Lue keskustelun säännöt.
Esiintyminen
26.11.2012 |
Olen lukio ikäinen tyttö ja aina ollut kovin esiintymis kammoinen. Pienestä lähtien, ja olen edelleen.
Tokihan olen siellä luokan edessä töröttänyt ja pulissut niitä esitelmiä kun ei muutakaan vaihtoehtoa ole ollut. Opettajat vaan jauhavat että kyllä se siitä kun tarpeeksi vanhaksi tulee ja tekee riittävästi. No ei tunnu kyllä vaan poistuvan. Varsinaisesti itse ongelma ei ole esiintymis tilanteessa mutta sitä ennen, kukaan ei ole koskaan huomannut että jännitän esiintymistä suunnattomasti ellen ole siitä maininnut.
Nytkin äidinkielen kurssilla, on pidettävä esitelmä eikä opettaja ole vielä edes kertonut mistä aiheesta ja menetän yö uniani jo nyt sen takia. Onko kellään vinkkejä miten tälläisen saisi pois? Tai että se lieventyisi ettei menisi lintsailun puolelle..
Kommentit (7)
ensimmäinen koskee sitä esitelmää, joka sinun pitäisi pitää: Mitä haluat sanoa? Miksi? Eikö asia olekin tärkeämpää kuin se, kuka sen sanoo tai miltä sanoja näyttää tai miten tyhmäksi sanoja itsensä tuntee? On se. Keskity siis asiaan.
TOinen seikka koskee omaa pelkoasi? Mitä tarkkaan ottaen pelkäät? Pelkäätkö että sotkeudet sanoissasi? Että sinulle nauretaan? Että näytät pöhköltä? Että punastut? Että kompastut? Ok, No mitä sitten tapahtuisi jos joku tai kaikki näistä kävisivät toteen? Ihan kaikkein pahimmassa tapauksessa? Aivan - ei mitään. Miksi siis pelätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä sitten tapahtuisi jos joku tai kaikki näistä kävisivät toteen? Ihan kaikkein pahimmassa tapauksessa? Aivan - ei mitään. Miksi siis pelätä?
En tosiaan haluaisi peloitella AP:ta kommentillani, mutta miten voit sanoa, että "mitään ei tapahdu"? Olet kenties itse kovanahkainen ihminen, johon mitkään ilkeät kommentit eivät uppoa.
Minä olen saanut ikävää palautetta opettajilta omista esiintymisistä, ja valitettavasti ne ovat yhä mielessä. Joten kellään ei ole oikeutta sanoa, että "ei mitään" tapahtunut.
Oma neuvoni olisikin se, että keskittyy siihen työhön, eikä omiin tuntemuksiin. Siis toki niitä on hyvä käsitellä, mutta mieluummin ei juuri vähän ennen esitelmää.
peilin edessä jutustelua ja esiintymistä. Videokuvaa omaa esiintymistä ja katso video sitten ja huomaat missä voit parantaa ja mikä onnistuu. Auttaa ihan oikeasti vaikka aluksi voi tuntua tyhmältä puhella itsekseen :)
Joskus ala asteella olen saanut ikäviä kommentteja luokkatovereilta juuri koska olen seonnut sanoisani yms. Luokassa opettaja valmensi ne heti mutta ei käytävillä tai pihalla. En varsinaisesti ole lihava, mutta en kyllä mikään mainoslehtien luikkukaan. Nuorempana sain ulkonäöstänikin vielä huomautuksia. Ehkä pelkään siksi?
Asiasta tekee pahemman se että kyseinen esitelmä pitäisi tehdä parin kanssa mutta eihän minulla ole. Joudun siis olemaan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin esitelmätekstin ylös ja luin sitä ääneen niin kauan kunnes osasin suunnilleen ulkoa. Tee mielikuvaharjoittelua esitelmän kulusta, vaikka siitä lähtien kun nouset pulpetista, käyt mielessäsi kaikki yksityiskahdat läpi moneen kertaan niin olosi on varmempi.
Jos aiheen saa valita itse, mieti joku "yleisöön uppoava" niin muut keskittyvä aiheeseen eikä sinun tuijottamiseesi. Jos saa käyttää kalvoja (käytetäänkö niitä edes nykyaikana?) tai muuta materiaalia niin kannattaa käyttää, ne antavat tukea esitykseen ja itsellekin tulee turvallisempi olo kun tuntuu että muilla on muutakin katsomista kuin sinä itse.
Ja pää pystyyn siitä ettei ole paria, todista että olet reipas ja rohkea ja saat tehtyä tuollaisen homman yksinkin!
Itselläni jännitys liittyi kouluaikoina siihen, että piti pitää esitelmiä asioista, jotka ei olleet itsellekään selviä. Sitä pelkäsi, että jos joku kysyy jotain, niin en osaa vastata mitään.
Nyt työelämässä huomaan, että kun pitää puhua jostain asiasta, jonka osaa itse hyvin ja joka on itselle ihan selvä juttu, ei esiintymistä tarvitse jännittää.