Vauva vuodelle 2014 :)

Kuumistelija: Voin niin hyvin samaistua noihin sun tuntemuksiisi. Itsellä jyllää vauvakuume aivan hurjissa lukemissa ja varsinkin nyt kun jätin pillerit sivuoireiden takia pois, tuntuu turhauttavalta vaan lykätä ja lykätä yrittämisen aloittamista.

Juu, tiedän että sovittiin miehen kanssa, että ehkäisy jätetään pois joskus kesällä ja että lapsen hankkiminen on järkevämpää sitten vähän myöhemmin. En vain haluaisi ajatella järjellä vaan tunteella!



Aiemmin oli keskustelua viikonloppujen vietosta. Olen itse vuorotyössä, joten usein viikonloput menevät töissä. Vapailla onkin sitten mukava ottaa rennosti kotona touhuillen ja laiskotellen. Meillä on lisäksi koiria, joten niiden kanssa tulee puuhattua ja liikuttua paljon. Opiskeluaikoina ja varsinkin juuri täysi-ikäistymisen jälkeen tuli riehuttua ja juhlittua paljon ja usein, joten se kiintiö on täynnä. Miehellä on onneksi sama tilanne, joten koti-illat ovat mieluisia molemmille eikä menojalka vipata.

Itselläni ei vain oikein ole kavereita, jotka olisivat samassa elämäntilanteessa eikä mulla ole oikein tämän keskustelun lisäksi muuta paikkaa jossa purkaa tunteita ja ajatuksia. Tuntuu, että kavereita kiinnostaa viikonloppujen viettäminen lähinnä baarissa ja pelottavasti olen huomannut etääntyneeni vanhoista kavereista kun yhteisiä kiinnostuksenaiheita ei oikein ole. Lisäksi asutaan pienessä kaupungissa, joten uusien ystävien hankkiminen ei ole ihan niin helppoa. Miehellä on perheellisiä kavereita, mutta jostain syystä en ole koskaan heidän kanssaan oikein kunnolla tutustunut.



Tulipa nyt varsinainen valitusvirsi, pahoittelut. Silläkin uhalla, että annan itsestäni nyt pinnallisen kuvan niin pakko kysyä: oletteko te muut pohtineet koskaan, miten raskaus voi mahdollisesti vaikuttaa teidän vartaloonne? Tottakai se jättää jälkensä, sehän on selvä, mutta joskus mietin esim. synnytystä ja mahdollisia repeämiä ja niistä toipumista. On tämä yhtä pelkäämistä ja pohtimista. Nyt hirvittää pystynkö edes saamaan lapsia, sitten pelottaa synnytys ja siitä toipuminen, sitten se kuinka vauva-arki pyörähtää käyntiin ja kuinka se vaikuttaa esimerkiksi parisuhteeseen ja lopuksi pitää vielä pelätä osaako sitä kasvattaa lapsestaan yhteiskuntakelpoisen aikuisen. :DD

Repale: Ei mun mielestä yhtään pinnallista miettiä tollasta! Mutta tosiaan, ihan tolleen ulkosesti näkyvät seikat ei pelota: ekat "raskaus"arvetkin sain joskus teininä siinä kohtaa kun sain rinnat ja lantionkin... Ja oma kuppikoko on sen verran iso että kyllähän noi rinnat alkaa joka tapauksessa roikkua, hankkii lapsia tai ei :D



Mut synnyttäminen on kyllä pelottava asia! (Tosin pelkään leikkausta vielä enemmän kun alatiesynnytystä...) Yks tutun tuttu on kyllä hyvin muotoillut sen, ettei se synnytys itse koettuna oo niin kamalaa kuin esim. katsottuna: ite ei tarvi nähdän niitä ällöjä meinikejä ja doupit on mitä parhaimmat.



