Vauva vuodelle 2014 :)

Mä olen niin suurisuinen, että puoli Suomea ja varmaan puolikas Viroakin tietää mun vauvahaaveista. Ainaki työkavereista lähimmät, pari lääkäriä ja pari hoitajaa mutta koska olen koeajalla (joka loppuu ens ma) oon pyrkinyt pitämään hyshys ettei pomot sais tietää. Mulla loppuu siis tämä keikkalääkärin soppari kesäkuussa kun valmistun ja siihen asti ois ainakin kiva, ettei ne tietäis mun suunnitelmista jotta sitten suostuisivat uusimaan sopimuksen ihan vakkarilääkärinä. Toisaalta meidän ala on niin naisvaltanen, ettei tule kyllä yllätyksenä jos joku eläinlääkäreistä jää TAAS äitiyslomalle. Just työkaverilla 5kk lapsi ja pari viikkoa sitten ilmoitti olevansa taas raskaana. Ei ollut kuulemma suunniteltua (sen sanat meni jokseenkin näin: "perkeleen kortsu ei oo yhtään varma ehkäisy, kerran jätettiin pois ja heti tärppäs"..niinno, mitä tohon nyt sanoisi :D mutta hauskaa ja aivan ihanaaa silti!!! Oon niin onnellinen. Meidän alalla on pakko kertoa pomoille tosi aikasin, koska useita toimenpiteitä ei saa tehdä (röntgenit, leikkaukset isofluraanianestesiassa, osat lääkkeet kiellettyjä yms. ja tietenkin toksoplasmoosiriski) Silläki vasta 2kk raskautta takana ja päätyi kertomaan.

Parhaat ystävät tietää kaiken syvimpiä haaveitani myöten, varmaan enemmän kuin mies koska en halua rasittaa miestä puheillani liikaa. Se kyllä haluu vauvan käsittääkseni mahd pian, mutta on perussuomalaista mallia tuppisuu eikä oikein osaa ottaa kantaa siihen kaikkeen oheishömpötykseen. Hääjärjestelytkin on jättänyt minulle että "ilmotat sitten vaan paikan ja ajan niin tulen paikalle."

Ainakin se on ilmaissut haluavansa jäädä kotiin lapsen kanssa sitten kun sellanen on. Oon joutunut vähän toppuuttelemaan että mäkään en tuu kyllä suoraan synnäriltä menemään duuniin mutta jotain keikkaa voi heittää :D

En muista kirjoitinko jo mutta tajusin tuossa eilen pilleriliuskoja laskiessa ettei mun tarvitse hakea lisää lääkäriltä vaan mulla on sopivasti 7 levyä jonka jälkeen aletaan metsästää plussaa. Sekin tuntuu jotenkin helpottavalta.

Onko teistä joku Etelä-Suomesta (Hki-Espoo-Kirkkonummi). Juuri tuossa murehdin miehelleni, ettei mulla ole täällä ketään sitten kenen kanssa lenkkeillä kun vauvan saa, täytyy osallistua joihinkin äitikerhoihin sitten.

Väliaikatiedote, Grouponilta saa nyt hyvän diilin, jolla saa ostettua "18 kpl ovulaatiotestiliuskoja sekä 6 kpl raskaustestiliuskoja PERHOSET™-verkkokaupasta vain 8,00€ (arvo 16,90€) sis. toimituskulut". Ostin. Tietysti :D Nyt on nii halpaa että muittenkin kannattaa!



Mä olen turkulainen. (Pahoittelen murretta jos se paistaa vähääkään tekstistä.)

järjestän juuri itselleni päivystyskeikkoja viikonlopuiksi Turun tuhatjalkaan, eli todnäk Turku tulee melko tutuksi tänävuonna :D



Kerroin tänään myös mun personal trainerille (olen ottanut Elixiasta 10x 1h tapaamista), että ruvetaan yrittämään tänävuonna vauvaa niin hän totesi et hänellä on laskettu aika toukokuussa eli 5kk päästä, kirosi vielä kun horoskoopilta härkä tulee. Heh heh, minä olen härkä enkä ole mikään helppo yksilö tosiaan. Olihan sillä iiiiihan pikkiriikkinen kumpu kun erityisesti tajus tsekata.

