Erota vai ei? Kysy - vastaajina Fobba ja muut asiantuntijat

Jos mies ostaa kotiin vääränlaiset lakanat, tulisiko erota?

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 00:09"][quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 23:55"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 23:30"][quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 22:14"] Mitä jos ei uskalla erota sen takia, että pelkää miehen olevan niin rikki eron jälkeen että hän ei selviä. Hänellä vakavia suhteita yksi - ja sekin minun kanssani. Mies rakastunut, minä en. [/quote] Rakastumisen huuman jälkeen rakkaus on tahdon asia. Sinä voit päättää, että tahdot rakastaa miestäsi. Tottakai ero on kova pala miehelle. Miksi siis jättäisit hänet? [/quote] Miksi hänen tulisi uhrata oma ainoa elämänsä toisen hyväksi? Onko parisuhteessa pakko pysyä oman hyvinvoinnin tai onnen kustannuksella, jos sellaisen on mennyt solmimaan? Saako itseään arvostaa enemmän kuin toisen onnea?

[/quote]

Jos päättää, että tahtoo rakastaa, niin eikö se ole onnea? Joskus voi tarkastella myös omia motiivejaan. Ei kannata heittäytyä marttyyriksi, vaan avioliitossakin voi muuttaa omia asenteitaan niin että iloitsee pienistä iloista ja tekee itse elämäänsä onnellisemmaksi avioliiton puitteissa. Jos on ilmaissut tahtonsa rakastaa toista myötä- ja vastoinkäymisissä, niin eikö pitäisi sitten tehdä niinkuin lupaa. Jos tuntee ei kykene rakastamaan, voi miettiä myös onko omassa mielenmaisemassa jotain vialla. Onko kenties masennusta, jota voisi hoitaa tms.
[/quote]Niin vai onko vain väärän kumppanin kanssa.

Tuolla logiikalla kuka tahansa voisi olla onnellinen kenen tahansa kanssa, eikä kenenkään tarvitse erota, kunhan vain "päättää" rakastaa.

Luetun ymmärtämisongelmiako? Siellähän on selvästi kerrottu, mihin Fobban asiantuntemusta tarvitaan.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 23:35"][quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 20:40"]

Mieheni täyttää ensi kuussa 40 ja hänellä on ihmeellisiä oikukkaan vaihdevuosinaisen käyttäytymisiä. Asiat kuitenkin hänellä ihan hyvin, terveet lapset, haastava ja mielenkiintoinen vakityö, sikakiva vaimo (heh) harrastaa moottoripyöräilyä ja sen puolesta myös sitä omaa vapaata aikaa. Ei rahahuolia ja tohtorin väitöskirja kansia vaille valmis. On alkanut kuitenkin saamaan ihme hepuleita mitättömistä asioista, joista mykkäkouluilee minulle ja tiuskii lapsille. Kysyttäessä vetää suun suppuun eikä vastaa mitään. Yks esimerkki: pyysin tuomaan perunoita kaupasta ja tyttären kaverille syntymäpäivä lahjan. Ei tuonut perunoita eikä syntymäpäivälahjaa kun ei keksinyt mitään. Ärsyynnyin toetysti koska nyt minun (taas) piti lähteä perästä kauppaan ja hoitaa asiat, sanoin tietysti hänelle. Lopputulos kahden päivän mykkäkoulu ja kolmantena taas niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Samaan syssyyn on tullut ihan järjetön ja ärsyttävä seksin vonkaaminen, lähes joka iltaista. Minua ei huvita moisen kiukkupyllyn kanssa sekstata josta taas mökötetään ja oravanpyörä pyörii.. En jaksaisi olla varpaillaan ja miettiä millä tuulella se herra tänään mahtaa olla.

