Puoliso työnarkomaani, miten järjestää yhteistä aikaa?
En nyt keksinyt parempaakaan sanaa kuin työnarkomaani, niin käytetään sitä. Onko täällä muita, joiden puolison elämän tärkein sisältö on työ? Sen jälkeen kun mieheni ura lähti viitisen vuotta sitten kunnolla käyntiin, emme ole saaneet tehtyä perheenä yhdess juuri mitään, mikä vaatisi suunnittelua. Viikonloppuisin voidaan kyllä käydä puistossa lasten kanssa yms., mutta esim. lomamatkoja emme tee ollenkaan. Mies lähes suuttuu jos yritän ehdottaa että edes jonkun pitkän viikonlopun ottaisi vaikka ihan maan rajojen sisäpuolella. Kun koskaan ei voi etukäteen tietää milloin on hyvä hetki töiden kannalta.
Tämä asia oikeasti suututtaa minua enemmän ja enemmän. Arvostan hänen työmotivaatiotaan ja sitä, että hän mahdollistaa meille kohtuulliset tulot, vaikka itse olen pienituloinen. Mutta jokin tasapaino olisi oltava. Lasten lapsuuteen ei tule jäämään ainuttakaan muistoa mm. etelänmatkoista. Yksin en heidän kanssaan tahtoisi lähteä. On hullunkurista, että vaikka varaa olisi lähteä edes pienelle matkalle, niin miehen mielestä se on aina täysi mahdottomuus. Kun asiasta puhutaan vakavasti, hän ymmärtää ajatukseni, mutta siltikään sitä hyvää hetkeä useamman päivän perheajalle ei koskaan löydy. Kesälomilla on niin väsynyt että ollaan vain kotona, ja se tuntuukin olevan hänelle suurinta luksusta. Ymmärrän senkin, mutta me muut perheenjäsenet pyörimme kotinurkissa siis sekä arkena että lomalla.
Ei tässä nyt ole kyse pelkästään jostain lomamatkoista, mutta se on nyt helpoin keino selittää ongelmaa. Miten teillä muilla on? Miten saisin miehen tajuamaan, että vaikka työ on hänelle tärkeää, ei se saa estää sitä "oikeaa elämää" tällä tavalla?
Kommentit (227)
Kauhea mies, miten se edes kehtaa! Jätä se sika ja ota tilalle kunnon työtä vieroksuva päihdepetteri.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta nyt ihan ensimmäisenä valittaminen, se on parasta mitä voit itsellesi ja perheesi eteen tehdä.
Eli... niele kaikki asiat joihin et ole elämässä tyytyväinen ja anna suhteen toisen osapuolen määrittää miten perhe elää, sitäkö tarkoitat?
Ap
Mies elättää vaivalla pienituloista akkaansa ja perhettään, saa palkaksi haukut nettifoorumilla. Toivottavasti ymmärtää häipyä suhteesta ja etsii uuden rakastavan puolison.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta nyt ihan ensimmäisenä valittaminen, se on parasta mitä voit itsellesi ja perheesi eteen tehdä.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Nainen on aina tyytymätön. Aina.
Epätasapainoiseen tilanteeseen, kyllä. Olen mielestäni aina joustava tyyppi ja oman uranikin olem suhteuttanut siihen että mies saa uraansa rakentaa. Tasapainoon uskon silti vakaasti, eikä sitä nyt oikein ole. Uskoisin miehenkin lopulta katuvan sitä, jos hän ei saa elämänsä aikana koettua rauhallista perhe-elämää ilman että työpuhelin piippaa 24/7 taskussa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta nyt ihan ensimmäisenä valittaminen, se on parasta mitä voit itsellesi ja perheesi eteen tehdä.
Eli... niele kaikki asiat joihin et ole elämässä tyytyväinen ja anna suhteen toisen osapuolen määrittää miten perhe elää, sitäkö tarkoitat?
Ap
Määritäpä sinä niillä pienillä tuloillasi elämänne sitten, kokeile miltä maistuu.
Vierailija kirjoitti:
Mies elättää vaivalla pienituloista akkaansa ja perhettään, saa palkaksi haukut nettifoorumilla. Toivottavasti ymmärtää häipyä suhteesta ja etsii uuden rakastavan puolison.
Ihan normi uusfeminististä paskaa. Rahan pitäisi tippua taivaasta, miehen pitäisi olla naisen 24/7 käytettävissä oleva apupoika mutta silti maagisesti tienata kuitenkin samalla hyvin. Been there, done that.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta nyt ihan ensimmäisenä valittaminen, se on parasta mitä voit itsellesi ja perheesi eteen tehdä.
Eli... niele kaikki asiat joihin et ole elämässä tyytyväinen ja anna suhteen toisen osapuolen määrittää miten perhe elää, sitäkö tarkoitat?
Ap
Kyllä. Ex on työnarkomaani, ja tunnistan tilanteesi. Jos haluat lähteä lomalle, mene lasten kanssa yksin. Ihan turhaan tuhlaat aikaa ja energiaa yrittämällä muuttaa puolisoasi.
Typeriä vastauksia. Minut on kasvattanut mummi, koska äitini keskittyi työhönsä. Arvatkaapa kenen kanssa olen läheinen ja kenen kanssa en?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen on aina tyytymätön. Aina.
Epätasapainoiseen tilanteeseen, kyllä. Olen mielestäni aina joustava tyyppi ja oman uranikin olem suhteuttanut siihen että mies saa uraansa rakentaa. Tasapainoon uskon silti vakaasti, eikä sitä nyt oikein ole. Uskoisin miehenkin lopulta katuvan sitä, jos hän ei saa elämänsä aikana koettua rauhallista perhe-elämää ilman että työpuhelin piippaa 24/7 taskussa.
