Lue keskustelun säännöt.
Exän mielestä en saa käyttää heidän sukunimeään vaan pilaan suvun maineen
09.01.2013 |
Mitä mieltä olette seuraavasta? Ex-mieheni, jonka kanssa erosin noin vuosi sitten ja jonka kanssa minulla on yhteinen lapsikin, on sitä mieltä, että en saa käyttää heidän hienon sukunsa nimeä, koska pilaan heidän sukunsa maineen. Ex on puolipakolla lähes vaatinut minua ottamaan takaisin vanhan sukunimeni, mutten halua sitä, koska pidän tästä nimestä enemmän.
Voiko tällaista mielestänne vaatia tosissaan? Ex on vain katkera, koska minulla on vientiä ja hänellä ei. Älkää ikikuuna päivänä tehkö sitä virhettä, että menette naimisiin suomenruotsalaisen kanssa! Voi luoja sentään.
Kommentit (166)
Koska Suomen järjestelmä on sairas. Täällä edelleen jauhetaan äitipyhimyksestä joka on ainoa oikea huoltaja lapselle. Koko järjestelmä on naisen puolella. Nainen voi päättää että ei edes kerro lapsesta. Nainen voi päättä kuka on isä, monella eri keinolla. Nainen voi huijata toisen miehen maksamaan huoran penikastaan. Nainen voi jopa tehdä miehestä isän ilman tietämättä. Kaikki laillista.Lastensuojelu ja koko sosiaaliviranomaiset ovat täysin miehiä vastaan. He jopa sen itse sanovat. Oikeus on miehiä vastaan. Mies voi saada lapset vain jos nainen on murhaaja tai juoppo.
Nainen itse päättää jäädä kotiin. Se on oma ongelma. Ei miehen siitä pidä maksaa. Eikä varsinkaan eron jälkeen. Jos joku on niin tyhmä että ei tee töitä niin oma syy.
niin hän saa sen pitää eron jälkeen vaikka ex-vaimo miten huutaisi ja rähjäisi. Mies saa myös tehdä "äpärälapsen" sen ex-vaimon sukunimelle jos haluaa. Ei auta taaskaan vaikka ex-vaimo ja sen hieno suku sanois mitä. Eli ei tää ole mikään mies-naiskysymys. Tämä on yksinkertaisin tapa hoitaa asia, laki sanelee selvät säännöt. Ei tarvi mennä oikeuteen käräjöimään. Turhaan siinä yhteiskunnan rahoja tuhlattaisiin jonninjoutavaan, parempi niillä on oikeesti ostaa vaikka vaippoja vanhuksille. Jos tämä asia on hyvin merkittävä ja sukuun ei haluta ikinä koskaan ketään ylimääräistä niin silloin ei kannata mennä naimisiin. Silloinhan se puoliso ei voi nimeään vaihtaa suvun nimeen.
Kun ollaan naimisissa niin toinen kuuluu sukuun. Kun erotaan niin hän ei enää ole sukua.Saa olla todella säälittävä mies jos tekee ex-vaimonsa nimellä lapsia.
Laki on perseestä tässäkin asiassa. Nyt pitää sitten selvittää ihmisten sukunimistä että onko he niitä joiden sukunimi heillä on.
Monesti joutuu kavereilta kysymään että onko tämä teille sukua. Jos vastaus on että on niin hyvä ja kohtelen heitä kuin perhettä. Jos ei (vaikka EX-vaimo) niin haistakoot paskat.
