Erota vai ei? Kysy - vastaajina Fobba ja muut asiantuntijat
Vauva.fi järjestää torstaina 27. elokuuta Erota vai ei -teemapäivän. Mukana päivässä ovat nettipoliisi Marko "Fobba" Forss, psykiatri Janna Rantala sekä psykologi Suvi Laru ja seksuaalineuvoja Jussi Pekkola Väestöliitosta.
Aiheita mm.:
Mistä tietää, kannattaako erota vai ei? Miten eron voisi välttää? (Janna Rantala) klo 9.45-11.15
Eron jälkeen somessa - vältä pahimmat virheet (Marko "Fobba" Forss) klo 12-14
Miten huomioida lapsen näkökulma? (Suvi Laru) klo 14-16
Miten mies selviää erosta? (Jussi Pekkola) klo 14-16
Jätä kysymyksesi jo etukäteen alle kommentteihin, selvitämme niihin vastaukset! Asiantuntijat myös päivystävät keskustelussa 27. elokuuta ja vastaavat kysymyksiin.
Kommentit (108)
Onko erotessa oikeus olla selvittämättä kaikkia eroon liittyviä syitä yhdessä puolison kanssa? Jos kyse on eropäätöksestä, joka syntyy henkilökohtaisen kasvun/kriisin seurauksena ja pelkona on, että puoliso levittää tietoja eteenpäin tai ottaa asian loukkauksena itseään kohtaan. Esimerkkinä tällaisesta sukupuoli/seksuaali-identiteetin muutokset tai jonkun trauman avaamisesta seurannut muutos.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 23:30"][quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 22:14"]
Mitä jos ei uskalla erota sen takia, että pelkää miehen olevan niin rikki eron jälkeen että hän ei selviä. Hänellä vakavia suhteita yksi - ja sekin minun kanssani. Mies rakastunut, minä en.
[/quote]
Rakastumisen huuman jälkeen rakkaus on tahdon asia. Sinä voit päättää, että tahdot rakastaa miestäsi. Tottakai ero on kova pala miehelle. Miksi siis jättäisit hänet?
[/quote]
Miksi hänen tulisi uhrata oma ainoa elämänsä toisen hyväksi? Onko parisuhteessa pakko pysyä oman hyvinvoinnin tai onnen kustannuksella, jos sellaisen on mennyt solmimaan? Saako itseään arvostaa enemmän kuin toisen onnea?
[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 23:41"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 22:14"]
Jos puoliso ei vain yksinkertaisesti osaa puhua tunteistaan eikä varsinkaan siitä mikä hänen mielestään parisuhteessa mättää, kuinka voin itse auttaa häntä puhumaan? Mieheni ei "uskalla" kertoa mitä asioita minä voisin tehdä toisin, ns. risut jää aina sanomatta ja minun pitää vain arvailla että mikä milloinkin mättää ja kuinka voisin tulla paremmaksi puolisoksi. Tästä tulee yleensä riitojakin, itse kun olen tottunut puhumaan suoraan ja sen jälkeen pyrin ratkaisemaan ongelmat ja jatkamaan eteenpäin ilman kaunoja, mutta mieheni taas pyrkii vain tekemään välirauhan ja unohtamaan riidan mahdollisimman nopeasti, että voi jatkaa niin kuin kaikki olisi hyvin. Tuntuu että näitä riitoja/erimielisyyksiä ei ikinä selvitetä, ne vaan sivuutetaan ja tehdään sovinto ja uskon että minunkim lisäksi ne jäävät vaivaamaan miestänikin. Kysymys siis kuuluu, että mitä voin tehdä, että mieskin uskaltaisi/osaisi/haluaisi puhua asiat oikeasti selväksi?
[/quote]
Jos mies ei suostu pariterapiaan, on paljon hyvää kirjallisuutta miehen ja naisen viestinnän erilaisuudesta. Suosittelet, että etsit käsiisi sellaista.
Miehen puhumattomuus on naisille Suomessa yleinen ongelma. Miehet kuitenkin ovat erilaisia kuin naiset ja monesti he ovat aivan ymmällään sen edessä, että mitä nainen heiltä oikein vaatii. Eivät he välttämättä kykene siihen verbaaliseen ilotulitukseen, mihin useimmat naiset.
Rakentavaa riitelyä/viestintää parisuhteessa voi opetella. Siitäkin aiheesta on olemassa hyviä kirjoja.