Oon aika pitkän aikaa saanut pidettyä nää vauva-ajatukset taka-alalla, nyt sitten ei pysty vaihteeks ajatteleen mitään muuta. Mies on pari päivää pois kotoa, niin minähän tietenkin sitten kaikki illat surffaan netissä ja luen vauvajuttuja. Ja mietin että kehtaisinko lainata kirjastosta jotain aiheeseen liittyvää kirjallisuutta vai saako mies paniikkikohtauksen ne nähdessään. Voi että haluisin sen kotiin ja mielellään siihen mielentilaan että mietitään että mitäs sitten ku meillä on vauva.

Kuumistelija ja repale ja Anna Mai: mulla on ihan samanlaisia ajatuksia! Raskauteen ja lapsen saamiseen liittyy niin monia ajatuksia, pelkoja ja huolia ja epävarmuutta ja myös innostusta ja tuskaista odotusta! :) Anna Mai: mä lainasin joku aika sitte kirjastosta vinon pinon raskauskirjoja, silläkin uhalla että mies panikois. Ja ihan ok tais sen ottaa, oon myös tilannu Vauva-lehden ja ekoilla ilmestymiskerroilla sai miehessä aikaan lievää ahdistusta muttei enää. Nyt joskus jopa kun luen lehteä miehen lähettyvillä, saattaa se vaivihkaa lukea lehden otsikoita tai kysyä artikkelista.. Pikkuhiljaa tämä käännytystyö päässyt vauhtiin :)

Joulunaika saa varmasti monensävyisiä tunteita, varsinkin kun kaveripiiriin on syntynyt muutama uusi tulokas... En haluaisi olla järkevä ja odottaa, vaan hypätä elämään tunteella! On kyllä itsestäkin joskus hieman ahdistavaa, kun tuntuu tosiaan että kuumeilu on saanu vallan omasta itsestä, ja vielä pahempaa kun asialle ei voi tehdä mitään vaan on odotettava. Ehkä voisin tyrkyttäytyä lapsenvahdiksi useemmin?... hehee.

Ulkonäön suhteen muakin pelottaa noi repeämät, pystyykö sitä synnytyksen jälkeen edes käymään vessassa ym. Ja tietysti että jääkö tohon housujen päälle roikkumaan velttoa nahkaa kuinka paljon.. Huoh, onneksi meillä on toistemme vertaistuki! Toivotaan että kaikkien joulu menisi iloisissa merkeissä!

Samoilla linjoilla kanssanne, Kuumistelija, Repale, Anna Mai ja Lily: pää pyörällä, ahdistaa kun ei uskalla purkaa sitä kaikkea vauvakrääsää pois mielestä ettei toinen pelästy, ja sitten se itse synnytys repeämineen ja mahdollisine välilihan leikkauksineen jne. HYYYYII!! Mutta mielummin edellämainitut ja vaikka väkisin alakautta ulos, kuin sektio. Rinnoista ja muista ulkoisista muodoista en ole huolissani, mulla on aina kasvanut rinnat muutenkin suoraan alaspäin, eli ne on menetetty jo, vaikkei mitään lapsia oo ikinä ollutkaan. Mikäli olen äidin sukuun tullut, rinnat ei edes kutistu imettäessä kuiviksi rusinoiksi, eli ihan jees. Jää jotain mitä heilutella :D Raskausarpia mullekin siunaantunut ihan puberteetin alusta lähtien, ja joka kerta kun olen laihduttanut ja taas lihonnut. Jihuu. Joo, tunnustaudun jojoilijaksi. 10 kiloo ei oo vaikee laihduttaa, mutta mä en ole keksinyt miten saisin lopullisesti hillittyä a) suklaan himoa b) ruokahalua c) liikunnan välttelyä.



