Vauva vuodelle 2014 :)

En ymmärrä miksi itse myös melkään lapettomuutta. Harmittaa vällä et ei osaa nauttia tästä hetkestä vaan jo tulevan mahdollisissa murheissa kiinni.



Ihanaa miten avoimesti voidaan kotona puhua lapsesta. Ympäristössä paljon lapsiin liittyviä aiheita ja paljon eri mielipiteitä. Tänään aamulla sovittiin et kuunnellaan nyt ihan itseämme ja otetaan kuulluista jutuista parhaat vinkit muistiin :)

Viikonloput menevät myös täällä hyvin rauhallisissa merkeissä. Baarissa ei käydä juuri koskaan. Leffoja, urheilua, hyvää ruokaa, koiran ulkoilutusta, perheen ja kavereiden tapaamista. Niistä koostuvat usein meidän viikonloput :) Ehkä juuri näinä viikonlopun (ja arjen) iltoina konkretisoituu tuo vauvakuume. Kotona vietettyihin leppoisiin hetkiin on helppo lisätä kolmas tyyppi mukaan :) Tällaista tällä kertaa, mukavaa tulevaa viikkoa kaikille!

jotenkin masentaa eikä innosta mikään..mitään ei jaksais tehdä. turhautuminen on vauvakuumeessa se inhottavin asia josta haluis vaan päästä eroon. :/ nyt se taas iski oikeen kunnolla. ajattelen vaan sitä, että mitä jos olisin jo raskaana ja saisin valmistautua vauvan tuloon. mutta ei..vielä niin pitkä aika. miten me selvitään naiset tän kuumeen kanssa?



Meillä alkaa kohta olohuoneen remontti, katosta vuoti vettä, joten koko katto pitää purkaa ym. samalla laitetaan seinät uusiksi, oi ihanaa! Sitten olisi vielä yhden huoneen remppa, se on tosi iso makuuhuone ja ollaan päätetty että rempataan siitä kaksi huonetta, joten tulevalle vaaville saatais oma huone. Ajattelin ruveta laittaan vähän joulua tähän taloo, jotain kivoja valoja ulos ja sisälle jotain pientä. Tykkään yksinkertaisesta joten mitään poroja ei ulos tuu eikä tonttuja joka nurkkaan :D



Pitää nyt saada ittensä jotenkin piristettyä tästä turhautumisesta, ehkä tilaan vauva lehden sitten kun tulee vähän parempi tilaajalahja :D ja ehkä rupeen kutomaan jotain pieniä myssyjä ja villasukkia varastoon :) miten teillä muilla nyt vauvakuumeen laita on?

...tutulta! Minulla on myös ollut noita kovia turhautumisen hetkiä. Ajan tuhlaaminen tuntuu raskaalta ja odottaminen on todella vaikeaa. En ole koskaa elämässäni kokenut mitään tällaista, vauva on mielessä ensimmäisenä kun aamulla herää ja viimeisenä kun illalla käy nukkumaan. Kaiken kukkuraksi meillä olisi elämän tilanne ihan kohdillaan vauvan tuloa ajatellen, mutta mies jarruttaa koska haluaa totutella rauhassa ajatukseen. Haluan toki antaa miehelleni aikaa sopeutua, mutta toisen odottelu on hetkittäin todella raskasta kun on itse ollut valmis jo pidempään.



Huh, tulipa purkaus, mutta teki hyvää :)Pitää vaan pitää pää pystyssä. Olen itsekin yrittänyt keskittyä joulun järjestämiseen ja se on onneksi vienyt ajatuksia hetkittäin muualle. Päivä ja viikko kerrallaan, kyllä tästä selvitään. Tsemppiä sulle vauvaunelmia, I feel you!

Vauvaunelmia ja kuumistelija, mullakin on uskomattomia turhautumisen hetkiä usein. Aina välillä sitä jopa toivoo ja kuvitteleekin olevansa jo raskaana, vaikkei edes yritys olekaan vielä alkanut ja pillereitä syön. Onhan siinä aina se 1 % mahdollisuus :D Onko kellään muulla tällaisia kuvitelmia, että oho, rinnat ovat kipeät, olen varmaan jo raskaana?