[/quote]

Me kuulimme vain sinun näkökulmasi. Haluaisin kuulla myös miehen näkökulman. Varmasti molemmilla olisi työtä tehtävänä, jotta rakkaus puhkeaisi taas kukkaansa. Olisit muuten voinut olla ärsyyntymättä siitä ettei mies tuonut kaupasta sitä mitä pyysit. Meillä sitä tapahtuu lähes joka kerta, ja ohitan sen olankohtautuksella. Käyn sitten itse kaupassa. Ei tuollaisten asioiden takia kannata erota tai edes miettiä eroa. Se olisi aika lapsellista.
[/quote]

Unohdin tän jo kokonaan. Kiva kun kirjoitit. Miehen mielipidettä et nyt asiaan saa, en viitsi kertoa että olen täällä avautunut :) Tämä peruna episodi oli yksi esimerkki lukuisten vastaavien joukossa. Mies lähti siis hakemaan kaupasta pyöränkuminkorjausjuttuja ja sanoin että tuo perunoita samalla, olihan hän edelliset keittoon tarkoittamani perunat paistanut pekonin kanssa itselleen yöpalaksi. Olen myös näistä lukuisista synttäritohinoista sanonut, että jos ei keksi lahjaa niin hakee H&M:lta 10€ lahjakortin. Sekin oli siis ihan tiedossa. Ihnettelen miksi toisella on lupa ärsyyntyä ja mököttää ja toinen joustaa ja nielee kiukkunsa? Minun mielestä se ei ole terveen suhteen merkki sekään. Aikaa myöten varmasti muodostuu jonkinlaiseksi valtapeliksi. No, mieheni on hieman rauhoittunut mutta vieläkin ollaan varpaillaan huomaan. "ettei isi nyt vaan suutu". Ei hyvä.

Jos pystytään vielä eroamaan kohtuullisen hyvissä väleissä, erotaanko liían helposti? Olen halunnut eroa jo hyvin monta vuotta, mutta nyt kun olen vihdoin ruvennut kertomaan asiasta sukulaisille ja kavereille, kaikki tuntuvat olevan sitä mieltä että mikäli mitään sellaista ei ole tapahtunut että voisin hyvästä syystä todella vihata miestäni ikuisesti ja peruuttamattomasti ei pitäisi erota ollenkaan.

Olemme olleet pitkään yhdessä, elämme nyt raskasta ruuhkavuosiaikaa. Meillä ei ole lapsenvahtia käytössä, joten yhteinen aika on vähissä. Tuntuu ettei ole toiselle enää puhuttavaa. Koen, että mies saa omassa elämässään enemmän, lähtee työmatkoilla vaikka ei olisi välttämätöntä. Olen itse tällöin jaksamisen äärirajoilla. Välillämme on tapahtunut myös paljon asioita, en pääse niistä yli. Asiat palaavat yhä uudestaan mieleeni, mieheni ei halua niistä puhua. Huutaa vaan, jos otan asian esille. Tunnen olevani katkera, enkä pääse ajatuksissani eteenpäin. Olen onneton mutta kuinka paljon siihen vaikuttaa nykyinen kiireinen elämäntilanne. Vai toisiko ero ja joskus myöhemmin uusi suhde onnen. Mietinkö liikaa lapsia, kun en eroa. Mikä on lasten etu.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:02"]

Jos pystytään vielä eroamaan kohtuullisen hyvissä väleissä, erotaanko liían helposti? Olen halunnut eroa jo hyvin monta vuotta, mutta nyt kun olen vihdoin ruvennut kertomaan asiasta sukulaisille ja kavereille, kaikki tuntuvat olevan sitä mieltä että mikäli mitään sellaista ei ole tapahtunut että voisin hyvästä syystä todella vihata miestäni ikuisesti ja peruuttamattomasti ei pitäisi erota ollenkaan.

[/quote]

Mielestäni osoittaa kypsyyttä pystyä pysymään väleissä eron jälkeen. Rankkaa, ikuista vihaa kantavien tunteillekin voi olla oikeutus joissain tilanteissa, mutta ns. erilleen kasvaminen ja eri tavoitteet elämässä harvoin antaa mielestäni syytä tällaiseen paatokseen. Saattaa olla niinkin, että jos erotaan hyvissä väleissä, ei välttämättä kummallakaan ole enää vahvoja tunteita pelissä, vaikka toisesta välittäisikin tai olisi kiintynyt.