Ystäväni on viimeisillään raskaana ja tilaa Vauva-lehteä. Hän oli juuri heittänyt lehdet roskiin, kun tajusin kysyä niitä lainaksi, mutta lupasi ottaa seuraavat talteen mua varten. :)



Joulu saa nyt tulla, ja vaikka maailmanloppukin, mä olen valmistautunut. Lahjat hankittu tänään kaikki. Ruuat niin pitkälle kuin vaan säilyvät syömäkelpoisina. Kuusi ostettiin keskiviikkona, ja eilen koristeltiin poikien kanssa se. Ja mulla oli hermot riekaleina kun viime joulun kuusesta on kynttilät pakattu IHAN MITEN SATTUU SOLMUUN pakkaukseen, siinä sitte pärisin olkkarin lattialla ja selvittelin sotkua ja ilmotin, että minä muuten sitte puran noi kynttilävalot pois tänä vuonna. On vaan joitain asioita, jotka teen paremmin kuin tuo mies. Mutta ainakin olen tarpeellinen! :D



Ollaan nyt hengailtu Ernon kanssa melkeen 9kk. En ole kertaakaan päässyt käymään Ernon poikien päiväkodissa, vaan joudun aina odottamaan autossa tai pihalla. Alussa ymmärsin sen hyvin, koska olin niin tuore muutos tähän perheeseen. Mut kyllä tässä nyt on jo sen verran tutuiksi tultu poikien kanssa, että mun mielestä vois jo esitellä mut päiväkodille, ihan vaan siksikin, että voisin hakea pojat joskus aikaisemmin päikystä jos meillä on joku hoppu johonkin. Ja tätien ei tarvis arvuutella, että mimmosen heilan se hunsvotti on itselleen löytänyt. Tietty täs on se homma, että noilla on yhteishuoltajuus, ja tämä äiti ei ole koskaan moikannut mua, vaikka ollaan kyllä nähty, se sattuu asumaan naapurirapussa. Äiti ei taatusti antais päiväkodille lupaa antaa poikia mun huomaani, joka on mun mielestä väärin, koska en ole saanut todistaa hänelle olevani luottamuksen arvoinen. En ole heidän perhettään rikkonut, mulle on turha kiukutella.



Ah, joulumieltä. Muuttolaatikoiden keskellä. Vihaan kaikkea turhaa roinaa. Miksen vaan heittänyt roskiin kaikkea.

Katjaa: Parisuhteisiin tuo varmasti omat kuvionsa kun toisella on jo lapsia. Tämä ei kyllä varmasti helpota yhtään, mutta anna aikaa niin ehkä poikien äitikin tottuu paremmin siihen ajatukseen, että lasten isä seurustelee sun kanssasi ja että sitä kautta sä olet osa poikien elämää.



Pitää hieman omakehua laittaa tänne väliin. Olen ollut jo puolisen vuotta tupakoimatta. Lopettaminen oli hankalaa, mutta motivaationa oli mikäs muukaan kuin ajatus siitä, että tupakointi heikentää hedelmällisyyttä. :D Mies polttaa edelleen, mutta olemme puhuneet, että hänkin lopettaa viimeistään sitten jos ja kun meille lapsi syntyy.



Yövuorot ovat huono keksintö. Aivan liikaa aikaa lueskella netistä kaikki vauvajuttuja. Erehdyin äsken lukemaan keskustelua, jossa vertailtiin synnytyskokemuksia ja synnytyksistä toipumista. Hui! Se ei kyllä yhtään lieventänyt tätä mun synnytyskammoani, päinvastoin.

Lisäksi tuli silmäiltyä myös pitkään tuhdanneiden ketjua. Tuntuu pahalta kaikkien niiden puolesta, jotka lasta kovasti haluaisivat ja toivoisivat, mutta joille pientä ei vain syystä tai toisesta suoda. Se on myös se suurin omista peloista tällä hetkellä. Jotenkin kierosti ajattelen asiaa myös niin, että mitä pikemmin voi yrittämisen aloittaa, sitä pikemmin saa myös tietää jos raskautumisen kanssa onkin jotain ongelmia. Se teininä saatu klamydiatartunta vaan kummittelee tuolla takaraivossa, vaikka tiedänkin, että näiden asioiden murehtiminen ei auta yhtään mitään.

Nämä yövuorot eivät sovi minulle lainkaan..