Varmaan kaikkein parhaiten auttaisi, jos ei liikaa käyttäisi aikaansa vauvoista lukemiseen ja niiden ajattelemiseen? Seuraan vauvablogeja, tätä foorumia, ja joskus jopa ostan Vauva-lehden. Pitäisi yrittää keskittyä kunnolla johonkin muuhun. Mutta kun on jotenkin niin lohdullista seurata kaikkia vauva-aiheita, ihan kuin voisi ainakin jotenkin jo henkisesti valmistautua tulevaan vauvan tuloon, jos ei muuta.



Tsemppiä meille kuumeisille, että jaksamme vielä odotella!



Niin ja viikonlopuista... meillä vaihtelee aika paljon, mitä tehdään :) Iltaisin monesti katselemme leffoja ja saunomme, päivällä saatamme käydä kaupungilla syömässä ja vähän kiertelemässä kauppoja. Joskus voimme kyllä käydä viihteelläkin, mutta yhä vain harvemmin... jotenkin rauhaisat perheviikonloput kiehtovat yhä enemmän. Miehellä on jotenkin suurempi sosiaalinen tarve päästä viettämään viikonloppuisin aikaa myös kavereiden kanssa, joten monesti lauantaisin hän on kavereidensa kanssa saunomassa ja itse vietän leppoisaa aikaa kotona. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä silti viikonloppumme ovat ihan mukavasti tasapainossa.



Tietenkin välillä mietityttää, miten vauvan tulo sitten tulevaisuudessa vaikuttaa. Alkaako itsestä tuntua, että olen viikonloppuisin ikään kuin sidottuna lapsen kanssa yksin kotiin ja mies vain viettää aikaa kavereidensa kanssa. Ollaan tästä huolestani puhuttu. Tuo on tosin vain sellainen asia, jota ei oikeastaan auta turhaan murehtia etukäteen. Pitää vain luottaa, että asiat menevät hyvin. Ja jos jotain ongelmia on, ne ratkaistaan.

Olen usein toivonut ehkäisyn pettävän. Juuri minun tuurillani se toimii 100%:sti. Asiaa ei auta, kun tietää yhden ystävän tulleen raskaaksi samaisen ehkäisykapselin käytön aikana. On niin väärin! :D



Ei tässä enää odotella tarvitsisi. Molemmilla elämät mallillaan työn suhteen. Ei olisi mikään katastrofi tulla raskaaksi. Vaikken uskonnollinen olekaan, niin se tuntuisi siunaukselta.

yritän nyt parhaani mukaan siirtää ajatukseni jouluun ja tulevaan egyptin matkaan joka lähestyy hurjaa vauhtia :)

Kysyin eilen mieheltä että olisiko kivaa jos olisin ensi vuonna tähän aikaan jo raskaana. Sanoi että ei ole niin pitkälle ajatellut, mutta että ollaanhan me puhuttu jo että hormonaalinen ehkäisy jätetään pois kesällä. Sanoi myös että asia ei pelota häntä ja laittoi käden mun mahalle ja kysyi että huutaako tää jo vauvaa. Ja huutaahan se :D Eniten se on huolissaan siitä että saan kouluni ajallaan käytyä. Mutta kyllä mä valmistua ehdin :) Mutta tosiaan, nyt yritän keskittyä muuhunkin etten märehdi vaan vauva-ajatusten kanssa..jos vaikka pitäisin opinnäytetyön aluilleen niin ei jää ainakaan siitä kiikastamaan :D

Täällä jää minipillerit pois tämän vuoden viimeisenä päivänä, eli muutaman viikon kuluttua jo, HUI :) Ajatuksenahan meillä oli että keväällä, huhtikuun tienoilla aloitettaisiin yritys mutta saa nähdä, saattaahan se tärpätä jo aiemmin. Nähtäväksi jää nyt miten kierto lähtee toimimaan 4 vuoden pillerijakson jälkeen..