Nyt ei voi esimerkiksi antaa alennusta kavereille suoraan (esim. sukunimi xxxxx saa alennusta tämän verraY). Vaan joutuu erottamaan perheestä. 1, 2 ovat verisukua kaverilleni he saavat etuja, mutta äiti ja kaksi muuta ei ole ja he eivät saa etuja. Hankalaa kun ei voi vain sanoa että sen nimiset. Vaikka olisi harvinaisempi sukunimi. Nyt joutuu selvittämään sukukartalla kuka on kuka ja kuka saa mitä
alennuksia, sais aika monet sukukirjat käydä läpi siinä kassalla että varmistais sukulaisuuden :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhea huuto yhdestä nimestä??? Kyllä täytyy olla päässä vikaa jos sukunimi nostaa tällaiset kierrokset. Ja vielä jonkun toisen. Veikkan et on näitä huonolla itsetunnolla vasrustettuja uusperhe-emäntiä aikas moni. Muuten tätä ei voi käsittää. Kun on joskus mennyt jonkun kanssa naimisiin jää kirkonkirjoissakin hänen puolisokseen. Perässä sitten vain että eronnut. Mutta siellä se on tosiasiana ja seuraa läpi elämän.Jos liitosta on lapsia niin heidän kauttaan on kaksi sukua yhdistynyt myös ikuisesti vaikka liitto eroon päättyisikin. Mikä tarve se historia on mitätöidä? Sehän on kuitenkin merkittävä osa ihmisen elämäntarinaa. Ja henk.koht tiedän tasan yhden suvun pohjanmaalla joka on eron jälkeen kieltänyt sukulaisuuden. Kaikkialla muualla lasten kautta se sukuyhteys on olemassa tavalla tai toisella, eikä sitä kielletä. Eikä todellakaan vaadita exiä vaihtamaan nimiä takaisin. Kyllä on aika kummalliset arvot jos se oma sukunimi on jotain mitä pitää vahtia. Oikeesti, jos kaikki on hyvin siellä omassa pääkopassa, ei tämä voi olla ongelma.
Miehellä ja siis nykyään myös minulla on harvinainen sukunimi ja jopa minä tunnen kaikki sen kantajat (reilusti alle 20 hlö).
Jos erottaisiin miestä ei kuulemma voisi vähempää kiinnostaa pidänkö nimen vai en. Jos saisin sen jälkeen lapsia ei heidän sukunimensä valinta kuulemma kuuluisi hänelle. Kun kysyin että eikö se oikeasti yhtään häisitsisi että nimi olisi jollain, joka ei olisi verisukulainen niin vastaus oli että olisihan nuo tulevatkin lapset verisukua meidän lapsille.
Se kuulemma saattaisi hieman häiritä, jos menisin uudelleen naimisiin ja uusi mieheni ottaisi tämän meidän sukunimen (ihan laillista olisi tämäkin). Silloinkin kuitenkin tyytyisi lähinnä ihmettelemään eikä nostaisi asiasta isompaa meteliä.
Koittakaas nyt kömpiä tänne 2000-luvulle.
SE ON VAAN NIMI.
Nimiä tulee ja menee, ei ne ole mitenkään pyhiä.Kyllä mä kuulun äitini sukuun, vaikka mulla onkin isältä peritty nimi. Ja lapseni ovat todellakin isänsä sukua, vaikka heillä on eri nimi. Äitini otti takaisin tyttönimensä ja kaverini perhe vaihtoi koko perheen (myös miehen) nimeksi toisen isoäitinsä nimen. Toiset väänsivät omistaan kokonaan uuden yhteisen nimen.
Ei suvulla ja nimellä ole enää sellaista yhteyttä kuin joskus muinoin, vaikka jotkut konservatiivit niin haluaisivatkin leikkiä.
Miksi muuten Suomessa kiristettiin juuri nimilakia? Ei voi ottaa kuin sukunimeä mikä on suvussa jo ollut.Sukunimi on ihmisen juuret. Niitä ei voi muuttaa. Ihmisen oikea nimi on se joka hänelle syntymässä annetaan. Vaikka sen vaihtaisi niin se on edelleen oikea nimi. Ihan sama kuin kansalaisuus. Voit saada suomen kansalaisuuden, mutta jos olet syntynyt Iranissa ja sukusi on elänyt Iranissa niin olet Iranilainen.