Joulu on juhlittu ja pyhäpäiviä vietetään. Huomenna töihin ja sunnuntaina kohti Egyptiä.:) Mä oon osannut jättää vauvahaaveet taka alalle nyt ja nauttinut joulusta. Kun vuosi vaihtuu on vauvajutut jo lähempänä todellisuutta. Sain hyväksynnän opinnäytetyön aiheeseeni,joten sitäkin saisi alkaa työstää.:) Voi että odotan ehkäisyn lopettamista. Mua myös vähän mietityttää miten kroppa muuttuu. Tosin kaikilla ystävillä on palautunut niin hyvin kroppa että toivon ett mullakin.:D Synnytystä en oo yhtään miettinyt. Odotan vaan sitä raskausmahaa ja odotus aikaa tällä hetkellä.

Ihana joulu on nyt takana päin ja vieläkin hymyilyttää. Sain mieheltäni parhaimman aineettoman lahjan; jouluaattona lupasi että syksylle kaavailtua vauva-aikataulua aikaistetaan huhtikuuhun. Siis HUHTIKUUHUN! Sehän on ihan kohta!



Nyt on paljon levollisempi olo kun tiedän että yrityksen aloitukseen on enää vain muutama hassu kuukausi. Sitten täytyykin enää pitää peukkuja että tärppää ja pian. Ihanaa fiilistä siis täynnä meidän tuleva vuoden vaihde. Ensi vuosi tulee olemaan merkittävin tähän astisista, mieletöntä :)

Siis mahtavaa kuumistelija,aivan ihanaa että pääsette jo niinkin pian yrittämään:) meille kaikille tästä tulee merkittävä vuosi,toivotaan että kaikki sujuu.:) Ihana ajatella että tulevana vuonna voi tapahtua paljon, ja on jotain suurta mitä odottaa.

Kuumistelija: Ihana uutinen! Olen kyllä tosi iloinen puolestasi! :) Huhtikuu on jo todella lähellä, joten sinulla ei kyllä ole enää paljon aikaa itse yrityksen aloitukseen. Sitten vaan kovasti toivotaan plussatuulia sinnepäin.



Täällä on muuttohärdelli vienyt hyvin kaiken vapaa-ajan ja tuntuu, että päivät kuluvat aivan hurjaa vauhtia. Aina välillä tulee mainittua miehelle jotain vauvajuttuja, mutta lähinnä ajattelin nyt antaa tuolle aikaa tottua ajatukseen. Ehkäisynä tosiaan on ollut nyt vaan tuo keskeytetty ja kovasti "vahinkoa" toivon. Toisaalta ollaan kyllä puhuttu, että yritys aloitetaan vuoden 2013 kesällä, joten eipä sitä odotusta niin hirveästi ole täälläkään. Ylihuomenna voi jo sanoa, että lasta alamme yrittää tämän vuoden puolella. :D

Kyllä rupee taas kuume nousemaan kun elämä rauhottuu joulun jäliltä... :D



Meillä oli viikonloppuna puhetta miehen kanssa että millon hänen mielestään ois kaikkein kivoin että lapsi syntyis nii tammi- helmikuu ois kuulemma! :D eli kesä ois meilläkii touhua tuolla lakanoissa ihan tosi mielellä! IIK! mulla vaan on ens syksy kaikkein raskain aika koulussa.. :/ että saas nyt nähdä sitten mihin päädytään..



Aikasemmin joku kyseli kropan muutoksista.. ja että onko pinnallista ajatella niitä.. no ei ole todellakaan! :)

Itellä vaa roikkuu jo rinnat ja arpia on joka paikassa että en uskokkaan että tää ainakaan pahemmaks tästä enää muuttuu..

Hei kaikille kohtalotovereille!

Täällä ilmoittautuu taas yksi vakavasti vauvakuumeinen nainen.

Olen 24, mieheni 26. Opiskelen viimeistä vuotta eläinlääkäriksi ja valmistun tämän vuoden kesäkuussa. Mieheni on vakituisessa työssä ollut jo parisen vuotta. Olemme olleet yhdessä pian 6 vuotta, joista 5 etäsuhteessa, kun olen opiskellut ulkomailla. Silloin ollaan nähty pari kertaa kuussa.

