Onnellinen, oivaltanut ihminen

Kyse on mielestäni siitä, että "oivaltaneet" ovat löytäneet oikean perusvireen ja ymmärtäneet, että ollakseen onnellinen pitää iloita siitä mitä hänellä on eikä surra sitä mitä ei ole. Jos löytää joka päivä jotain ilon aihetta ja kiinnittää niihin huomionsa, on pääosin onnellinen kun taas jos koko ajan huomaa vain, että ei ole rahaa, tylsä työ, parisuhde on ikävä yms. niin on pääosin onneton.

mitä jos on kyvytön tuntemaan iloa, miten tämä oivaltaminen silloin auttaa?

Kyse on mielestäni siitä, että "oivaltaneet" ovat löytäneet oikean perusvireen ja ymmärtäneet, että ollakseen onnellinen pitää iloita siitä mitä hänellä on eikä surra sitä mitä ei ole. Jos löytää joka päivä jotain ilon aihetta ja kiinnittää niihin huomionsa, on pääosin onnellinen kun taas jos koko ajan huomaa vain, että ei ole rahaa, tylsä työ, parisuhde on ikävä yms. niin on pääosin onneton.

niin mistä sitten tuo mystisyys, kun ap ja joku muukin on sanonut niin ettei tätä asiaa pysty millään selittämään niille joka eivät ole oivaltaneet.

joka sinulta jää huomaamatta eli tyytyväisyys ja positiivinen, peloton elämänasenne. Ja myös elämän mutkattomuus on itsestäänselvyys. Kiirekin on loppunut vaikka teen nykyään enemmän kuin ennen.

Kuinka pysyviä nuo sitten on nuo tyytyväisyydet ja asenteet. Sitä voi ihminen ajatella olevansa kovinkin vahva ja oikealla asenteella, kunnes tulee se vastoinkäyminen joka iskee juuri omaan arkaan paikkaan liian lujaa. Tai iskee vaikka masennus, joka voi iskeä ihan millä tahansa elämänasenteella olevaan.

Jotenkin kuulostaa että tässä on siitä, että tällä hetkellä on löydetty tyytyväinen tasapainotila, tehty liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä että kyseessä on joku suuri, pysyvä oivallus joka takaa sen että samanlainen tyytyväisyyden ja optimismin tila jatkuu aina vaan.

Minä olen yksi näistä oivaltaneista. Takana on kuolemaa lähipiirissä, vakavia sairauksia itsellä, omassa perheessä ja lähipiirissä, krooninen masennus jne. Eli on iskenyt lujaa jopa ihan lähiaikoina.

Ehkäpä juuri siksi olen oivaltanut jotain :)

Kyse on mielestäni siitä, että "oivaltaneet" ovat löytäneet oikean perusvireen ja ymmärtäneet, että ollakseen onnellinen pitää iloita siitä mitä hänellä on eikä surra sitä mitä ei ole. Jos löytää joka päivä jotain ilon aihetta ja kiinnittää niihin huomionsa, on pääosin onnellinen kun taas jos koko ajan huomaa vain, että ei ole rahaa, tylsä työ, parisuhde on ikävä yms. niin on pääosin onneton.

mitä jos on kyvytön tuntemaan iloa, miten tämä oivaltaminen silloin auttaa?

Minä olen yksi näistä oivaltaneista. Takana on kuolemaa lähipiirissä, vakavia sairauksia itsellä, omassa perheessä ja lähipiirissä, krooninen masennus jne. Eli on iskenyt lujaa jopa ihan lähiaikoina.

Ehkäpä juuri siksi olen oivaltanut jotain :)

kokeneensa vaikeuksia ja rauhan kestäneen niistä huolimatta, vuodesta toiseen. Ja nyt se on kuitenkin kadonnut.

jos ei tunne iloa mistään pienestäkään asiasta niin miten sitä alkaa tuntea iloa sillä, että haluaa tuntea iloa? Ei ole tähän asti toiminut. Ei kai kukaan ensisijaisesti tahdo olla kokematta hyviä tunteita.

Kyse on mielestäni siitä, että "oivaltaneet" ovat löytäneet oikean perusvireen ja ymmärtäneet, että ollakseen onnellinen pitää iloita siitä mitä hänellä on eikä surra sitä mitä ei ole. Jos löytää joka päivä jotain ilon aihetta ja kiinnittää niihin huomionsa, on pääosin onnellinen kun taas jos koko ajan huomaa vain, että ei ole rahaa, tylsä työ, parisuhde on ikävä yms. niin on pääosin onneton.

niin mistä sitten tuo mystisyys, kun ap ja joku muukin on sanonut niin ettei tätä asiaa pysty millään selittämään niille joka eivät ole oivaltaneet.