Hän on tehnyt mulle ruokaohjelman ja treeniohjelman, jotka on melko tiukkoja ja niillä mennään.

Kerroin myös pelosta, että pelkään lihovani raskaudella 100kiloseksi (olen 168cm ja tällä hetkellä 72kg, tavoite kevääksi 62kg.) Hän kertoi että mun kokoisella kiloja saa tulla keskimäärin 15kg. Ne jolla tulee yli 20kg kuulemma vaan syövät itsensä sellaiseksi. No arvaanpa vaan, etten pysty hillitsemään himojani koska nautin ruoasta jo ihan ilman raskauttakin liikaa :D

Toivottavasti pystyn jatkamaan treeniä yhtä intensiivisesti myös odotusaikana. Treenaako joku teistä kovaa? Minkälaisia tavoitteita on?



PS. Hirmu hiljaista täällä taas. Käyn vähän väliä katsomassa, onko joku kirjoittanut.

Mä niin ootan jo että ekat teistä hihkasee, että plussia näyttää!



Niin, ja minä pahoittelen kirjotusvirheitä, ajatusvirheitä ja jokseenkin ärsyttävää stadin teinislangia joka on tarttunut minuun ikuisiksi ajoiksi ja tulee liikaa esille myös kirjoituksissa kun viimeisiä kirjaimia jää uupumaan.

ekpi: Ihan samoja piirteitä huomaan itsessäni kuin mitä kuvailit sinussa olevan. Luen kaikenmaailman vauva- ja raskausoppaita ja imen tietoa itseeni kuin sieni. :D Kävin tänään hakemassa apteekista foolihappoa ja kun maksoin ostoksiani en voinut olla samalla ajattelematta, että mahtaakohan se myyjä ajatella että olen raskaana. :DD



mammahaave: Aikaisemmin jo mainitsinkin, etten aio yrityksestä kertoa oikeastaan muille kuin siskolleni ja ehkä parhaalle kaverilleni. Mikäli plussa jossain vaiheessa pärähtää, niin nyt on ainakin ajatuksena, että raskaudesta kerrotaan muille vasta viikon 12 paikkeilla, kunhan ensin on käyty varmistamassa ultrassa että kaikki on hyvin. Tosin olen kyllä aikamoinen hölösuu, joten saa nähdä miten tuo ajatus käytännössä toteutuu.



rellu_: Täällä on liikunta jäänyt lähinnä koirien kanssa lenkkeilyksi, tosin sekin on aika hyvää liikuntaa sillä teemme kohtuullisen pitkiä lenkkejä päivittäin. Olen myös aiemmin ratsastanut aktiivisesti, mutta se on jäänyt kun ei ole juuri nyt oikein sopivaa hevosta jolla ratsastaa. Tosin ratsastus varmasti jäisi raskauden myötä muutenkin. Ratsastus on muuten harrastus jonka pariin haluan omat lapsenikin viedä ja toivottavasti heistä tulee innokkaita tallipoikia tai -tyttöjä äidin kaveriksi.

Salilla olen käynyt aiemmin ja treenannutkin olen ihan tavoitteellisesti, mutta vuorotyön ja koirien myötä sekin on jäänyt. Olen kyllä miettinyt, että hankkisin jälleen personal trainerin ja aloittaisin treenauksen uudelleen, mutta kevyemmin. Hyvä lihaskunto on kuitenkin aina plussaa synnytystä ajatellen.



katjaa: Hyökkäsin ihan hulluna katsomaan tarjouksen ovistikuista ja raskaustesteistä, mutta sain kuitenkin hillittyä itseni. Tarkoitus on olla ottamatta stressiä raskautumisesta ainakaan vielä heti alkumetreillä ja kun olen tällainen neurootikko niin noilla testeillä saisin vain esiin itsestäni varsinaisen testaushullun. :D



Täällä sitten sovittiin eilen, että me aloitamme yrityksen tjottaillen heti seuraavasta kierrosta. Mikä nyt on luultavasti joskus hamassa tulevaisuudessa sillä minulla on kierto aivan sekaisin pillereiden jäljiltä. Mitään menkkaoireita ei ole näkynyt tai kuulunut. Tiedän, että tämä on aivan normaalia, mutta ei nyt vain jaksaisi odottaa niitä ensimmäisiä luomumenkkoja. Missäköhän vaiheessa kannattaisi alkaa soitella lääkärille jos menkkoja ei ala kuulua?