Viime keväänä sain väliaikaiset eläinlääkärin oikeuteni ja siitä lähtien olen ollut kotona enemmän kuin poissa. Meillä on omakotitalo, 2 kissaa ja ihana labradorinnoutaja. Yhdestä huoneesta on puhuttu lastenhuoneena jo kaksi vuotta sitten eli muutosta saakka, mutta huone on vielä remonttia vailla. Salaa olen miettinyt jo sisustustakin ja mies on ilmaissut toiveensa valkoisille seinille :D

Vauvakuumeinen olen ollut viimeiset 5 vuotta, minulla on aina ollut toive saada lapsi mahd. nuorena sillä äitini synnytti minut 18vuotiaana. PS! Äidilläni on 8v lapsi minun lisäksi ja arvatkaapa onko hän valmis mummiksi - No omien sanojensa mukaan ei tosiaankaan ole, joten apuja sieltä päin ei ole liikaa odoteltavissa. Ymmärrän toisaalta senkin, onhan hänellä nuori lapsi ja oma perhe. Onneksi minun nuorekas isoäitini odottaa peukut ja varpaat pystyssä jo pääsevänsä hoitamaan meidän pienokaista. On hän aika pitkälti minutkin kasvattanut, silloin kun äiti rillutteli bailaamassa.

Mieheni on sanonut olevansa valmis lasten saantiin kun pääsee vakituiseen työhön. No nyt on sitten pari vuotta odotettu minun valmistumista ja töihin pääsyä.

Viime kesänä tehtiin reissu maistraattiin ja astuttiin avioon. Päivälleen vuoden päästä rekisteröinnistä eli heinäkuussa 2013 on varsinainen iso hääjuhla. Siitä johtuen joudun lykkäämään meidän vauvantekoyritystä häiden vuoksi, jotta voin nauttia upeasta tulevasta hääpuvustani normaalimitoissani ja tietenki jotta voin juoda shamppanjaa 1- hääpäivänämme.

Olen kontrollifriikki. Viimeiset kaksi päivää (liikaa vapaata ajatteluaikaa) olen kuumeillut kaikkia vauvapalstoja lukiessa lähes pakkomielteisesti. Olen syönyt Minulet-pillereitä nyt jo 10v. Aloitin Merciloneilla, mutta ne eivät sopineet. Minuletin kanssa ei ole ollut suurempia ongelmia (vain melko kovia migreenityyppisiä päänsärkyjä tyhjennysvuotokausina). Nyt olen sitten laskenut kalenteriin lähes päivälleen vuoden 2013 pillereiden ottamisen, jotta otan viimeisen liuskani juuri ennen häitä niin, että tyhjennysvuoto on juuri viikko-pari ennen häitä ja häämatkalla pääsemme yrittämään vauvaa. Olisi kiva saada kevät-kesävauva 2014, mutta kauhulla pillerin lopetuskokemuksia lukiessani tajusin, että luomukuukautisten alkaminen voi lykkääntyä jopa vuoden verran. Toivon olevani se onnekas, jolla jatkuu kuukautiset normaalisti. En muista edes minkälainen kierto minulla on luomuna silloin 10v sitten ollut.

En aio lopettaa pillereitä aiemmin, jotta kierto tasaantuisi, sillä olen kuullut että näinen on hedelmällisin juuri pillereiden lopettamisen jälkeen.

En tiedä miten kestän sinne heinäkuuhun asti ilman että järki lähtee. Minun täytyy keksiä jotain tekemistä. Ennen sitä aikaa on vielä paljon muutakin mielenkiintoista tapahtumassa (lopputentit jne) mihin pitäisi keskittyä ensisijaisesti.

Mutta täällä nyt olen, lukemassa teidän kirjoituksia ja toivottavasti ajoittain lisäämässä omia mietteitä.



Tulipa pitkä, älkää nukahtako ja saa piiskata jos ei jaksa lukea :)

Tervetuloa Rellu_ joukkoomme!