Suomalaiset ovat sairaita monella tapaa. Täällä on kadonnut perheen, suvun arvostus ja merkitys täysin. Myös ystävyyden. Ihmiset eivät ole sukunsa kanssa tekemisissä, ystäviä vaihdetaan kuin paitaa jne. Sairasta.
Etelä-Euroopassa vielä eletään terveesti. Suku on kaiken keskipiste. Aina ja ikuisesti
Siitä nimestäkö se on kiinni, että voi arvostaa sukuaan?
Kas kummaa, kun mä olen päivittäin tekemisissä sukuni kanssa, vaikka niillä on melkein kaikilla eri nimet.
Kyllä ne juuret ihan muusta kasvaa kuin siitä nimestä.
Tai aika ohutta, jos se on nimestä kiinni...
En tiedä mikä angsti sulla on, mutta suosittelen terapiaa, jos itsetunto ja suvun arvostus on nimestä kiinni.
sitä eron jälkeen. Eikä tarvitsekaan.
Nimeä ei edes saisi pitää. Koska kun erot niin eroat koko suvusta.Miehet on harvemmin vaatimassa naisen omaisuutta, nimiä tai muuta toiselle kuuluvaa eron jälkeen. Mikä hemmetin pakkomielle naisilla on yrittää saada toisten omaisuutta ja nimiä itselleen? Miksi itse tehty omaisuus ja OMA sukunimi ei riitä?
Miehet vaativat ihan samallalailla omaisuutta, nimiä ja muille kuuluvaa siinä missä naisetkin eron jälkeen! Äläs yritä nostaa miehiä jalustalle ;)
Koska ja missä? Monta tapausta tunnet missä mies on halunnut pitää vaimon sukunimen erottuaan?Monessako avioliitossa nainen on se joka joutuu maksamaan miehille? Monessako avioliitossa nainen elättää miehen vuosia? Monessako erossa mies saa lapset? Monessako nainen elää miehen elatusmaksuilla?
Kyllä se on niin että naiset eivät yleensä avioliitossa eikä lapsen elatuksessa maksa omaa osuuttaan.
Tiedän myös tapauksia missä mies on vaatinut kaikesta puolet, vaikka nainen on ollut se rikkaampi osapuoli.
Tiedän myös tapauksia joissa lapset ovat jääneet isänsä luokse asumaan.
Kyllähän se harvinaisempaa on. Mutta tajuat varmaan itsekin miksi se on!
Jos aivojesi toiminta riittää siihen.Yleisempää on, että pariskunta menee naimisiin, tekee lapsia ja silloin kun vaimo on hoitamassa lapsia kotona, mies tekee uraa ja nainen ei.
Joten siksi on useimmiten niin, että nainen on se köyhempi osapuoli.Tajusitko?
Miehellä ei ole mitään sananvaltaa sukunimeen erotessa.
Koska Suomen järjestelmä on sairas. Täällä edelleen jauhetaan äitipyhimyksestä joka on ainoa oikea huoltaja lapselle. Koko järjestelmä on naisen puolella. Nainen voi päättää että ei edes kerro lapsesta. Nainen voi päättä kuka on isä, monella eri keinolla. Nainen voi huijata toisen miehen maksamaan huoran penikastaan. Nainen voi jopa tehdä miehestä isän ilman tietämättä. Kaikki laillista.Lastensuojelu ja koko sosiaaliviranomaiset ovat täysin miehiä vastaan. He jopa sen itse sanovat. Oikeus on miehiä vastaan. Mies voi saada lapset vain jos nainen on murhaaja tai juoppo.
Nainen itse päättää jäädä kotiin. Se on oma ongelma. Ei miehen siitä pidä maksaa. Eikä varsinkaan eron jälkeen. Jos joku on niin tyhmä että ei tee töitä niin oma syy.
Seli seli ja vali vali :D
Joka sana on totta.
Turhaan se mies jälkikäteen vinkuu jos on hyväksynyt naiselle saman sukunimen ja itse on lapsia tehnyt vieläpä sen naisen kanssa.
