Vauva vuodelle 2014 :)
Onhan tää vielä vähä aikasta haaveilua ja miettimistä, mut pakko suunnitella kun on perussairaus ja koulu vielä vähä kesken.. Ollaan oltu miehen kanssa 5vuotta yhessä ja mentiin kesällä naimisiin ja ihan aikuisen iässäkii tässä ollaan..
Mut onkos muita sille vuodelle suunnittelevia? :)ois kiva vaihtaa ajatuksia :)
Kommentit (1501)
on täälläkii mietitty... molempien suvuissa on "kestonimiä" eli ne kiertää isältä pojalle periaatteella ja nii tulee meilläkii käymään.. Isän toinen nimi tulee meidänkii pojalle, sikälimikäli poika joskus tulee :) ja tämä käy myös miehelle...
Vaatteiden hypistely on kieltämättä mukava hypistellä ja 1 body on tullu ostettua.. se oli puoliks vahinko... :D ostin siskon pojalle liian pienen (voi harmi! ;) ), joten se jäi sitten omaan kaappiin oottamaan käyttäjää.. :)
Nyt ois tärkeintä saada kroppa kuntoon, että se kestää raskauden tuoman rasituksen.. itelläni kun on epilepsia nii lääkäri suositteli että ennen raskauden alkamista kannattaa kuntoilla vähä enempi ja syödä terveellisesti, että ei tulis sitten nii kauhee rasitus elimistölle.. Laihduttaa mun ei tarvitse enkä oikeestaan saakkaan kun muuten tulee ongelmia alhaisesta painosta! :D mut hyvä peruskunto ois nyt tavotteena, ennen ens syksyä.. :)
Niimpä, painostaa ei voi. Mutta silti surettaa kun itse joutuu odottamaan. Toisaalta kuitenkin mietin että en varmaan edes haluaisi miehen kanssa silloin lasta jos tämä ei itse halua sitä myös. Minkä ikäisiä te kaikki muuten olette? :) itse oon 21vuotta. Kuinka paljon nuo keskenmenot vaikuttaa siihen tuleeko raskaaksi ym..itsellä ei oikein ole tietoa.
Mä oon laittanut paperille muistiin mitä tuotteita haluaisin sitten hankkia ja tehnyt jonkinlaista nimilistaa. :) On mulla yks sellanen nalle-haalari jo salaisessa kaapissa. Ootteko säilyttänyt omia leluja tai vaatteita tuleville lapsillenne? Mulla on yks nukke jonka sain 1vuotiaana, ja lempikirjoja :) Puhuttiin eilen illalla ekaa kertaa nimistä miehen kanssa, sillai leikkimielisesti mutta kuitenkin. Mulla kun enemmän tyttöjen nimiä mielessä, niin mies väänsi niistä aina jonku pojan nimen :D sanoi että meille tulee vaan poikia..vähemmän vitsillä tai ei. Oon ite aina jotenkin kuvitellut että ensin saadaan tyttö, en tiedä miksi, sillä pojatkin on niin sulosia.:) Miten teillä muilla?
ekpi kirjoitit just samaan aikaan munkaa :D Joten lisään tänne hiukan..kevään ajattelin itsekin urheilla kunnolla, ympäri vuoden kyllä sitä teen, mutta nyt ollut vähän taukoa. Kevät menee ensinäkin nopeemmin, ja juuri tuon kunnon kannalta hyvä :)
täällä ainakii...
mä oon aika varma että poikia tulee :D oishan se kiva olla "poikkeus" ja saaha tyttö.. meidän molempien suvuissa on tosi paljo poika.. mutta toisaalta ihan sama minulle on kunhan ois terve. minä täytän kohta 23 ja mies on 26v..
Minkä ikäisiä te kaikki muuten olette?
28-vuotias, ja mies ihan kohta 29v. :)
:D mulla kans ns. kuntokuuri päällä ja keväällä tarkotus vielä kiristää tahtia. Oon 28 v. ja mies pari vuotta nuorempi.