[/quote]
Mä en lähtis sukupuolittamaan tätä asiaa.. Paljon on puhumattomia naisiakin, minä esimerkiksi. Samoin siskoni. Riippuu ihan siitä, millaisessa perheessä on kasvanut... Meillä mies osaa puhua, minä todellakaan en. Mutta mä kyllä tiedostan sen, että puhumaan on pakko harjoitella, jos aikoo selvitä.
Onko eron miettiminen merkki siitä, että pitäisi erota? Eroajatukseni ovat lisääntyneet viime vuosina. Mies on minua pari vuotta vanhempi. Mutta ei osaa tehdä päätöksiä, tulevaisuuden suunnitelmia eikä haaveile yhdessä kanssani mistään. Ja jos ylipäätään haaveilee, haaveet koskettavat vain itseään. Persoonallinen eivät ole samalla tasolla (joten vain toinen tekee taloudelliset päätökset ja maksaa 80%laskuista koska siten asiat tulee hoidettu ajallaan) vaan yhä 11 vuoden jälkeen tärkein meitä yhdistävä asia on seksi mistä tuloksena kaksi ihanaa lasta. Minne saakka kantaa parisuhde, jonka perustana on seksi?
Ja mies ei tahdo erota. Pääsee suhteessa helpolla kunhan osaa sulkea korvat komentelulta ja akneen valituksesta kantaa kaikki vastuu yksin. Terv. Väsymyksestä huolimatta vielä sitoutunut puoliso
[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 23:55"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 23:30"][quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 22:14"] Mitä jos ei uskalla erota sen takia, että pelkää miehen olevan niin rikki eron jälkeen että hän ei selviä. Hänellä vakavia suhteita yksi - ja sekin minun kanssani. Mies rakastunut, minä en. [/quote] Rakastumisen huuman jälkeen rakkaus on tahdon asia. Sinä voit päättää, että tahdot rakastaa miestäsi. Tottakai ero on kova pala miehelle. Miksi siis jättäisit hänet? [/quote] Miksi hänen tulisi uhrata oma ainoa elämänsä toisen hyväksi? Onko parisuhteessa pakko pysyä oman hyvinvoinnin tai onnen kustannuksella, jos sellaisen on mennyt solmimaan? Saako itseään arvostaa enemmän kuin toisen onnea?
[/quote]
Jos päättää, että tahtoo rakastaa, niin eikö se ole onnea? Joskus voi tarkastella myös omia motiivejaan. Ei kannata heittäytyä marttyyriksi, vaan avioliitossakin voi muuttaa omia asenteitaan niin että iloitsee pienistä iloista ja tekee itse elämäänsä onnellisemmaksi avioliiton puitteissa. Jos on ilmaissut tahtonsa rakastaa toista myötä- ja vastoinkäymisissä, niin eikö pitäisi sitten tehdä niinkuin lupaa. Jos tuntee ei kykene rakastamaan, voi miettiä myös onko omassa mielenmaisemassa jotain vialla. Onko kenties masennusta, jota voisi hoitaa tms.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 00:00"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 23:41"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 22:14"]
Jos puoliso ei vain yksinkertaisesti osaa puhua tunteistaan eikä varsinkaan siitä mikä hänen mielestään parisuhteessa mättää, kuinka voin itse auttaa häntä puhumaan? Mieheni ei "uskalla" kertoa mitä asioita minä voisin tehdä toisin, ns. risut jää aina sanomatta ja minun pitää vain arvailla että mikä milloinkin mättää ja kuinka voisin tulla paremmaksi puolisoksi. Tästä tulee yleensä riitojakin, itse kun olen tottunut puhumaan suoraan ja sen jälkeen pyrin ratkaisemaan ongelmat ja jatkamaan eteenpäin ilman kaunoja, mutta mieheni taas pyrkii vain tekemään välirauhan ja unohtamaan riidan mahdollisimman nopeasti, että voi jatkaa niin kuin kaikki olisi hyvin. Tuntuu että näitä riitoja/erimielisyyksiä ei ikinä selvitetä, ne vaan sivuutetaan ja tehdään sovinto ja uskon että minunkim lisäksi ne jäävät vaivaamaan miestänikin. Kysymys siis kuuluu, että mitä voin tehdä, että mieskin uskaltaisi/osaisi/haluaisi puhua asiat oikeasti selväksi?
[/quote]
Jos mies ei suostu pariterapiaan, on paljon hyvää kirjallisuutta miehen ja naisen viestinnän erilaisuudesta. Suosittelet, että etsit käsiisi sellaista.