Tämä oli minun selitykseni, jollain muulla se on varmaan toisenlainen. Ja näinkin abstraktien asioitten ilmaiseminen niin, että vastapuolikin ymmärtää, mitä tarkoittaa, on vaikeaa.

jos ei tunne iloa mistään pienestäkään asiasta niin miten sitä alkaa tuntea iloa sillä, että haluaa tuntea iloa? Ei ole tähän asti toiminut. Ei kai kukaan ensisijaisesti tahdo olla kokematta hyviä tunteita.

se että nämä Oivaltaneet eivät saa millään tasolla ilmaistua mitä se oivaltaneisuus sitten on, ja puhuvat jopa ristiin asiasta. Jo ap sanoo: "ei pysty mitenkään selittämään asennettaan sellaiselle, joka ei sitä vielä ole oivaltanut." Se ei vaikuta kovin hedelmälliseltä keskustelun lähtökohdalta. Lähinnä jonkinlaiselta ylpeilyltä, että lällällää, minä olen oivaltanut, et ette. Luonnollisesti keskustelijat kuitenkin haluavat Oivaltaneilta edes jonkin tason aukipurkua. Nyt nro 4 sanoo: "Voin vain sanoa mitä en ole. En ole onneton, pelokas, ahdistunut, toivoton, uneton, kyyninen, ilkeä, kateellinen, epävarma. Minä olen vain ja elän vihellellen." Suhtaudun kyllä hieman skeptisesti että olisi ihmistä joka ei kokisi koskaan lueteltuja inhimilliseen elämään ajoittain kuuluvia tunteita. Mieleen tulee, että kyseessä voi olla nämä tunteet kuoren alle tunkenut ihminen, joka ei edes itse tajua elävänsä kuori-elämää, kun ei kestä kohdata syvyyksiään. Ja sitten tämä vaan sanoo olevansa ja elävänsä vihellellen, ja kuitenkin myöhemmin ketjussa Oivaltaneet sanovat että ei oivaltanut elämä tällaista olekaan vaan hyvinkin aktiivista ja tavoitteellista. Sitten nro 12 kuvaa oivalluksen tavoittelemattomuutena: "minusta kyllä voi puhua tyytymisestä, että ei halua koko ajan jotakin muuta, kuin mitä nyt on." Kuitenkin nro 17 kertoo pyrkivänsä tavoitteisiin ja päämäärin eli haluaa välillä asioita joita hänellä ei nyt ole. Viesti nro 24 sitten vielä sotkee kuviota sulauttamalla kaikki mahdollsiet reagointitavat oivaltaneeseen elämänasenteeseen: välillä on hyvä olla paukuttamatta kiinni mennyttä ovea, mutta välillä on hyvä paukuttaakin tai saada joku muu avaamaan se. Sitten nro 27 antaa aiemman hyvään kuvaukseensa omista elämänsä oivallustilanteista tylyn ja perustelemattoman vastauksen: "Ei, sinä puhut nyt jostain muusta, et oivaltamisesta". No määritelkää nyt Oivaltaneet edes jollain tasolla sitä oivaltamista! Ai niin mutta kun ei sitä voi, ja kuitenkin tämäkin ketju on täynnä yrityksiä, tosin ristiriitaisia. Sorry mutta tästä jää vähän semmoinen kuva että se teidän oivaltamisenne haiskahtaa...

Kaiken lisäksi ap tuli paljastaneeksi, että hänen uskomattoman onnellinen oivaltanut olonsa tulee rakastumisen kaikkivoipaisuuden tilasta.

ja silloin en ollut oivaltanut vielä onnellisuutta. Nykyään rakastan, en ole rakastunut. Rakastan yhtä paljon myös elämää, ystäviä, työtäni, mitä vaan. Kyseessä on siis toivoton etäsuhde mutta tunnen siinä suurta rauhaa.

se onnen kätkeköön. näin se on. muuten hulluna pitävät, tai kokemattomana nulikkana. eikä piä turhaan hymyillä. sekin on tyhymän merkki. :-)

Kel onni on se onnen kätkeköön.

Koska sitä ei voi selittää ja se näyttää aiheuttavan ainakin joissakin negatiivisia tunteita.

Täällä yksi "oivaltanut" isä päivää!



Ymmärrän AP:tä täysin, koska olen itsekin kokenut vastaavan. Kun sen kerran löytää, ymmärtää, että sitä ei voi koskaan menettää. Näistä asioista ei yleensä kuule juuri missään puhuttavan. En ole itse vielä (tietääkseni) tavannut henkilökohtaisesti ketään toista "oivaltanutta" josta syystä oli mukava lukea AP:n viesti. En siis ole mikään zen-munkki. Kysyttäessä vastaisin olevani tavallinen suomalainen mies =).