Miehet ovat vain perkeleen laiskoja edes yrittää pitää oikeuksistaan kiinni. Tykkäävät vapaasta elämästä ilman kahleita. Saavat naida lisää miten haluavat ;)
Kun Suomessa ei ole merkitystä vaikka laittaisit miljoonan oikeudenkäynteihin niin mies ei lasta saa.
Äideille on isommat vanhempainlomat, eikä naisten tarvitse edelleenkään mennä armeijaan. Miksi feministit eivät puutu noihin asioihin jos he ajavat tasa-arvoa?
Miksi Suomessa naisilla on huomattavasti pienemmät vaatimukset esim. poliisiksi kuin miehellä? Eikö fyysinen voima ole ihan sama kuin älykkyys jne? Se on ihmisen ominaisuus jota saa käyttää hyväksi ja josta pitää olla hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koittakaas nyt kömpiä tänne 2000-luvulle.
SE ON VAAN NIMI.
Nimiä tulee ja menee, ei ne ole mitenkään pyhiä.Kyllä mä kuulun äitini sukuun, vaikka mulla onkin isältä peritty nimi. Ja lapseni ovat todellakin isänsä sukua, vaikka heillä on eri nimi. Äitini otti takaisin tyttönimensä ja kaverini perhe vaihtoi koko perheen (myös miehen) nimeksi toisen isoäitinsä nimen. Toiset väänsivät omistaan kokonaan uuden yhteisen nimen.
Ei suvulla ja nimellä ole enää sellaista yhteyttä kuin joskus muinoin, vaikka jotkut konservatiivit niin haluaisivatkin leikkiä.
Miksi muuten Suomessa kiristettiin juuri nimilakia? Ei voi ottaa kuin sukunimeä mikä on suvussa jo ollut.Sukunimi on ihmisen juuret. Niitä ei voi muuttaa. Ihmisen oikea nimi on se joka hänelle syntymässä annetaan. Vaikka sen vaihtaisi niin se on edelleen oikea nimi. Ihan sama kuin kansalaisuus. Voit saada suomen kansalaisuuden, mutta jos olet syntynyt Iranissa ja sukusi on elänyt Iranissa niin olet Iranilainen.
Suomalaiset ovat sairaita monella tapaa. Täällä on kadonnut perheen, suvun arvostus ja merkitys täysin. Myös ystävyyden. Ihmiset eivät ole sukunsa kanssa tekemisissä, ystäviä vaihdetaan kuin paitaa jne. Sairasta.
Etelä-Euroopassa vielä eletään terveesti. Suku on kaiken keskipiste. Aina ja ikuisesti
Siitä nimestäkö se on kiinni, että voi arvostaa sukuaan?
Kas kummaa, kun mä olen päivittäin tekemisissä sukuni kanssa, vaikka niillä on melkein kaikilla eri nimet.
Kyllä ne juuret ihan muusta kasvaa kuin siitä nimestä.
Tai aika ohutta, jos se on nimestä kiinni...En tiedä mikä angsti sulla on, mutta suosittelen terapiaa, jos itsetunto ja suvun arvostus on nimestä kiinni.
Sukunimi kertoo mihin sukuun kukakin kuuluu. Jos ihminen luopuu nimestään niin nimikin sukukin vaihtuu. Ainoastaan avioliitossa olevat voivat olla toisella nimellä. Veri on aina kaikista tärkein. Jokaisella saman sukunimen omaavan pitää olla verisukua tai naimisissa verisukulaisen kanssa
Miehellä ja siis nykyään myös minulla on harvinainen sukunimi ja jopa minä tunnen kaikki sen kantajat (reilusti alle 20 hlö).
Jos erottaisiin miestä ei kuulemma voisi vähempää kiinnostaa pidänkö nimen vai en. Jos saisin sen jälkeen lapsia ei heidän sukunimensä valinta kuulemma kuuluisi hänelle. Kun kysyin että eikö se oikeasti yhtään häisitsisi että nimi olisi jollain, joka ei olisi verisukulainen niin vastaus oli että olisihan nuo tulevatkin lapset verisukua meidän lapsille.