Joulu ja uusi vuosi stressattu ja ohitettu, muutto on "suoritettu" (tavarat kannettu ja avaimet palautettu, mutta kun se romu ei tahdo löytää paikkaansa). Vietettiin vuodenvaihde Ernon vanhempien luona, jossa oli Ernon sisaruksia lapsineen. Eräskin hurmaava 2-kuinen tyttö viihdytti hymyllään ihanasti :)



Meillä on viime päivinä käyty seuraavia lauseenvaihtoja:

Minä: "Koska siität mulle vauvan?"

Erno: "No sit ku sä tahdot."



Toisena kertana

E: "Koska tä tahdot vauvan?"

M: "No mitä pikemmin sen parempi. Voi ton ehkäisykapselin käydä aiemminkin poistamassa kuin vasta toukokuussa."

E: "Tehdään niin ku sä haluat. Toisaalta ei se toukokuukaan niin kaukana ole."

M: "Ei olekaan. Ehkä voidaan odotella sinne."



En muista kerroinko jo joskus aiemmin, että ystäväni lupasi säästää mulle Vauva-lehtiä. Sain siltä pari, eikä Erno saanut hepulia kun kannoin ne kotiin ja lueskelin. Tuntuu tosi hyvältä saada haaveilla vapautuneesti. Se auttaa mua olemaan oma itseni, ja tekemään niin kuin hyvältä tuntuu. Ei tarvitse teeskennellä mitään.



Nyt on sellainen fiilis, että toukokuu on varmasti oikea hetki jättää ehkäisy pois. Tässä on kevät aikaa tehdä tuota pesää ja mahdollisesti vielä muuttaa johonkin isompaan asuntoon (65m2 kolmio voi käydä ahtaaksi kahdelle aikuiselle ja kolmelle lapselle). Ja kesällä voi vielä moottoripyöräillä kun maha ei oo edessä... :D



Me ollaan luontoihmisiä. Käytiin juuri lasten kanssa retkellä saaressa, bongailtiin lintuja ja katseltiin talvista luontoa. Helmikuun aluksi varattiin mökki Kustavista, mennään kahdestaan sinne nauttimaan toisistamme ja luonnosta. Pilkkivehkeet mukaan ja jäälle (jos se kantaa). Kesäkuuksi on varattu mökki Jurmon saarelta, sinne lähetään lasten kanssa. Odotan ihan valtavasti näitä mökkireissuja. Muita kesän suunnitelmia on prätkäreissu Ahvenanmaalle, prätkäreissu Ilosaarirockiin katsomaan Sigur Ros ja Motörhead, ja joku Pärnu/Tallinna-keikka.



Odotuksen odottamisen iloa kaikille alkavana vuonna!

Tytöt tämä on NIIN meidän vuosi :) En voisi olla enempää innoissani siitä että 2013 on vihdoin täällä, sillä se tarkoittaa sitä että 2014 vauvoineen on aivan nurkan takana. Ajatelkaa, enää jokunen kuukausi ja sitten voidaan alkaa odotella ensimmäisten plussia. Kerta kaikkiaan ihanaa!



Meidän uuden vuoden vietto meni mukavissa merkeissä. Oltiin ystäväpariskunnan luona ja heillä sattumoisin on alle vuoden ikäinen poika. Oli mukavaa antaa miehenkin huomata, että kyllä se lapsi voi olla monessa mukana. Jäpikkä viihdytti meitä aikansa ja paineli sitten nukkumaan, aikuisten oli helppo jatkaa mukavaa iltaa kun makkarista ei kuulunut unihiekan jälkeen inahdustakaan.



Mulla on todella hyvä fiilis tulevasta vuodesta. Olen iloinen omasta ja kaikkien teidän kanssa kuumeilijoiden puolesta, ollaan jo askel lähempänä. Siis ihanaa uutta vuotta 2013 teille Naiset, 2014 se tuleekin olemaan sitten aikamoinen vuosi!



