istua pöydän ääreen ja keskustella? Vaikka kuinka toinen sanoisi että se puoliso ei tee mitään, nii miksi silti pitää alkaa näpäyttämään? Ei se vaan toimi. Miettikääpä porkkanaa ja keppiä. Kumpi se onkaan tehokkaampi? Pitää miettiä että onko se piiskaus parempi kuin oikeasti eteenpäin vievä ratkaisu.
Pohjustuksena omalle kommentilleni haluan sanoa että itse tuon 100% rahasta taloon, mutta silti osallistun kotitöihin, eikä meillä ole edes lapsia. Ja kyse ei ole tossun alla olemisesta. Haluan vain molempien viihtyvän ja nauttivan elämästä. Vaimoni opiskelee osa-aikaisesti, joten se vie hänen aikaansa. Minä olen n. 40-50h viikosta töissä. Jokainen tekee mahdollisuuksien mukaan.
Ollaanko aikuisia, jookosta? Ei "näpäytellä" ja "näytetä miten tässä nyt sit niinQ kävis!". Kiitos!
Onhan tämä AP:n toiminta melkoista "NII, KATO NY!" -touhua. Eihän tuossa mitään sopua olla hakemassa, vaan pelkkää näpäytystä tyyliin "HUOMAATKOS NYT!".
Juu, Shift/Caps Lock on teineille ja dorkille, mutta halusin alleviivata näitä. Miksi ei voi vain rehellisesti istua pöydän ääreen ja keskustella? Vaikka kuinka toinen sanoisi että se puoliso ei tee mitään, nii miksi silti pitää alkaa näpäyttämään? Ei se vaan toimi. Miettikääpä porkkanaa ja keppiä. Kumpi se onkaan tehokkaampi? Pitää miettiä että onko se piiskaus parempi kuin oikeasti eteenpäin vievä ratkaisu.
Pohjustuksena omalle kommentilleni haluan sanoa että itse tuon 100% rahasta taloon, mutta silti osallistun kotitöihin, eikä meillä ole edes lapsia. Ja kyse ei ole tossun alla olemisesta. Haluan vain molempien viihtyvän ja nauttivan elämästä. Vaimoni opiskelee osa-aikaisesti, joten se vie hänen aikaansa. Minä olen n. 40-50h viikosta töissä. Jokainen tekee mahdollisuuksien mukaan.
Ollaanko aikuisia, jookosta? Ei "näpäytellä" ja "näytetä miten tässä nyt sit niinQ kävis!". Kiitos!
Osa miehistä vaan on niin helvatan yksinkertaisia (kotikasvatuksestakin johtuen) etteivät ymmärrä yhtään mistään mitään jos ei rautalangasta väännä. Kokemusta on.
Siinä ei keskustelu auta, eikä mikään porkkana, jos toinen ei vaan tajua. Ja miehet tajuavat näkemällä asiat.
Urpo on urpo vaikka voissa paistaisi. Toivottavasti ap:n mies kokee edes hetkellisen herätyksen.
Onhan tämä AP:n toiminta melkoista "NII, KATO NY!" -touhua. Eihän tuossa mitään sopua olla hakemassa, vaan pelkkää näpäytystä tyyliin "HUOMAATKOS NYT!".
Juu, Shift/Caps Lock on teineille ja dorkille, mutta halusin alleviivata näitä. Miksi ei voi vain rehellisesti istua pöydän ääreen ja keskustella? Vaikka kuinka toinen sanoisi että se puoliso ei tee mitään, nii miksi silti pitää alkaa näpäyttämään? Ei se vaan toimi. Miettikääpä porkkanaa ja keppiä. Kumpi se onkaan tehokkaampi? Pitää miettiä että onko se piiskaus parempi kuin oikeasti eteenpäin vievä ratkaisu.
Pohjustuksena omalle kommentilleni haluan sanoa että itse tuon 100% rahasta taloon, mutta silti osallistun kotitöihin, eikä meillä ole edes lapsia. Ja kyse ei ole tossun alla olemisesta. Haluan vain molempien viihtyvän ja nauttivan elämästä. Vaimoni opiskelee osa-aikaisesti, joten se vie hänen aikaansa. Minä olen n. 40-50h viikosta töissä. Jokainen tekee mahdollisuuksien mukaan.
Ollaanko aikuisia, jookosta? Ei "näpäytellä" ja "näytetä miten tässä nyt sit niinQ kävis!". Kiitos!
Kuules juntti-äijä
Osa miehistä vaan on niin helvatan yksinkertaisia (kotikasvatuksestakin johtuen) etteivät ymmärrä yhtään mistään mitään jos ei rautalangasta väännä. Kokemusta on.Siinä ei keskustelu auta, eikä mikään porkkana, jos toinen ei vaan tajua. Ja miehet tajuavat näkemällä asiat.
Urpo on urpo vaikka voissa paistaisi. Toivottavasti ap:n mies kokee edes hetkellisen herätyksen.
Aa, minä olen nyt se juntti. Terveisiä vaan sinne asuntoautoon! Kypsä rouva siellä näemmä. :) Hiekkaa, ananaksia ja sitruunoita siellä jalkovälissä.
Siltikin - olen pahoillani että sinulla ei ole ollut onnea parisuhdeasioissa. Ainakin siltä vaikuttaa tuolla asenteella. Ymmärrän kyllä, että jos itselläni olisi katkera ja onneton akka, niin olisin itsekin vihainen vastaavissa keskusteluissa.
Toivottavasti muistat ja ymmärrät, että me olemme kaikki erilaisia. Halusin tuoda esille sen, että kaikkiin meihin ei pure näpäytykset. Joitain se saattaa ärsyttää. Joihinkin se toki voi tepsiäkin, mutta se on lähinnä lapsellista. Ymmärtänet sen itsekin?
Kuitenkin, kaikkea hyvää sinullekin alkaneeseen vuoteen! Toivottavasti sinun ei tarvitse "näpäytellä" miestäsi että hän toimisi tahtosi mukaan. Minä uskon ja toivon järkevän ja aikuismaisen keskustelun auttavan parhaiten. :)
Juu, Shift/Caps Lock on teineille ja dorkille,
Sultakin meni ap:n pointti ohi.
AP kirjoitti: "Viimeisen kuukauden aikana siitä on ollut puhetta." Ja oletti, ettei mies ehkä tajua, ehkä ymmärrä.
No, jos ei puhe auta, en usko, että tuollainen v*ttuilukaan. Ois kiva kuulla, miten loppujen lopuksi kävi. Joskus täytyy hyväksyä sekin, ettei toista ja toisen käsityksiä voi muuttaa.
Mä käsitin, että ongelmana ei ollut kotityöt vaan se, että mies oli haukkunut AP:ta laiskaksi eikä arvosta tämän työtä kodin eteen. En ymmärrä, miten siihen auttaa tällainen "konkreettinen teko", jos ei loistava argumentointikaan muka riitä. Mun mielestäni - mutta se nyt vain on mun mielipide - se on ämmämäistä vininää. Odotetaan, huomaako mies mitään (muttei vahingossakaan sanota, mikä on jutun juoni) ja näytetään hapanta naamaa, kun ei se kuitenkaan tajua.