Hassua, mitä enemmän miehen kuume kasvaa niin sitä enemmän minuun hiipii pieni pelko ja paniikki. Nyt alkaa raskauden yritys olla jo niin konkreettinen asia, että väkisinkin tulee mietittyä paljonkin sitä järjetöntä vastuuta mikä sen pienen ihmisen mukana tulee. Varsinkin kun itse työskentelen haastavien lasten ja nuorten parissa ja näen päivittäin vaikeastikin oireilevia lapsia, saa se ajattelemaan, että mitä jos en osaakaan kasvattaa omaa lastani oikein. Tähän liittyy myös toinen pohdinnan aihe, nimittäin se, missä vaiheessa töissä pitäisi kertoa raskaudesta jos sen plussan jossain vaiheessa saa. En haluaisi kertoa mitään ennen kuin ensimmäinen kolmannes on mennyt (ellei maha sitten paljasta raskautta jo sitä ennen), mutta koska töissä voin kohdata aggressiivisiakin asiakkaita, niin haluaisin että muut osaisivat kuitenkin ottaa huomioon raskauden ja siten myös suojata minua mahdolliselta väkivallalta.



Ettehän te häädä minua pois tästä pinosta vaikka otettiinkin nyt tällainen varaslähtö yrittämiseen jo nyt? Tuntuisi hölmöltä siirtyä johonkin toiseen pinoon kun teistä on kuitenkin tullut jo "tuttuja". :)

Rellu: eli jos meidän kisuille tulee jotain hämminkiä, ni tiedän mennä Tuhatjalkaan sitten ;D Toivotaan nyt ettei tietty tulis.



Repale: Mut sulla on konkreettisesti se raskautuminen jo eri tavalla käsissä, tjottailu alkakoon! Mulle tuo testien ostaminen oli askel lähemmäs omaa kääröä, niin höntiltä kun se kuulostaakin. Erno vaan naureskeli mun tarjousten perässä juoksemistani. Onneksi sillä riittää huumorintajua. :D Ja jos plussaat, ni mun puolesta saat jäädä kyllä tänne kun ollaan tässä jo jonkin verran tutustuttu. :)



Tänään tuli KELAlta kirje, että poikien lapsilisistä lähtee korotukset, kun Erno on nyt avoliitossa. Pahoittelin tapahtunutta, mutta sille ei kuulemma ollut aihetta. :D Ja ilmeisesti se on päiväkotikohtaista, jos samassa taloudessa asuvan aikuisen (vaikkei huoltaja) täytyy hakea tai olla hakematta lapsia päikystä, jos työpäivä loppuu aiemmin kuin toisella. Tuon exä uhkaili mennä vasikoimaan tuonne päiväkotiin mun työajoista (joista sen ei pitäis kauheen tarkkaan edes tietää mitään koska en ole ikinä henkilön kanssa keskustellut, mistään). Varmasti tarkoitus olisi tuottaa harmia mulle, mutta en mä nyt pahakseni pistäis, jos poikia hakisin tarhasta joka toinen viikko. Erno on mun aarre, ja pojat on kaks timanttia siinä. :) Tosin mun nimi ei oo vieläkään missään varahakijoiden listalla, että en sit tiedä noista velvollisuuksista tässä kohtaa.



Mä oon kans ollut joskus heppatyttö. Aikuisiällä en oo kyllä montaa kertaa käynyt. Loppuvuodesta mulla oli 100e edestä vanhenevia liikuntaseteleitä, jotka olisin halunnut käyttää ratsastustunteihin. Aikataulullisista syistä en sitten koskaan päässyt ratsastamaan. Mullakin tuo paino päässyt nousemaan, ruoka on vaan niin älyttömän hyvää eikä lenkit houkuttele. Laihdutin toissa kesänä 15kg ja painoin hetken aikaa 60kg (olen kokonaiset 165cm pitkä), mutta nyt syksyllä vaaka näytti 80. Alkoi karkki- ja herkkulakko, joka on nyt pettänyt. Aivan totaalisesti. Ei mulla oo enää mitään kontrollia tässä. Sen lisäksi pitkä jouluvapaa on aiheuttanut iltatissuttelua, josta on päästävä eroon. Alle 70kg paino riittäis mulle raskautumisvaiheessa, ni olisin iloinen. (Ja aivan taatusti raskausaikana mullakaan ei oo mitään tolkkua syömisessä, ahnehdin kaiken, ja kielloista huolimatta aion syödä maksalaatikkoa, koska se nyt on vaan niin hyvää. En paljoo, mut muutaman kerran ainakin.)