Ps. Tervetuloa Rellu :)

Muistakaahan naiset foolihappo. Suositus on se vähintään 3kk ennen raskaaksi tuloa. Kävin ostamassa omani tänään kun ajattelin että olenpa sitten ajoissa liikkeellä ja ollaan taas yksi ihana askel lähempänä. Ei siitä puolesta vuodesta ennen aloitusta ainakaan haitaksi ole :D

Kyllä foolihapot muistetaan täällä ainakii... suunniteltu raskaus kun muutenkii pitää tai ainakii pitäis olla... jos vahinko sattuu (mikä on todella epätodennäköistä) pidetään sitten peukkuja että ei tulis epämuodostumia... ja eihän ne hapot niitä estä jos on tullakseen mut ainakii onneks laskee riskin minimiin...



hermoileeko teidän miehet siitä että osaavatko he sitten pitää lasta oikein sylissään??

minä jouduin/sain näyttää jo pehmolelulla että miten lasta "käsitellään"... se oli ehkä sarjassamme hassuin tilanne ikinä.. mieheltä kun löytyy melkeen aina tarvittava itseluottamus ja rohkeus kaikkeen mihin hän ryhtyy... ja nyt kun ei oo lasta vielä ees yritetty nii hän näkee painajaisia että lapsi tippuu hänen käsistään yms.. :/

rellu_: Tervetuloa kuumeilijoiden joukkoon! :)



ekpi: Meillä mies on se joka on ollut paljon lasten kanssa tekemisissä, joten jos joku hermoilee sitä osaako käsitellä vauvoja oikein, niin se olen kyllä minä. :D



Pyörsin eilen lupakseni siitä, etten puhu miehelle mitään vauvajutuista. Kysyin siis illalla kun olimme käymässä nukkumaan, että milloin mies nyt ihan oikeasti haluaa yrityksen aloittaa. Vastaus olikin yllättäen, että vaikka heti paikalla (!!) ja hän oli aivan tosissaan. Sain itse sitten jonkin ihme paniikki-shokkireaktion ja aloin takellella, että mites, eikös se kesäkuu olisi hyvä aika yrityksen aloitukselle. Mies oli sitä mieltä, että kesäkuu käy kyllä ja huokaisi vielä perään, että tulisipa kesä pian.

Jatkettiin sitten keskustelua ja päädyttiin siihen, että yritys voi alkaa hieman keväämmällä kunhan minulla kierto hieman tasoittuu minipillereiden jäljiltä. Otin viimeisen pillerin 16.12. ja viimeinen tyhjennysvuoto on ollut 16.11. ja sen jälkeen ei ole ollut kuin pari päivää tuhruttelua joulukuun alussa. Eli menkkoja odotellaan kovasti täällä, jotta yritys voitaisiin aloittaa mahdollisimman pian. Toivottavasti kierto ei ole aivan sekaisin pillereiden jäljiltä.

Jännittää, mutta samaan aikaan on aivan mahtava fiilis. Foolihappoa täytyykin käydä hakemassa apteekista heti seuraavalla kerralla kun sille suunnalle eksyn.



Anteeksi, tämä viesti on kyllä niin täynnä omaa napaa ettei mitään rajaa. Ihanaa kun kaikilla muillakin on jännät paikat nyt tämän alkaneen vuoden aikana niin pääsee teille avautumaan tuntemuksista. Kavereille en ole vielä hiiskunut asiasta mitään. Jos jollekin tästä tulen puhumaan niin siskolle, mutta muut pysykööt pimennossa niin ei tule sitten paineita ulkopuolelta jos vauvaa ei jostain syystä ala yrityksestä huolimatta kuulumaan.

ekpi: Mun on pitänyt kysyä, kun en muista lukeneeni, että millainen perussairaus sulla on? Mulla ei oo mittään, mut oon vaan kiinnostunut :)



Repale: HIENOOO!! :D Vilpitön ilo tuosta sun jutusta! Ja sulla se on jo paljon konkreettisempaa, kun sulla on hormonaalinen ehkäisy jäänyt jo pois. Mulla toi kapselin poisto edessä tosiaan loppukeväästä, katotaan tuleeko kuukautisia ikinä. :D Jännäilen sun puolesta täällä, ja jos muutatkin mielesi vielä etkä maltakaan odotella kesäkuuhun, niin... plussatuulia! ;D