Se kuulemma saattaisi hieman häiritä, jos menisin uudelleen naimisiin ja uusi mieheni ottaisi tämän meidän sukunimen (ihan laillista olisi tämäkin). Silloinkin kuitenkin tyytyisi lähinnä ihmettelemään eikä nostaisi asiasta isompaa meteliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhea huuto yhdestä nimestä??? Kyllä täytyy olla päässä vikaa jos sukunimi nostaa tällaiset kierrokset. Ja vielä jonkun toisen. Veikkan et on näitä huonolla itsetunnolla vasrustettuja uusperhe-emäntiä aikas moni. Muuten tätä ei voi käsittää. Kun on joskus mennyt jonkun kanssa naimisiin jää kirkonkirjoissakin hänen puolisokseen. Perässä sitten vain että eronnut. Mutta siellä se on tosiasiana ja seuraa läpi elämän.Jos liitosta on lapsia niin heidän kauttaan on kaksi sukua yhdistynyt myös ikuisesti vaikka liitto eroon päättyisikin. Mikä tarve se historia on mitätöidä? Sehän on kuitenkin merkittävä osa ihmisen elämäntarinaa. Ja henk.koht tiedän tasan yhden suvun pohjanmaalla joka on eron jälkeen kieltänyt sukulaisuuden. Kaikkialla muualla lasten kautta se sukuyhteys on olemassa tavalla tai toisella, eikä sitä kielletä. Eikä todellakaan vaadita exiä vaihtamaan nimiä takaisin. Kyllä on aika kummalliset arvot jos se oma sukunimi on jotain mitä pitää vahtia. Oikeesti, jos kaikki on hyvin siellä omassa pääkopassa, ei tämä voi olla ongelma.
Suvut jotka on saanut jotain aikaiseksi ja jotka pitävät yhtä sukunimi on todella tärkeä.
Ei todellakaan ole ikuinen yhteys. Lapsilla voi olla yhteys mutta ei ex-miehellä ole mitään yhteyttä lapsien äitiin. Saati hänen sukulaisiinsa.
suvut ovat edelleen olemassa ja tekemisissä, samoin exät voivat aivan hyvin olla tekemisissä niidn sukujen kautta. Se on lapset paras. Mun äitini soittelee silloin tällöin exälle, minä olen edelleen tervetullut exän suvun tapahtumiin. Eikä haittaa ketään. tuntuisi lähinnä naurettavalta että alettaisiin vaatia nimenvaihtoa. Ja kyllä, olemme eronneet, emme roiku toisissamme. Mutta ne tutut ja lapsille tärkeät ihmisuhteet ovat kaikki silti olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska Suomen järjestelmä on sairas. Täällä edelleen jauhetaan äitipyhimyksestä joka on ainoa oikea huoltaja lapselle. Koko järjestelmä on naisen puolella. Nainen voi päättää että ei edes kerro lapsesta. Nainen voi päättä kuka on isä, monella eri keinolla. Nainen voi huijata toisen miehen maksamaan huoran penikastaan. Nainen voi jopa tehdä miehestä isän ilman tietämättä. Kaikki laillista.Lastensuojelu ja koko sosiaaliviranomaiset ovat täysin miehiä vastaan. He jopa sen itse sanovat. Oikeus on miehiä vastaan. Mies voi saada lapset vain jos nainen on murhaaja tai juoppo.