Mies on onneksi jo ihan valmis asialle, ja on monta kertaa sanonut että hänen puolestaan vauva saa tulla vaikka heti, että on minusta kiinni milloin lopetan sen nappien napsimisen :D



Uusi vuosi ja uudet kujeet siis edessä, jännää :)

Toivotaan että tuleva kevät toisi mukanaan iloisia asioita :)

Vastailen tässä muutamiin ajatuksiin mistä on palstalla keskusteltu: telkkarista oon jo noin vuoden verran kattonu varmaan kaikki mahdolliset vähänkään vauvoihin ja lapsiin liittyvät ohjelmat; teiniäidit, erilaiset äidit, vauvan tarina, supernanny, kätilösarjat ja yleltä tuli tammisaaren sairaalaan keskittyvä synnytyssarja. Välillä tuntuu että näiden sarjojen ja nettipalstojen lukeminen helpottaa kuumetta, ja välillä taas miettii että olisko parempi yrittää keskittyä johonkin ihan muuhun ja jättää tällaiset mahdollisesti alakuloa aiheuttavat ohjelman väliin. Mutta kun, tuntuu ettei mikään asia vie pois sitä vauvan kaipuuta ja tyhjän sylin tunnetta! Kuinka ihmeessä naiset me tän kuumeen kanssa oikein jaksetaan odottaa!...

Viikonloppuisin tehdään samanlaisia asioita kun täällä on mainittukin, tehdään ruokaa, katsotaan leffoja, harrastetaan liikuntaa yms. eli ihan rentoa yhdessäoloa. Baareissa juokseminen ei nappaa kumpaakaan, vapaapäivistä saa niin paljon enemmän irti kun ei mee koko päivä krapulassa maaten. Siinäkin suhteessa välillä mietityttää, että hyvinhän se lapsi sopisi elämään jo nyt, enkä usko että ns. oma elämä eli harrastukset täytyisi kokonaan unohtaa lapsen synnyttyä. Tosi useinhan miehet ajattelee ettei ne oo valmiita isäksi, mutta tuskin kukaan on valmis vanhemmaksi heti, vaan siihen kasvetaan jo odotusaikana ja edelleen lapsen synnyttyä. Tuskin kovin moni lapsen saanut harmittelee, että olisi sittenkin pitänyt vielä enemmän mennä ja keskittyä itseen ennen lasta. Ja kyllä itsekin ajattelen että joo, nyt olisi mahdollisuus tehdä just niitä juttuja mitä itse haluan ja että pitäis nauttia tästä ajasta ja kahdestaan olosta miehen kanssa, mutta ei se vaan tunnu olevan niin helppoa. Luin jostakin tutkimuksesta, että vauvakuume voi olla ihan todellinen fyysinen, biologinen ja psyykkinen tarve, ei vaan itseaiheutettu tai yhteiskunnan luoma paine.

Raskauden mahdollisuus on mulla mielessä oikeastaan joka kuukausi, aina toivon että olisi tapahtunut joku ihme ja olisinkin raskaana, vaikka tietäisin että käytännössä se olisi 99 % mahdotonta. Aina on rinnat muka suurenneet, hajuaisti herkistynyt, ja ihan kuin olis pientä kuvotusta aamuisin jne. Ja aina pieni pettymys kun menkat tulee ihan normaalisti. Välillä mieli tekee tepposet myös aikataulun suhteen, saatan välillä ajatella että vuoden päästä meillä voikin olla jo masuasukki mukana, ja samalla tajuan että ei, vaan vuoden päästä vastaa alkaa yritys. Eli menee kaksi vuotta ennen kuin vauva voi olla käsivarsilla. Masentavaa. No niin, tässä oli taas ihan tarpeeksi omaan napaan keskittyvää vuodatusta..

Kuitenkin näistä keskustelupalstoista on apua siinä mielessä, että on muita samassa tilanteessa olevia, jotka ymmärtää kaikki asiaan liittyvät tunteet. Mies ei välttämättä ymmärrä kuinka suuri asia on mulle ja kuinka kipeää se välillä tekee että joutuu tahtomattaan odottamaan. Eli en sittenkään taida jättää palstoja tai ohjelmia vähemmälle ;)

Mä oon täällä lueskellut muiden viestejä ja välillä ajattelin itsekin kirjoitella vauvakuumepohdintojani :) Kysymyksiin voisin vastata omasta puolestani myös. Eli mä oon 24-v. ja mies on 25-v. Yhdessä ollaan oltu nelisen vuotta ja suurin osa ajasta asuttu yhdessä. Mä oon vauvakuumeillu jo jostakin edelliskeväästä ja nyt tää kuumeilu tuntuu jo enemmän kivalta kuin turhauttavalta, kun se hetki kun pillerit saa heittää pois, lähestyy koko ajan. Aluksi meidän piti aloittaa vauvan yrittäminen vasta ens syksynä, sen jälkeen suunnitelma oli jättää pillerit pois huhti-toukokuun vaihteessa ja nyt viimisimmän keskustelun jälkeen päätettiin, että pillerit jää helmikuun lopulla pois. Siihen ei ookaan enää pitkä aika :) Sen jälkeen saa ihmetellä, että miten kierto ajottuu ja muutenkin miten kroppa reagoi, että milloin on ees mahdollista tulla raskaaksi tai pystyä laskemaan mitään oikeita päiviä tms.