katjaa: kyllä! Suuntaa sinne siis jos viikonloppuna sattuu jotain mihin kisut tarvitsee apua. Se taitaa olla Turun seudun ainoa päivystävä muutenkin. En kuitenkaan joka vkl oo siel.



Tänään kerroin äidilleni lopettavani pillerit heinäkuussa ja hän otti sen melko rauhallisesti. Sanoin etten aio hankkia lisää pillereitä ja se sano ettei kannatakaan jos vauvaa suunnittelee. Eli ehkä se pikkasen alkaa lämpeemään ajatukselle kun ei sitä estääkään voi.

Ostin tänään kaksi kirjaa: "Mies hoitaa vauvaa" ja "Suuri äitiyskirja".

Ensimmäinen menee sitten aikoinaan isyyspakkaukseen muun krääsän kanssa.



Sitten lukemaan!

Hei naiset! Suositelkaapas jotain hyviä raskautta ja vauvanhoitoa käsitteleviä kirjoja. Mun tiedonjanollani ei nyt näytä olevan mitään rajoja ja haluan lukea mahdollisimman paljon kaikkea ja kaikesta jo nyt. :)

Kävin tänään kirjastossa pyörähtämässä, mutta sieltä ei löytynyt kuin yksi hyvä kirja (vauva tilauksessa - koko paketti 9 kuukauden toimitusajalla, kirj. Jane Symons), muut eivät olleet oikein houkuttelevia ja näyttivät siltä, että ne on kirjoitettu joskus 1990-luvulla. Tuoretta tietoa minulle kiitos. Voihan tietysti olla että kaikki hyvät opukset ovat lainassa muilla tämän kaupungin kuumeilijoilla. :D



Suosituksia kehiin siis. Pari oikein hyvää ja kattavaa kirjaa voisi ostaa omaksikin, muut saa toivottavasti tilattua kaupungin kirjastoon.



Muoks. Rellu_ olikin nopeampi. Kerro ovatko ostamasi kirjat hyviä kunhan ehdit kahlata ne läpi, jos vaikka itsekin etsisin ne luettavaksi.

(Millaisenkohan hepulin oma äiti saisi jos kertoisin että meillä jää ehkäisy pois?)

Olen itse uhrannut myös paljon ajatuksia työn ja raskauden sovittamiseen. Olen tällä hetkellä sellaisessa tilanteessa että en viihdy nykyisessä työpaikassani ja haluaisin löytää uuden. Olenkin käynyt muutamassa haastattelussa ja tuloksia odotellaan. Mieltä kuitenkin askarruttaa se että jos aloitan uudessa työssä esimerkiksi helmikuussa ja todella hyvällä tuurilla saattaisin tulla raskaaksi jo huhtikuussa. En haluaisi kuitenkaan tehdä uudelle työnantajalle ikävästi, mutta kai tässä täytyy ajatella omaa parasta. Tuota töissä kertomista olen miettinyt myös siltä kantilta, että ehkä on paras että lähin esimies tietää ajoissa. Ennen 12 viikon maagista rajaa mitä vain voi tapahtua ja mielestäni olisi helpompaa hoitaa esim. keskenmenoon liittyviä lääkärikäyntejä ilman että tarvitsee keksiä tekosyitä. Kaikessa on tietysti puolensa, ei kovin yksiselitteinen asia.