Nainen itse päättää jäädä kotiin. Se on oma ongelma. Ei miehen siitä pidä maksaa. Eikä varsinkaan eron jälkeen. Jos joku on niin tyhmä että ei tee töitä niin oma syy.
niin hän saa sen pitää eron jälkeen vaikka ex-vaimo miten huutaisi ja rähjäisi. Mies saa myös tehdä "äpärälapsen" sen ex-vaimon sukunimelle jos haluaa. Ei auta taaskaan vaikka ex-vaimo ja sen hieno suku sanois mitä. Eli ei tää ole mikään mies-naiskysymys. Tämä on yksinkertaisin tapa hoitaa asia, laki sanelee selvät säännöt. Ei tarvi mennä oikeuteen käräjöimään. Turhaan siinä yhteiskunnan rahoja tuhlattaisiin jonninjoutavaan, parempi niillä on oikeesti ostaa vaikka vaippoja vanhuksille. Jos tämä asia on hyvin merkittävä ja sukuun ei haluta ikinä koskaan ketään ylimääräistä niin silloin ei kannata mennä naimisiin. Silloinhan se puoliso ei voi nimeään vaihtaa suvun nimeen.
Kun ollaan naimisissa niin toinen kuuluu sukuun. Kun erotaan niin hän ei enää ole sukua.Saa olla todella säälittävä mies jos tekee ex-vaimonsa nimellä lapsia.
Laki on perseestä tässäkin asiassa. Nyt pitää sitten selvittää ihmisten sukunimistä että onko he niitä joiden sukunimi heillä on.
Monesti joutuu kavereilta kysymään että onko tämä teille sukua. Jos vastaus on että on niin hyvä ja kohtelen heitä kuin perhettä. Jos ei (vaikka EX-vaimo) niin haistakoot paskat.
Nyt ei voi esimerkiksi antaa alennusta kavereille suoraan (esim. sukunimi xxxxx saa alennusta tämän verraY). Vaan joutuu erottamaan perheestä. 1, 2 ovat verisukua kaverilleni he saavat etuja, mutta äiti ja kaksi muuta ei ole ja he eivät saa etuja. Hankalaa kun ei voi vain sanoa että sen nimiset. Vaikka olisi harvinaisempi sukunimi. Nyt joutuu selvittämään sukukartalla kuka on kuka ja kuka saa mitä
alennuksia, sais aika monet sukukirjat käydä läpi siinä kassalla että varmistais sukulaisuuden :)
Jollekkin Virtaselle ei varmasti ole tärkeää. Kun heillä ei ole sukuhistoriaa.
Mutta voihan sitä sanoa vaikka oletteko niitä Hämeen Virtasia?
Kauhea huuto yhdestä nimestä??? Kyllä täytyy olla päässä vikaa jos sukunimi nostaa tällaiset kierrokset. Ja vielä jonkun toisen. Veikkan et on näitä huonolla itsetunnolla vasrustettuja uusperhe-emäntiä aikas moni. Muuten tätä ei voi käsittää. Kun on joskus mennyt jonkun kanssa naimisiin jää kirkonkirjoissakin hänen puolisokseen. Perässä sitten vain että eronnut. Mutta siellä se on tosiasiana ja seuraa läpi elämän.Jos liitosta on lapsia niin heidän kauttaan on kaksi sukua yhdistynyt myös ikuisesti vaikka liitto eroon päättyisikin. Mikä tarve se historia on mitätöidä? Sehän on kuitenkin merkittävä osa ihmisen elämäntarinaa. Ja henk.koht tiedän tasan yhden suvun pohjanmaalla joka on eron jälkeen kieltänyt sukulaisuuden. Kaikkialla muualla lasten kautta se sukuyhteys on olemassa tavalla tai toisella, eikä sitä kielletä. Eikä todellakaan vaadita exiä vaihtamaan nimiä takaisin. Kyllä on aika kummalliset arvot jos se oma sukunimi on jotain mitä pitää vahtia. Oikeesti, jos kaikki on hyvin siellä omassa pääkopassa, ei tämä voi olla ongelma.
