Oletteko koskaan hävenneet vanhempianne/ sukulaisianne?
Kysymys onkin otsikossa. Oletteko jossain tilanteessa hävennyt sukulaisianne? Ja miksi?
Sisareni tuntui nuorena häpeävänsä vanhempiemme vähäistä koulutaustaa, kun toi akateemisesti koulutetun miesystävänsä näytille ( miehen koko suku oli akateemista). Sisareni itse oli oman sukumme ensimmäinen yliopistotutkinnon suorittanut.
Vuosien myötä nolous tuntui vähenevän.
Kommentit (7)
Joskus olen hävennyt. Koska toisinaan he saattavat sanoa mitä sylki suuhun tuo, möläyttelevät asiattomia yms.
Korkeakoulutettuna tunnen alemmuutta verratessani omaa perhettäni ja sukuani kollegoiden perheisiin ja sukuihin. Me olemme vähävaraisia työläisiä, kun taas muissa suvuissa riittää professoreita ja firmojen omistajia ja pappeja ja piispoja ja muuta parempaa väkeä.
Vierailija kirjoitti:
Korkeakoulutettuna tunnen alemmuutta verratessani omaa perhettäni ja sukuani kollegoiden perheisiin ja sukuihin. Me olemme vähävaraisia työläisiä, kun taas muissa suvuissa riittää professoreita ja firmojen omistajia ja pappeja ja piispoja ja muuta parempaa väkeä.
Ihan kuin kaikissa muissa suvuissa olisi, mutta teillä ei.
Joskus siskontytön lasten synttäreillä, äitini möläyttää jotain "sopimatonta".
Onko joku teini ollut häpeämättä vanhempiaan ? Ja kyllä tiedätkö miltä tuntuu kun olet omien lasten kanssa keskustassa ja täti tulee aamupäivällä kännissä ja silmä mustana kertomaan kuinka hänen poika veti turpaan kun oli kieltänyt tulemasta kotiinsa humalassa?
Mitä se sinulle kuuluu? Mitä ihmettä sä teet tällä tiedolla? Ootko joku kaheli? Mee hoitoon.
No joo tässä kun joskus keski-ikäisenä ollut seittemääkymppiä lähestyvien vanhempien mukana jossain kaupassa niin kyllähän se vähän hävettää kun ölisevät siellä jotain samoja random ääniään kuin kotonakin.