Heppailusta sen verran, että olen itse ratsastanut ja vikeltänyt useita vuosia nuorempana. Huomenna olen menossa ensimmäistä kertaa sitten teini-iän jälleen hevosen selkään. Jännittää aivan pirusti, mutta eiköhän kaikki mene hyvin. Päivittelen sitten alkuviikosta pysyinkö selässä :)



Repale: Itse olen lukenut Tyttökavereiden opas odottajalle, josta pidin kovasti. Ei kovin lääketieteellinen vaan rennolla otteella ja huumorilla kirjoitettu teos. Nyt on menossa saman sarjan Tyttökavereiden opas vauvavuoteen. Myös Katja Kesslerin Äidiksi on mielestäni ihana kirja. Runsaasti kuvitettu ja tehokas tietopaketti raskausaikaan ja kymmeneen ensimmäiseen vauvakuukauteen. Olen lukenut myös tuon sinulla työn alla olevan kirjan, se oli myös ihan hauska mutta ei mielestäni ihan niin hyvä kuin nämä muut. Makuasioita tietenkin :) Tiedon imemisen iloa sinulle, siitä nautitaan täälläkin.



Ps. Vauhdikkaita ei dumpata täältä, mielestäni eteneminen on vain ihana asia. Pidän peukkuja teille!

Ilmoitan heti kun saan avattua tuon valtavan opuksen ja vähän pienemmän taskukokoisen isän vinkkikirjan :D



Äiteihin liittyen vielä, mun äiti on vasta 43 vuotias ja on minusta kyllä ilmaissut varsin kovaäänisesti ettei toivo vielä joutuvansa mummiksi mutta kyl se tietää ja mut tuntee niin hyvin, että tietää sen tapahtuvan heti ensitilassa. Olemme viimeksi kesällä muutamien viinilasien äärellä käyneet keskustelun, jossa hän sanoi ettei aio auttaa minua lastenhoidossa mitenkään ja jos mä en löydä ketään auttamaan niin sitten mä istun kotona ja kasvatan oman lapseni. Koin sen silloin hyvin loukkaavaksi ja itkinkin. Kaksinaamaista äidiltä sanoa/käyttäytyä noin kun tiedän, että hänen äitinsä eli minun mummi on kasvattanut minut kunnon ihmiseksi kun äiti on nuorena tyttönä kokenut tärkeämmäksi rilluttelun ja kavereiden kanssa juhlimisen. Hänellä on ollut mahdollisuus heivata minut mummin luokse ja lähteä tuulettamaan aivoja. Mies silloin kesällä lohdutti et onhan meillä anoppi eli miehen äitikin, joka voi tarvittaessa auttaa mutta anopin kanssa emme ole olleet kauheasti tekemisissä. Onneksi minulla on oma isoäitini joka on pirtsakka 75-vuotias, joka toivottavasti lähiaikoina muuttaa Virosta tänne Suomen puolelle viettämään mukavaa vanhuuttaan perheen parissa, ettei tarvitse yksin kärvistellä eri maassa.

Minun äidin oma päätös on sitten tulevaisuudessa miten läheisissä väleissä haluaa meidän kanssa olla mutta luulen kyllä sitten pikkuvauvan syntymän sulattavan hänen kylmimmänkin sydämen. Ei se oikein vastaan voi vänkää kun sitten on koulut käyty, työt aloitettu ja onhan tämä jo odotettavissakin kun ollaan 6v oltu ja naimisissa.

Palaten vielä tähän vauvan hoito-apuun niin tiedän jo valmiiksi että jos se valvottaa minua ja on kovin äkänen pienokainen niin en tuu kestämään ilman aivojen tuuletusta pitkään koska vaikka olen perusluonteeltani kärsivällinen härkä niin väsymys vie voimat ja tekee minusta äkäpussin. En halua purkaa kiukkuani mieheen tai vauvaan, joten toivon että välillä pystyisi saamaan myös omaa aikaa.

Heitettiin eilen kuusi parvekkeelta alas (ja pari mattoa), koska ne nyt oli vaan helpompi toimittaa roskikseen sitä kautta. Ja samalla vietiin yks lepotuoli roskiin kans, kun se on ollut vaan tiellä. Pari ikivanhaa valaisinta meni myös roskiin, kun toin omat (PAREMMAT) tilalle. Melkeen sydäntä särkee kun Ernolta lähtee tavaraa roskiin ja mun tavarat vaan täyttää ne paikat. Mutta olen saanut luvan tehdä niin, niin minähän teen.



Vauvakirjoihin en ole vielä kajonnut. Olen muutenkin huono lukemaan mitään (paitsi keskustelupalstoja :D ), niin en vaivaa päätäni sillä kirjojen lainaamisella tai hankkimisella. Jos tulee joku sellainen vastaan, jota ilman en voinut elää, voin hankkia sen. Mutta tyydytän tiedonjanoni toistaiseksi netillä ja käytännön vinkeillä tuoreilta äideiltä.