Vauvakuume mulla näkyy eniten silloin kun näkee vauvoja tai vauvanvaatteita. Silloin kun näkee onnellisen näköisiä vanhempia vauvan kanssa, niin eniten toivoo, että itselläkin olisi jo se oma lapsi. Mä oon töissä päiväkodissa, niin aina välillä sielläkin tulee sellainen tunne, että kunpa voisikin olla hoitamassa jo omaa lasta kotona :)



Onko teillä muilla muuten suunnitelmia niin pitkälle, että mitä teette kun vauva syntyy. Haluaako joku jäädä kotiäidiksi moneksi vuodeksi tai onko jollakin kiire töihin? Mä toivoisin, että voisin jäädä kotiin hoitamaan lasta vähintään vuodeksi tai kahdeksi, mutta sitten todellisuudessa vasta näkee, että mitä tapahtuu ja mitä sitten ajattelee, kun on jo jonkin aikaa kotona hoitanut lasta. Ajatuksena siis, että ensin saisi sen lapsen edes :)



Mäkin oon myös ajatellut ja toivonut, että olisinkin jo raskaana, vaikka oonkin tosi tunnollisesti syönyt pillereitä. Varmasti sitten kun pillerit jää pois, oon aina ihan varma että oon raskaana, vaikken olisikaan. Kunpa sitä osaisi sitten ajatella niin, että vauva tulee kun on tullakseen, eikä ota asiasta hirveää stressiä. Mua pelottaa lapsettomuus paljon, vaikka periaatteessa mitään syytä pelätä ei pitäis olla.



Toi turhautuminen on muuten mullekin ollut tuttua. Mutta onneksi oon saanut miehen kanssa asiasta niin paljon keskusteltua, että se on vähän helpottanut. Eniten mua helpotti kuulla miehen ajatuksia siitä, milloin hänen mielestään vauva olis tovottu meille. Ikävintä aikaa oli silloin, kun miehen mielestä vauva saisi tulla "muutaman vuoden sisällä" kun mun mielestä vauva olisi saanut tulla heti. Nyt noista keskusteluista on jo aikaa, ja on ollut ihana kuulla ja nähdä, että mieskin toivoo jo enemmän sitä yhteistä lasta.



Aika paljon muuten tulee ajateltua jo niin, että kesällä voisi olla jo raskaana tai että vuoden päästä voisi olla jo oikeesti oma vauva. Kun miettii tulevaisuutta, niin kyllä ne vauvaunelmat on niissä mukana. Välillä saa vaan muistuttaa itseään, että sitä vauvan saamista kun ei vaan voi etukäteen suunnitella niin tarkasti, vaikka haluaisi..

Noniin, nyt on haettu apteekista viiminen setti pillereitä! 6kk paketin otin sieltä, mutta en välttämättä niitäkään ihan loppuun asti syö. Katsotaan nyt miten kevät sujuu ja millä fiiliksillä miehen kanssa mennään. Ja reseptikin menee umpeen tammikuussa. Mutta niin mukavaa kun on taas pienen pienen askeleen lähempänä omaa unelmaa! :) Mies on vielä vähän jännittynyt kun asiasta puhutaan, mutta silti ihan positiivisin mielin ja mukana tässä, onneksi. Onhan se jännää itsellekin ja hänelle varmaan vielä enemmän kun ei se vauvakuume sillä lailla taida noille miehille tulla... :>



Muuten, voihan pillerit lopettaa tosta noin vaan?? Ompa kiva kun on paikka missä näitä asioita voi kysellä ja pohtia kun ei ole näitä asioita koskaan aiemmin tullut pohdittua. Lähipiirin kanssa kun en aiheesta vielä halua puhua, pysyköön minun ja miehen pikku salaisuutena. ;)



Mukavaa alkavaa viikkoa!

alkanu jo heti tökkimään tää viikko.. nukkunu pommiin molempina aamuina, unohellu tavaroita ja asioita, netti pätkii ja kämppä on taas kylmä kun jääkaappi ja menkatkii alko! ARHG!! missä se pikakelausnappi on?!?! vois kelata vähä tätä viikkoo eteen päin... vaikka torstai iltaan asti...

meinaa mennä hermo...