Vaikea tosiaan kenellekään näyttää miten "oivaltaminen" voi tapahtua. Aika lähelle pääsee kun pudottaa kaikki oletukset, asenteet ja mielipiteet, koulutus, nimi jne hetkeksi pois ja kysyy itseltään, kuka on? Tämä voi tapahtua vain tässä hetkessä koska mitään muuta hetkeä ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan.



Kun ymmärrät/tunnet kuka oikeasti olet sisälläsi (ja ulkopuolellasi) on rauha vaikka elämässäsi tapahtuisi mitä tahansa. Paremminkin voisi tosiaan sanoa ap:tä lainatakseni että kun tiedät mitä et ole, sinä "olet".



Onnellisuuskin on vain käsite; mielen abstraktio. Se tulee ja menee joten se ei ole todellista.



Sinulla voi olla positiivisia ja negatiivisia tunteita aivan kuten ennen "oivaltamistakin" mutta niillä ei ole sinulle todellista merkitystä. Ymmärrät että taustalla on jotakin jossa kaikki tapahtuu ja joka todistaa kaikkea muuttuvaa. Sinä et ole mitään mikä muuttuu.



Asia on hyvin yksinkertainen eikä vaadi sinulta mitään koska olet se jo. Kaikilla on se jo. Kun "oivallat" sen, ymmärrät mitä tarkoitan.



Hauskaa päivän jatkoa!

joka sinulta jää huomaamatta eli tyytyväisyys ja positiivinen, peloton elämänasenne. Ja myös elämän mutkattomuus on itsestäänselvyys. Kiirekin on loppunut vaikka teen nykyään enemmän kuin ennen.

Kuinka pysyviä nuo sitten on nuo tyytyväisyydet ja asenteet. Sitä voi ihminen ajatella olevansa kovinkin vahva ja oikealla asenteella, kunnes tulee se vastoinkäyminen joka iskee juuri omaan arkaan paikkaan liian lujaa. Tai iskee vaikka masennus, joka voi iskeä ihan millä tahansa elämänasenteella olevaan. Jotenkin kuulostaa että tässä on siitä, että tällä hetkellä on löydetty tyytyväinen tasapainotila, tehty liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä että kyseessä on joku suuri, pysyvä oivallus joka takaa sen että samanlainen tyytyväisyyden ja optimismin tila jatkuu aina vaan.

Ei se ole suuri tuo oivallus, se on pieni hetki elämässä jonka jälkeen kaikki muuttui. Ihan vaan sängyssä makasin kirja kädessä. Ja olen satavarma että en palaa entiseen enää koskaan, en osaisi enää elää niin.

Täällä yksi "oivaltanut" isä päivää! Ymmärrän AP:tä täysin, koska olen itsekin kokenut vastaavan. Kun sen kerran löytää, ymmärtää, että sitä ei voi koskaan menettää. Näistä asioista ei yleensä kuule juuri missään puhuttavan. En ole itse vielä (tietääkseni) tavannut henkilökohtaisesti ketään toista "oivaltanutta" josta syystä oli mukava lukea AP:n viesti. En siis ole mikään zen-munkki. Kysyttäessä vastaisin olevani tavallinen suomalainen mies =). Vaikea tosiaan kenellekään näyttää miten "oivaltaminen" voi tapahtua. Aika lähelle pääsee kun pudottaa kaikki oletukset, asenteet ja mielipiteet, koulutus, nimi jne hetkeksi pois ja kysyy itseltään, kuka on? Tämä voi tapahtua vain tässä hetkessä koska mitään muuta hetkeä ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan. Kun ymmärrät/tunnet kuka oikeasti olet sisälläsi (ja ulkopuolellasi) on rauha vaikka elämässäsi tapahtuisi mitä tahansa. Paremminkin voisi tosiaan sanoa ap:tä lainatakseni että kun tiedät mitä et ole, sinä "olet". Onnellisuuskin on vain käsite; mielen abstraktio. Se tulee ja menee joten se ei ole todellista. Sinulla voi olla positiivisia ja negatiivisia tunteita aivan kuten ennen "oivaltamistakin" mutta niillä ei ole sinulle todellista merkitystä. Ymmärrät että taustalla on jotakin jossa kaikki tapahtuu ja joka todistaa kaikkea muuttuvaa. Sinä et ole mitään mikä muuttuu. Asia on hyvin yksinkertainen eikä vaadi sinulta mitään koska olet se jo. Kaikilla on se jo. Kun "oivallat" sen, ymmärrät mitä tarkoitan. Hauskaa päivän jatkoa!