Mun äiti on nyt 52-vuotias. Muutama vuosi sitten, kun olin naimisissa exäni kanssa, oli mulla silloinkin tarve lisääntyä. Silloin kysyin äidiltä, että koska tahdot mummiksi. "No en nyt ainakaan vielä" oli vastaus. Saamansa piti. Nyt kun hänen nuorempi paras ystävänsä on tulossa jo kolmatta kertaa mummiksi, lienee mummiuden lämmittelyä ilmassa. Ihan varmasti äiti tahtoisi mun vielä odottavan, koska me ei olla vielä oltu kauaa Ernon kanssa yhdessä. Toisaalta omasta kokemuksestaan hänen tulisi tietää, että mitä tahansa voi tapahtua, vaikka tulevaisuus olisi kuinka hyvin pedattu. Mun mielestä elämässä pitää tehdä sellaisia asioita, joista itse tulee onnelliseksi. Ulkopuolisten onni on valitettavasti toissijainen asia. (Olen vasta viime vuosien aikana oppinut tämän asian, ja nyt kun alan sitä ymmärtää, olen saanut hurjasti itsevarmuutta.) En varmaan sano äidille jättäväni ehkäisyn pois, kerron sitten kun plussailen. Tai sitten kun 12 viikkoa on täynnä, ettei se mene ehdottamaan mitään keskeytystä tms. Mä olen kuitenkin jo aikuinen, ja pystyn kantamaan vastuuni.



Mua jännittää ehkä vähän se, miten mä tulen jaksamaan jos vauva ei nuku öisin. Väsyn nimittäin todella helposti. En välttämättä tule ärtyneeksi, mutta saatan nukahtaa kesken toimien (töissä tätä on tapahtunut, mut ei kerrota työnantajalle eihän?). Kilpirauhasen vajaatoiminnasta ei ole kyse, se on testattu. Viimeksi kun oltiin Ruissalossa lasten kanssa 1½h rauhassa kävelemässä, olin lopulta niin uupunut, etten voinut ajaa autoa kotiin. Kotona en tehnyt loppupäivänä mitään, makasin vain vuoroin sohvalla, vuoroin lattialla, mihin nyt satuin kaatumaan.



Täällä on ihana auringonpaiste. Tekisi mieli lähteä ulos. Tänään on tosin suunnitelmissa verhojen ompelua ja äidin luona käymistä. Katsotaan jos johonkin väliin mahtuisi joku ulkoilu.

Moikka naiset ja ihanaa alkanutta vuotta!!



kuumistelija ja Repale: IIIK!!! Valtavan hienot uutiset, oon tosi onnellinen teidän puolesta! Nyt vaan kamalasti plussatuulia sinne päin!

Ja mun mielestä ainakaan kenenkään ei tästä pinosta tartte lähteä vaikka alkaiskin jännittää plussia, jos vaan ei tahdo lähteä! Varmaan kaikki halutaan pysyä kärryillä toistemme kuulumisissa myös siinä testailu- ja mahdollisessa odotusvaiheessa :)



Mulla sellaista uutta, että kun meillä on puoli vuotta ollu ehkäisynä käytössä pelkkä kumi, niin just ennen vuoden vaihtumista mies ilmoitti että kumi jää pois ja mennään keskeytetyllä. Ja jos käy niin että tärppää "vahingossa", lapsi saa tulla!! Tavallaan tjottaillaan siis, vaikka mahdollisuudet raskautua keskeytetystä onkin aika pienet. Mutta mahdollisuus se on silti :)



Repale mulla kävi samalla lailla kun sulla, meinasin alkaa pienesti panikoimaan että enhän mä ehdi laittaa kaikkea valmiiks jos se vauva tulee jo nyt, sitten kuitenki tajusin rauhoittua, asioilla on tapana järjestyä. Meidän olis siis tarkoitus tehdä pientä pintaremonttia sitten joskus kun aikataulut antaa myöten.