Suvut jotka on saanut jotain aikaiseksi ja jotka pitävät yhtä sukunimi on todella tärkeä. Ei todellakaan ole ikuinen yhteys. Lapsilla voi olla yhteys mutta ei ex-miehellä ole mitään yhteyttä lapsien äitiin. Saati hänen sukulaisiinsa.
koska meitä tuo ei koske. Tuo on vain yksi käsitys asiasta. Kerrotko miksi sulle on niin tärkeää katkoa noita yhteyksiä? Onko niistä teille jotain haittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suvut ovat edelleen olemassa ja tekemisissä, samoin exät voivat aivan hyvin olla tekemisissä niidn sukujen kautta. Se on lapset paras. Mun äitini soittelee silloin tällöin exälle, minä olen edelleen tervetullut exän suvun tapahtumiin. Eikä haittaa ketään. tuntuisi lähinnä naurettavalta että alettaisiin vaatia nimenvaihtoa. Ja kyllä, olemme eronneet, emme roiku toisissamme. Mutta ne tutut ja lapsille tärkeät ihmisuhteet ovat kaikki silti olemassa.
Jos haluaa erota niin haluaa erota ihmisestä ja perheestä. Aina koko suku tulee mukaan tai lähtee mukana. Minä en voi kunnioittaa ihmistä joka on minusta eronnut. Ihan sama kuin joku räkäsis sua naamaan sanoisi että en halua olla sun kanssa tekemisissä. Seuraavaksi kysyy koska teillä se jouluruoka alkaa?
Koko eroamista ei pidä tapahtua jos ihmiset tulee keskennään toimeen ja viihtyy toistensa seurasta. Jos se kertoo sen että ei pidä erota. Vasta sitten kun ei voi sietää toista on ero paikalla. Mikään: ei ole intohimoa, ei kiihota tai ei vain tunnu siltä ole syy eroamiseen.
Eikä saisi olla tekemisissä exän kanssa missään nimessä ;)
Huh huh, sairaita ihmisiä :D
Takaisin aiheeseen.
EXÄ EI MÄÄRÄÄ VAIKKA MITÄ SANOO JOKU VÄLIEN KATKAISIJA AV-AKKA :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhea huuto yhdestä nimestä??? Kyllä täytyy olla päässä vikaa jos sukunimi nostaa tällaiset kierrokset. Ja vielä jonkun toisen. Veikkan et on näitä huonolla itsetunnolla vasrustettuja uusperhe-emäntiä aikas moni. Muuten tätä ei voi käsittää. Kun on joskus mennyt jonkun kanssa naimisiin jää kirkonkirjoissakin hänen puolisokseen. Perässä sitten vain että eronnut. Mutta siellä se on tosiasiana ja seuraa läpi elämän.Jos liitosta on lapsia niin heidän kauttaan on kaksi sukua yhdistynyt myös ikuisesti vaikka liitto eroon päättyisikin. Mikä tarve se historia on mitätöidä? Sehän on kuitenkin merkittävä osa ihmisen elämäntarinaa. Ja henk.koht tiedän tasan yhden suvun pohjanmaalla joka on eron jälkeen kieltänyt sukulaisuuden. Kaikkialla muualla lasten kautta se sukuyhteys on olemassa tavalla tai toisella, eikä sitä kielletä. Eikä todellakaan vaadita exiä vaihtamaan nimiä takaisin. Kyllä on aika kummalliset arvot jos se oma sukunimi on jotain mitä pitää vahtia. Oikeesti, jos kaikki on hyvin siellä omassa pääkopassa, ei tämä voi olla ongelma.
Suvut jotka on saanut jotain aikaiseksi ja jotka pitävät yhtä sukunimi on todella tärkeä. Ei todellakaan ole ikuinen yhteys. Lapsilla voi olla yhteys mutta ei ex-miehellä ole mitään yhteyttä lapsien äitiin. Saati hänen sukulaisiinsa.
koska meitä tuo ei koske. Tuo on vain yksi käsitys asiasta. Kerrotko miksi sulle on niin tärkeää katkoa noita yhteyksiä? Onko niistä teille jotain haittaa?
Jos ottaa avioeron niin silloin eroaa minusta. Se on halveksunnan osoitus minua ja koko sukua vastaan.