Miehen puhumattomuus on naisille Suomessa yleinen ongelma. Miehet kuitenkin ovat erilaisia kuin naiset ja monesti he ovat aivan ymmällään sen edessä, että mitä nainen heiltä oikein vaatii. Eivät he välttämättä kykene siihen verbaaliseen ilotulitukseen, mihin useimmat naiset.
Rakentavaa riitelyä/viestintää parisuhteessa voi opetella. Siitäkin aiheesta on olemassa hyviä kirjoja.
[/quote]
Mä en lähtis sukupuolittamaan tätä asiaa.. Paljon on puhumattomia naisiakin, minä esimerkiksi. Samoin siskoni. Riippuu ihan siitä, millaisessa perheessä on kasvanut... Meillä mies osaa puhua, minä todellakaan en. Mutta mä kyllä tiedostan sen, että puhumaan on pakko harjoitella, jos aikoo selvitä.
[/quote]
totta puhut, mutta tahallani puhuin vain niistä stereotypioista. Stereotyyppisesti mies on yleensä se, joka ei puhu tunteista ja nainen yrittää saada miestä puhumaan.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 22:14"][quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 21:51"]Sisälukutaitoa kannattaa opetella.
[/quote]
Mitä turhia. Saadaan pidempi viestiketju kun on jotain mistä kinastella.
[/quote]
Oletteko lukeneet niistä tutkimuksista, että etenkin poikien lukutaito on nykyään kehno? Saattaa pian olla, että täälläkään kukaan ei osaa lukea tarpeeksi hyvin, että keskustelut sujuisivat.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 07:25"]Miten olla katkeroitumatta, kun toinen on oikeasti tehnyt ikäviä asioita? Miten toipua katkeruudesta?
[/quote]
tähän mäkin haluisin ratkaisun!
No missä ne asiantuntijan vastaukset?
Miks mä aina luen tän ketjun otsikon "ebola vai ei"?
Kannattaako erota jos mies valehtelee turhista asioista, siis keksii tarinoita. Väittää ettei keksi mutta silti minusta tuntuu että keksii, koska aiemminkin oli keksinyt. Siis tyyliin Keke oli kaupassa ja juttelin sen kanssa. Seuraavana päivänä sitten selviääkin fb-päivityksestä että Keke on ollut Roomassa.
Jos on jo eronnut väkivaltaisesta suhteesta, mutta jääkin roikkumaan vanhaan, eikä pääse elämässään eteenpäin niin mistä on kyse? Mikä auttaisi eteenpäin jos ei mitään terapiaa lasketa?
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 01:14"]
Mulla ei ole muuta sanottavaa kuin että Fobba on kuuma <3
[/quote]
No ei todellakaan ole.
Onko liitolla enää mitään toivoa kun toinen on raitistunut alkoholisti ja toinen yhä alkoholisti? Muutenkin tuntuu siltä että molemmilla on ihan eri elämän suunta. Toisaalta pelkään eroamisessa sitä että jään lopun iäkseni yksin. Toisaalta pelkään että jos jään liittoon väkivalta ja tietynlainen yksinäisyys jatkuu ja että mielenterveyteni kärsii entisestään(lievää masennusta ollut siis).
Mitä tehdä kun rakastan miestäni mutta en tule yhtään toimeen miehen lapsien kanssa. Olemme naimisissa ja aina kun lapset tulevat meille saamme ison riidan aikaseksi. Tämä johtuu luultavasti täysin vastakkaisesta ajattelusta lasten kasvatuksessa. En myöskään kestä lasten äitiä, koska suhteen alussa hän yritti keinolla millä hyvänsä erottaa meidät ja edelleen yrittää hallita suhdettamme. Ero käy mielessä koska en ole varma sopeudunko ikinä mieheni lapsiin.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 23:48"]
Jos mies ostaa kotiin vääränlaiset lakanat, tulisiko erota?
[/quote]
Miksi edes mietit?! Tietenkin.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 23:48"]
Jos mies ostaa kotiin vääränlaiset lakanat, tulisiko erota?
[/quote]
Ei, vaan kostoksi maata niissä naapurin miehen tai miksei naisenkin kanssa.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 16:03"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 15:56"]Häh mitä sanottavaa fobballa on eroasioihin? [/quote] Tuossahan jo sanottiin, että hänellä on aiheena somekäyttäytyminen eron jälkeen. Sosiaalisesta mediasta hänellä kuitenkin on tietoa ja hän pystyy myös kertomaan, millaiset päivitykset saattavat rikkoa lakia. Ihan fiksua ottaa hänet mukaan keskusteluun, valitettavasti kaikilla ei ole vielä tarpeeksi someälykkyyttä ja ylilyöntien takia saattaa napsahtaa syyte kunnianloukkauksesta.