Kyllä mä oon ainakii lopettanu pillerit listan loppuun... niitten ehkäsy tehojen loppumisesta ei oo kokemusta kun en oo vielä yrittäny tulla raskaaks ja nyt on käytössä kuparikierukka, hormoonit kun ei mulle sovi, mut eiköhän se oo aikalailla yksilöllistä.. :)



Joko ootte joulukoristeita viritelleet?? meillä on muutamat valot ja kuuusi meinattiin käyä perjantaina ehtimässä ja viikonloppuna teen joulusiivouksen.. mies kun on harrastuksissaan koko viikonlopun nii mun on helpompi siivota itekseen ollessa... (eipähän ukko pyöri jaloissa...);)

alkanu jo heti tökkimään tää viikko.. nukkunu pommiin molempina aamuina, unohellu tavaroita ja asioita, netti pätkii ja kämppä on taas kylmä kun jääkaappi ja menkatkii alko! ARHG!! missä se pikakelausnappi on?!?! vois kelata vähä tätä viikkoo eteen päin... vaikka torstai iltaan asti...

meinaa mennä hermo...



Kyllä mä oon ainakii lopettanu pillerit listan loppuun... niitten ehkäsy tehojen loppumisesta ei oo kokemusta kun en oo vielä yrittäny tulla raskaaks ja nyt on käytössä kuparikierukka, hormoonit kun ei mulle sovi, mut eiköhän se oo aikalailla yksilöllistä.. :)



Joko ootte joulukoristeita viritelleet?? meillä on muutamat valot ja kuuusi meinattiin käyä perjantaina ehtimässä ja viikonloppuna teen joulusiivouksen.. mies kun on harrastuksissaan koko viikonlopun nii mun on helpompi siivota itekseen ollessa... (eipähän ukko pyöri jaloissa...)

Joko ootte joulukoristeita viritelleet?? meillä on muutamat valot ja kuuusi meinattiin käyä perjantaina ehtimässä ja viikonloppuna teen joulusiivouksen..

Meillä on jo oikeastaan kaikki paitsi kuusi. Verhot vaihdoin viikko sitten, kyntteliköt on ekasta adeventista lähtien olleet ikkunoissa, ja ulos pihapuuhun on myös viritetty valot.

Täällä myöskin viikonloppuna aikomus tehdä joulusiivousta - yhdessä miehen kanssa :) Mies imuroi ja tamppaa matot ja minä moppaan ja pyyhin pölyt :)

Kuusi haetaan sitten lähempänä aattoa.

Joululahjatkin on nyt sitten tälle joululle hankittuna, eipä niitä ole kuin 3 kpl, ja niistäkin yksi on mulle itselleni :D . Oikeen paketoin sen :D . Ainakin yksi lahja siis tiedossa.

Sovittiin miehen kanssa että ostetaan toisillemme lahja joka saa olla arvoltaan korkeintaan 35 euroa, niin molemmat saa tasapuolisesti :)

Miten teillä muilla, oletteko jo joululahjoja ostaneet ja onko muilla mitään vastaavaa joululahjabudjettia puolison kanssa? vai ollaanko me vaan outoja :D ?

Meillä ei oo kyntteliköitä eikä mitään koristeita, viime talvesta tosin yks Jetron tekemä lumiukkokoriste on roikkunut olkkarin lampusta ja on hyvin kärsinyt. Jäljellä on hattu. Pitäis vissiin korjata pois :) Erno puhui yks ilta kuusesta, mutta mä sain heti jotenkin paniikin varisevista neulasista ja näin kauhukuvia parvekkeella keväällä lojuvasta kuusenraadosta. Nyt oon pari päivää makustellut asiaa eikä se tunnu enää niin pahalta.



Joulukortteja olen tehnyt paljon, lähinnä siksi, että olisin myynyt joulumarkkinoilla, mutta olen myynyt tasan 5 korttia, joista neljä ystävälle. Noh, ei auta kun lähetellä niitä sitten, eipähän tarvi enempää askarrella.



