Exän mielestä en saa käyttää heidän sukunimeään vaan pilaan suvun maineen

Koittakaas nyt kömpiä tänne 2000-luvulle. SE ON VAAN NIMI. Nimiä tulee ja menee, ei ne ole mitenkään pyhiä. Kyllä mä kuulun äitini sukuun, vaikka mulla onkin isältä peritty nimi. Ja lapseni ovat todellakin isänsä sukua, vaikka heillä on eri nimi. Äitini otti takaisin tyttönimensä ja kaverini perhe vaihtoi koko perheen (myös miehen) nimeksi toisen isoäitinsä nimen. Toiset väänsivät omistaan kokonaan uuden yhteisen nimen. Ei suvulla ja nimellä ole enää sellaista yhteyttä kuin joskus muinoin, vaikka jotkut konservatiivit niin haluaisivatkin leikkiä.

Miksi muuten Suomessa kiristettiin juuri nimilakia? Ei voi ottaa kuin sukunimeä mikä on suvussa jo ollut. Sukunimi on ihmisen juuret. Niitä ei voi muuttaa. Ihmisen oikea nimi on se joka hänelle syntymässä annetaan. Vaikka sen vaihtaisi niin se on edelleen oikea nimi. Ihan sama kuin kansalaisuus. Voit saada suomen kansalaisuuden, mutta jos olet syntynyt Iranissa ja sukusi on elänyt Iranissa niin olet Iranilainen. Suomalaiset ovat sairaita monella tapaa. Täällä on kadonnut perheen, suvun arvostus ja merkitys täysin. Myös ystävyyden. Ihmiset eivät ole sukunsa kanssa tekemisissä, ystäviä vaihdetaan kuin paitaa jne. Sairasta. Etelä-Euroopassa vielä eletään terveesti. Suku on kaiken keskipiste. Aina ja ikuisesti

Siitä nimestäkö se on kiinni, että voi arvostaa sukuaan? Kas kummaa, kun mä olen päivittäin tekemisissä sukuni kanssa, vaikka niillä on melkein kaikilla eri nimet. Kyllä ne juuret ihan muusta kasvaa kuin siitä nimestä. Tai aika ohutta, jos se on nimestä kiinni... En tiedä mikä angsti sulla on, mutta suosittelen terapiaa, jos itsetunto ja suvun arvostus on nimestä kiinni.

Sukunimi kertoo mihin sukuun kukakin kuuluu. Jos ihminen luopuu nimestään niin nimikin sukukin vaihtuu. Ainoastaan avioliitossa olevat voivat olla toisella nimellä. Veri on aina kaikista tärkein. Jokaisella saman sukunimen omaavan pitää olla verisukua tai naimisissa verisukulaisen kanssa

Lapsia voidaan ottaa nimelle vaikka ei olis mitään verisidettä. Mulla on puolison nimi; ei se kerro mitään mun äidin suvusta eikä isänkään- eli nyt heistä sittenpitäis erota? Ihmisen nimi ja sukulaiset eivät kovin usein korreloi keskenään. OIkeesti, mene tapaamaan jotain tohtoria joka antaa sulle lääkettä.

Vanhempi on eri asia. Kun olet mennyt naimisiin olet mennyt heidän sukuun. Jos eroat niin et enää kuulu siihen sukuun. Onko se niin vaikea ymmärtää?

Tietenkin yhteys vanhempien ja lapsen välillä pysyy, mutta ei vanhempien ja ex-puolison.

Ja yhteyksiä saan pitää kenen kanssa haluan, ei siihen tarvi sulta kysyä lupaa.

Mutta aika surkea suku on jos pidä yhtä. Juuri tuosta syystä teidän avioliitto ei tule toimimaan. Jos omat halut on kaikista tärkeimpiä niin ei voi ikinä onnistua saamaan toimivaa avioliittoa tai perhettä.

yhtäkkiä muuksi muuttuisi, ainakaan sukujen takia.

Koska teille perhe ei merkitse mitään. Vain omat halut.

Vanhempi on eri asia. Kun olet mennyt naimisiin olet mennyt heidän sukuun. Jos eroat niin et enää kuulu siihen sukuun. Onko se niin vaikea ymmärtää?

Tietenkin yhteys vanhempien ja lapsen välillä pysyy, mutta ei vanhempien ja ex-puolison.