Vauvaunelmia oon miettiny samaa etten halua lasta niin että se on enemmän mun toive ja mies vastentahtoisesti siihen alistuu, vaan että molemmat haluais sitä. Vaikka useinhan on niin että miehillä voi tulla se voimakkaampi tunnereaktio vasta kun lapsi on syntyny, vaikka etukäteen olis voinu arveluttaa. Kysyit myös keskenmenoista; niitä jos tulee 3 peräkkäin, niin vasta sit asiaa aletaan tutkia, että onko raskautumisessa ongelmia.
Noita vaatteita ja muita tarvikkeita en uskalla vielä alkaa hankkia ku mulla on sellanen pelko, että jos niitä hankkisin niin sitten kuitenki kävis niin ettei lasta annettaisi. Ja toki joutuisin myös tekee sen salaa, mies voisi muuten hiukkasen ahdistua! Vauva-lehtiä oon lainaillu ja nyt tilasin lehden puoleksi vuodeksi, mies kyllä onneksi hyväksyi asian ja sanoi että jos se mua helpottaa niin ok, eikä ahdista häntä.
Ootteko muut miettiny, että onko joku tietty vuodenaika kun haluaisitte lapsen mahdollisesti tulevan maailmaan?
Ootteko muut miettiny, että onko joku tietty vuodenaika kun haluaisitte lapsen mahdollisesti tulevan maailmaan?
mutta mulla itselläni semmonen ajatus että en haluaisi olla ainakaan kesähelteillä viimeisilläni raskaana, se olis varmaan aika tuskaista.. joten siitäkin syystä päädyimme että yritys aloitetaan keväällä. (ihan kuin siihen lopulliseen raskautumiseen ja lapsen syntymisajankohtaan voisi 100% itse vaikuttaa.. :D )
Kuulostaa varmaan aika typerältä ja itsekkäältä.. :D
Ihanaa kun täällä on muitakin hieman pidemmälle suunnittelijoita. :)
Meillä on miehen kanssa sellainen tilanne, että yhdessä ollaan oltu vasta vajaa vuosi, yhteen muutettiin tässä hetki sitten. Ikää itsellä on 24 ja miehellä 25. Molemmat haluamme lapsia ja mielellään lähivuosina. Toiveissa olisi kaksi tai kolme lasta, sukupuolella ei niin väliä, mutta jostain syystä olen aina ajatellut että mun lapset ovat sitten poikia. :D
Koska kuitenkin yhteistä eloa on takana vasta näin vähän aikaa niin olemme sopineet, että syön nykyisellä reseptillä olevat pillerit loppuun, eli ehkäisy on käytössä tuonne heinäkuun 2013 lopulle. Sitten olisi tarkoitus jättää ehkäisy pois. Oman aikansa tietysti ottaa, että hormonit tasaantuvat pillereiden jäljiltä ja tuskinpa heti ekoilla kierroilla edes tärppää.
Ollaan puhuttu, että kumpikaan ei halua alkaa stressaamaan raskautumista, mutta itseäni pelottaa, sillä itselläni oli teininä klamydia pidemmän aikaa oireettomana ja nyt sitten mietityttää onkohan se aiheuttanut mitään tuhoja esim munanjohtimissa. Toisaalta tyhmähän tästä on ottaa stressiä vielä tässä vaiheessa.
Kärsimätön ei vaan millään malttaisi odotella yrittämisen aloittamista tuonne kesään saakka. Onneksi on töitä ja koira pitää kiireisenä niin kaikki aika ei mene kuumeillessa ja vauvapalstoilla pyöriessä.
Jälleen on maanantai!
Niin tuosta vuodenajasta oli kysymystä. Mä oon miettinyt että kesä tai syysvauva olisi kiva :) Loppujen lopuksi ei sillä vuoden ajalla väliä, kunhan pikkunen on terve kaikinpuolin :) Mutta aina sitä mietiskelee koska olisi kiva ym.
Näin eilen muutamaa kaveria pitkästä aikaa. Oli tosi mukavaa ja juttua riitti. Kaikista parasta oli se että huomattiin miten erilaisissa elämäntilainteissa ollaan vaikka kaikki ollaan samanikäisiä. Ja se miten avoimesti voitiin kaikki kuitenkin jutella omista asoista ja jokainen ymmärsi toista. Eniten joissain ihmisissä mua raivostuttaa se, kun kaikki ei ymmärrä että elämäntilanteet ja ne tärkeät asiat ei oo samoja enää kaikilla..sellasten kanssa ei paljon enää tuu vaihdettua juttua muutenkuin pintapuolisesti.