Sain eilen jonkun ihme hepulin, kun Erno kertoi eräästä kaveristaan joka on käynyt painamassa nyt kaksi kertaa ilman kumia sellaista tyttöä, jolla on klamydia. Tai siitä oli puhetta jo ekan kerran kohdalla, mutta en silloin kiivastunut, vaan lähinnä petyin ihmisten tyhmyyteen. Mutta eilen sain jonkun ihme raivopuuskan. Tuntuu ettei terveys ole enää ollenkaan tärkeää kenellekään (Erno on vähän sitä sorttia, että lääkäriin mennään vasta kun tyrä on puhjennut tai sormi on irti, muttei yhtään aiemmin, vaan odotellaan mielummin oireen lähtevän itsestään). Raivostuttavaa. Saatoin ehkä ylireagoida, mutta tunteet ovat aitoja.



Palatakseni jouluasioihin. En ole vielä edes miettinyt joululahjoja kenellekään. Meillä on nyt vähän epäselvää, että annetaanko toisillemme lahjat vai ei. Mä oon sitä mieltä että annetaan. Erno stressaa sitä asiaa.



Huhhuh, nyt alkaa painaa muutto päälle. Onneks tänä vuonna ei oo enää keikkoja, niin voi keskittyä näihin olennaisempiin ja akuutteihin asioihin.

tää viikko tuntuu meneen ihan ohi multa, tosin vielä edessä viikonloppu jonka vietän töissä :D

Vauvakuumeilla en oo juurikaan ehtinyt..toisaalta helpottavaa kun on muutakin ajateltavaa :)

Joulujuttuja on jonkin verran, mutta kuusi saa odottaa. Lahjat melkein kaikki ostettuna ja ainakin mietittynä.

Viikko siivoukset pitäis aloittaa, kunhan kerään voimia. Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Täällä yksi vuoden -14 kuumeilija :) Tai tilanne siis se, että itselläni jo kolme lasta, ja neljännestä haaveillaan. Kolmonen vielä niin pieni, etten heti tähän perään halua, mutta ikääkin alkaa jo olemaan, joten en halua pitkittääkään sitä enää montaa vuotta. Ajatuksena on ehkä hakeutua vielä opiskelemaankin, joten ihan ensi vuodelle ei meille vauvaa ole tulossa :)



Meillä lapsoset -02, -05 ja -12.

Viime viikkoina on ollut niin hurja härdelli, etten ole ehtinyt lainkaan käydä lukemassa teidän juttuja täällä. Töissä on ollut kiirettä ja stressin aiheitta ja me muutetaan viikon kuluttua, joten tekemistä on piisannut.

Meillä menee joulu muuttolaatikoiden keskellä kun edessä on muuto omakotitaloon. Tilaa tulee paljon lisää ja onpa siellä se lastenhuonekin, jonne toivottavasti saadaan jossain vaiheessa myös asukki.

Sellainen päätös tehtiin nyt pitkien keskustelujen jälkeen, että lopetin pillereiden syömisen eilen. Olen nyt kokeillut useita eri pillerimerkkejä sekä ehkäisyrengasta ja mikään ei vaan sovi. Olin joku vuosi takaperin vuoden verran ilman pillereitä ja olo oli mainio. Nyt käytössä on olleet minipillerit ja niistäkin on tullut ärsyttäviä sivuoireita, rasittavin lienee jatkuva tiputtelu, joka alkoi kun olin syönyt pillereitä n. 8 kk. Nyt mennään sitten ihan vaan kumia ja keskeytettyä käyttäen ja molemmat ollaan sitä mieltä, että jos ehkäisy pettää niin eipä haittaa. :) Varsinaista yritystä ei kuitenkaan vielä aloiteta ennen kuin vasta joskus myöhemmin.



En tiedä mistä johtuu, mutta mulla on ekaa kertaa moneen vuoteen joulufiilis. Siitäkin huolimatta, etten ole laittanut mitään koristeita tuon muuton takia. Lahjat on hankittu miehelle, siskolle sekä vanhemmille. Viime päivinä olen miettinyt paljonkin, että olisi niin mukava jos voisi puuhailla joulujuttuja yhdessä lasten kanssa. Tämä kuumeilu on kyllä ihan jokapäiväistä nykyään. Työskentelen lisäksi lasten ja nuorten parissa ja väkisin tulee ajateltua, että niin paljon mielummin olisin kotona hoitamassa omaa lasta. Toisaalta mulle tehtiin vasta pitkä työsopimus ja pidän kovasti työstäni, joten sen puoleen ei ole kiirettä äitiyslomalle.