[/quote]
Ai jaa, minä kun luulin, että hän poliisina kertoisi, milloin ei enää kannata jatkaa parisuhteessa ja miten siitä pääsee eroon silloin, kun parisuhde vaarantaa hengen ja terveyden.
Poliisille olisikin kysymys: miten turvataan sen heikomman osapuolen tulevaisuus silloin, kun pitää päästä eroon väkivaltaisesta parisuhteesta muuten kuin ruumisarkkuun?
[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 16:54"]Olen ensimmäisen kerran ajatellut eroa jo ennen viime joulua. Onglemiamme on mielestäni se, ettemme puhu, varsinkaan mieheni ei aloitteellisesti jaa asioita. Jos sanon hänelle jotain, niin hän vain hymähtää, tai tiuskii. Meillä ei mielestäni ole muutoinkaan yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Mies vain räplää ipadia ja katsoo sarjoja tietokoneelta. Minusta tuntuu, että joudun organisoimaan ja olemaan aloitteellinen kaikessa, mikäli haluamme jonkin asian toteutuvan. Päätin työskennellä itse enemmän parisuhteen eteen, ja odottaa muutaman kuukauden, jotten teksisi tai sanoa mitään hätiköityä. Ajattelin, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. En kuitenkaan mielestäni saanut mitään vastakaikua.
Kesäloman alkaessa sitten avauduin puolisolleni. Hänen mielestään ei ollut mitään puhuttavaa. Kerroin hänelle mitä ajattelen, ja kysyin mitä mieltä hän on mainitsemistani asioista. Ei ottanut kuitenkaan kantaa mihinkään. Hän sanoo rakastavansa minua, mutta luulen että hänkin olisi onnellisempi yksin tai jonkun muun kanssa. Uskon, että hän on kanssani tavan vuoksi, koska niin on hänelle mukavaa ja turvallista. Itse tuntuu kuin puhuisi seinille, ja tuntuu että olen parisuhteessa yksin. Luulen, että oikeasti yksin ollessani voisin olla vapaammin, ja hakeutua sellaisten ihmisten pariin, jotka tahtovat keskustella ja jakaa asioita kanssani oikeasti ja samalla tasolla.
Nyt harkitsen todella pois muuttamista, tunnen itseni yksinäiseksi ja surulliseksi. Toisaalta en tahtoisi heittää kaikkea hukkaan. Että erotako vai ei?
[/quote]
Ihan kuin olisin ite kirjoittanut! Ihan sama tilanne mullakin .. Meillä on toki aika mutkikas tilanne kun on lapsiakin.. Miten selviäisin niiden kanssa, ja miten lapset selviäisi erosta?
Se tässä onkin ongelma kun ei vain löydy muuta poispääsyä kun ero.. Ongelmia muitakin, mies valehtelee usein ja siitä syystä usko häneen mennyt. Ja vielä petos hänen kohdallaan tutkinnassa, enää ei meinaa voimat riittää
[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 23:37"]
Erota vai ei, kun olen onneton. Pieni lapsi on ollut koko ajan vastuullani. Opiskelen ja se vaatii aikaa ja on onneksi tukiverkko auttamassa. Koen miehen syyllistävän minua opiskelusta että en olisi tarpeeksi lapsen kanssa ja kun luen kännykällä liikaa tenttimateriaalia. Haluan hölmönä lisää lapsiakin mutta mies ei, kun en kuulemma yhdenkään kanssa selviä. Mies tekee kotitöitä kyllä ja on välillä lapsen kanssa menojeni ajan, mutta on tosi stressaantunut jos joutuu olemaan vaikka pari tuntia lapsen kanssa. Mun pitäis aina tietää tarkasti monelta tulen ja tulla täsmälleen. Minusta hän ei vaan ole käsittänyt millaista pikkulapsiarki on ja hän itsekin myöntää että odottaa vaan että lapsi olisi isompi niin että osaisi touhuta. Minua vaan alkaa tökkiä tämä syyllistäminen ja haaveideni lyttääminen opiskelun jälkeen.
[/quote]
Tuo aika on raskasta molemmille, ja kun lapsi on isompi, niin se helpottaa aivan varmasti. Ero ei teidänkään tapauksessanne ratkaisisi mitään. Teidän tapauksessanne ajan kuluminen ratkaisee ongelman. Kun lapsi kasvaa, elämänne helpottuu. Voimia ja tsemppiä raskaisiin vuosiin!