Kiitos hei tosta foolihappomuistutuksesta, mä olin jo ehtinyt unohtaa asian! Varsinki jos yritys aikaistuu. Ja foolihappoa tosiaan pitäis nauttia jo ainakin 3 kk ennen raskautta. Vois päivittää muutkin vitamiinit kohdilleen...



Kirjoista on täällä ollu puhe, toi on mahtava kirja toi 'Tyttökavereiden opas odottajalle' (Vicky Iovine)!! Lisäks sellanen ku 'Minä en sitten muutu' (Kiistala) oli riemastuttava.



Yrityksen aloitusajankohdasta oon jo kertonu siskoilleni, pakko oli jollekin purkaa ja hehkuttaa :) Sitten jos tärppää, kerron niille varmaan heti, muille lähimmille kertomisen vois ainaki yrittää venyttää edes parin kuukauden päähän plussauksesta. Myös töissä pitää kertoa suht ajoissa, kun joutuu välillä nostelee raskaita tavaroita.



Haluaisin jo alkaa shoppailla pikkuvaatteita mutten tiedä uskallanko.. Voi naiset me ollaan jo niin paljon lähempänä haaveitamme, tästä vuodesta tulkoon mahtava onnistumisen vuosi!!!

Ihanaa Lily! Voihan sitä nyt jonkun harjoituslaukauksen ampua ;) Ai että, ihan kutkuttaa mahasta teidän asiassa edistyneiden puolesta!



Mä oon vähän skeptinen ton foolihapon ja muiden suhteen, ja mietin, josko niistä on mitään iloa. Toisaalta haluaisin kyllä hyödyntää kaikki keinot plussautumiseen, terveelliseen raskauteen ja terveeseen lapseen. En usko että voisin antaa anteeksi jos jotain menisi pieleen ja olisin voinut estää sen vaikka foolihappoa nauttimalla.



Mun pitää töissä kertoa kyllä hetimiten kun itse olen tietoinen asiasta, kun meillä on niin stydejä kemikaaleja, joiden kanssa ei saa raskaana olla tekemisissä. Ja jos työtehtävä vaihtuu, niin en sitten joudu tuonne niitä höyryjä hengittelemään. Meillä on raskaana olevat siirtyneet sitten sellaisiin tehtäviin, joissa ei tarvitse liimoja haistella.



Mä oon ihan surutta heittänyt Ernon lasten vauvanvaatteita menemään, koska tiedän, etten pysty hillitsemään omien uusien ostamista. :D Kontrolli on täysin menetetty Lindexin lastenvaateosastolla. Niillä on ihania printtejä!

hei! Törmäsin tähän ja oli pakko jakaa tää teidän kanssa.

Ihana tulla tänne keskusteluun kun viestejä on tullut näin paljon.:) Mahtavaa että osa pääsee jo pian yrittämään ja myös toivottavasti plussailemaan. Eikä missään nimessä tarvi vaihtaa ryhmää, täällä ollaan ja pysytään yhdessä.:) Mekin lomalla puhuttiin taas vauvajutuista..mies kertoi että odottaa jo myös kesää ja vauvaa.

Taas siis arki alkanut, huomenna heti aamuvuoro harjoittelussa ja sitten iltavuoroon oikeisiin töihin.:D Tosiaan eilen kentältä kirjoittelin,joten nyt vähän lisää ajatuksia..lukemista aion kana hankkia,ehkä kuitenkin vielä just keskustelujen ja lehtien parissa vielä..koulussa tulee rankempi kevät joten luettavaa on riittävästi. Niinkuin te muut jo ootte maininneet,tästä tosiaan tulee meidän vuosi.

Mulla on vähän liian hyvät luontoisetuudet töissä, kun ei ole kukaan vahtimassa selän takana että mitä teen työajalla. Tässä on sitten "aikaa" vähän haaveilla ja surffailla netissä.



Eilen juttelin ystäväni kanssa, ja hän ihmetteli, miksen ota jo nyt ehkäisykapselia pois ja katso, kauanko menee kuukautisten palautumiseen ja kierron tasaantumiseen. Mun piti asiasta sitten Ernolle eilen jutella, mutta oli harrastustoimintaa ynnä muuta juoksemista, niin en sitten jaksanut enkä muistanut. Vaikka E sanoikin, että mennään mun tahdilla, niin tietysti haluan kysyä häneltäkin, että onko mun suunnitelmissa mitään järkeä. "Voidaan vaikka käyttää kumia siihen asti kunnes aika on oikea" Jea right. En usko tuohon hetkeäkään :D



Ainiin, eilen tuli postissa mun ovis- ja raskaustestipaketti. Kun niille vaan tulis vielä käyttöä! :D Tosin tällä (lähes) joka päivä pupuilulla ei kauheesti jää tsäänssejä käyttämättä.