Joku kyseli aiemmin siitä onko millaisia suunnitelmia hoitovapaiden suhteen. Tällä hetkellä haaveilen, että saisimme kaksi lasta mahdollisimman pienellä ikäerolla ja että voisin jäädä lasten kanssa kotiin ainakin siihen saakka kunnes nuorempi on sen 3 vuotta. Mies tosin puhui pari päivää sitten, että hän haluaisi kolme tai neljä lasta, mikä alkaa kyllä omasta mielestä olla jo iso määrä. :D Saa nyt nähdä miten sitten tulevaisuudessa käy, voihan se olla että ikävä takaisin työelämään iskee jo aiemminkin. Toisaalta lapset ovat pieniä vain vähän aikaa, joten olisi ihana jos siitä ajasta voisi ottaa kaiken irti.

(Toivottavasti jotenkin osasin järkevästi vastata ketjuun, en oo ihan varma - ekaa kertaa kirjoitan...)



Vauvasivuja oon jo pitkään lueskellut, mutta nyt oli pakko sitten rekisteröityä ja ryhtyä kirjoittelemaan, kun tuli näin hyvin itselle sopiva keskustelu vastaan...



Eli siis myös täällä toivotaan vauvaa vuodelle 2014. Minä oon 25, mies 24 ja yhdessä on oltu noin 2 ja puol vuotta, tunnettu vuosi pidempään. Meillä molemmilla on opiskeluja vielä sellanen puolitoista vuotta jäljellä (opettajapariskunta, aika kliseistä :D). Mä oon vauvakuumeillu varmaan puolitoista vuotta aika kovasti, ja suunnilleen vuosi sitten saatiin sovittua, että vauva voi tulla siinä vaiheessa kun valmistutaan. Alunperin mies oli ihan kauhuissaan, mutta nykyään saattaa jo oma-aloitteisesti jutella vauvajuttujakin. Ja nimistäkin on keskusteltu :)



Suunnitelmissa on siis kesällä jättää pillerit pois, kuvittelisin että kuukautiset tasaantuu aika nopeesti kun siinä vaiheessa on pillereitä popsittu vasta kaks vuotta + kuukautiseni on aina ollut päivälleen tarkat. Jospa siitä sitten kevätvauva saataisiin aikaan! Gradua on alettu ahertaa molemmat ja tavoite on että olis valmiina vuoden kuluttua, ei tarvitsisi sitä sitten enää väsäillä viimeisillään raskaana! Muutenkin nyt vaikuttaa siltä että hyvissä ajoin saadaan opinnot hyvälle mallille (paitsi että minä aion vähän vielä opiskella lisäpätevyyttä ton periaatteellisen valmistumisen jälkeen). Mutta sen verran kauan tässä on odoteltu, että nyt alkaa jo jännittää - mähän voin olla vuoden päästä jo hyvinkin raskaana, ja joka tapauksessa se on ensi vuonna kun laitetaan yritys alulleen! Vau.

Täällä on viime aikoina ollut aika rankkaa kamppailua vauvakuumeen kanssa. Tuntuu että vauvakuumeilu on vallannut mieleni täysin ja sen kestäminen päivästä toiseen tuntuu hyvin raskaalta. Vaikka suunnitelmat ovat "jo" ensi syksyssä, en osaa suhtautua aikatauluun positiivisin mielin. Tämä vauva asia painaa mieltä aamusta iltaan, enkä ole löytänyt keinoa relata asian suhteen. Minun on vaikea hyväksyä odottamisen syitä ja vaikka toisaalta ymmärrän mieheni tarpeen odottaa, ottaa se minua silti suunnattomasti päähän. Miten ihmeessä jaksan ensi syksyyn kun jo nyt tuntuu siltä että pää räjähtää tämän asian kanssa?



Huh. Taas tuli aikamoinen vuodatus. Tänne on helppo purkaa, kun on samassa tilanteessa olevia ymmärtäväisiä naisia :)



Joulua odottelen kyllä innolla, mutta pelkään tämän varjostavan joulua. Ehkä tilanne helpottaa viikonloppuna kun pääsen työstressistä eroon ja saan rauhassa keskittyä joulun viimeisiin valmisteluihin.