He kaikki kolme ovat aikuisia, täysi-ikäsiä, omista asioistaan päättäviä ihmisiä. En minä voi määräillä heidän ystäviään ja elämäänsä. Ihan kuten he eivät voi määräillä minun elämääni. Ei verisukulaisuuskaan anna mitään määräilyoikeuksia. Hulluhan minä olisin jos alkaisin muita komennella ja kieltää yhteyksiä. Sen verran kunnioitan vanhempiani, etten ala heitä holhota ja määräillä.

Koska teille perhe ei merkitse mitään. Vain omat halut.

Vielä kun tietäs että mitkä ne mun omat halut oikein on jotka tän liiton hajottaa ;)

mieheni on mennyt suomenruotsalaisen kanssa naimisiin, eikä hän näytä kovin kärsivältä. On uskaltanut tehdä kanssani peräti kolme lastakin!

Minulla on tietysti oma nimeni (oik. isäni sukunimi), miehellä omansa ja lapsilla isänsä sukunimi. Miksi ihmeessä luopuisi nimestään vain siksi että menee naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa? Nimi on osa identiteettiä.

Vanhempi on eri asia. Kun olet mennyt naimisiin olet mennyt heidän sukuun. Jos eroat niin et enää kuulu siihen sukuun. Onko se niin vaikea ymmärtää?

Tietenkin yhteys vanhempien ja lapsen välillä pysyy, mutta ei vanhempien ja ex-puolison.

He kaikki kolme ovat aikuisia, täysi-ikäsiä, omista asioistaan päättäviä ihmisiä. En minä voi määräillä heidän ystäviään ja elämäänsä. Ihan kuten he eivät voi määräillä minun elämääni. Ei verisukulaisuuskaan anna mitään määräilyoikeuksia. Hulluhan minä olisin jos alkaisin muita komennella ja kieltää yhteyksiä. Sen verran kunnioitan vanhempiani, etten ala heitä holhota ja määräillä.

Se pitäisi tulla suvun puolelta se tuki. Et sinä sitä voi pakottaa

mieheni on mennyt suomenruotsalaisen kanssa naimisiin, eikä hän näytä kovin kärsivältä. On uskaltanut tehdä kanssani peräti kolme lastakin!

Minulla on tietysti oma nimeni (oik. isäni sukunimi), miehellä omansa ja lapsilla isänsä sukunimi. Miksi ihmeessä luopuisi nimestään vain siksi että menee naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa? Nimi on osa identiteettiä.

Koska teille perhe ei merkitse mitään. Vain omat halut.

Vielä kun tietäs että mitkä ne mun omat halut oikein on jotka tän liiton hajottaa ;)

Pidin naimisiin mennessä oman sukunimeni. Lapset oli jo tehty ja heillä on isänsä nimi.



Jos mies olisi vaatinut, että minun pitää vaihtaa sukunimeni naimisiin mennessä, olisin sen voinut tehdä. Se tosin olisi ollut ensimmäinen ja viimeinen kerta eli vaikka olisi tullut ero, en sukunimeä vaihtaisi. Minä menin naimisiin miehen kanssa, en hänen sukunsa.



Kaikkein paras olisi, jos jokainen pitäisi oman sukunimensä naimisiin mennessä. Toiseksi paras, että mies ottaa naisen nimen.

mitä te nyt jankkaatte.



AP meni naimisiin hurrin kanssa ja haluaa nyt pitää hienon, ehkä jopa aatelisen sukunimensä.



WT-tyyliä parhaillaan.



AP, pidä nimesi, ole moukka pää pystyssä! Ja tietenkin annat Nico-Petterillesi saman sukunimen! Tehän ootte sillon niinku melkeen suomenruotsalaisia!

miltä tää lainausruudukko nyt näyttää

Kun Suomessa ei ole merkitystä vaikka laittaisit miljoonan oikeudenkäynteihin niin mies ei lasta saa.

Äideille on isommat vanhempainlomat, eikä naisten tarvitse edelleenkään mennä armeijaan. Miksi feministit eivät puutu noihin asioihin jos he ajavat tasa-arvoa?

Miksi Suomessa naisilla on huomattavasti pienemmät vaatimukset esim. poliisiksi kuin miehellä? Eikö fyysinen voima ole ihan sama kuin älykkyys jne? Se on ihmisen ominaisuus jota saa käyttää hyväksi ja josta pitää olla hyötyä.