Haudattiin eilen hetkeksi ajatus muuttamisesta omakotitaloon vuokralle, tai ylipäätään muuttamisesta yhtään mihinkään. Vähän harmittaa, mutta on tää rumba kyllä jotain kamalaa. Mun pitää kohta hyväksyä myös se fakta, että näillä tuloilla me ei tulla koskaan saamaan asuntolainaa, vaikka avasin ASP-tilin ja laitankin säästöön. Ei se vaan tuu riittämään. Ainoa mahdollisuus päästä omakotitaloon asumaan, on vuokrata sellainen. Ja varmaan siihen saakka eletään tuossa kaupungin 65 neliöisessä vuokrakolmiossa. Harmittaa kyllä, mutta aina ei vaan voi saada kaikkea mitä haluaa. Onneksi seura tuolla kotona on hyvää :)

Meillä oli tarkoitus, että lopetan pillerit nyt vuoden vaihteessa ja sitten käytetään kumia tää kevät. Viikonloppuna mies sitten ilmoitti, että mitäs sitten vaikka se vauva tuliskin vähän aiemmin, joten päätettiin jättää kumivaihe väliin. Yritetään olla liikaa kuitenkaan vielä stressaamatta ja mennään tyylillä tulee jos on tullakseen. Mutta jännittää jo!!! :D

toivottavasti kuluisi aika nopeesti ens syksyyn! :)

pitäs vaan saada miehen mielipide selville että milloin hän haluais tai no toivois lapsen syntyvän.. että ne foolihapot osais aloittaa rarpeeks ajoissa!



nyt on vaa ollu muutamana päivänä hassuja tuntemuksia mahassa ja menkatkii muutaman päivän myöhässä.. huomenna pitää käydä apteekissa, jos ei yön aikana menkat ala... johtuu vaan kyllä todennäköisesti stressistä nää vaivat kun kiirettä on pitäny nii töissä, koulussa ja kotonakin.. saappa nyt nähdä sitten..



Mukava kuulla että monella on yritys aluillaan! :) sitten vaan heti plussauutiset tänne kun niitä rupee tulemaan! :)

Himmee "joukkoaikaistus" täällä menossa. Jääkö tänne ketään kuka ihan oikeesti suunnittelee vauvaa vuodelle 2014 eli aloittaa sit myöhemmin, niin että vauva ei pakostikaan kerkeä syntyä 2013 puolella. Huh, ootan ekojen plussakiljaisuita.

Meilläkin mies ois valmis jättämään ehkäisyn vaikka heti, mutta mä en todellakaan halua olla paksuna, turvonneena ja pahoinvoivana omissa hääjuhlissa tai viel pahempi.. kamalat pahoinvoinnit sitten toukokuussa lopputenttien aikaan. EI kiitos! Muuten kyl lopettaisin vaikka heti tänäpäivänä pilsut.

Joukkoaikaistus for the win! No ei nyt sentään. Haluan odottaa oman hormonaalisen ehkäisyn lopettamista huhti- tai toukokuuhun, jotta saan vihdoin suoritettua prätkäkortin loppuun ja pääsisin ajelemaankin ilman että maha ottaa tankkiin kiinni.



Muita rajoitteita mulla ei oikestaan olekaan. Olen ollut samassa työpaikassa yli 4 vuotta, eli aika on ihan kypsä varmasti työnantajallekin. Pari kuukautta mua ennen töihin tullut nainen sai lapsen tammikuussa, ja on nyt palannut töihin takaisin. Eli duuninsa saa pitää kyllä, no problem. Naisen aikainen töihinpaluu on kyllä jakanut mielipiteitä, mutta se on hänen oma päätöksensä.



Jaa mitäs vielä. Onko tämä ainoa aiheeseen liittyvä foorumi, jolla käytte? Tunnustan itse kyttääväni myös vauva.infon foorumia.