Tulis nyt lunta maahan edes vähän niin saatais valoa!:)
Onpa mukava lukea muidenkin näin pitkän aikavälin vauvahaaveilijoiden ajatuksia :)
Ollaan miehen kanssa vielä alle kolmekymppisiä, vuosi asuttu yhdessä, ja etsitään juuri omaa asuntoa. Vauvakuume on vaivannut jo pitkään, mutta olemme olleet vähän epävarmoja, uskallammeko aloittaa yrittämistä. Mitä jos emme olekaan vielä tarpeeksi valmiita siihen?
Itseäni on toisaalta ahdistanut ja pelottanut ajatus, että mitä jos vauvaa ei kuulukaan. Sairastan todennäköisesti endometrioosia, joten loputtomiin ei voi odottaa.
Eilen pääsimme vihdoin eteenpäin tässä asiassa. Sovimme, että jätämme ehkäisyn pois tulevana keväänä. Ihanaa!
eilen ukko rupes heittelemään nimi-ehdotuksia ihan yllärinä! :D nättiä oli nimet, mutta harmi vaan kun mun lähisuvussa on samoja nimiä niin monella että ne saa unohtaa samointein... tuosta vuodenajasta sen verran mitä ollaan mietitty miehen kanssa että alkukesä ois varmaan semmonen ns. helpoin aika, mut ei sen väliä kunhan kerkiän valmistua koulusta ennen äippäloman alkamista :)ja ens syksy tulee olemaan nii tiukkaa koulun kanssa että jos yrittäis sinnitellä ja käyttää ehkäsyä lähemmäks syys-lokakuuta.. kuparikierukka kun ei onneks vaikuta juuri ollenkaan kiertoon..
Tuosta vuodenajasta kun on ollut puhetta, niin itse olen aina ajatellut, että toivoisin lapsen syntyvän alkuvuodesta. Itse olen alkuvuodesta syntynyt ja on ollut mukavaa olla esim. luokalla sieltä vanhemmasta päästä. Saa mopokortit ja ajokortit yms. ensimmäisten joukossa. Tästä syystä varmaankin ajattelen, että olisi ikävää jos oma lapsi joutuisi joulukuussa syntyneenä olemaan aina se viimeinen joka saa sitten niitä iän mukanaan tuomia etuja.
Tämä nyt on kuitenkin vaan tällaista ajatusleikkiä, oikeastihan sillä ei ole mitään väliä mihin vuodenaikaan lapsi syntyy, kunhan niitä lapsia vaan saa. :D
Hyvä pohtia näitä asioita jo tässä vaiheessa kun lapsesta ei ole vielä mitään tietoa. Olemme miehen kanssa puhuneet, että sitten kun ehkäisy jätetään niin ei oteta mitään stressiä raskautumisesta vaan mennään ihan vaan tulee jos on tullakseen ajatuksella. Tunnen itseni niin hyvin, että käytännössä pystyn noudattamaan tätä ajatusta ehkä muutaman kuukauden..
naiset! Hirveästi on tullut taas juttua sitten viime näkemän. Vastauksia muutamiin kysymyksiin ja keskustelun aiheisiin:
- Olen 26 v ja mieheni 24, tosin alkuvuodesta mittari nousee vuodella.
- Vuodenajalla ei niin ole väliä, mutta tukahduttavan kuumasta kesä raskaudesta en minäkään kovin innostu.
- En ole vielä sortunut ostelemaan vaatteita, mutta mieli tekisi :) Vauva -lehteä olen tosin tilannut jo jonkun aikaa ja sen tilaajalahjana tuli ihana Nalle Puh -pussilakana setti, joka nyt odottelee kaapissa tulevaa omistajaa. Mies on suhtautunut erinomaisesti ja ahdistuksen merkkejä ei ole ollut ilmassa.
- Minulla on myös ollut lapsettomuuteen liittyviä pelkoja. Katsoin pari viikkoa sitten Livin Erilaiset äidit, jossa oli 7 vuotta lasta yrittänyt pariskunta. Oli aika hurjaa seurata heidän tarinaansa, mutta loppu oli onneksi onnellinen ja he saivat pitkän yrittämisen jälkeen uuden perheen jäsenen.
