Erota vai ei? Kysy - vastaajina Fobba ja muut asiantuntijat
Vauva.fi järjestää torstaina 27. elokuuta Erota vai ei -teemapäivän. Mukana päivässä ovat nettipoliisi Marko "Fobba" Forss, psykiatri Janna Rantala sekä psykologi Suvi Laru ja seksuaalineuvoja Jussi Pekkola Väestöliitosta.
Aiheita mm.:
Mistä tietää, kannattaako erota vai ei? Miten eron voisi välttää? (Janna Rantala) klo 9.45-11.15
Eron jälkeen somessa - vältä pahimmat virheet (Marko "Fobba" Forss) klo 12-14
Miten huomioida lapsen näkökulma? (Suvi Laru) klo 14-16
Miten mies selviää erosta? (Jussi Pekkola) klo 14-16
Jätä kysymyksesi jo etukäteen alle kommentteihin, selvitämme niihin vastaukset! Asiantuntijat myös päivystävät keskustelussa 27. elokuuta ja vastaavat kysymyksiin.
Kommentit (108)
Ei mulla oo mitään kysyttävää mutta Fobba on hieno jätkä!
Miksi ei ole paikalla jotain avioliiton elinikäisyyden puolesta puhuvaa ihmistä... jotain kiintiöuskovaista? Noilla asiantuntijoilla keskustelusta saadaan väkisinkin yksipuolinen.
Kaikkia sitä yritetäänki avmammoille tyrkyttää
Mykkäkoulu - miten selvitä siitä jos molemmat ovat kovia mököttäjiä?
Jos mies on ollut edellisessä suhteessaan sairaalloisen mustasukkainen ja harrastanut pahaa henkistä pahoinpitelyä, niin mikä todennäköisyys että sama toistuu uudessa suhteessa? Voiko olla naisesta kiinni?
[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 16:51"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 15:55"]Mitenkään väheksymättä Fobban parisuhdetaitoja, milloin nettipoliisi on erikoistunut parisuhteen kiemuroihin niin että voi toimia asiantuntijana? [/quote] Poliisit ovat tunnetusti ahkerimpia maksullisten naisten käyttäjiä, ainakin juuri ilmestyneen blogin mukaan, eiköhän se jo pätevöitä tarpeeksi.
[/quote]
Tässä olisi varmasti mielenterveyden tutkijoillehyvä tutkimusaihe + tutkimusmateriaalia, meinaan lähti ketju taas kohti laatua. Ja kyseessä puolivirallinen ketju.
Mutta itse asiaan. Toi some-käyttäytyminen on relevantti aihe, koska kun joskus dinosaurusten aikaan erosi, ei siinä voinut nolata itsensä kuin IRL erotilityksillä. Nyt some antaa työkalut tehdä itsestään täyden pellen ja kaupan päälle liian helpon mahdollisuuden päästää pimeiden voimat valloilleen ja loukata eksää.
Minusta tämä on tosi hyvä juttu. Niin usein täällä porukka valittaa ihan hirveistä parisuhdetilanteistaan. nyt olisi sitten mahdollisuus kysyä ihan asiantuntijoiden mielipidettä siitä mikä on vielä normaalia ja mikä laitonta, ja miten olisi hyvä toimia.
Luulin, että tämä on joku läppä kun näin aloituksen ensimmäisen kerran, mutta oli pakko nyt avata, kun pysyy ja pysyy tuolla ylhäällä. Eipä olisi itselle tullut mieleen, että Fobba on parisuhdeasioiden asiantuntija enkä käyttäisi hänen nimeään aiheen markkinointiin.
Miten helpottaa jätetyn oloa, kun eron syy on tunteiden muuttuminen rakkaudesta ystävyydeksi? Kannattaako ystävyyttä yrittää jatkaa eron jälkeen vai aiheuttaako siinä toiselle vain enemmän pahaa oloa? Onko reilumpaa tehdä päätös erosta nopeasti vai käsitellä sitä yhdessä pitempään silloin kun toinen haluaa vielä panostaa suhteeseen?
[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 21:33"]No missä ne asiantuntijan vastaukset?
[/quote]
Ne saadaan torstaina 27.8. :)
Mitä tehdä, kun suhde on muuten todella hyvä ja onnellinen, mutta ulkopuolinen ihminen (tässä tapauksessa miehen äiti, anoppini) pilaa suhdetta keksimällä juoruja ja valheita ja sabotoimalla muuten suhdetta? Olisi typerää erota kolmannen osapuolen takia, vaikka se onkin käynyt mielessä monta kertaa.