Ap
Uhriutumiseen sinä tunnut myös uskovan vakaasti, ja näet sinua ja perhettäsi kannattelevan miehen jonain käsittämättömänä roistona. Et edes tajua koko isoa kuvaa ennen kuin teille tulee ero ja mietit asioita pienessä kämpässäsi kun mies on aloittamassa uutta elämäänsä muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta nyt ihan ensimmäisenä valittaminen, se on parasta mitä voit itsellesi ja perheesi eteen tehdä.
Eli... niele kaikki asiat joihin et ole elämässä tyytyväinen ja anna suhteen toisen osapuolen määrittää miten perhe elää, sitäkö tarkoitat?
Ap
Määritäpä sinä niillä pienillä tuloillasi elämänne sitten, kokeile miltä maistuu.
Jos me miehen kanssa tienaisimme molemmat minun palkkani, niin ei siinä kyllä suurta ongelmaa olisi. Itse asiassa olen kyllä lähempänä keski- kuin pienituloista, miellän vaan itseni pienituloiseksi mieheen verrattuna. Mutta fakta on, että ei meillä oikeastaan mene elämiseen niin paljon rahaa, kun vapaa-ajan kulujakaan ei ole. Pienemmillä tuloilla koti olisi pienempi, eipä juuri muuta. Autoakaan minulla itselläni ei ole nytkään. Miehen autoa kotona näkyy yhtä vähän kuin miestä itseään.
Ap
Miksi lapsilla pitäisi olla muistoja etelänmatkoista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen on aina tyytymätön. Aina.
Epätasapainoiseen tilanteeseen, kyllä. Olen mielestäni aina joustava tyyppi ja oman uranikin olem suhteuttanut siihen että mies saa uraansa rakentaa. Tasapainoon uskon silti vakaasti, eikä sitä nyt oikein ole. Uskoisin miehenkin lopulta katuvan sitä, jos hän ei saa elämänsä aikana koettua rauhallista perhe-elämää ilman että työpuhelin piippaa 24/7 taskussa.
Ap
Uhriutumiseen sinä tunnut myös uskovan vakaasti, ja näet sinua ja perhettäsi kannattelevan miehen jonain käsittämättömänä roistona. Et edes tajua koko isoa kuvaa ennen kuin teille tulee ero ja mietit asioita pienessä kämpässäsi kun mies on aloittamassa uutta elämäänsä muualla.
Voisit kyllä nyt perustella miten tekstistäni sai kuvan että mies olisi käsittämätön roisto. Sanoin arvostavani hänen työtään ja motivaatiotaan, ja kerroin himmanneeni omaa uraani hänen takiaan. Kerroin että toivoisin tasapainoa, jotta meillä olisi myös perhe-elämä.
Vastaustasi odotellen,
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsilla pitäisi olla muistoja etelänmatkoista?
Kuten totesin, se oli ESIMERKKI. Mies ei ole juuri kotona, ja jos on, hän on hyvin väsynyt. Elelemme siis lasten kanssa käytännössä ilman häntä. Olisi kiva että lapset muistaisivat lapsuuden isän kanssa. Ja kyllä haluaisin välillä tehdä jotain erikoistakin, sen sijaan että lomatkin kökitään kotona.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies elättää vaivalla pienituloista akkaansa ja perhettään, saa palkaksi haukut nettifoorumilla. Toivottavasti ymmärtää häipyä suhteesta ja etsii uuden rakastavan puolison.
Ihan normi uusfeminististä paskaa. Rahan pitäisi tippua taivaasta, miehen pitäisi olla naisen 24/7 käytettävissä oleva apupoika mutta silti maagisesti tienata kuitenkin samalla hyvin. Been there, done that.
Teet vaan kato vähemmän töitä! Mikä siinä on niin vaikeaa? Pienituloisen logiikalla nää on kato valintakysymyksiä, kunhan vaan maksat ne laskut ja oot perheen käytettävissä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsilla pitäisi olla muistoja etelänmatkoista?
Tärkeämpää on äidin some ja tykkäykset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies elättää vaivalla pienituloista akkaansa ja perhettään, saa palkaksi haukut nettifoorumilla. Toivottavasti ymmärtää häipyä suhteesta ja etsii uuden rakastavan puolison.
Ihan normi uusfeminististä paskaa. Rahan pitäisi tippua taivaasta, miehen pitäisi olla naisen 24/7 käytettävissä oleva apupoika mutta silti maagisesti tienata kuitenkin samalla hyvin. Been there, done that.
Teet vaan kato vähemmän töitä! Mikä siinä on niin vaikeaa? Pienituloisen logiikalla nää on kato valintakysymyksiä, kunhan vaan maksat ne laskut ja oot perheen käytettävissä.
Maksamme laskuja kyllä yhdessä, ja pienemmätkin tulot mieheltä riittäisi.
Käännetään asia toisinkin päin: en minä suostunut sellaiseen diiliin että kasvatan lapseni yksin, samalla itsekin kokopäivätyötä tehden. Mitä siihen sanot?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsilla pitäisi olla muistoja etelänmatkoista?
Kuten totesin, se oli ESIMERKKI. Mies ei ole juuri kotona, ja jos on, hän on hyvin väsynyt. Elelemme siis lasten kanssa käytännössä ilman häntä. Olisi kiva että lapset muistaisivat lapsuuden isän kanssa. Ja kyllä haluaisin välillä tehdä jotain erikoistakin, sen sijaan että lomatkin kökitään kotona.
Ap
Mikä teitä pakottaa keksimään kotona lomalla vaikka ette etelään lähtisikään?
Lopeta nyt ihan ensimmäisenä valittaminen, se on parasta mitä voit itsellesi ja perheesi eteen tehdä.