robinette-

Tsemppiä, Weebee! <3 Toivotaan, että kaikki olis hyvin. Muakin pelotti aivan älyttömästi keskenmeno/tuulimuna, varsinkin kun oli vuotojakin. Onneksi päivä päivältä raskaudella on paremmat mahdollisuudet jatkua. <3 Ja sen raskaustestin viivan ei todellakaan tarvi olla samanvahvuinen kuin kontrolliviiva! Raskaushormonin kehitys ja erittyminen virtsaan on aika yksilöllistä. Ja käsittääkseni vaaditaan tosi paljon raskaushormonia veressä, että ne on samanvahvuiset ne viivat. Sain samanvahvuiset viivat joskus rv 6+ muistaakseni. 

Jules, kiitos tsempeistä! Miten voit? Selvisikö tilanteenne yhtään?

Hummingbird ja Kimallus: Kiitos kysymästä kuulumisia :) Kiva tietää, että kuulette mielellänne, miten mulla menee :)

Muille keskustelijoille tiedoksi, että tosiaan plussasin tätä edeltävästä "Vauva vuodelle 2014"-ryhmästä viime vuoden joulukuussa, ja oon sen jälkeen seurannut vielä kuulumisia.

Täällä on nyt meneillään raskausviikko 38+4, eli laskettu aika on ihan kohta käsillä. Vauva on perätilassa, jonka vuoksi en saa synnyttää alakautta, vaan joudutaan sektioon. Se vähän huolettaa ja harmittaa, mutta pääasia, että vauva saadaan terveenä ulos. Oon joka päivä ihan hurjan kiitollinen, että oon saanut olla näin pitkään raskaana, ja kaikki on mennyt hyvin. Silti en voi olla pelkäämättä, että jokin menee aivan viime metreillä pieleen. Koko raskauden ajan on ollut läsnä jonkinasteinen pelko, että kaikki tämä viedään multa vielä pois. Alku- ja keskiraskaudessa mulla oli jatkuvasti verisiä vuotoja, joiden takia luulin monta kertaa, että keskenmeno on alkanut. Hitaasti etappi etapilta kaikki etenikin hyvin. Pikkuhiljaa varmuus on kasvanut, ja on uskaltanut tehdä hankintoja ja kuvitella elämää vauvan kanssa. :) Raskaana oleminen on ollut ihanaa mutta toisaalta myös paljon paljon rankempaa henkisesti kuin luulin. Jokaista tekemistään ja suupalaansa oikeastaan miettii sen kannalta, miten se vaikuttaa vauvaan. Nyt toivon ihan sydämeni kyllyydestä, että kaikki menisi loppuun asti hyvin ja saisin oman vauvan syliin. <3 Ehkä mullakin on ollut jossain kytemässä pelko, että en koskaan saisi lapsia, ja että tämäkään raskaus ei siksi onnistuisi. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan auta enää kuin luottaa, että kyllä tämä onnistuu.

Toivon tosi kovasti, että tekin saisitte kokea tämän kaiken. Raskautumiseen liittyvät asiat on niin mystisiä ja lääketieteelle osin vieraita, että onneksi toivottomaltakin tuntuvasta tilanteesta voi plussata. Vielä kerran paljon tsemppiä, ja toivotaan, että yritys palkitaan. Ootte todellakin sen ansainneet <3

Jules: Toivotaan kovasti, että sulla kyse ei ole esim. kohdunulkoisesta vaan ihan nomaalista raskaudesta. <3 Tuo lienee hyvä merkki, että kaikki kivut ovat toistaiseksi kaikonneet :) Mulla ne kivut voimistui vähän aaltoilevasti, eli välillä oli hetkiä, jolloin kipua ei ollut juuri ollenkaan, ja sitten ne taas yhtäkkiä ilmestyivät entistä kovempina. Mutta jollain tavalla se kipu oli koko ajan läsnä, eli ei se muistaakseni kokonaan kaikonnut. Ja tärinäkipu muuten liittyi oleellisesti myös! En pystynyt matkustamaan autossa tai bussissa, koska tärinä ja töyssyt pahensivat kipua. Mun mielestä tuota sairaaloiden "menee kipulääkkeillä ohi"-ohjetta ei pidä noudattaa kirjaimellisesti, koska ihmiset kestää ja tuntee kipua niin eri tavoin. Silloin päivystykseen kontatessanikin vielä mietin, että mahtaako tää mun tuntema kipu olla tarpeeksi voimakasta, että kehtaan tänne mennä. Onneksi nämä jutut on kuitenkin yksilöllisiä, eli mun kokemus ei tarkoita, että sullekin kävisi samoin. Kaikki voi tosiaan olla hyvinkin. Ja hyvä, että oot pääsemässä viimeistään tiistaina kumminkin ultraan :)

Tuo FB-ryhmä on varmasti mainio idea ja lähentää teitä kovasti. Pääsette tutustumaan vähän paremmin kuin pelkän nettipalstan välityksellä :) Harmillista sinänsä, että sitten en enää näe teidän kuulumisia :(

Anteeksi kun nyt täältä taustalta taas huhuilen, mutta mä tsemppaan teitä vieläkin mielessäni, vaikka en itse olekaan enää samassa  tilanteessa. Mutta Jules, piti sanomani, että jos noita kipuja vielä tulee, konttaa äkkiä päivystykseen! Jos kyseessä onkin kohdunulkoinen raskaus (johon nuo kovat toispuoleiset kivut voi viitata), niin se pitää huomata mahdollisimman ajoissa. Kaikki voi oikeasti olla myös hyvin, mutta kannattaa hakeutua päivystykseen vähän liian herkästi kuin liian myöhään. Mulla oli vuosi sitten keväällä kohdunulkoinen raskaus. Ensin tuli menkat normaalisti, mutta seuraavan oletetun ovulaation aikaan näyttikin raskaustesti plussaa. Viivat ei vahvistuneet, ja tunsin päivä päivältä enemmän toispuoleista kipua. Myös vähän ruskeaa tuhruvuotoa tuli päivittäin. Sairaalan neuvontapuhelimessa ei uskottu mua ennen ku kirjaimellisesti konttasin sinne päivystykseen, ja sitten olikin jo tosi kyseessä. Mutta toivotaan, että siellä onkin kaikki hyvin <3 Haluan vaan sanoa, että älä arkaile päivystykseen lähtöä, jos siltä tuntuu.

Edelleen kovasti voimia ja tsemppiä kaikille yritykseen! <3 Erityisesti Kimallus ja Hummingbird on usein mun mielessä.

Vauvaunelmia: Voiiiiiih! Ihanaaaaa <3 Onnea niin paljon. Mä oon koko ajan ollut varma, että kyllä te vielä onnistutte! <3 Paljon tsemppiä myös muille. Jaksakaa ja uskokaa! T. Robinette- edellisestä ketjusta

Anteeksi kun täältä taustalta nyt jatkuvasti huutelen, mutta kun mä vain kannustan teitä mielessäni niin kovasti. Eli sinullekin onnea, Repotar!

Ja Ruthless, sitä piti vielä sanoa, että muistathan vaatia sitten varhaisultraa. Sulla on siihen oikeus, koska sulla on yksi kohdunulkoinen takana. Herkästi vain olet sitten yhteydessä naistentautien polille, jos jotain ikävää ilmenee - oot siellä asiakkaana niin kauan, että ne toteaa, että sulla on normaali raskaus tällä kertaa. Sitten siirryt neuvolan asiakkaaksi.  Toki neuvola-ajan voi varata heti kun haluaa. Tai noin ainakin mulla meni. :)