Mutta tekstisi on hepreaa aika monelle. Ja olet tainnut lukea havahtumisen :)

Täällä yksi "oivaltanut" isä päivää!

Ymmärrän AP:tä täysin, koska olen itsekin kokenut vastaavan. Kun sen kerran löytää, ymmärtää, että sitä ei voi koskaan menettää. Näistä asioista ei yleensä kuule juuri missään puhuttavan. En ole itse vielä (tietääkseni) tavannut henkilökohtaisesti ketään toista "oivaltanutta" josta syystä oli mukava lukea AP:n viesti. En siis ole mikään zen-munkki. Kysyttäessä vastaisin olevani tavallinen suomalainen mies =).

Vaikea tosiaan kenellekään näyttää miten "oivaltaminen" voi tapahtua. Aika lähelle pääsee kun pudottaa kaikki oletukset, asenteet ja mielipiteet, koulutus, nimi jne hetkeksi pois ja kysyy itseltään, kuka on? Tämä voi tapahtua vain tässä hetkessä koska mitään muuta hetkeä ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan.

Kun ymmärrät/tunnet kuka oikeasti olet sisälläsi (ja ulkopuolellasi) on rauha vaikka elämässäsi tapahtuisi mitä tahansa. Paremminkin voisi tosiaan sanoa ap:tä lainatakseni että kun tiedät mitä et ole, sinä "olet".

Onnellisuuskin on vain käsite; mielen abstraktio. Se tulee ja menee joten se ei ole todellista.

Sinulla voi olla positiivisia ja negatiivisia tunteita aivan kuten ennen "oivaltamistakin" mutta niillä ei ole sinulle todellista merkitystä. Ymmärrät että taustalla on jotakin jossa kaikki tapahtuu ja joka todistaa kaikkea muuttuvaa. Sinä et ole mitään mikä muuttuu.

Asia on hyvin yksinkertainen eikä vaadi sinulta mitään koska olet se jo. Kaikilla on se jo. Kun "oivallat" sen, ymmärrät mitä tarkoitan.

Hauskaa päivän jatkoa!

Jos haluutte lukea samantapaista enemmän niin lukaiskaa vaikka Eckhart Tollen kirjoja, ne on täynnä samantapaista juttua. Mulle niistä ei ole ollut iloa ja minusta tuo ylläoleva tekstikin on melkoista lööperiä (joo etsin itsekin noita asioita vuosikymmenen, onneksi älysin lopettaa) mutta ehkä jollekin voi ollakin.

se että nämä Oivaltaneet eivät saa millään tasolla ilmaistua mitä se oivaltaneisuus sitten on, ja puhuvat jopa ristiin asiasta. Jo ap sanoo: "ei pysty mitenkään selittämään asennettaan sellaiselle, joka ei sitä vielä ole oivaltanut." Se ei vaikuta kovin hedelmälliseltä keskustelun lähtökohdalta. Lähinnä jonkinlaiselta ylpeilyltä, että lällällää, minä olen oivaltanut, et ette. Luonnollisesti keskustelijat kuitenkin haluavat Oivaltaneilta edes jonkin tason aukipurkua. Nyt nro 4 sanoo: "Voin vain sanoa mitä en ole. En ole onneton, pelokas, ahdistunut, toivoton, uneton, kyyninen, ilkeä, kateellinen, epävarma. Minä olen vain ja elän vihellellen." Suhtaudun kyllä hieman skeptisesti että olisi ihmistä joka ei kokisi koskaan lueteltuja inhimilliseen elämään ajoittain kuuluvia tunteita. Mieleen tulee, että kyseessä voi olla nämä tunteet kuoren alle tunkenut ihminen, joka ei edes itse tajua elävänsä kuori-elämää, kun ei kestä kohdata syvyyksiään. Ja sitten tämä vaan sanoo olevansa ja elävänsä vihellellen, ja kuitenkin myöhemmin ketjussa Oivaltaneet sanovat että ei oivaltanut elämä tällaista olekaan vaan hyvinkin aktiivista ja tavoitteellista. Sitten nro 12 kuvaa oivalluksen tavoittelemattomuutena: "minusta kyllä voi puhua tyytymisestä, että ei halua koko ajan jotakin muuta, kuin mitä nyt on." Kuitenkin nro 17 kertoo pyrkivänsä tavoitteisiin ja päämäärin eli haluaa välillä asioita joita hänellä ei nyt ole. Viesti nro 24 sitten vielä sotkee kuviota sulauttamalla kaikki mahdollsiet reagointitavat oivaltaneeseen elämänasenteeseen: välillä on hyvä olla paukuttamatta kiinni mennyttä ovea, mutta välillä on hyvä paukuttaakin tai saada joku muu avaamaan se. Sitten nro 27 antaa aiemman hyvään kuvaukseensa omista elämänsä oivallustilanteista tylyn ja perustelemattoman vastauksen: "Ei, sinä puhut nyt jostain muusta, et oivaltamisesta". No määritelkää nyt Oivaltaneet edes jollain tasolla sitä oivaltamista! Ai niin mutta kun ei sitä voi, ja kuitenkin tämäkin ketju on täynnä yrityksiä, tosin ristiriitaisia. Sorry mutta tästä jää vähän semmoinen kuva että se teidän oivaltamisenne haiskahtaa...