Miten käsitellä tapahtunutta eroa lapsen (esiteini) kanssa, niin että ei kohtele häntä liian lapsellisena, mutta ei myöskään avaa liikaa aikuisen elämän puolia. Niin ettei hänelle jää sellainen olo, että asiaa ei koskaan käsitelty hänen kanssaan?
Miten tuoda vuoden-parin jälkeen erosta äidin uusi miesystävä kuvioon, ja asumaan, niin että lapsi (esiteini) ehtii sopeutua muutokseen, eikä tunne turvattomuutta?
Jos fobballa on kenttäkokemusta.. Monenko kotihälyytyksen jälkeen kannattaa erota että ei muutu poliisin vanhaksi tutuksi?
Meillä minä olin se, joka kaipasi puhumista, avoimuutta, yhteisiä suunnitelmia, yhteistä aikaa, läheisyyttä jne. mies ei puhua pukahtanut, ei kysyttäessäkään, että mitäpä mielen päällä. Ja sitten parinkymmenenen vuoden jälkeen ilmoitti haluavansa erota, vaikkei itsekään tiennyt miksi. Ehkä tämä on minulle hyväksi, vaikka en vielä osaakaan nähdä sitä. Kaipaan kovasti, koska oli niin paljon sitä hyvääkin puhumattomuuden ja läsnäolemattomuuden lisäksi.
Voiko perättömistä vieraannuttamisväitteistä tehdä kunnianloukkaussyytteen?
Mies muutti heti eromme jälkeen yhteen lapsettoman avovaimonsa kanssa ja esitti toiveen että ei halua viikonloppuisäksi eikä lapsistamme tapaamissopimusta. Vuoroviikkovanhemmuudesta ei lv:llä edes lähtenyt keskustelemaan.
Lastenvalvoja keskusteli useampaankin kertaan miehen kanssa ja pyysi vielä harkitsemaan tapaamissopimusta, mutta mies oli hänelle sanonut, että tulee kyllä tapaamaan lapsia kun aikaa löytyy.
Yritin pitää yhteyttä mieheen lähettämällä lasten tekemiä kirjeitä ja kuvia, kerroin meilissä lasten kuulumisia. Mies pyysi minua lopettamaan "painostuksena" kokemansa yhteydenpidon. Ei halunnut myöskään äitinsä lähettelevän lasten kuulumisia. Äidilleen oli perustellut, että vaimonsa ei tykkää.
Nyt olen yhteisen luotettavan tutun kautta saanut kuulla, että mies keksii vieraannuttamisjuttuja päästäkseen selittelemästä sitä miksi lapset eivät ole koskaan hänellä. Kuinka saan nuo jutut loppumaan? Mies ei suostu keskustelemaan aiheesta puhelimessa ja meileihin ei vastaa.
Mulla ei ole muuta sanottavaa kuin että Fobba on kuuma <3
Löytyykö Keski-Suomesta/Pirkanmaalta terapeuttia joka auttaisi "hyvään" eroon? Ei siis terapiaa lässytettään yhteisen tahdon löytymisestä jälleen. Lapset jo aikuisia, takana monia pettämisiä puolin ja toisin ja molemmat kärsivät läheisriippuvuudesta (toinen voimakastahtoinen ja toinen alistuva), mutta yhteistä keskusteluyhteyttä ei tahdo löytyä vaan kuormittava tilanne jatkuu vuodeta toiseen.
Mitä mieltä olette eroamisesta vanhemmalla iällä? Kun lapset ovat muuttaneet kotoa ja vanhemmat jäävät ihan kahdestaan. Omat vanhempani ovat nyt siinä tilanteessa ja veljeni on asiasta raivoissaan. Haukkuu isääni ja sanoo että isä tuhoaa lapsuudenkodin ja äidin. Minä olen ikävässä välikädessä kun vanhemmat vuorollaan yrittävät saada minua puolelleen. Äiti ei haluaisi eroa ja isä on taas turhautunut ja haluaa elää omaa elämää. Äitini on aika saamaton ja mielestäni uhriutuu tässä tilanteessa. Omassakin elämässä on tarpeeksi tekemistä kun on ruuhkavuodet ja nyt sitten tämä isän ja äidin ongelma. Epäilen, että isälläni on uusi nainen jo kiikarissa.
Hyvä aihe on Fobballa <3, ehdottomasti!