Oletteko muuten muut seuranneet äiti-/vauvaohjelmia? Itse seuraan noita Erilaisia äitejä ja Teiniäitejä.
Mukavaa viikkoa ja lumen odotusta kaikille :)
Huhheijaa, paljon on tullut uusia viestejä, kivaa!
Erno spottas eilen kun ohimennen kävin Vauva-palstalla lukemassa muita aiheita. Enkä tietenkään voinut sitten tulla katsomaan tätä ketjua, koska pelkään aiheuttavani paineita :D "Mitä, missä sä oikeen oot?" "Nooo tääl on kaikee muutaki ku pelkkiä vauvajuttuja :D" Ei se kyllä paineita oo ottanu vaikka vauvoista ollaan keskusteltukin. Haluaa lisää ja mun kanssani :)
Oon välillä kattonut Vauvan tarinaa ja Teiniäitejä.
Hitto, kirjotin pitkän litanian ja lähettämisen jälkeen puolet ei koskaan tullut julki. Mrrr!
Uusi haaveilija ilmoittautuu!
Naimisiin mentiin kesällä ja nyt ollaan sovittu, että ehkäisy jää huhti-toukokuun vaihteessaa, kun pillerit loppuu. Toiveessa pikkuinen alkuvuodesta 2014 :) Vähän jo jännittää, että miten onnaa, kuume ainakin molemmilla on jo kova.
Itsekin katson Teiniäitejä. Mitä ajatuksia sarja herättää teissä? Itse katson sitä jotenkin kiinnostuneena, että millaista on vauva-arki. On liikuttavan ihanaa nähdä sitä. Toisaalta sitten ajattelen tavallaan vähän törkeästikin, että kyllä minäkin siihen pystyisin, kun kerran nuo teinitkin pystyy!
Tosiaan eihän sillä vauvan tulon vuodenajalla ole niin paljoa väliä, kunhan vain saa sen pikkuisen syliinsä. Jotenkin kuitenkin ajatus talvivauvasta kiehtoo, ehkä siksi, että olin itsekin sellainen. En ole kyllä koskaan tullut ajatelleeksikaan, että raskaana olo olisi jotenkin vaikeampaa juuri kesällä. Herää ajatus, että eikö talvellakin ole omalla tavallaan hankalaa? Pitää löytää valtaisa määrä vaatteita, joihin mahtuu vatsan kanssa, ja pukeutua paksusti. Ulkona pelkäisin varmaan liukastumista yli kaiken... :)
Jännä ja jotenkin helpottavakin huomata, miten monella on pelkoja omasta hedelmällisyydestä. Ehkä on ihan normaaliakin olla siitä vähän huolissaan. Minäkin tunnistan ihan täysin tuon tunteen, että tässä sitä tuhlaa omaa hedelmällistä aikaansa eikä edes yritä vielä lasta. Toisaalta pelottaa se yrityksen aloittaminenkin, koska sitten joutuu sen lapsettomuuden kohtaamaan, jos semmoinen on edessä.
Millaisina hetkinä teillä konkretisoituu vauvakuume? Äsken meillä yksi työkaveri soitti lapselleen ja sanoi, että isi täällä, oletko jo päässyt koulussa. Alkoi melkein itkettää :D
Tää viikko on mennyt niin nopeasti että huhhheijaa, en oo kyllä ehtinyt juurikaan kuumeilemaan :D eli kun robinette kysyit millaisina hetkinä vauvakuume konkretisoituu, niin mulla ainakin silloin kun ei oo juuri mitään tekemistä. Ja silloin kun ympärillä näkee vauvamasuja, vauvanvaatteita, pikkulapsia ym :) ne on ihania!
Menipä taas viikko nopeesti! ja kiirettä on pitäny..
ihana huomata että uusia kuumeilijoita ilmottautuu! :)
Mitä te teette aina viikonloppuisin jos ei ole töissä?? mietin vaan kun itse käyn tosi harvoin baareissa, eli viikonloput menee oikeestaan urheilun parissa ja kotona köllötellessä...