Huvittavaa sikäli että jos vähääkään tietää historiasta ja nykypäivästä niin jokainen tietää ketkä tätä maata ovat johtaneet. Ketkä ovat olleet esim. eduskunnanssa enemmistönä kun lait (mm. äitiysvapaat, puolustusvoimat, poliisilait) on säädetty? Olisko MIEHET. On aika turha ruikuttaa asioista jos oma sukupuoli on ollut se joka on niistä asioista aina päättänyt. Tehkää parempia päätöksiä arvon miehet :)

Kenelles ukkomiehelle oot paksuna? Tietääkö vaimo?

Olen ihan samaa mieltä kuin sinä: nainen päättää itse.

Ap:n miehen olisi kannattanut naimisiin mennessään miettiä vähän tarkemmin. Ei kannata antaa vaimon ottaa omaa sukunimeä, jos se erotilanteessa kismittää.

Se on vaan niin ikävästi, että mies ei ANNA naisen ottaa nimeään. Kyllä se on ihan nainen joka itse sen nimen päättää.

Nimellisesti niin, mutta veri on vettä sakeampaa.

kaikki(lähes kaikki) antavat lapsileen isän sukunimen?

Mielestäni avoliitossa ollessa pitäisi ehdottomasti lapsilla olla sama sukunimi kuin äidillä. Avioliitossa jossa myös vaimolla on miehensä sukunimi,niin lapsille myös.Avioliitossa joissa nainen pitää oman nimensä, lapsille yhdistelmänimi.

Vaan rehellinen ihminen. Sinä olet taas loinen yhteiskunnalle. Pedofiilin alapuolella oleva olento.

Mutta niillä lapsilla pitää olla ruokaa, koti jne. Ne pitää toimittaa vanhemmat ei valtio. Työssäkäyvät ja hyvin tienaavat voivat tarjota lapsille hyvän elämän. Pummit ja loiset ei.

Ihminen ei ole mikään kani. Ihmisen pitää ottaa vastuu teoistaan. Jos hankkii lapsia niin hankkii rahat heidän elatukseen, koulutukseen, terveydenhoitoon jne.

Maat jossa ei todellakaan ole mitään äitiyslomia on niitä joissa syntyy eniten lapsia. Suomalaiset eivät tee lapsia. Rahapula ei ole siihen syy.

Mitä köyhempiä sitä enemmän tehdään lapsia. Niin valtioiden sisällä kuin maailmanlaajuisesti maittain.

Lapsi jota ei ole varaa elättää ei ole hyötyä yhteiskunnalle

Ja sellainen vielä selittää jotain suomalaisesta yhteiskunnasta, muah!

mieheni on mennyt suomenruotsalaisen kanssa naimisiin, eikä hän näytä kovin kärsivältä. On uskaltanut tehdä kanssani peräti kolme lastakin!

Minulla on tietysti oma nimeni (oik. isäni sukunimi), miehellä omansa ja lapsilla isänsä sukunimi. Miksi ihmeessä luopuisi nimestään vain siksi että menee naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa? Nimi on osa identiteettiä.

Mutta niillä lapsilla pitää olla ruokaa, koti jne. Ne pitää toimittaa vanhemmat ei valtio. Työssäkäyvät ja hyvin tienaavat voivat tarjota lapsille hyvän elämän. Pummit ja loiset ei.

Ihminen ei ole mikään kani. Ihmisen pitää ottaa vastuu teoistaan. Jos hankkii lapsia niin hankkii rahat heidän elatukseen, koulutukseen, terveydenhoitoon jne.

Maat jossa ei todellakaan ole mitään äitiyslomia on niitä joissa syntyy eniten lapsia. Suomalaiset eivät tee lapsia. Rahapula ei ole siihen syy.

Mitä köyhempiä sitä enemmän tehdään lapsia. Niin valtioiden sisällä kuin maailmanlaajuisesti maittain.

Lapsi jota ei ole varaa elättää ei ole hyötyä yhteiskunnalle

Ja sellainen vielä selittää jotain suomalaisesta yhteiskunnasta, muah!

joka on Suomessa syntynyt. Ei ole tippaakaan ulkomaaraista verta mussa.

On oma ongelma jos lapsia hankkii. Muiden ei tarvitse niistä maksaa.

kaikki(lähes kaikki) antavat lapsileen isän sukunimen?

Mielestäni avoliitossa ollessa pitäisi ehdottomasti lapsilla olla sama sukunimi kuin äidillä. Avioliitossa jossa myös vaimolla on miehensä sukunimi,niin lapsille myös.Avioliitossa joissa nainen pitää oman nimensä, lapsille yhdistelmänimi.

Miksi äiti on mielestäsi jotenkin tärkeämpi kuin isä?