joka sinulta jää huomaamatta eli tyytyväisyys ja positiivinen, peloton elämänasenne. Ja myös elämän mutkattomuus on itsestäänselvyys. Kiirekin on loppunut vaikka teen nykyään enemmän kuin ennen.

Lisäksi luulen, että Oivallus on jossain syvällä ja pinnalla voi sitten huidella erillaisia tunteita. Oivallus pesiytyy alitajuntaamme, on osittain tiedotamattomana jatkuvasti läsnä vaikka tietoisella tasolla vaikuttaisikin toisinaan yhtä 'harhailevalta' kuin ennenkin. Luulen, että jotkut puhuvat nyt tästä pintatason onnellisuudesta (mitä toivottavasti saamme kaikki myös runsain määrin kokea).

Minulle Oivallus on esim. sitä että olen oikeasti oivaltanut ihmisten välisen tasa-arvon. Että ymmärrän että voisin olla yhtä hyvin kuka tahansa ympärillä olevista ihmisistä. Että olemme kaikki ikäänkuin merenaaltoja ja yhdessä muodostamme suuren meren. Jokainen aalto on toisinto toisesta, variaatio, ja vain hetken olemassa. Tämä mielikuva on antanut minulle paljon suhteelisuuden tajua ja rauhaa omassa räpistelyissäni. Pidemmälle vietynä tämä ajatus auttaa siihen, ettei arvota niin itseään kuin muitakaan, että voi olla armollinen.

Voin edelleenkin olla paniikissa, surullinen joskus jopa hetken katkera, mutta jossain syvällä ikäänkuin tarkkailen itseäni ja mietin että hmm onpa mielenkiintoista ja hieman hymyilenkin hyväntahtoisesti itselleni...

myös kommentoimassa tuonne juuri aloittamaani mindfulness-ketjuun, koska näyttää aika läheltä liippaavan nämäkin jutut...



http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1702452/mindfulnesst…

Paljon parempaa tekstia kuin mikaan Havahtuminen.

hyvin sanottu. Olet se jo. Tämä on monille vaikeaa, koska meidät on kasvatettu tuntemaan jatkuvaa riittämättömyyttä ja vain taistelun kautta voi päästä voittoon yms. roskaa. Uskaltaa olla. Nyt. Määrittelemättä itseään tai muita tai ympäristöä tai olosuhteita...

"oivaltaneen isän" viestiin

hyvin sanottu. Olet se jo. Tämä on monille vaikeaa, koska meidät on kasvatettu tuntemaan jatkuvaa riittämättömyyttä ja vain taistelun kautta voi päästä voittoon yms. roskaa. Uskaltaa olla. Nyt. Määrittelemättä itseään tai muita tai ympäristöä tai olosuhteita...

Eino Leino on henkista kirjallisuutta parhaimmillaan Paljon parempaa tekstia kuin mikaan Havahtuminen.

mikään hienosti itämaistyylisesti valaistunut guru niin eihän se nyt voi kilpailla de Mellon ja Tollen ja kumppanien kanssa...

Minusta nuo havahtumisjutut on taas yksi ansa saada ihmiset tavoittelemaan jotain mitä heillä ei ole ja olemaan siksi onnettomia. Ja havahtuminen tai valaistuminen onkin paljon ikävämpi tavoite kuin vaikka uusi auto tai ammtti, koska sen saavuttamiseen ei ole konkreettisia keinoja. Sitten sitä meditoi ja juoksee kursseilla ja gurujen luennoilla, ahkerimmat lähtee johonkin Osho-yhteisön ashramiin tai vastaavaan Intiaan etsimään sitä jne, ja koko ajan taustalla on tunne, että elämä ei nyt ole oikein hyvin, mutta kunhan saavutan sen valaistuksen...