Minulla iskee vauvakuume yleensä sillon kun nään miehen leikkivän sukulaislasten kanssa.. se on nii hellyyttävä näky :´) ja koko ajanhan se tuolla takaraivossa muistuttaa olemassa olostaan sillon etenkii kun kerkee vähä huokasta iltasin...
No tänään tein postiin ja maistraattiin muuttoilmoituksen Ernon luokse, ja irtisanoin sähkösopimuksen. alkaa ehkä konkretisoitumaan tää asia, että oman kämpän olemassaolo lakkaa. 580e/kk vähemmän menoja, nice. Tai no nyt pistetään sit kyl se viissataa säästöön, mutta eipähän ainakaan mee hukkaan. On sitten joku pesämuna kun tulee Se Oikea Koti kohdalle.
Vauvakuume konkretisoituu mulla ööö... No en osaa sanoa. Hirveenä seksin tarpeena :D Edellisessä suhteessa ei koskaan ikinä edes alkuvaiheessa ollut tällaista, kun mulla on nyt Ernon kanssa. Ja edellisen miehen kanssa päädyin sentään naimisiin. Et oon melko varma, et nyt on se oikea. Vaikka meillä on ikäeroa. Toisaalta se ehkä tekee myös hyvää tälle suhteelle. Molemmat ollaan kokeneita omalla tavallamme. Opetetaan toisiamme. Tykkään. Haaveilen siitä, että Ernon pojille tulis pikkusisarus. Tai siis useampi, mut yhdellä ois hyvä alottaa. Toki kaksoset kelpais kans, ei haittais. Mun äidin puolelta tädillä on kaksoset, salaa toivon, että se olisi jossain määrin periytyvää ja mulla ois mahdollisuudet siihen :D
Jaaaa mitäs vielä. Viikonloput. Mulla on tommonen harrastus jossa on monesti esiintymisiä, ainakin tälleen pikkujoulukaudella, niin monesti lauantait on semmosia keikkapäiviä. Ens viikko on ihan uskomaton, enkä tiedä selviänkö hengissä. 2½ päivää oikeita töitä, ja lopun aikaa sitten keikkaa, joulumyyjäisiä, laivareissua, keikkaa, joulumyyjäisiä. Huhhuh. Onko pakko olla tällanen askartelijaluonne jonka on pakko saada olla kaikessa mukana... on? :D Sunnuntait ollaan yleensä kotosalla, ja joka toinen viikonloppuhan Ernon pojat on täällä. Kuten tänäkin viikonloppuna, huolimatta siitä, että meillä on prätkäkerhon pikkujoulut ja mulla siellä keikka huomenna. Sunnuntaina on pienemmän pojan 4v-synttärit, ja lupasin tehdä kakun. Voi luoja, yritä jotain kermaa pursottaa krapulassa... :D
Ei mul muuta. Korkkasin sidukan. Nam.
viikonloppuisin ei tehdä hirveesti mitään, ollaan, katotaan elokuvia, syödään hyvin, ja ollaan mökillä :) täälläki käydään toooosi harvoin baareissa, ei jaksa oikeen enää..
Mulla on hirvee pääkipu ollu koko päivän, kauheeta :/ noi yövuorot ei sovi mulle sitten yhtään.
oon mietiskelly ja haaveillu että olispa sitä ens vuonna tähän aikaan jo pikkuinen massussa.
Mulla on kans pieni pelko siitä, että jos sitä lasta ei niin helposti kuulukaan. Silloin voi kaduttaa se, että miksi piti odottaa niinkin pitkään ennen kuin aloitti projektin.. Munasolut kumminki vanhenee koko aika. Takana mulla yksi keskenmeno (vuodelta 2009) eri miehen kanssa, joten sekin luo pelkoja.
Nimiä olen miettiny juu ja haluaisin jo kauheesti alkaa keräilemään vauvanvaatteita ja -tavaroita sillai pikku hiljaa, jos löytäis "pakko saada"-tuotteita ja vielä edullisesti. Huoh, itsellä kans työkuviot vähän epävarmat ja pelottaa jos mies sen takia aikanaan siirtää aloitusajankohtaa. Raivostuttavaa odottaa, muttei sitä toista painostaakaan voi!