Voin omalta osaltani luvata sen, että yrittämisestä ei ainakaan jää kiinni meidän raskautuminen. Herranjumala en pärjää kahta vuorokautta ilman tuota miestä. (Joka on sinänsä jo todella ihmeellinen ja uusi asia mulle, joka olen ennen välittänyt seksistä kerran kuussa ja vähemmälläkin pärjännyt.) Sillä on taas keväällä kalakerhon reissu Norjaan viikoksi, kuten sillä oli meidän suhteen alussakin. Oli se vaikea viikko. Ja tulee olemaan nytkin. Mul on varmaan niin kova psykologinen tarve lisääntyä, että se tekee mut fyysisesti kyltymättömäksi.



Mä olen kertonut vauvahaaveista parille parhaalle ystävälle, ja töissä ilmoitin lähimmille työkavereille, että tänä vuonna alkaa vauvanteko. Äitille kerron sitten kun on jotain kerrottavaa. Se ei valitettavasti ole hänen päätettävissään, että koska tulee lapsenlapsia. Se on vähän kummallinen nainen eikä olla kovin usein yhteyksissä. Erno oli eilen törmännyt siihen kaupassa, ja äiti oli ollut enemmän huolissaan siitä, että otin uuden tatuoinnin, kuin siitä, ettei hänellä ole minun uutta osoitettani eikä hän tiedä missä asun. Noh, näillä mennään. Mutta ystävät on tukena, ja niillä on myös vauvakuumetta. Toiselle tuleekin lisäystä tässä talvella, ja toinen haaveilee. Hyvä, että tilanne on tämä, eikä tarvitse omana tietonaan pitää tätä hulluutta.

Repale: Ihanaa :) Hienoa kuulla että miehesi on noin mukana kuumeilussa. Onnea yritykselle, ties vaikka alettais plussailemaan samoihin aikoihin.



Foolihappoa kävin tänään hakemassa ja voi miten kiva fiilis siitä tuli. Luontaistuotekaupasta lähdettyäni oli pakko hieman leikkiä ajatuksella siitä että ehkä se myyjä ajatteli mun olevan raskaana :D Tiedän olevani hieman hupsu, mutta tällaiset jutut vaan piristää. Onpa mukava lukea että teillä muillakin on alkanut vuosi hyvissä merkeissä.



Lainasin taas kirjastosta pari vauva-/raskausaiheista kirjaa. Olen aika ennakoiva tyyppi ja haluan lukea paljon aiheista joista olen kiinnostunut. Välillä mietin että selvitänkö ja hössötänkö tästä liikaa, mitä jos karma kostaakin ja raskaaksi tuleminen vaikeutuu? En silti malta pysyä erossa kirjoista, tv-ohjelmista, foolihapoista ja muista hössötykseni aiheista. Saman tyyppisiä fiiliksiä muilla? :)

Täällä jäi pillerit vuoden vaihteessa pois ja nyt odotellaan, miten kierto palautuu. Itse voisin aloittaa yrityksen vaikka heti, mutta mies haluaisi odotella keväämmälle. Katotaan nyt miten käy ;)



Onko monet kertonu yrityksen aloituksesta/vauvahaaveista muille? Me ollaan päätetty kertoa vasta sitten kun nappaa ja sittenkin varmaan odotellaan jonkun aikaa ennen uutista (jos vaan maltetaan). Mites muut on ajatellu sitä vaihetta?

siis nyt tähän kuumeiluun... kesään tai alku syksyyn pitäs malttaa odottaa ennen kun ehkäsyn jättää pois...



Katjaa: mulla on epilepsia perussairautena..



mammahaave: minä oon puhunu vaan parhaiden kaverien kanssa asiasta.. se on meillä ns. "julkinen salaisuus"

Ja plussan jälkeen, etenkii ekaan ultraan asti ollaan varmaan ihan hiljaa koko asiasta, että varmistutaan kaiken olevan kunnossa.. Mut sen näkee sitten kuhan sen aika koittaa.... :)