Miksi ihmisillä ei ole selkärankaa? Pitäkää puolenne. Ei kukaan voi vain erota, mennä panemaan toista ja sitten tulla kun mitään ei olisi tapahtunut. Jos ei halua enää seuraani siellä niin ei saa myöskään sosiaallista seuraani (koskee vain puolisoita). Jos joku eroaa lapsestani, niin hän myös eroaa minusta. Turha tulla enää pyytämään apua vaikka tekisi kuolemaa
Kun Suomessa ei ole merkitystä vaikka laittaisit miljoonan oikeudenkäynteihin niin mies ei lasta saa.Äideille on isommat vanhempainlomat, eikä naisten tarvitse edelleenkään mennä armeijaan. Miksi feministit eivät puutu noihin asioihin jos he ajavat tasa-arvoa?
Miksi Suomessa naisilla on huomattavasti pienemmät vaatimukset esim. poliisiksi kuin miehellä? Eikö fyysinen voima ole ihan sama kuin älykkyys jne? Se on ihmisen ominaisuus jota saa käyttää hyväksi ja josta pitää olla hyötyä.
äitiyslomalle n. 1kk ennen synnytystä ja olla lomalla 3kk synnytyksen jälkeen? Se on miehiä kohtaan hirveä vääryys ja tasa-arvon loukkaus?
Eikä saisi olla tekemisissä exän kanssa missään nimessä ;)
Huh huh, sairaita ihmisiä :D
Takaisin aiheeseen.
EXÄ EI MÄÄRÄÄ VAIKKA MITÄ SANOO JOKU VÄLIEN KATKAISIJA AV-AKKA :D
Ei voi ottaa rusinoita pullasta. Otat kaikki tai et mitään. Hylkäät kaikki tai et mitään.
sano sille exälles että: kunnia saattaa mennä, mutta maine vaan kasvaa!
sano sille exälles että: kunnia saattaa mennä, mutta maine vaan kasvaa!
Kun Suomessa ei ole merkitystä vaikka laittaisit miljoonan oikeudenkäynteihin niin mies ei lasta saa.Äideille on isommat vanhempainlomat, eikä naisten tarvitse edelleenkään mennä armeijaan. Miksi feministit eivät puutu noihin asioihin jos he ajavat tasa-arvoa?
Miksi Suomessa naisilla on huomattavasti pienemmät vaatimukset esim. poliisiksi kuin miehellä? Eikö fyysinen voima ole ihan sama kuin älykkyys jne? Se on ihmisen ominaisuus jota saa käyttää hyväksi ja josta pitää olla hyötyä.
äitiyslomalle n. 1kk ennen synnytystä ja olla lomalla 3kk synnytyksen jälkeen? Se on miehiä kohtaan hirveä vääryys ja tasa-arvon loukkaus?
on naisen biologinen ominaisuus. Siitä ei pidä saada mitään helpotuksia. Ehkä jos se olisi palkatonta ja tuetonta.
Myöskään raskaus ei riitä selitykseksi että ei voi tehdä työtä.
Eikä sairauslomaksi riitä että on kovat kuukautiset. Ne kaikki kuuluvat osaksi naista. Ne ei ole sairaus tai vika.
Miehet ja naiset pitää laittaa samalle viivalle. Työnantajan pitäisi pystyä pelkillä tukolsilla näkemään kumpi on tehokkaampi työntekijä. Vaikka hän ei näkisi heitä tai kuulisi nimeä. Miten paljon on tehty töitä, miten paljon sairasteltu jne. Sitten katsoa kumpi työntekijä on parempi.
Siellä sun ihainnoimassa Etelä-Euroopassa ne ihmiset on tärkeitä, ei ne sukunimet. Siellä on kuule porukalla ties mitä nimeä ja sukuun pääsee aviottomatkin lapset ihan väärällä sukunimellä. Siellä nimenomaan se suku (ne ihmiset) on keskipiste EI sukunimi.